Kun pienestä lapsesta yritetään tehdä erityislapsi päiväkodissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei nuo yksittäin mitään tarkoitakaan mutta jos kaikessa tekemisessä on haasteita, siirtymätilanteet vaikeita? 

Mulle on siirtymätilanteet olleet aina vaikeita. Tarvitsen niihin pitkällisen rituaalin, mutta eipä oo diagnoosia vielä kuulunut. Täytän kohta 50 v. 

Meissä viisikymppisissä on paljon diagnosoimattomia ADHD-ihmisiä ja autisteja. Todennäköisesti olen itsekin yksi heistä, kun lapsilla ne diagnoosit on ja perinnöllisiä juttuja ovat. Ei näistä tiedetty silloin, kun me oltiin nuoria.

Toisaalta jos on koko ikänsä selvinnyt siirtymätilanteista rituaaleilla, ei diagnoosiin ole tarvetta. Diagnoosin tarkoituksena on löytää keinot selviämiseen. Ja niitä etsii jokainen läpi elämänsä nykymaailmassa. Yliopisto vaatii opiskelutekniikkaa, ruuhkavuodet ajanhallintaa, aviokriisi omista tarpeista puhumista. Koko ajan pitää löytää ratkaisuja, se on nykypäivän elämää.

Perheessä 4 poikaa, joista vanhimmat välillä 30-22v ja sitten iltatähti 10v. Ja kyllä, meilläkin on hoettu, kuinka on vilkas ja kuinka ei osaa keskittyä. Nyt on toiseen kertaan lääkäri, kuraattori ja psykologi todenneet, että ihan normaali lapsi. Ei tällaista ollut isompien poikien ollessa pieniä. Silloin lapset menivät kouluun ilman että odotettiin muksun suunnilleen osaavan jo puolet opetussuunnitelman asioista tai että olisivat heti osanneet istua hiiskumatta oppitunnin ajan. Etenkin poikien kohdalla syyllistetään siitä, kun eivät ole hiljaisia hissukoita ja yritetään pakottaa hankkimaan jokin diagnoosi

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, että päiväkodin työntekijät ovat antamassa kirjaindiagnooseja joillekin 2-3-vuotiaille. Ei tuon ikäisille anneta diagnooseja terveydenhoidossa, vaan vasta lähempänä kouluikää. On täysin tavallista, että lapsi on tuossa iässä vilkas, opettelee tunteiden hallintaa ja sääntöjen noudattamista. Kehitys on ihan kesken, eikä silloin diagnoosin antaminen ole relevanttia. Ja se diagnoosin antaminen ei ole päiväkodissa lastenhoitajan, sosionomin tai varhaiskasvatuksen kandin tehtävä, vaan sen tekevät terveydenhuollon ammattilaiset.

Minä taas epäilen että päiväkodin työntekijät eivät ehdottele kirjaindiagnooseja vaan kertovat asioita tyyliin; Pekka tarvitsee paljon ohjausta ja keskittyminen on hänelle vaikeaa. Vanhempien päissä sitten ne kirjaimet alkavat pyöriä: Saakeli, vihjasko se että meidän lapsi on ABCZÄÖ!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsenne sai lastensuojelulta ja terapeutilta luvan heitellä muita ja olla kuuntelematta ohjeita.  Ja sama jatkui koulussa? 

Kenelle vastasit? Kommentoin aiemmin että lapsi oli heittänyt lelun, en sanonut että heitti sillä muita.

Tämä tapahtui yhden kerran, ja se lelu lensi lattiaan eikä osunut keneenkään.

Ihme päätelmiä

Kuinka moni lapsi ei i k i n ä ole heittänyt lelua ?

Tuossa ryhmässä oli myös ihan oikea ongelmalapsi, joka heitteli jatkuvasti muita niillä leluilla, mutta häntä ei voitu syytellä koska oli hoitajien suosikki.

Oikea nepsy sai siis raivota ja riehua mutta muiden (mm meidän lapsen) olisi pitänyt vaan sietää sitä kuormittumatta, hermostunatta, ääneti ja hiljaa- siltä se meistä vanhemmista vaikutti.

Oliko siis mielestäsi oikein tämä tätien

Ja sen älykkään lapsen pitäisi loputtomiin sietää kaikkea, olla kiltti ja reagoimatta vaikka toinen vieressä perseilee joka päivä?

Kyllä se lapsi jossain vaiheessa kokeilee rajojaan- ja huomaa myös epäkohdan siinä, että yksi saa perseillä mutta muut ei.

Olet siis sitä mieltä että se nepsy saa perseillä ja muiden pitää sietää reagoimatta. Ok

Kerron omasta lapsuudestani: olin sisarukseni kanssa samassa päiväkodissa ja meistä sanottiin, että olemme päiväkodin historian kiltein ja vaikein lapsi. Saimme kotona saman kasvatuksen, eivätkä vanhemmat olleet mitään kaverivanhempia. Silti vanhempiamme syyllistettiin siitä, kun sisarukseni käytös oli vaikeaa.

Sisarukseni sai adhd-diagnoosin vasta aikuisena (adhd:ta ei tunnettu hänen lapsuudessaan kunnolla). Sisarukseni oli hyvin levoton, oli suuria vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa, aggressiivista käyttäytymistä jne. Minä puolestani olin kiltti, aurinkoinen ja rauhallinen - yritin olla mahdollisimman kiltti ja vähän vaivaksi, kun sisarukseni oli niin vaikea tapaus. Hoivasin pienempiä, olin mahdollisimman reipas ja yritin miellyttää muita olemalla ahkera ja ystävällinen. Todellisuudessa minäkin olisin halunnut joskus olla hankala, mutta koin painetta olla mahdollisimman helppo lapsi.

Koen, että tuo minun helppouteni teki minun päiväkodin työntekijöiden silmissä mukavan lapsen. En vaatinut itselleni mitään, enkä ollut työntekijöille vaivaksi. Tällaisia lapsia päiväkodeissa kehutaan nykyäänkin - siitä syystä, että he eivät tarvitse paljon työntekijän aikaa ja huomiota. Työntekijä pääsee vähemmällä. Vaikeat lapset ovat taas heitä, jotka syystä tai toisesta vievät työntekijältä enemmän resursseja kuin helpommat lapset. Minua surettaa se, että työläämpiä  lapsia ja heidän perheitään syyllistetään siitä, että he vaativat enemmän vaivannäköä työntekijöiltä. 

Moni vanhempi kyllä kieltää kaikkien mahdollisten vaikeuksien olemassaolon 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsella on vaikeuksia päivittäin noilla kaikilla osa-alueilla, tuossa iässä, niin kyllä hän silloin on käytännössä erityistarpeinen. Se ei tarkoita samaa, kuin että lapsi olisi diagnoosin tarpeessa, tyhmä, kehittymätön, 100% selvä tuleva nepsy, oppimisvaikeuksista kärsivä ja ikuisesti erityistarpeinen tai huonot vanhemmat omaava. Se vain tarkoittaa sitä, että jotain mahdollisesti saattaa olla kehityksessä poikkeuksellista, jota on hyvä seurata. Mutta se voi mennä kasvun myötä myös ohi. Erityisyys voi myös olla sitä että on todella hyvät (muita edellä olevat) taidot asioissa x ja y, mutta sitten taas esim. sosiaalisissa taidoissa puutetta/ tai pikemminkin tottumattomuutta tai erityistarpeisuutta. Se voi näkyä siinä että lapsi ensinnäkin tylsistyy hoidossa ja hänellä voi olla vaikeuksia keskittyä tai huomioida muita.  

Mutta ennenkaikkea, juuri nyt, juuri tällä hetkellä, su

 

Tiedän, enkä kirjoittanut tekstissäni mitään tuollaista, se oli ihan täysin sun omaa tulkintaa. 

 

Lista oli koottu asioista, joita moni vanhempi tyypillisesti ekana ajattelee/pelkää, jos joku nostaa esille huolen siitä, että lapsi tarvitsee nyt enemmän tukea. Eli tarkoitin juurikin sitä, että vaikka lapsi tarvitsee tukea nyt, ei se tarkoita että hän tarvitsee tai tulee saamaan diagnooseja, tai että hänen kehityksessään on jotain perustavanlaatuisesti vialla.

 

Tästä keskustelustakin näkee, että monella on lapsena ollut jotain haasteita päiväkodissa ja koulussa, mutta kun ei mitään ole lopulta diagnosoitu, ajatellaan että niiden hoitajien tai opettajien puheet oli sitten 100% varmasti aiheettomia, tietämättömiä tai jopa ihan vaan pyhää pahuuttaan sellaisia puhelivat. Vaikka tosiasiassa vaikeuksia on hyvin voinutkin olla silloin lapsena, johon olisi silloin tarvittu jotain tukea ja jota on ehkä jossain vaiheessa sitten saanutkin. Ja lopulta ne vaikeudet on väistyneet kasvun, kehityksen ja/tai saadun tuen myötä. 

 

Tuen tarve ei ole yhtä kuin diagnoosin tarve. Ja edes diagnoosi ei ole yhtä kuin tuen tarve. Meillä on lapsia joilla ei ole diagnoosia, eikä tule sitä koskaan saamaankaan, mutta he tarvitsevat silti jotain tukea omaan kasvuun ja oppimiseen. Ja sitten on lapsia joilla on diagnoositkin, mutta he ei tarvitse erityistä tukea vaan pärjäävät yleisellä tuella. 

 

t. Vakasosionomi 

Meillä päiväkodin ope ehdotti erityisopettajan ottamista mukaan ja varhaista tukea, kun liki 3 v lapsella oli haastetta siirtymätilanteissa. Me vanhemmat emme saaneet mitään tietoa erityisopettajan toiminnasta. Ei kerrottu, milloin hän on ryhmässä, emme saaneet tietoa, onko lapsen suhteen tehty jotain toimenpiteitä. Ei ole herkkua ollut tämäkään, kun päiväkodista ei viestitä asioista. Tietoa ei saanut kysymälläkään, yritettiin kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on kurjaa, jos parikolme-vuotias niputetaan nepsy-lapseksi sillä perusteella, jos on useammassa arjen taidossa haastetta. Monilla aika auttaa, moni vilkas lapsi rauhoittuu muutaman vuoden sisällä ja oppii ne taidot, jotka alkuun ovat hakusessa. Parempi olisi, että ihan pienten kanssa ei diagnoosia oltaisi heti ehdottelemassa, kun suurimmalla osalla aika auttaa.

Tuen ehdottaminen ei ole diagnoosin ehdottelua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, että päiväkodin työntekijät ovat antamassa kirjaindiagnooseja joillekin 2-3-vuotiaille. Ei tuon ikäisille anneta diagnooseja terveydenhoidossa, vaan vasta lähempänä kouluikää. On täysin tavallista, että lapsi on tuossa iässä vilkas, opettelee tunteiden hallintaa ja sääntöjen noudattamista. Kehitys on ihan kesken, eikä silloin diagnoosin antaminen ole relevanttia. Ja se diagnoosin antaminen ei ole päiväkodissa lastenhoitajan, sosionomin tai varhaiskasvatuksen kandin tehtävä, vaan sen tekevät terveydenhuollon ammattilaiset.

Minä taas epäilen että päiväkodin työntekijät eivät ehdottele kirjaindiagnooseja vaan kertovat asioita tyyliin; Pekka tarvitsee paljon ohjausta ja keskittyminen on hänelle vaikeaa. Vanhempien päissä sitten ne kirjaimet alkavat pyöriä: Saakeli, vihjasko se että meidän lapsi on ABCZÄÖ!

Juuri näin! 

Ei ole mikään erityislapsi. Täysin normaalia. Suomessa yritetään tehdä lähes kaikista jotain diagnoosia.

Aina se päiväkodin työntekijä ei ole arvionsa kanssa oikeassa:

Lapsemme oli ensimmäisessä päiväkodissaan 1,5 vuotta, aloitti päiväkodin 2,5 v iässä. Lasta moitittiin jatkuvasti ja meitä vanhempia pidettiin hankalina. Lapsi vaihtoi päiväkotia ja kas kummaa, palaute muuttui ihan toiseksi. Se ekassa päiväkodissa levoton lapsi olikin toisessa päiväkodissa puuhakas, reipas ja liikunnallinen. Paljon on myös kyse siitä, miten lapsesta puhutaan.

Ihan suoraan sanottuna- jätimme oikeasti iltatähden tekemättä tuon päiväkotikokemuksemme myötä- se oli henkisesti raskasta ja ei oltaisi jaksettu jos emme olisi saaneet nopeasti asioihin ratkaisua.

Mikään ei ole hirveämpää kuin huomata omaan perheeseen kohdistuvaa epäasiallista maalittamista ja tekaistuja tarinoita jotka kohdistuivat viattomaan lapseen.

Tuon kokemuksen jälkeen en ole voinut enää arvostaa vakalaisia olematta ensin skeptinen.

Valitettavasti joka alalle ajautuu myös sitä huonoa ainesta, joka sitten pilaa loppujenkin maineen.

Pk tätejä puolustelevat ovat siis mitä ilmeisimmin onnekkaita, koska ovat kohdanneet vain hyviä pk tätejä ja setiä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas huomataan, että minkäänlaista erilaisuutta ei voida sietää, vaan heti pitäisi "korjata" 🙄

Kannattaa vaihtaa päiväkotia! Mitä pikemmin, sen parempi. Lapseesi selvästikin suhtaudutaan ikävällä tavalla päiväkodissa.

Olen nähnyt, kuinka oman lapseni edellisessä päiväkodissa kohdeltiin huonosti niitä lapsia, jotka esimerkiksi olivat arempia maistamaan uusia ruokia tai jotka eivät nukkuneet 6-vuotiaaksi asti päiväunia. Henkilökunnan välit olivat huonot, se heijastui lapsiin, niin että lapsetkin alkoivat oireilla. Meilläkin meni päiväkoti vaihtoon siinä kohtaa kun omakin lapseni lopetti nukkumasta päiväunia ja häntä makuutettiin valveillaan hiljaa joka päivä kaksi tuntia sängyssä. 

Vierailija kirjoitti:

Aina se päiväkodin työntekijä ei ole arvionsa kanssa oikeassa:

Lapsemme oli ensimmäisessä päiväkodissaan 1,5 vuotta, aloitti päiväkodin 2,5 v iässä. Lasta moitittiin jatkuvasti ja meitä vanhempia pidettiin hankalina. Lapsi vaihtoi päiväkotia ja kas kummaa, palaute muuttui ihan toiseksi. Se ekassa päiväkodissa levoton lapsi olikin toisessa päiväkodissa puuhakas, reipas ja liikunnallinen. Paljon on myös kyse siitä, miten lapsesta puhutaan.

Tämä on niin totta- jos lapsi halutaan koko ajan nähdä negatiivisessa valossa, puhutaan negatiivisesti ja syyllistetään- lopulta se lapsikin alkaa toimia sen mukaan, koska sitähän häneltä odotettiin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan suoraan sanottuna- jätimme oikeasti iltatähden tekemättä tuon päiväkotikokemuksemme myötä- se oli henkisesti raskasta ja ei oltaisi jaksettu jos emme olisi saaneet nopeasti asioihin ratkaisua.

Mikään ei ole hirveämpää kuin huomata omaan perheeseen kohdistuvaa epäasiallista maalittamista ja tekaistuja tarinoita jotka kohdistuivat viattomaan lapseen.

Tuon kokemuksen jälkeen en ole voinut enää arvostaa vakalaisia olematta ensin skeptinen.

Valitettavasti joka alalle ajautuu myös sitä huonoa ainesta, joka sitten pilaa loppujenkin maineen.

Pk tätejä puolustelevat ovat siis mitä ilmeisimmin onnekkaita, koska ovat kohdanneet vain hyviä pk tätejä ja setiä.

No niin, jäitä hattuun sinä täti tai setä. Iltatähteä tuohon viimeksi olisi tarvittu.

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsi leimattiin myös päiväkodissa. Tavattiin ihan erityislastentarhanopettajaakin, joka tosin totesi diplomaattisin sanan kääntein, että ei näe suurempaa tuen tarvetta. Hirveä huoli oli kasvattajalla. Kas kummaa, kun päiväkoti vaihtui muuton takia, oltiin uudessa päiväkodissa ihan ihmeissään vanhoista kirjauksista. Sanoivat suoraan, etteivät havaitse aiemman varhaiskasvattajan kirjaamia huolia. En ollut yllättynyt.

Ei yllätä. Tiedän monta tapausta, missä päiväkodin vaihto on auttanut. 

Vähän kärjistäen:

Suomessa lasten tulee pk mielestä olla kuin samaan muottiin ohjelmoitu robottilauma:

Hajuttomia, mauttomia, äänettömiä, täydellisiä lapsia jotka eivät koskaan kyseenalaista pk ylijumalia, vaan mukisematta kävelevät vaikka heikolle jäälle tätien käskiessä.

Omaa persoonaa tai mielipiteitä tällä tätien unelma robottilaumalla ei saa olla, tai muuten tulee hankalan leima otsaan ja saat tuntea tätien loputtoman vihan sielussasi.

Vierailija kirjoitti:

Vähän kärjistäen:

Suomessa lasten tulee pk mielestä olla kuin samaan muottiin ohjelmoitu robottilauma:

Hajuttomia, mauttomia, äänettömiä, täydellisiä lapsia jotka eivät koskaan kyseenalaista pk ylijumalia, vaan mukisematta kävelevät vaikka heikolle jäälle tätien käskiessä.

Omaa persoonaa tai mielipiteitä tällä tätien unelma robottilaumalla ei saa olla, tai muuten tulee hankalan leima otsaan ja saat tuntea tätien loputtoman vihan sielussasi.

Mitäs sitten odotetaan lapsilta näissä maissa, joissa koulumainen varhaiskasvatus alkaa jo 3-vuotiaana? Ainakaan siellä ei täditellä opettajaa, vaan sanotaan rouva se ja se. Vink vink.

Vierailija kirjoitti:

Aina se päiväkodin työntekijä ei ole arvionsa kanssa oikeassa:

Lapsemme oli ensimmäisessä päiväkodissaan 1,5 vuotta, aloitti päiväkodin 2,5 v iässä. Lasta moitittiin jatkuvasti ja meitä vanhempia pidettiin hankalina. Lapsi vaihtoi päiväkotia ja kas kummaa, palaute muuttui ihan toiseksi. Se ekassa päiväkodissa levoton lapsi olikin toisessa päiväkodissa puuhakas, reipas ja liikunnallinen. Paljon on myös kyse siitä, miten lapsesta puhutaan.

Samansuuntainen kokemus meilläkin. Se kyseisessä ryhmässä ollut negatiivinen kierre oli syntynyt, sitä ylläpitivät kaksi pk hoitajaa ihan ammattietiikkansa vastaisesti....

Ryhmän vaihto ja simsalabim- lapsi oli se koko ryhmän mahtavin tyyppi jonka kavereita kaikki halusivat olla, ja joka teki kaikki pyydetyt asiat niin reippaasti jne.