Kun pienestä lapsesta yritetään tehdä erityislapsi päiväkodissa

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodeissa voi olla myös vaka "ammattilaisten" luoma hierarkia, johon ei vaikkapa ryhmään tulleen uuden lapsen temperamenttinen luonne sovi.

On valmiit kaverit ja se yksi ongelmatapaus, jonka kanssa asiat sujuu hyvin, kun ei tule poikkeamia- kaikki sietävät tilannetta ja välttelevät sitä hankalaa herkästi raivostuvaa lasta.

Tämä uusi lapsi on eloisa ja haluaa olla kaikkien kaveri, sekä haluaisi myös joskus vuoron leikkiä sillä ongelmalapsen suosikkilelulla. Tämä uusi lapsi laulaa jotain laulua, josta se ongelmallinen raivostuu. Tämä uusi lapsi seuraa hämmentyneenä yhden lapsen hyssyttelyyn käytettyjä resursseja ja ajattelee että minäkin haluaisin huomiota yhtä paljon- näköjään sitä saa raivoamalla. Sitten tämä uusi päättää ketran ottaa sen hiekkalapion jota tämä ongelmallinen on tottunut käyttämään- haluaahan hänkin leikkiä sillä vuorostaan. Lounaalla hänkin haluaa istua ikkunan vieressä, onhan siinä paikassa

Huh, kun tätä samaa tapahtuu myös eräissä aikuisille tarkoitetuissa paikoissa! Jokainen nyt varmaan tajuaa, että päihde- ja mielenterveyshoitopaikoissa...

Mielenterveysongelmat voivat siis alkaa jo päiväkodista, kun lapsen persoonaa yritetään puristaa zombierobottimuottiin, jossa pitää toimia tietyn kaavan mukaan tai muuten alkaa tukitoimirumba kirjainyhdistelmineen pyöriä.

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmat voivat siis alkaa jo päiväkodista, kun lapsen persoonaa yritetään puristaa zombierobottimuottiin, jossa pitää toimia tietyn kaavan mukaan tai muuten alkaa tukitoimirumba kirjainyhdistelmineen pyöriä.

Tai sitten se menee niin, että päiväkodin aikuinen sanoo, että Pekalla on vähän vaikeuksia toimia ryhmässä, ja sitten mamma tai pappa alkaa juosta ja kirkua, miten häntä maalitetaan ja kiusataan ja kuvitellaan kaikenlaisia kirjainyhdistelmiä. 

"- Suomessa on paljon masennusta, ja ihannoidaan yksin pärjäämistä - onkohan jotain vertailua tehty muihin kulttuureihin, niihin joissa lapsia ehkä läpsäistään mutta myös kiitellään ja huomioidaan vuolaasti, "koko suku kasvattaa" eikä jätetä yksin? Olisi mielenkiintoista lukea, jos löytyy. "

Edesmennyt psykiatrian erikoislääkäri Martti Paloheimo vertaili suomalaista ja italialaista kasvatusta ja piti italialaista kulttuuria mielenterveydellisesti parempana.

Italiassa (ainakin tuohon aikaan) lasta nuhdeltiin tarvittaessa napakastikin, mutta heti perään lapsi kaapattiin syliin ja halittiin "puhki", jolloin lapsi lopetti venkoilun ja löysi hyväksyttävän käytöksen rajat. Halaamisen seurauksena lapsi tunsi nuhtelusta huolimatta olevansa itse arvokas ja rakastettu.

Suomessa kun lasta nuhdeltiin, lapsi jätettiin useammin yksin selviämään, jolloin lapsi koki itsensä hylätyksi ja epäkelvoksi eikä vain käytöksensä korjaamista vaativaksi. -Onkohan tässä nyt menty toiseen ojaan ja lapset jätetään miltei kokonaan kasvattamatta?

Jos kiinnostaa, niin kirjastoista ehkä vielä löytyy Martti Paloheimon julkaisemia kirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua epäiltiin alle kouluikäisenä erityislapseksi, koska puin ulkovaatteet hieman hitaammin kuin muut. Äitini sitten kysyi, että oletko huomannut ettei lapsella ole koskaan kengissä lunta tai vaatteita ei tarvitse korjailla, kun on niin huolellinen. Epäiltiin siis toiminnanohjauksen haasteita, joita ei ole. On mennyt vähän yli tuo touhu.

Saman suuntaisia seikkoja meilläkin. Pedantti lapsi tekee tietyt itselleen tärkeät asiat muuta tarkemmin ja soppa on valmis. Uskomatonta, että jotkut puolustelee tätä toimintaa. Järki käteen.

Mulla ja kaverillani on myös ollut näitä niin sanottuja pedantteja lapsia. En nyt kerro, kumpi oli mun ja kumpi kaverin, mutta lyhyesti sanoen toisella auttoi vähän napakammin sanominen ja kädestä pitäen ohjaus, toisella niin sanottu pedanttius meni siihen pisteeseen että vessaankaan ei ehtinyt ja housut kastuivat. Tämä lapsi sai tehostetun tuen päätöksen ja terapioita. Nykyään molemmat ovat kohta teinejä ja pysyvät ihan hyvin ryhmän mukana. Siis kaikki hyvin, ja juuri siksi että asia huomattiin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on uskomaton kyky sulkea pois mielestään puuttumista vaativat epäkohdat. Jos itselle ei ole tapahtunut samaa niin kyseenalaistetaan kertoja samantien.

Ajatko myös onnettomuuspaikan ohi, koska eihän kenellekään voi oikeasti tapahtua mitään?

Jos ette ole koskaan tätä tehneet niin seuratkaa hetki päiväkodin ulkoilua aidan takaa. Ei tarvitse olla mikään salapoliisi huomatakseen aikuisten ikäviä äänensävyjä, tiuskimista, hädän huomioimatta jättämistä, lasten heikohkoa valvontaa ja jopa kiusaamistapauksia, joihin ei puututa

Tästä tarinasta ei nyt löytynyt sitä pihviä, mikä puoltaisi sitä että olisi epäkohtaa muualla kuin ap:n ymmärryksessä. Ihan samanlaisia keskusteluja on varmasti päiväkodin kanssa moni vanhempi käynyt, minäkin, mutta minulta puuttuu sellainen ruuvi päästä että heti ajattelisin että minä tai lapsi ollaan jotenkin syytettyinä. Omalla lapsella oli päiväkotia vaihtaessa samantapaisia ongelmia ja samantyyppinen lista kuin aapeellä käytiin vakaopen kanssa läpi. Yhdessä sovittiin, että lapsi saa hieman enemmän syliä ja huomiota hetken aikaa ja saa toimia pienemmissä ryhmissä ison ryhmän sisällä. Alla 2 kuukaudessa ongelmia ei enää ollut, ja olen kiitollinen. 

Kaikilla on kriisejä elämässä, myös lapsilla. Niissä kriiseissä me tarvitaan kannattelijaa. Ylpeyden takia ei kannata lapselta evätä sitä, mitä hän tarvitsee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Niin että good old nahkaremmi käyttöön vai?"

Ennemmin sekin, kuin puukko jonkun kylkeen tai räjähde b-rappuun. 

 

Ei kuritusväkivalta poista väkivaltaa. Aiemmin kuritettiin, ja ihmiset olivat, ihan fakta - väkivaltaisempia myös muuten. Syy-seuraus toimii ihan toiseen suuntaan kuin mitä täällä kuvitellaan. 

Hellyydellä kasvatetut lapset tulevat kohtelemaan muita ihmisiä hellästi ja empaattisesti- poislukien se yksi prosentti ihmisistä, joihin ei auta mikään, psykopatia on periytyvää eikä sitä voi kasvattaa pois. Mutta jos psykopatiaan taipuvaista lasta kurittaa, hänestä tulee vielä pahempi eli sadisti. Joten, sellainenkin lapsi ansaitsee - tai häntä kannattaa - kasvattaa hellyydellä. 

Näetkö aina kaikki noin mustavalkoisena? Joko kuritus tai hellyys? Suomessa ollaan kyllä selkeästi jumissa, verrattuna ulkomaille. Hellyyttä on todella paljon, mutta tarvittaessa myös fyysistä kuritusta. Hellyys pysyy aina, mutta lapsella on mahdollisuus itse valita, vetääkö asiat niin pitkälle, että fyysistä kuritusta tarvitaan. Harva vetää ja vaikka kerran pari vetäisikin, niin tietää, ettei jatkossa kannata. Ei sen kummempaa, kuin uuninluukkuun koskeminen. Kun kerran kokeilee kiellosta huolimatta, ei usein toista kertaa tee mieli kokeilla. Poikkeuksia lukuunottamatta, mutta he tarvitsevatkin erityistä huolenpitoa.

Luulisin, että tässä on resurssien puute. Jos ollaan yhdessä menossa ulos ja yksi lapsi alkaa vänkäämään, siinä menee hoitajan aikataulu pilalle kun pitäisi keskittyä 29:ään muuhunkin. Ehkä he toivovat vanhempien opettavan kotona enemmän lapsia käyttäytymään. Tietenkään tämä ei ole oikein päiväkodilta, mutta uskon tämän olevan perimmäinen syy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsi leimattiin myös päiväkodissa. Tavattiin ihan erityislastentarhanopettajaakin, joka tosin totesi diplomaattisin sanan kääntein, että ei näe suurempaa tuen tarvetta. Hirveä huoli oli kasvattajalla. Kas kummaa, kun päiväkoti vaihtui muuton takia, oltiin uudessa päiväkodissa ihan ihmeissään vanhoista kirjauksista. Sanoivat suoraan, etteivät havaitse aiemman varhaiskasvattajan kirjaamia huolia. En ollut yllättynyt.

Erityislastentarhanopettaja - tai nykyään kai varhaiskasvatuksen erityisopettaja - tapaa ainakin meillä päin kaikki lapset. Meillä on puhuttu esimerkiksi lasten äännevirheistä, mutta puheterapiaan on ollut silti vaikea päästä. Eikö ole hyvä asia, että tapasitte ja kaikki oli kunnossa?

 

Tämä oli ihan erikseen meidän lasta varten järjestetty päiväkotiin, vanhemmilta pyydettiin tähän suostumus. Ja ihan erikseen meidän lapsen asioita käsiteltiin parissakin palaverissa. Tottakai on hyvä, että tavataan, ja ehdottomasti otan ilomielin kaiken tuen lapselle vastaan. Mutta ongelmana tässä oli siis se, että varhaiskasvattaja leimasi meidän lapsen ongelmatapaukseksi ja kohteli häntä myös niin. Ja kieltämättä pidän resurssien hukkaamisena sitä aikaa, minkä veo meidän lapsen asioihin käytti. 

Lapsi on tosiaan nyt siirtynyt toiseen päiväkotiin oikeiden ammattilaisten hoitoon ja eron kyllä huomaa. Eivät ole leimaamassa jokaista vilkasta lasta apua tarvitsevaksi.

Vierailija kirjoitti:

Luulisin, että tässä on resurssien puute. Jos ollaan yhdessä menossa ulos ja yksi lapsi alkaa vänkäämään, siinä menee hoitajan aikataulu pilalle kun pitäisi keskittyä 29:ään muuhunkin. Ehkä he toivovat vanhempien opettavan kotona enemmän lapsia käyttäytymään. Tietenkään tämä ei ole oikein päiväkodilta, mutta uskon tämän olevan perimmäinen syy. 

Miksei tämä ole oikein päiväkodilta? Ja juuri tästähän on kyse. Ei voi olettaa, että päiväkodin työntekijät käyvät kaikkien lasten kanssa läpi kaikki ap:n mainitsemat käytöspulmat ottamatta asiaa esille vanhempien kanssa. Vanhemman tehtävä on ottaa palaute vastaan ja kyetä yhdessä päiväkodin kanssa tukemaan lasta kasvussa ja kehityksessä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa käytettyjä termejä: maalittaminen ja ajojahti. Puuttuuko ihmisiltä kyky ottaa palautetta vastaan ja ymmärrys siitä että oma ainokainen voi käyttäytyä kotona kaiken huomion sekä vallan saadessaan täysin erilaisesti kuin päiväkodissa, jossa on nimenomaan tarkoitus oppia toimimaan ryhmässä yhteisten pelisääntöjen mukaan. Aika oleellisia taitoja yteiskuntakelpoisuuden näkökulmasta. Ja ihan älykkyydestä riippumatta.

 

Tässähän siis jotkut kuvasivat maalittamista tai ajojahtia normaalin tapojen opettelun ja palautteen antamisen sijaan. Eipäs aleta vääntää toisten kokemuksista jotain muuta kun ei lainkaan tiedetä mitä on oikeasti tapahtunut. Koska päiväkodeissa työskentelee ihan tavallisia ihmisiä, siellä tapahtuu myös ylilyöntejä ja ammattietiikan vastaisia asioita.

On mammat taas vauhdissaan kun pirjopetteri saa palautetta :D :D

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alapeukkuja varmaan satelee, mutta sitten niin:

Oma kokemus on ollut, että nykyään osalla päiväkodin työntekijöistä on vaikeuksia sietää ihan tavallisia kehitysvaiheita lapsilla, kuten uhmaa. Ja osalle on vaikeaa, jos lapsi on luonteeltaan hyvin ääripäästä (esimerkiksi hyvin vilkas tai hyvin arka). Kaikesta yritetään tehdä ongelmaa. Ei käsitetä, että lapset ovat erilaisia persoonia. Ja ajan kuluessa monet haasteet helpottavat.

 

Olin lapsena hyvin arka. Ja nyt aikuisena tajuan että olisin oikeesti tarvinnut jotain erityistä tukea. Mulla oli varmaan myös mutismi kun enhän mä puhunut mitään kenellekään aikuiselle eskarissa. Ja muiden lapsien kanssa olin vain mukana mut en mä niissä leikeissä paljon tehnyt mitään mikä olis vaatinut puhumista :D Ja tää sama jatkui läpi peruskoulun ja lukion. Ehkä vähän lieveni esim. pystyin vastaamaan opettajall

No ei siihen maailman aikaan ole ymmärretty. Nykyään ymmärretään, koulutus asioista on parempaa ja siksi siellä päiväkodissa ja koulussa niitä asioita otetaan myös esille, että lapset ja perheet saisi tukea ja apua mahdollisimman varhain. Valitettavasti osa vanhemmista ottaa avun tarjoamisen maalittamisena tai suorana hyökkäyksenä omaa vanhemmuutta kohtaan. Aika harvoin tosin näihin tosielämässä törmää, enemmän näitä juttuja lukee jostain vauvapalstalta. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa käytettyjä termejä: maalittaminen ja ajojahti. Puuttuuko ihmisiltä kyky ottaa palautetta vastaan ja ymmärrys siitä että oma ainokainen voi käyttäytyä kotona kaiken huomion sekä vallan saadessaan täysin erilaisesti kuin päiväkodissa, jossa on nimenomaan tarkoitus oppia toimimaan ryhmässä yhteisten pelisääntöjen mukaan. Aika oleellisia taitoja yteiskuntakelpoisuuden näkökulmasta. Ja ihan älykkyydestä riippumatta.

 

Joskus voi olla tällaisesta tilanteesta kyse. Ikävä kyllä alalla on myös työhönsä kyllästyneitä ammattilaisia ja sitten niitä, jotka eivät ole ammattilaisia ollenkaan. Meidän edellisessä päiväkodissa oli hoitaja, joka oli jäänyt siivoustöistä työttömäksi ja pakotettu päiväkotiin. Ei häntä lasten kanssa työskentely kiinnostanut, mutta jotain töitä on pakko tehdä.

Ainakaan Helsingissä kaikkiin päiväkoteihin ja varsinkaan kaikkiin ryhmiin ei riitä mitään rautaisia ammattilaisia. On epäpäteviä, ja on heitä, joilla on pätevyys kyllä, mutta joita ala jurppii, jotka on uupuneita, väsyneitä, jossain kriisissä. Onko vaikeaa hyväksyä, että jotkut tekevät työnsä huonosti? Ja jos yksikin niin tekee, niin siinä ryhmässä on lapsia, jotka tästä kärsivät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on uskomaton kyky sulkea pois mielestään puuttumista vaativat epäkohdat. Jos itselle ei ole tapahtunut samaa niin kyseenalaistetaan kertoja samantien.

Ajatko myös onnettomuuspaikan ohi, koska eihän kenellekään voi oikeasti tapahtua mitään?

Jos ette ole koskaan tätä tehneet niin seuratkaa hetki päiväkodin ulkoilua aidan takaa. Ei tarvitse olla mikään salapoliisi huomatakseen aikuisten ikäviä äänensävyjä, tiuskimista, hädän huomioimatta jättämistä, lasten heikohkoa valvontaa ja jopa kiusaamistapauksia, joihin ei puututa

Tästä tarinasta ei nyt löytynyt sitä pihviä, mikä puoltaisi sitä että olisi epäkohtaa muualla kuin ap:n ymmärryksessä. Ihan samanlaisia keskusteluja on varmasti päiväkodin kanssa moni vanhempi käynyt, minäkin, mutta minulta puuttuu sellainen ruuvi päästä että heti ajattelisin että minä tai lapsi ollaan jotenkin syyte

Sinulta löytyy kuitenkin sellainen ruuvi päästä, että toisen kokemus on sama kuin sinun? Että ei voi olla, että sinulle on sanottu ihan asiallisesti ja toiselle asiattomasti? Vaan oletat heti, että se toinen vanhempi liioittelee.

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmat voivat siis alkaa jo päiväkodista, kun lapsen persoonaa yritetään puristaa zombierobottimuottiin, jossa pitää toimia tietyn kaavan mukaan tai muuten alkaa tukitoimirumba kirjainyhdistelmineen pyöriä.

Hohhoijjaa. Mitään tukitoimirumbaa kirjainyhdistelmineen ei meinaa saada edes ne, jotka sitä tarvitsee. 

 

Tuki päiväkodissa on enemmänkin sitä että esim. muokataan pienryhmiä tai lisätään pienryhmätoimintaa, mietitään tarkemmin lapsen omaa istumapaikkaa, nukkumapaikkaa, ruokailupaikkaa; jotta hänen on helpompaa esim. keskittyä omaan tekemiseen. Tai että pääsee kaksin erityisopen kanssa leikkimään tai tekemään tehtäviä. Tai että hänen kanssa käytetään tehostetummin kuvatukia, viittomia tai reissuvihkoa, johon lapsen kanssa yhdessä piirretään/kirjoitetaan mitä päiväkodissa tehtiin ja mitä kotona tehtiin. 

 

Ihan pieniä juttuja, jotka kuitenkin voi auttaa pientä lasta ihan valtavasti. Vaikeaa ymmärtää, miksi joku on niin vahvasti sitä vastaan että lapselle annetaan vähän enemmän tukea. 

Tuo mieltymys diagnosoida lapsista erityislapsia voi johtua myös siitä, että mikäli ryhmässä on erityistukea tarvitsevia, on hoitajien lukumäärä helpompi saada isommaksi.

Nythän päiväkodeissa mennään ihan minimimiehityksellä, mutta jos Antti-Einari ja Jyri-Pekka ovat ns. erityislapsia, on lisähoitajan tarve perusteltavissa.

Todennäköisesti tämän lisähoitajan aika sitten meneekin kaikkeen muuhun kuin näihin ns. erityislapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on uskomaton kyky sulkea pois mielestään puuttumista vaativat epäkohdat. Jos itselle ei ole tapahtunut samaa niin kyseenalaistetaan kertoja samantien.

Ajatko myös onnettomuuspaikan ohi, koska eihän kenellekään voi oikeasti tapahtua mitään?

Jos ette ole koskaan tätä tehneet niin seuratkaa hetki päiväkodin ulkoilua aidan takaa. Ei tarvitse olla mikään salapoliisi huomatakseen aikuisten ikäviä äänensävyjä, tiuskimista, hädän huomioimatta jättämistä, lasten heikohkoa valvontaa ja jopa kiusaamistapauksia, joihin ei puututa

Tästä tarinasta ei nyt löytynyt sitä pihviä, mikä puoltaisi sitä että olisi epäkohtaa muualla kuin ap:n ymmärryksessä. Ihan samanlaisia keskusteluja on varmasti päiväkodin kanssa moni vanhempi käynyt, minäkin, mutta minulta puuttuu sellainen ruuvi päästä että heti aja

Ei minulla sellaistakaan ruuvia ole, että olettaisin toisen kokemuksen olevan sama kuin minun. Selkeästihän aapee on kokenut vastaavanlaisen tilanteen kuin minulla, kovin eri tavalla. 

Mulla oli nyt tällainen näkökulma tuotavaksi tähän keskusteluun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on uskomaton kyky sulkea pois mielestään puuttumista vaativat epäkohdat. Jos itselle ei ole tapahtunut samaa niin kyseenalaistetaan kertoja samantien.

Ajatko myös onnettomuuspaikan ohi, koska eihän kenellekään voi oikeasti tapahtua mitään?

Jos ette ole koskaan tätä tehneet niin seuratkaa hetki päiväkodin ulkoilua aidan takaa. Ei tarvitse olla mikään salapoliisi huomatakseen aikuisten ikäviä äänensävyjä, tiuskimista, hädän huomioimatta jättämistä, lasten heikohkoa valvontaa ja jopa kiusaamistapauksia, joihin ei puututa

Tästä tarinasta ei nyt löytynyt sitä pihviä, mikä puoltaisi sitä että olisi epäkohtaa muualla kuin ap:n ymmärryksessä. Ihan samanlaisia keskusteluja on varmasti päiväkodin kanssa moni vanhempi käynyt, minäkin, mutta minulta puuttuu sellainen ruuvi päästä että heti aja

Ei minulla sellaistakaan ruuvia ole, että olettaisin toisen kokemuksen olevan sama kuin minun. Selkeästihän aapee on kokenut vastaavanlaisen tilanteen kuin minulla, kovin eri tavalla. 

Mulla oli nyt tällainen näkökulma tuotavaksi tähän keskusteluun. 

Vierailija kirjoitti:

Aina se päiväkodin työntekijä ei ole arvionsa kanssa oikeassa:

Lapsemme oli ensimmäisessä päiväkodissaan 1,5 vuotta, aloitti päiväkodin 2,5 v iässä. Lasta moitittiin jatkuvasti ja meitä vanhempia pidettiin hankalina. Lapsi vaihtoi päiväkotia ja kas kummaa, palaute muuttui ihan toiseksi. Se ekassa päiväkodissa levoton lapsi olikin toisessa päiväkodissa puuhakas, reipas ja liikunnallinen. Paljon on myös kyse siitä, miten lapsesta puhutaan.

Tämä!! Sillä on myös suora vaikutus siihen, miten ne päiväkodin aikuiset kohtaavat itse lapsen arjessa. Kumman veikkaatte kohtaavan rakentavammin: sen aikuisen, joka näkee lapsen häirikkönä tai hankalana, vai sen, joka pitää lasta puuhakkaana, reippaana ja liikunnallisena?

Ja sinä, joka kysyt, että mitä haittaa on erityisestä tuesta. Tuesta sinänsä ei ole haittaa lapselle. Mutta vääristä päätöksistä on monenlaista haittaa: vähäiset resurssit ei kohdennu oikein, joku toinen lapsi tarvitsisi oikeasti tukea. Ja jos eriryiseen tukeen on päädytty ammattitaidottoman kasvattajan virhetulkintojen vuoksi, on oletettavaa, että siellä päiväkodin arjessa on monia tilanteita, jossa lapseen ei luoteta, hän ei ole aidosti tasaveroinen muiden kanssa. Meidän lapsen kohdalla oli näin, ja se siinä suututtaa, ei tietenkään mikään muu.