Kun pienestä lapsesta yritetään tehdä erityislapsi päiväkodissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina se päiväkodin työntekijä ei ole arvionsa kanssa oikeassa:

Lapsemme oli ensimmäisessä päiväkodissaan 1,5 vuotta, aloitti päiväkodin 2,5 v iässä. Lasta moitittiin jatkuvasti ja meitä vanhempia pidettiin hankalina. Lapsi vaihtoi päiväkotia ja kas kummaa, palaute muuttui ihan toiseksi. Se ekassa päiväkodissa levoton lapsi olikin toisessa päiväkodissa puuhakas, reipas ja liikunnallinen. Paljon on myös kyse siitä, miten lapsesta puhutaan.

Tämä!! Sillä on myös suora vaikutus siihen, miten ne päiväkodin aikuiset kohtaavat itse lapsen arjessa. Kumman veikkaatte kohtaavan rakentavammin: sen aikuisen, joka näkee lapsen häirikkönä tai hankalana, vai sen, joka pitää lasta puuhakkaana, reippaana ja liikunnallisena?

 

Ja sinä, joka kysyt, että mitä haittaa on erityisestä tuesta. Tuesta sinänsä ei ole haittaa lapselle. Mutta vääristä päätö

Tämä oli aivan ratkiriemukas. Paras oli tuo, että että se kammottava tuki kaikkine leimaavine lieveilmiöineen kuuluisikin jollekin toiselle lapselle, ei omalle purjopetterille.

Mun on anteeksi vain todella vaikea uskoa, että päiväkodissa on töissä aikuista, joka oikeasti sanoo epäilevänsä, että lapsi on erityislapsi. Ainakin täällä päin Suomea ammattilaiset on pilkuntarkasti tietoisia siitä, että esim. nepsy -ongelmia voidaan oikeasti diagnosoida vasta aikaisintaan eskarissa. Oliko kyseessä varhaiskasvatuksen opettaja vai joku lastenohjaaja-harjoittelija?

Lainaus ei toimi kännykällä pitkään keskusteluun. Mutta 218/220: mun pointti on, että entä jos aapee nimenomaan on kokenut ERILAISEN tilanteen, mutta tuo sinun ruuvisi saa sinut uskomaan, että tilanne on samanlainen.

Mulla on useampi lapsi ja yhden kanssa on ollut ihan oikeastikin haasteita. Päiväkoti hoiti tilanteet hienosti ja yhdessä mietittiin, mikä lasta auttaisi. Sitten minulla on tämä kokemus tästä asiattomasta leimaamisesta myös, eri lapsen kohdalla. Ja ne oli kyllä olennaisesti ihan eri kokemuksia: toisessa mietittiin päiväkodin aikuisten kanssa yhdessä lapsen asioita, toisessa päiväkodin epäpätevä kasvattaja leimasi mun lasta enkä tunnistanut lastani hänen kuvauksistaan. Eikä muuten tunnistaneet seuraavat vaka-alan ammattilaiset seuraavassa päiväkodissakaan, joten tuskin on kyse vaan nyt vanhemmasta, jolla joku ruuvi laittaa ymmärtämään tilanteen väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina se päiväkodin työntekijä ei ole arvionsa kanssa oikeassa:

Lapsemme oli ensimmäisessä päiväkodissaan 1,5 vuotta, aloitti päiväkodin 2,5 v iässä. Lasta moitittiin jatkuvasti ja meitä vanhempia pidettiin hankalina. Lapsi vaihtoi päiväkotia ja kas kummaa, palaute muuttui ihan toiseksi. Se ekassa päiväkodissa levoton lapsi olikin toisessa päiväkodissa puuhakas, reipas ja liikunnallinen. Paljon on myös kyse siitä, miten lapsesta puhutaan.

Tämä!! Sillä on myös suora vaikutus siihen, miten ne päiväkodin aikuiset kohtaavat itse lapsen arjessa. Kumman veikkaatte kohtaavan rakentavammin: sen aikuisen, joka näkee lapsen häirikkönä tai hankalana, vai sen, joka pitää lasta puuhakkaana, reippaana ja liikunnallisena?

 

Ja sinä, joka kysyt, että mitä haittaa on erityisestä tuesta. Tuesta sinänsä ei ole haittaa lapselle. Mutta vääristä päätö

Ja lapsen käytös ei tietenkään ole voinut muuttua sen vuoden aikana?

Vierailija kirjoitti:

Mun on anteeksi vain todella vaikea uskoa, että päiväkodissa on töissä aikuista, joka oikeasti sanoo epäilevänsä, että lapsi on erityislapsi. Ainakin täällä päin Suomea ammattilaiset on pilkuntarkasti tietoisia siitä, että esim. nepsy -ongelmia voidaan oikeasti diagnosoida vasta aikaisintaan eskarissa. Oliko kyseessä varhaiskasvatuksen opettaja vai joku lastenohjaaja-harjoittelija?

 

Se on uskomatonta, enpä itsekään pitäisi mahdollisena. Meille on myös sanottu, ettei lapsen käytös ole normaalia, ihan näillä sanoilla. Eipä tällaistakaan ole asiallista suustaan päästää, mutta näin vain tapahtui. Ei ole pakko uskoa, mutta toivon kyllä, ettei osu kohdallesi. 

Ihan varhaiskasvatuksen opettajana hän työskenteli, en tiedä, oliko påtevä. Vähän epäilen, että ei ollut, mutta en voi tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmat voivat siis alkaa jo päiväkodista, kun lapsen persoonaa yritetään puristaa zombierobottimuottiin, jossa pitää toimia tietyn kaavan mukaan tai muuten alkaa tukitoimirumba kirjainyhdistelmineen pyöriä.

Tai sitten se menee niin, että päiväkodin aikuinen sanoo, että Pekalla on vähän vaikeuksia toimia ryhmässä, ja sitten mamma tai pappa alkaa juosta ja kirkua, miten häntä maalitetaan ja kiusataan ja kuvitellaan kaikenlaisia kirjainyhdistelmiä. 

On myös aikuisia jotka ummistavat silmänsä kaikilta ongelmilta ja jos naapuri kertoo saaneensa syöpädiagnoosin, nämä juoksevat ympyrää kun maailma meni rikki- eihän mitään pahaa ole ikinä olemassakaan, pois pois silmistä kaikki maailman vääryys. Pumpulissako olet kasvanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua epäiltiin alle kouluikäisenä erityislapseksi, koska puin ulkovaatteet hieman hitaammin kuin muut. Äitini sitten kysyi, että oletko huomannut ettei lapsella ole koskaan kengissä lunta tai vaatteita ei tarvitse korjailla, kun on niin huolellinen. Epäiltiin siis toiminnanohjauksen haasteita, joita ei ole. On mennyt vähän yli tuo touhu.

Saman suuntaisia seikkoja meilläkin. Pedantti lapsi tekee tietyt itselleen tärkeät asiat muuta tarkemmin ja soppa on valmis. Uskomatonta, että jotkut puolustelee tätä toimintaa. Järki käteen.

Mulla ja kaverillani on myös ollut näitä niin sanottuja pedantteja lapsia. En nyt kerro, kumpi oli mun ja kumpi kaverin, mutta lyhyesti sanoen toisella auttoi vähän napakammin sanominen ja kädestä pitäen ohjaus, toisella niin sanottu pedanttius meni siihen pisteeseen että vessaankaan

Olen se, jolla epäiltiin toiminnanohjauksen haasteita ja kohdallani ei pedanttius mennyt yli. Olen kaukana täydellisestä ihmisestä, mutta olen neuropsykiatrisesti normaali ja toiminnanohjaus tosiaan hyvä. Koulussa ei enää koskaan epäilty erityislapseksi. On paljon niitä tapauksia joissa tunnistetaan ihan oikein lapsen haasteet, niitä joissa niitä ei tunnisteta ja sitten on niitä, missä nähdään keskiverrosta hieman poikkeava piirre osoituksena häiriöstä. Mielestäni se ei ole mikään ihme, kun jokaisessa ammatissa työskentelee monenlaisia ihmisiä. Niinhän se menee psykiatrialla, että moni piirre jonkin verran keskiarvosta poikkevana on normaalin variaatio ja vasta voimakkaasti poikkeavana, ongelmia aiheuttavana aletaan kutsua häiriöksi.

224/225 Tottakai lapsi voi kasvaa. Mutta näenhän minä vanhempana myös, että hän tekee ihan samoja juttuja kuin edellisenä vuonna, mutta aikuiset reagoi eri tavoin. Ja puhuu tilanteista hyvin eri sävyyn. 

Onko näin vaikeaa uskoa, että päiväkotihenkilökunta tekee myös virheitä ja virhearvioita?

Ei kiinnosta minulla ei ole lapsia🥱

Vierailija kirjoitti:

Lainaus ei toimi kännykällä pitkään keskusteluun. Mutta 218/220: mun pointti on, että entä jos aapee nimenomaan on kokenut ERILAISEN tilanteen, mutta tuo sinun ruuvisi saa sinut uskomaan, että tilanne on samanlainen.

Mulla on useampi lapsi ja yhden kanssa on ollut ihan oikeastikin haasteita. Päiväkoti hoiti tilanteet hienosti ja yhdessä mietittiin, mikä lasta auttaisi. Sitten minulla on tämä kokemus tästä asiattomasta leimaamisesta myös, eri lapsen kohdalla. Ja ne oli kyllä olennaisesti ihan eri kokemuksia: toisessa mietittiin päiväkodin aikuisten kanssa yhdessä lapsen asioita, toisessa päiväkodin epäpätevä kasvattaja leimasi mun lasta enkä tunnistanut lastani hänen kuvauksistaan. Eikä muuten tunnistaneet seuraavat vaka-alan ammattilaiset seuraavassa päiväkodissakaan, joten tuskin on kyse vaan nyt vanhemmasta, jolla joku ruuvi laittaa ymmärtämään tilanteen väärin.

En mä ole puhunut mitään siitä, miten uskon tilanteen menneen vaan spekuloinut asialla ihan samoin kuin sinäkin. Eikä keskustelun kannalta ole oleellista onko mulla joku premissi tapahtumien kulusta. Mun kokemuspiirini ei myöskään rajoitu yhteen positiiviseen kokemukseen, vaan tiedän myös kokemuksesta että ei siellä päiväkodeissa aina kaikki putkeen mene. Vastaavasti tiedän kokemuksesta senkin, että vanhemmistakin löytyy moneen junaan menijää. 

Osa eri alojen ammattilaisiata on yksinkertaisesti liian tyhmiä tehtäväänsä. Voivat olla tosi hyviä toimimaan lasten kanssa, mutta analyysit eivät mene putkeen. Mm. varhaiskasvatuksen opettajat eivät kaikki ole älykkäitä ja siksi kyky soveltaa voi olla puutteellinen.

Vierailija kirjoitti:

Älä anna periksi, mun tyttö teki valituksen jonnekkin valtion juttuun, en nyt muista mikä, mutta eivätpä saaneet tehtyä tiettyä diagnoosia lapsesta ja ihan hyvin menee ja on menny koko ajan muutenin.

 

Niillä on kuules vajetta eritysilapsista.

Voi taivas!!! No ei tosiaan ole vajetta🤣

Vierailija kirjoitti:

224/225 Tottakai lapsi voi kasvaa. Mutta näenhän minä vanhempana myös, että hän tekee ihan samoja juttuja kuin edellisenä vuonna, mutta aikuiset reagoi eri tavoin. Ja puhuu tilanteista hyvin eri sävyyn. 

Onko näin vaikeaa uskoa, että päiväkotihenkilökunta tekee myös virheitä ja virhearvioita?

Onko näin vaikeaa uskoa, että päiväkotihenkilökunta on voinut myös toimia oikein?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on anteeksi vain todella vaikea uskoa, että päiväkodissa on töissä aikuista, joka oikeasti sanoo epäilevänsä, että lapsi on erityislapsi. Ainakin täällä päin Suomea ammattilaiset on pilkuntarkasti tietoisia siitä, että esim. nepsy -ongelmia voidaan oikeasti diagnosoida vasta aikaisintaan eskarissa. Oliko kyseessä varhaiskasvatuksen opettaja vai joku lastenohjaaja-harjoittelija?

 

Se on uskomatonta, enpä itsekään pitäisi mahdollisena. Meille on myös sanottu, ettei lapsen käytös ole normaalia, ihan näillä sanoilla. Eipä tällaistakaan ole asiallista suustaan päästää, mutta näin vain tapahtui. Ei ole pakko uskoa, mutta toivon kyllä, ettei osu kohdallesi. 

Ihan varhaiskasvatuksen opettajana hän työskenteli, en tiedä, oliko påtevä. Vähän epäilen, että ei ollut, mutta en voi tietää.

Ja olet siis ihan varma että sanamuoto on ollut nimenomaan tuo? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

224/225 Tottakai lapsi voi kasvaa. Mutta näenhän minä vanhempana myös, että hän tekee ihan samoja juttuja kuin edellisenä vuonna, mutta aikuiset reagoi eri tavoin. Ja puhuu tilanteista hyvin eri sävyyn. 

Onko näin vaikeaa uskoa, että päiväkotihenkilökunta tekee myös virheitä ja virhearvioita?

Onko näin vaikeaa uskoa, että päiväkotihenkilökunta on voinut myös toimia oikein?

Useimmiten onneksi toimivat! Tässä nimenomaisessa tapauksessa tämä yksi varhaiskasvattaja ei toiminut oikein. Ja olen erittäin iloinen, että lapsi pääsi toiseen päiväkotiin, jossa hänen kasvuaan osataan tukea paljon ammattimaisemmin. 

234/235 Kyllä, aivan tismalleen noin meille sanottiin. Myöhemmin keskustelussa otin tämän kyllä myös esille ja henkilö pahoitteli ja myönsi itsekin, että ei ollut asiallista. 

Minä olen ikuisesti kiitollinen päiväkodin opettajalle joka ei antanut periksi. Hän huomasi lapsen erityisyyden. Minä en halunnut uskoa. Lopulta tajusin itsekkin ja tutkimukset saatiin käyntiin ennen kouluikää. 

Lapseni päiväkodissa joillakin aikuisilla tuntuu olevan ihan hukassa rajojen pitäminen lapsen kanssa. Eräänä iltapäivänä lastani hakiessani minulle tultiin sanomaan, että Kyllikki-Keijo ei ollut suostunut siivoamaan leluja leikin päätteeksi ja oli innostunut heittelemään koristetyynyjä. Kyllikki-Keijo oli siis ollut yksin leikkimässä tuossa tilassa, muita lapsia ei ollut paikalla. Päiväkodin aikuinen oli yrittänyt 45 minuuttia maanitella Kyllikki-Keijoa siivoamaan lelut ja lopettamaan koristetyynyjen heittelyn. Lapsi ei ole koskaan tehnyt vastaavaa.

Aivan älytö tilanne ja siitä sanoinkin. Riittää, kun lasta käskee kerran "nyt lopetat tyynyjen heittelyn ja siivoat lelut". Ei tarvitse kysellä, että voisitko nyt siivota. Jos ei lapsi kerrasta usko, niin sitten aikuinen ottaa tyynyt pois ja lapsi laitetaan siivoamaan lelut. Näin tehdään kotonakin. En ymmärrä, miksi kasvattaminen on päiväkodissa joillakin hukassa. Ei lapsi tarvitse neuvottelua tuollaisissa asioissa, vaan rajoista kiinni pitävän aikuisen.

"Onko vaikeaa hyväksyä, että jotkut tekevät työnsä huonosti? Ja jos yksikin niin tekee, niin siinä ryhmässä on lapsia, jotka tästä kärsivät."

Toki näinkin on, mutta on valheellista uskotella ap:lle, että tämä olisi todennäköisin skenaario.

Omalla kohdallani päiväkodin epäasiallinen toiminta oli välillä todella absurdia ja olimme kuin puulla päähän lyötyjä, voiko joku ammattilainen todella toimia noin törkeästi ja kaiken etiikan vastaisesti.

Sanon että kyllä voi, ja mitä enemmän elämän kokemusta niin sitä enemmän on uskottava siihen mitä näkee ja kuulee. Ei siihen kaipaa yhtään besserwisseriä kuormittavaan tilanteeseen kyseenalaistamaan kaikkea mitä silmäsi ja korvasi ovat juuri todistaneet. Tiöanne on sen lapsen perheelle muutenkin todella kuormittava.

Kuvitelkaa että autollasi törmäät hirveen ja kävelet onnekkaasti ulos autosta. Takana tuleva ei näe hirveä eikä tilannetta mutta syyttää sinua koko episodista, ja eihän sinulle käynyt kuinkaan joten valehtelet- et saa olla järkyttynyt koska MINÄ en nähnyt sitä hirveä jonka sinä näit ja koit. Hirviä ei ollut olemassakaan, ei tässä samalla tien pätkällä eilenkään ollut....

Voi pyhä jysäys