Kun pienestä lapsesta yritetään tehdä erityislapsi päiväkodissa

Vierailija kirjoitti:

"Niin että good old nahkaremmi käyttöön vai?"

Ennemmin sekin, kuin puukko jonkun kylkeen tai räjähde b-rappuun. 

Siihen aikaan kun kuritusväkivalta oli Suomessa ok, oli myös aikuisten välistä väkivaltaa enemmän.

Meidän lapsi leimattiin myös päiväkodissa. Tavattiin ihan erityislastentarhanopettajaakin, joka tosin totesi diplomaattisin sanan kääntein, että ei näe suurempaa tuen tarvetta. Hirveä huoli oli kasvattajalla. Kas kummaa, kun päiväkoti vaihtui muuton takia, oltiin uudessa päiväkodissa ihan ihmeissään vanhoista kirjauksista. Sanoivat suoraan, etteivät havaitse aiemman varhaiskasvattajan kirjaamia huolia. En ollut yllättynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkan tähän vielä. Huolestuttavaa oli myös se, miten päiväkodin johtaja ei ottanut vakavissaan tekemääni valitusta näistä lastani väärin kohdelleista aikuisista. Ja sekin oli huolestuttavaa, että he pitivät kerran jopa väkivaltaisesti lasta kiinni ontuvilla perusteluilla, tilanne: lapsi oli suuttunut ja heittänyt jonkun tavaran (no tuon ikäiset nyt saattavat  tehdä niin). Ja sekin huolestuttaa, että erityislastentarhan opettajakaan ei halunnut kyseenaaistaa näiden kahden asiattomasti toimineen naisen toimintaa.

 

Referoin nyt pätkän omaa tekstiäni, koska täällä ei selkeästi osattu lukea. Lapsi ei siis heittänyt lelulla muita, vaan lattiaan....

Ryhmässä tosin oli myös toinen lapsi joka heitteli muita niillä leluilla, se ei tosin ollut minun lapseni.

Olitko itse paikalla, vai perustuuko käsityksesi tapahtumista lapsen kertomaan? Olen ha

Olen eri, mutta silmiini pisti, kuinka negatiivisesti kirjoitat "erityisen älykkäistä lapsista" yhdistäen heidät valehtelemiseen. Itselläni taas on kokemusta pikemminkin siitä, että älykäs lapsi punnitsee asioita myös moraalin kannalta. Narsistisia piirteitä omaaviin lapsiin yhdistäisin itse tuon valehteluun taipuvaisuuden. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kuulostaapa terveeltä, reippaalta, mukavalta ja oikein normaalilta lapselta.

Niin hän onkin - olen oikein ylpeä hänestä miten viisas, hieno ja ennen kaikkea oikeudentajuinen ja heikkoja puolustava ihminen hänestä on kasvanut pk- tätien mustamaalausyrityksistä huolimatta.

Oletko ylpeä myös siitä että lapsi häiriköi?

Ai siitä että yhden kerran oli häiriöksi ja ei vahingoittanut yhtään ketään?

Voi hyvänen aika- vankilaanko hänet pitäisi laittaa jostain kolmevuotiaana lattialle heitetystä lelusta?

Olen ylpeä että lapseni uskaltaa olla eri mieltä eikä istu hiljaa nurkassa hyväksymässä epäreilua kohtelua.

Siis kerrataan nyt. Laps

Ei, vaan tuo on sinuntekemäsi hätäinen johtopäätös ja irrotettu asia kokonaisuudesta, josta kerroin ainoastaan palasia, lyhyitä esimerkkejä. Ymmärrätkö etten voi kokonaista puolen vuoden aikajaksoa saada mahtumaan tälle palstalle enkä aio yrittääkään. Jos kerron esimerkin, se ei ole kaikki siinä.

Kertaan vielä:

Lapseni ei ollut häiriöksi eikä satuttanut muita tms vakavaa. Menikö perille.

Lue muutkin kommentit äläkä lisäile väliin mielikuvitusta

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsi leimattiin myös päiväkodissa. Tavattiin ihan erityislastentarhanopettajaakin, joka tosin totesi diplomaattisin sanan kääntein, että ei näe suurempaa tuen tarvetta. Hirveä huoli oli kasvattajalla. Kas kummaa, kun päiväkoti vaihtui muuton takia, oltiin uudessa päiväkodissa ihan ihmeissään vanhoista kirjauksista. Sanoivat suoraan, etteivät havaitse aiemman varhaiskasvattajan kirjaamia huolia. En ollut yllättynyt.

Erityislastentarhanopettaja - tai nykyään kai varhaiskasvatuksen erityisopettaja - tapaa ainakin meillä päin kaikki lapset. Meillä on puhuttu esimerkiksi lasten äännevirheistä, mutta puheterapiaan on ollut silti vaikea päästä. Eikö ole hyvä asia, että tapasitte ja kaikki oli kunnossa?

 

123: puhun erityisen älykkäistä lapsista lainausmerkeissä, tarkoitan siis sellaisia lapsia, joiden käytöstä heidän vanhempansa pyrkivät selittämään älykkyydellä ja ylemmyydellä muihin lapsiin nähden. Tällöin jo lähtökohtaisesti lapsella on usein hallussaan manipuloinnin taito.

Älykkyys itsessäänhän ei ole selitys mihinkään ongelmiin. Myös älykäs lapsi tarvitsee rajat, ja vanhemman on parempi mieluummin pitää pikkuisen sordiinoa päällä kuin selittää mirkkupetterille, miten sinä olet niin älykäs. Lapset itse kyllä tekevät sitä vertailua ihan riittävästi, eikä siihen pidä lähteä mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alapeukkuja varmaan satelee, mutta sitten niin:

Oma kokemus on ollut, että nykyään osalla päiväkodin työntekijöistä on vaikeuksia sietää ihan tavallisia kehitysvaiheita lapsilla, kuten uhmaa. Ja osalle on vaikeaa, jos lapsi on luonteeltaan hyvin ääripäästä (esimerkiksi hyvin vilkas tai hyvin arka). Kaikesta yritetään tehdä ongelmaa. Ei käsitetä, että lapset ovat erilaisia persoonia. Ja ajan kuluessa monet haasteet helpottavat.

Aamen, ansaitset kylläkin yläpeukkuja koska kiteytit omankin kokemukseni hyvin

Ongelma on enemmänkin siinä, että nyt puhutaan isoista lapsiryhmistä, joissa toiminta tapahtuu tarkan päiväjärjestyksen mukaan. Siellä  on usein liian vähän henkilökuntaa ja viime aikoina on säästetty myös lapsiin kohdistuvasta budjetista. Isossa ryhmässä ei voida ottaa huomioon monen pikku yksilön  asioita, kosk asilloin pitäisi joka toisella olla oma hoitaja, oma aikuinen, joka ehtii.

Eli lyhyesti sanoen: lapsi ei ollut häiriöksi mutta silti tehtiin lastensuojeluilmoitus. Oliko vanhempi ehkä häiriöksi vaatiessaan anteeksipyyntöjä ja suunnitellessaan rikosilmoitusta? Kummasta oltiin huolissaan?

Vierailija kirjoitti:

"-lapsi ei aina halua pukea ulkovaatteita päälle (pukee lopulta kuitenkin)"

Heh, me saatiin esikoululaista koskien palautetta, ilmeisesti ihan vakavissaan laitettu, että kurahousujen ja kurakäsineiden itsenäinen pukeminen tuottaa vaikeuksia, toivomme, että tätä harjoitellaan kotona! Totta kai OSAA, ei vaan halua pukea ylimääräisiä kerroksia! Eihän se harjoittelemalla muuksi muutu.

Onko lapsi sitä tyyppiä, joka joka paikassa vänkää vastaan? Hän ei halua noudattaa ohjeita tai käskyjä? Kotona se on mahdollista, jos vanhemmat jaksavat lähteä siihen mukaan mutta muualla se ei ehkä käy päinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa onko tuossa kyseessä hoitajien ylireagointi vai ei. Hoitajille on pidemmän aikaa jo kelvanneet vain keskivertolapset ja kaikki vähänkin erilaisia on "moitittu". Toisaalta päiväkodin työntekijät ovat uransa aikana hoitaneet ja nähneet satoja lapsia joten en heti ohittaisi heidän huomioita täytenä puppuna. Minun yhden sukulaisen lapsi sai päiväkodista aina huonoa palautetta ja kehotuksen tutkituttaa lapsi. Vanhemmat eivät tästä välittäneet vaan pitivät lastansa niin älykkäänä ja erinomaisena ettei hänessä voi olla mitään vikaan. Itse huomasin hänestä jo heti aivan pienenä vauvana ettei hän ole ihan "normaali" mutta minunkin puheet meni kuuroille korville. Nyt tämä lapsi on jo koululainen ja hän onkin älykäs, fiksu ja pärjää hyvin koulussa, mutta hänellä on vieläkin selviä haasteita sosiaalisessa käytöksessä, kanssakäymisessä ja sääntöjen noudattamisessa. Itse olen nähnyt asperger piirteitä omaavia ihmisiä työelämäs

Olen muuten samaa mieltä kanssasi, mutta huomasin, että sinäkin näet, että autistin pitäisi "korjata" omaa käytöstään. Eikö olisi reilumpaa, että me "normaalit" opettelisimme ymmärtämään erilaisuutta emmekä karsastaisi. Tuntuu, että nyky-Suomi on jo liikaa medikalisoitunut ja odottaa terapoimalla muuttavansa kaikki tasapäisemmiksi. Miksi autistin pitäisi esimerkiksi pakottaa itsensä silmiinkatseluun, jos se tuntuu pahalta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas huomataan, että minkäänlaista erilaisuutta ei voida sietää, vaan heti pitäisi "korjata" 🙄

Ongelma on siinä että siellä on paljon muitakin lapsia. Jos yksi häiritsee jokaista tilannetta ja esim. muutkaan ei sitten pysty nukkumaan niin ei se homma vaan toimi. 

Oletko Ap muuten koskaan yrittänyt saada neljää toista lasta tekemään jotain samalla kertaa ja reippaasti? Kaikkeen tekemiseen varattu aika on päiväkodissa rajallista ja asioiden täytyy sujua. Muuten sinä, aikuinen, olet huono työssäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"-lapsi ei aina halua pukea ulkovaatteita päälle (pukee lopulta kuitenkin)"

Heh, me saatiin esikoululaista koskien palautetta, ilmeisesti ihan vakavissaan laitettu, että kurahousujen ja kurakäsineiden itsenäinen pukeminen tuottaa vaikeuksia, toivomme, että tätä harjoitellaan kotona! Totta kai OSAA, ei vaan halua pukea ylimääräisiä kerroksia! Eihän se harjoittelemalla muuksi muutu.

 

Onko lapsi sitä tyyppiä, joka joka paikassa vänkää vastaan? Hän ei halua noudattaa ohjeita tai käskyjä? Kotona se on mahdollista, jos vanhemmat jaksavat lähteä siihen mukaan mutta muualla se ei ehkä käy päinsä.

Mun mielestä tuo on ihan ymmärrettävää, että jos kotona eri kuriksia käytetä ja päikyssä joutuu ne pukemaan, se lisäpukeminen siellä harmittaa. MIiten sitä voisi muka harjoitella? Ei kai voi edellyttää, että kuriksia käytetään myös kotona vain sen takia, että pukeminen olisi päikyssä helpompaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alapeukkuja varmaan satelee, mutta sitten niin:

Oma kokemus on ollut, että nykyään osalla päiväkodin työntekijöistä on vaikeuksia sietää ihan tavallisia kehitysvaiheita lapsilla, kuten uhmaa. Ja osalle on vaikeaa, jos lapsi on luonteeltaan hyvin ääripäästä (esimerkiksi hyvin vilkas tai hyvin arka). Kaikesta yritetään tehdä ongelmaa. Ei käsitetä, että lapset ovat erilaisia persoonia. Ja ajan kuluessa monet haasteet helpottavat.

Aamen, ansaitset kylläkin yläpeukkuja koska kiteytit omankin kokemukseni hyvin

 

Ongelma on enemmänkin siinä, että nyt puhutaan isoista lapsiryhmistä, joissa toiminta tapahtuu tarkan päiväjärjestyksen mukaan. Siellä  on usein liian vähän henkilökuntaa ja viime aikoina on säästetty myös lapsiin kohdistuvasta budjetista. Isossa ryhmässä ei voi

Tuo on ymmärrettävää, mutta miksi tuon takia pitäisi velvoittaa, että lapset ja vanhemmat ratkaisisivat organisaation ongelmat? Sitä suuremmalla syyllä päiväkodin henkilökunnan tulisi nähdä, että lasten käytös heijastaa pikemminkin organisaation ongelmia kuin lapsen tai perheen henkilökohtaisia puutteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"-lapsi ei aina halua pukea ulkovaatteita päälle (pukee lopulta kuitenkin)"

Heh, me saatiin esikoululaista koskien palautetta, ilmeisesti ihan vakavissaan laitettu, että kurahousujen ja kurakäsineiden itsenäinen pukeminen tuottaa vaikeuksia, toivomme, että tätä harjoitellaan kotona! Totta kai OSAA, ei vaan halua pukea ylimääräisiä kerroksia! Eihän se harjoittelemalla muuksi muutu.

 

Onko lapsi sitä tyyppiä, joka joka paikassa vänkää vastaan? Hän ei halua noudattaa ohjeita tai käskyjä? Kotona se on mahdollista, jos vanhemmat jaksavat lähteä siihen mukaan mutta muualla se ei ehkä käy päinsä.

Mun mielestä tuo on ihan ymmärrettävää, että jos kotona eri kuriksia käytetä ja päikyssä joutuu ne pukemaan, se lisäpukeminen siellä harmittaa. MIiten sitä voisi mu

Lapsen kanssa pitäisi ihan pienestä saakka harjoitella sitä, että tehdään asioita, jotka saattavat hieman harmittaa. Sillä tavalla toleranssi kasvaa muihinkin harmin aiheisiin.

Koska kotihoidossa on ihana mahdollisuus toimia lapsilähtöisesti ja tuntea kasvatettava perin pohjin, voi lapselle myös antaa täsmäneuvoja. Meillä on kuumakiukkua kahdessa sukupolvessa, ja olen opettanut että pipo kannattaa aina pukea viimeisenä ja jättää myös vetoketju puoleen väliin. Sitten lopuksi voi pukea pipon ja hanskat vaikka ulkona. Päiväkodin henkilökunta kyllä ymmärtää, jos tästä ei ole ylimääräistä showta. Päinvastoin he osaavat itsekin sanoa, että nyt oli kuumaherkällä lapsella liikaa vaatetta säähän nähden.

Mikään organisaatio ei ratkaise sitä ongelmaa, jos kodeista tulee kasvattamattomia lapsia. Koti on se perusta, missä opitaan kuuntelemaan, odottamaan vuoroa ja toimimaan itsenäisesti.

130, ongelmana ei ole pelkästään ne ulospäin muille näkyvät asiat vaan se että autismista kärsii eniten se itse autisti. Puhun siis myöhään diagnosoituna naisena joka oli aina lapsena "outo" ja "hankala", ja kun yritin kysyä miksi sain vain lisää huonoa palautetta vänkyröinnistä ja hankaluudesta. Aikanani ei ollut kieltä kuvata moni asioita joita koin, esim. en hahmoittanut aina puhetta ja en ole ikinä pystynyt erottamaan pienestäkään taustamelusta tiettyä ääntä -> kuulossani ei ollut mittausten mukaan vikaa joten olin vain hankala ja keskittymätön. Luulin että tein oikeasti kuunnellessani jotain väärin, kun en vain pystynyt erottamaan vaikkapa ruokalassa ollenkaan mitä ihmiset puhuivat. Sitten minulle naureskeltiin tästä, jopa opettajien toimesta. Tässä siis vain yksi esimerkki.

Minun ohje aloittajalle olisi että älä välitä!

Varhaiskasvatuksessa, varsinkin ne opettajat, ovat välillä ihan omissa maailmoissaan.

Kannattaa suhtautua varauksella mutta kuitenkin ymmärtäväisesti heidän juttuihinsa.

Aika kyllä näyttää miten asianlaita oikeasti on.

Vaikea tuon kuvauksen perusteella sanoa juuta eikä jaata, kun ei tiedä kuinka paljon ap:n lapsen toiminta poikkeaa muista samanikäisistä. Kahden neuroepätyypillisen lapsen äitinä vaan totean että varhainen diagnoosi olisi ollut siunaus. Päiväkodissa kyllä huomasivat molempien lapsien kohdalla, että huolenaiheita on, mutta valitettavasti neuvolassa näitä ei otettu vakavissaan eivätkä myöhemmätkään hoitokontaktit halunneet tutkia lapsia tarkemmin. Diagnoosit saatiin vasta teini-iässä ja olisi ollut kyllä todella paljon parempi lapsille ja koko perheelle, että ne olisi tiedetty aikaisemmin, niin koulussa ja kotona olisi osattu toimia eri tavalla ja lapset olisivat saaneet ajoissa oikeanlaista kuntoutusta ja tukea kouluun.

Ottaisin päikyn sanomiset vakavasti, koska heillä sitä vertailupohjaa on. Veisin lapsen tutkimuksiin. 

En ainakaan närkästyisi kuten ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän vilkkaasta, iloisesta ja fiksusta lapsesta "tehtiin" päiväkodissa erityistä tukea tarvitseva nepsyepäilty. Kerran vaihdettiin päiväkotia, kun kyllästyin lopullisesti yhden hoitajan ainaiseen marinaan lapsen käytöksestä. 

Kun lapsi oli käynyt ekaa luokkaa jonkin aikaa, opettaja ihmetteli että niin miksi tällä lapsella olikaan tukipäätös. Hän ei ollut huomannut mitään erityistä. Tukipäätös purettiin. Lapsi on jo isompi alakoululainen, ollut tasaisesti luokkansa parhaita ja sosiaalisesti hyvin taitava.

Suurin osa tukipäätöksistä puretaan lapsen kasvaessa. Eikös se ole hyvä asia, jos tuki on auttanut tai lapsi saavuttanut ikätason?

Saavuttanut ikätason??? Vai sittenkin systemaattisin toimin taannutettu ikätasolleen...ainakin näennäisesti. Huomasitko lukiessasi, että ollut tasaisesti luokkansa parhaita? 

Ärsyttää, kun aidosti ja selkeästi ikätasoaan erottuvasti älykkäämpiä painetaan alas, eikä huomioida edes sitä, että oppimisen herkkyyskaudet on meneillään, ja pitkästyttämisen sijaan annettaisi tasonsa mukaisia tehtäviä, eikä "pedagogisista" syistä (lue: pavlovin koirien tapaan ehdollistamissyistä) kehoitettaisi koko ajan olemaan osa massaa, joka pakottaa peruskoulu jatkumonaan, lahjakkaat lapset alisuoriutumaan.

Sivusta.