Kun pienestä lapsesta yritetään tehdä erityislapsi päiväkodissa

Lapset käyttäytyvät eri tavalla kotona kuin tarhassa. Kotona ei ole ehkä muita lapsia tai korkeintaan sisarus tai kaksi, kun taas ryhmässä voi olla 30 lasta, samoin myöhemmin koulussa.

Ei varhaiskasvatuksessa ole jokaisella lapsella kahta aikuista antamassa jakamatonta huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatka vielä, kerroin tuolla aiemmin jo omasta lapsestani ja kuormittaneesta pk-kokemukesta. Ihan joka ikistä yksityiskohtaa en tänne palstalle kirjoita kun ei mahdu- niistä saisi kirjan

Tiivistän kuitenkin, että lapseni on kohdannut useita varhaiskasvattajia, opettajia ja muita ammattilaisia. Ainoastaan näiden kahden mielestä lapsessa ja meissä oli vikaa. Kohtelu oli oikeasti törkeää ja täytti rikoksen tunnusmerkitkin.

Alapeukkuja tuli edelliseen kommenttiin joten huomautan, että opettajat ja muut ammattilaiset joiden kanssa lapsi on ollut tekemisissä, oli eri mieltä näiden kahden lastani demonisoideen naisen kanssa. Onneksi löytyi jopa saman päiväkodin sisältä henkilöitä, jotka pitivät lapsen puolia ja hän sai vaihtaa ryhmää. Ongelmat loppuivat ihan kokonaan kuin taika iskusta.

Voi hyvänen aika, kerroin yhden tapauksen ja vedit johtopäätökset sen perusteella. Noin 20 muuta aikuista kuitenkin oli lapseni puolella lopulta ja ihan kanssamme samaa mieltä.

Rumba lähti ihan eri asiasta liikkeelle eikä lapseni ollut edes osallisena kyseisessä liikkeelle lähtöön vaikuttaneessa tapahtumassa.

Tästä tulisi kirja epäkohdista mitä kohtasimme, jos avaisin tänne kaiken. Pidimme onneksi itse päiväkirjaa asioista.

Loppujen lopuksi, ammattilaisten toimesta (johon itse veimme lapsen omankin selustamme turvataksemme) - lapsessa ei ollut vikaa eikä hän ollut tehnyt yhtään mitään.

Tartut yhteen asiaan, irrotat kokonaisuudesta, kuvittelet loput ja saat mielikuvituksesi valloilleen- samankaltaiaesti voidaan saada syyttömästä syyllinen. - huomaatko?

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkan tähän vielä. Huolestuttavaa oli myös se, miten päiväkodin johtaja ei ottanut vakavissaan tekemääni valitusta näistä lastani väärin kohdelleista aikuisista. Ja sekin oli huolestuttavaa, että he pitivät kerran jopa väkivaltaisesti lasta kiinni ontuvilla perusteluilla, tilanne: lapsi oli suuttunut ja heittänyt jonkun tavaran (no tuon ikäiset nyt saattavat  tehdä niin). Ja sekin huolestuttaa, että erityislastentarhan opettajakaan ei halunnut kyseenaaistaa näiden kahden asiattomasti toimineen naisen toimintaa.

 

Referoin nyt pätkän omaa tekstiäni, koska täällä ei selkeästi osattu lukea. Lapsi ei siis heittänyt lelulla muita, vaan lattiaan....

Ryhmässä tosin oli myös toinen lapsi joka heitteli muita niillä leluilla, se ei tosin ollut minun lapseni.

Olitko itse paikalla, vai perustuuko käsityksesi tapahtumista lapsen kertomaan? Olen ha

Havaintoni perustuu myös muiden kuin oman lapseni kertomaan- kävin myös seuraamassa pk toimintaa vierestä ja näin kyllä miten tuo yksi sai vapaasti terrorisoida mutta muiden lasten piti olla hiljaa ja huomaamattomia ettei se oikea nepsy hermostu

Vierailija kirjoitti:

Omien lasten päiväkotiajoista on jo kauan mutta muistan hyvin kuinka toisesta lapsesta yritettiin tehdä ongelmatapausta koska "leikkaa saksilla epätavallisesti", eli leikkasi viivojen sisäpuolelta niin että leikattuun kuvaan ei jäänyt mustia viivoja. Toinen lapsi taas oli kuulemma haastava koska selitti ja kyseli asioita mitä tarhan tädit eivät ymmärtäneet ja sanavarasto oli "epätyypillinen". Ihan tavallisia lapsia molemmat joiden toiminta ja puheet heijastelivat sitä mitä kotona tehdään - minäkin leikkaan mustat viivat kuvista pois ja koulutuksemme ja työmme takia puhumme kotona monesti asioista jotka eivät ehkä sitten ole joka kodin puheenaiheita.  

Olisiko ihan mahdotonta ottaa neutraalisti näitä havaintoja? Se, että lapsen sanavarasto on epätyypillinen, ei ole huono asia, jos ei välttämättä hyväkään. Se on vain asia. Samoin epätavallinen saksilla leikkaaminen on vain yksi asia, ei se tee epätavallista persoonaa. 

Itsekin leikkasin ja piirsin taitavasti mutta kummallisesti lapsena ja otin asiat hieman liian kirjaimellisesti. Opin siitä pois, kun otin muista mallia.

Meidän vilkkaasta, iloisesta ja fiksusta lapsesta "tehtiin" päiväkodissa erityistä tukea tarvitseva nepsyepäilty. Kerran vaihdettiin päiväkotia, kun kyllästyin lopullisesti yhden hoitajan ainaiseen marinaan lapsen käytöksestä. 

Kun lapsi oli käynyt ekaa luokkaa jonkin aikaa, opettaja ihmetteli että niin miksi tällä lapsella olikaan tukipäätös. Hän ei ollut huomannut mitään erityistä. Tukipäätös purettiin. Lapsi on jo isompi alakoululainen, ollut tasaisesti luokkansa parhaita ja sosiaalisesti hyvin taitava.

"Ranskassa 3-vuotiaat menevät kouluun ja istuvat pulpetissa."

Se että 3-vuotiaiden päivähoitoa kutsutaan Ranskassa kouluksi ei tarkoita että se muistuttaisi sitä mikä meillä on 7-vuotiaille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, saa nähdä. Ehkä lapsi kasvaessaan kirii muut osaamiseltaan kiinni. Ehkä ei. 

Päiväkodissa on kuitenkin näkemys ja kokemus sadoista muistakin samanikäisistä, siinä tulee silmää huomata "kuka on erilainen". Mutta tuossa iässä se voi olla ihan vain eritasoisuutta, eikä oikeaa pysyvää erityisyyttä. 

Jos et ole itse huolissasi niin anna olla. Vähän liian varhain aletaan tuputtaan esim toimintaterapiaa, vain jos lapsi ei ole kiinnostunut kynäotteesta jne. Kyllä se on eskarissakin ehtisi, tai koulussa ekana syksynä Oikeasti ei ole isosta taidosta kyse, vaan sellaisesta jonka lapsi oppii kyllä nopeasti, kun vain itsellä on motivaatio. Mutta nyt on tapana ajatella että se täytyy osata viisivuotiaana. 

Ei täydy osata, toimintaterapia vain on sitä tehokkaampaa, mitä pienempi lapsi on.

No ei välttämättä. Jos lapsella on todella selkeä keskittymisen pulma, niin toimintaterapia ei tehoa ennen kuin lapsi on tarpeeksi vanha diagnoosiin ja adhd-lääkkeeseen. Vasta sitten pystyy keskittymään terapiaankin. 

Ja erottaako toimintaterapeutti onko kyseessä osaamisen haaste, vai keskittymisen haaste. ....Ei erota, heitä ei ilmeisesti kouluteta siihen. Kas kun lapsi alkaakin osaamaan heti kun kykenee lääkkeen avulla keskittymään.

Vierailija kirjoitti:

Ai jai, pitääpä kysyä äidiltä, mitä palautetta minä olen saanut päiväkodista, koska olin todella ujo ja arka lapsi :D

Minä kuulemma olin kuuro ja autistinen päiväkodin hlökunnan mukaan. Toisin sanoen hiljainen ja helposti asioihin uppoutuva. Ei minusta koskaan ole kiinni saatu mitään nepsyyttä tahi aistiongelmaa. 

Mun lapsella oli nämä päiväkoti-iässä:

-lapsen on vaikea odottaa omaa vuoroa

-lapsi liikkuu paljon, kaipaa tekemistä ja toimintaa

-lapsi ei aina halua pukea ulkovaatteita päälle (pukee lopulta kuitenkin)

-lapselle ei aina maistu ruoka päiväkodissa ja ei halua maistaa kaikkea

-lapsi puhuu paljon ja haluaisi jutella päiväkodissa mieluiten aikuisten kanssa

-lapsi ei ole kiinnostunut nukkumaan päiväunia

Hänellä todettiin myöhemmin ADHD, aistiyliherkkyyksiä ja nyt epäillään myös (hyvätasoista) aspergeria. Hauska lapsi, vähän sellainen pikkuprofessori ja omien teidensä kulkija.

Vierailija kirjoitti:

Meidän vilkkaasta, iloisesta ja fiksusta lapsesta "tehtiin" päiväkodissa erityistä tukea tarvitseva nepsyepäilty. Kerran vaihdettiin päiväkotia, kun kyllästyin lopullisesti yhden hoitajan ainaiseen marinaan lapsen käytöksestä. 

Kun lapsi oli käynyt ekaa luokkaa jonkin aikaa, opettaja ihmetteli että niin miksi tällä lapsella olikaan tukipäätös. Hän ei ollut huomannut mitään erityistä. Tukipäätös purettiin. Lapsi on jo isompi alakoululainen, ollut tasaisesti luokkansa parhaita ja sosiaalisesti hyvin taitava.

Suurin osa tukipäätöksistä puretaan lapsen kasvaessa. Eikös se ole hyvä asia, jos tuki on auttanut tai lapsi saavuttanut ikätason?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi päiväkoti ikä on osaltamme ohi ja lapsen kanssa työskennelleistä aikuisista kaikki muut näitä kahta lukuun ottamatta olivat kanssamme samaa mieltä asioista.

Tuo kahden pk-tädin silmätikuksi joutunut lapsemme on muuten koulussa se joka tulee kaikkien kanssa toimeen, käytös 10 ja on oikeasti älykäs. Opettajat kehuvat kilpaa ja kavereita riittää. Puuttuu myös heikompien kiusaamiseen koska on reilu.

 

 

 

Sehän on hyvä jos päiväkotiaikana saadut tukitoimet , lasu, terapia, korjasivat tilanteen ja ongelmat hävisi.

Jokaiselle omat lapset on kauneimmat ja parhaat mutta kyllä yritin olla myös realisti lasteni suhteen.  Jokaisessa meissä ihmisissä on omat ehkö muita ärsyttävät piirteet, touhuamiset jne

 

 

Irrotat tarkoituksella asioita niiden yhteyksistä. Taidat olla toinen näistä tädeistä. Heistä se kaikki paha lähti liikkeelle.

Pk johtaja ja erityisope joutuivat pyörtämään sanansa myöhemmin, joten jäljelle jäi enää kaksi jotka eivät käyneet edes anteeksi pyytämässä.

Lapsi menestyy hyvin harrastuksissa ja koulussa, missään ei ole ollut ennen tuota eikä tuon jälkeen ongelmia.

Voit nyt lopettaa

Vierailija kirjoitti:

"Ranskassa 3-vuotiaat menevät kouluun ja istuvat pulpetissa."

Se että 3-vuotiaiden päivähoitoa kutsutaan Ranskassa kouluksi ei tarkoita että se muistuttaisi sitä mikä meillä on 7-vuotiaille. 

Mutta kyllä siellä jo hyvin pienten täytyy istua pöydässä pitkiä aikoja kerrallaan samaan tapaan kuin täällä ekaluokkalaiset koulussa. Ei ne tehtävät toki samantasoisia ole kuin meillä ekaluokkalaisilla, mutta hiljaa paikallaan istumista vaaditaan kyllä jo 4-5-vuotiailta.

Vierailija kirjoitti:

Alapeukkuja varmaan satelee, mutta sitten niin:

Oma kokemus on ollut, että nykyään osalla päiväkodin työntekijöistä on vaikeuksia sietää ihan tavallisia kehitysvaiheita lapsilla, kuten uhmaa. Ja osalle on vaikeaa, jos lapsi on luonteeltaan hyvin ääripäästä (esimerkiksi hyvin vilkas tai hyvin arka). Kaikesta yritetään tehdä ongelmaa. Ei käsitetä, että lapset ovat erilaisia persoonia. Ja ajan kuluessa monet haasteet helpottavat.

Hankala hoitajalle varmasti on ymmärtää jos itsellään ei ole lapsia, vähän kokemusta, itse on ekstrovertti. Ekstrovertti erityisesti kuvittelee olevansa terveempi, älykkäämpi ja sosiaalisempi kuin muut ja jos joku on erilainen, tämän täytyy olla erityislapsi tai -aikuinen ja korjattava ekstrovertiksi eli kunnon ihmiseksi. Harhakuva omasta erinomaisuudesta elää.

Olin työpaikassa jossa lähiesimies oli hyvin itsevarma, hymyilevä, osaava, seurassa viihtyvä ja huomion keskipisteenä. Mutta ihan hemmetin surkea esimies.  Ei esitellyt itseään, oletti että kaikki hänet tuntee ja tietää, ei kertonut työtehtävistä, ei perehdyttänyt eikä opastanut. Surkeista surkein, ei hallinnut kokonaisuuksia. Kuvitteli että riittää että on mukava juttelija. Omat työtehtävänsä teki ahkerasti mutta tulos miinuksella. Loukkaantui kun oma esimiehensä antoi rakentavaa palautetta. Piti itseään todella pätevänä. Opettaa ei osannut. Sama ilmeisesti päiväkodissa, ei ymmärretä että ollaan opettajan roolissa. Oppijoita on monenlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alapeukkuja varmaan satelee, mutta sitten niin:

Oma kokemus on ollut, että nykyään osalla päiväkodin työntekijöistä on vaikeuksia sietää ihan tavallisia kehitysvaiheita lapsilla, kuten uhmaa. Ja osalle on vaikeaa, jos lapsi on luonteeltaan hyvin ääripäästä (esimerkiksi hyvin vilkas tai hyvin arka). Kaikesta yritetään tehdä ongelmaa. Ei käsitetä, että lapset ovat erilaisia persoonia. Ja ajan kuluessa monet haasteet helpottavat.

Mutta toisaalta päiväkodin työntekijöiltä on taidettu viedä keinot selviytyä uhmailevien kanssa. Omien lasteni päiväkodista irtisanottiin työntekijä, koska hän oli laittanut lapsen istumaan rauhoittumispenkkiin (ei väkivaltaisesti, mutta oli sanonut, että saa poistua vasta, kun tekee yhteistyötä).

No niinpä tietysti. Ja sen jälkeen ihmetellään, kun Jorma-Miisukki ei kestä koulupaineita ja on kuudella lääkityksellä lukioiässä, koska ei pidä siitä, että rusakko ylittää pihatien öisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai jai, pitääpä kysyä äidiltä, mitä palautetta minä olen saanut päiväkodista, koska olin todella ujo ja arka lapsi :D

Minä kuulemma olin kuuro ja autistinen päiväkodin hlökunnan mukaan. Toisin sanoen hiljainen ja helposti asioihin uppoutuva. Ei minusta koskaan ole kiinni saatu mitään nepsyyttä tahi aistiongelmaa. 

Veikkaan, että kuuro ja autistinen oli sitä, mitä äitisi lopulta kuuli äitifiltterin läpi. Päiväkodin henkilökunta ehkä sanoi asian pikkuisen toisin.

No kuulostaapa terveeltä, reippaalta, mukavalta ja oikein normaalilta lapselta.

Vierailija kirjoitti:

Tytär oli töissä päiväkodissa Espanjassa 3-vuotiaiden ryhmässä. Kertoi lasten olevan äänekkäimpiä ja vilkkaampia suomalaisiin verrattuna ulkona leikkiessään. Päiväkodissa sisällä oli kuitenkin kuri ja järjestys, istuttiin kiltisti paikoillaan ja tehtiin annettuja tehtäviä.

 

Espanjassa lapsia voi huitaista avarilla eikä kukaan hätkähdä.

Luin juuri jostain artikkelista, suomalainen kertoi kun espanjalainen isoäiti kaupassa lätkäisi ääntelevää taaperoa kasvoihin. Niin, heidät tosiaan opetetaan olemaan sisällä hiljaa. Ja uskon kyllä että jopa kolmevuotias oppii kivun kautta tuollaisen, että sisällä ei ynistä tai kitistä. 

Meillä ei noin saa opettaa. Meillä on vähän vauhdikkaammat lapset. Ja olen ihan varma, ettei lakia tulla vain sen takia muuttamaan, että saataisiin yhtä kuulaiset lapset kuin jossain Espanjassa. 

Taitaa olla kyseessä piloille hemmoteltu iltatähti. 

Vierailija kirjoitti:

Omien lasten päiväkotiajoista on jo kauan mutta muistan hyvin kuinka toisesta lapsesta yritettiin tehdä ongelmatapausta koska "leikkaa saksilla epätavallisesti", eli leikkasi viivojen sisäpuolelta niin että leikattuun kuvaan ei jäänyt mustia viivoja. Toinen lapsi taas oli kuulemma haastava koska selitti ja kyseli asioita mitä tarhan tädit eivät ymmärtäneet ja sanavarasto oli "epätyypillinen". Ihan tavallisia lapsia molemmat joiden toiminta ja puheet heijastelivat sitä mitä kotona tehdään - minäkin leikkaan mustat viivat kuvista pois ja koulutuksemme ja työmme takia puhumme kotona monesti asioista jotka eivät ehkä sitten ole joka kodin puheenaiheita.  

Toisaalta, ryhmät kai aika isoja, ehkä "tädit" eivät voi kovin keskittyä yhden perheen ammatti/ura-asioihin vaikka lapsi mielellään vanhempien puheet kertoisikin  hoitajille.  Sehän tietysti ei ole paha asia, vain erilainen,  jos lapsi leikeissä puhuu latinaa lääkäriä leikkiessään tai insinöörikieltä tai mafkkinointikieltä.

Sun mielestä päiväkotitädin pitäisi ymmärtää teidän vaativan työnne asiat 4-vuotiaan kertomina, nuo tyhmät tädit.  Sen vielä ymmärrän kun joku aikuinen valittaa: äitini ei ymmärrä työtäni eikä oo kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

"Ranskassa 3-vuotiaat menevät kouluun ja istuvat pulpetissa."

Se että 3-vuotiaiden päivähoitoa kutsutaan Ranskassa kouluksi ei tarkoita että se muistuttaisi sitä mikä meillä on 7-vuotiaille. 

Ranskalaisten lasten kasvatukseen pätee sama kuin mitä edellä kirjoitettiin Espanjasta. 

Ennen kuin ihannoidaan miten muualla jopa noin pienet osaa olla hiljaa, niin miettikää nyt oikeasti hetki, että miksi. Etenkin kun tiedossa on, välimeren maissa lapset on usein temperamentiltaan jopa vilkkaampia kuin meikäläiset introvertit. Miten ne on saatu istumaan hiljaa?? 

Vai onko mennyt niin pitkä aika fyysisestä kurituksesta, että nykyvanhemmat ei meillä osaa edes kuvitella, mitä se tekee lapselle? Minua kuritettiin, ja olin hiljainen ja "herranpelossa".