Kun pienestä lapsesta yritetään tehdä erityislapsi päiväkodissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"-lapsi ei aina halua pukea ulkovaatteita päälle (pukee lopulta kuitenkin)"

Heh, me saatiin esikoululaista koskien palautetta, ilmeisesti ihan vakavissaan laitettu, että kurahousujen ja kurakäsineiden itsenäinen pukeminen tuottaa vaikeuksia, toivomme, että tätä harjoitellaan kotona! Totta kai OSAA, ei vaan halua pukea ylimääräisiä kerroksia! Eihän se harjoittelemalla muuksi muutu.

Minä olen kyllä lapsilleni kertonut, että se on ihan sama, osaako vai ei, jos ei tee. Pätee eritoten vähän isompana ja työelämässä.

Öö, kyllä lasta voi iästä riippumatta auttaa noin hankalassa hommassa. Vedäpä itse kokovartalotoppahaalari, toppahanskat, pipot, kaulurit ja villasukat kumisaappaineen yllesi ja kisko siihen päälle vielä kerros kumivaatetta kurahousujen, sadetakin ja etenkin kurahanskojen muodossa. Ei ole helppoa eikä mukavaa edes aikuiselle. On hyvä näyttää lapselle, että apua saa jos sitä pyytää. Näin hän oppii myös itse auttamaan muita mallista.

Älä anna periksi, mun tyttö teki valituksen jonnekkin valtion juttuun, en nyt muista mikä, mutta eivätpä saaneet tehtyä tiettyä diagnoosia lapsesta ja ihan hyvin menee ja on menny koko ajan muutenin.

Niillä on kuules vajetta eritysilapsista.

Vierailija kirjoitti:

Onhan ikävää jos älykäs ja fiksy lapsi ei saa heitellä muita esineillä, leluilla , hiekalla ja raivota jos kaikki ei leiki hänen tavallaan.

 

Samaa mietin. Ja minäkin toivotan tsemppiä kaikille tilanteessa oleville. Tosin sinne päiväkodin puolelle.

Ota takaisin kotiin jos mahdollista. Mun lapselle järjestettiin heti tehostettu tuki ja palaverit. Ongelmana oli lapsen herkkyys, hän ei kestänyt sitä kun häntä tönittiin, vietiin lelut kädestä, revittiin ovi auki kun oli vessassa, naurettiin ja haukuttiin. Tuli itkuiseksi ja vetäytyi --> huoli 3-v. lapsen masennuksesta ja depressiivisestä käytöksestä. Hakuun laitettiin lapselle avustaja ja puhuttiin erityiskoulusta, johon tulee tarvitsemaan myös avustajan. Olin aivan kauhuissani enkä tunnistanut lastani henkiölökunnan puheista.

Otin lapsen takaisin kotiin, onneksi oli mahdollista jäädä palkattomalle. Hän kasvoi kotona vuoden ja meni uuteen päiväkotiin. Tämä tapahtui n. 15 vuotta sitten, eikä hän tarvinnut missään vaiheessa koulupolkuaan minkäänlaista avustajaa. Ei kertaakaan edes tukiopetusta. Lapsi kirjoitti keväällä ylioppilaaksi loistopaperein ja aloitti syksyllä yliopisto-opinnot. Ok, on edelleen herkkä, mutta kauhistuttaa vieläkin mitä olisi tapahtunut jos hän olisi silloin pienenä joutunut "koneiston rattaisiin". Vika oli ympäristössä, mutta lapsesta tehtiin siihen syyllinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"-lapsi ei aina halua pukea ulkovaatteita päälle (pukee lopulta kuitenkin)"

Heh, me saatiin esikoululaista koskien palautetta, ilmeisesti ihan vakavissaan laitettu, että kurahousujen ja kurakäsineiden itsenäinen pukeminen tuottaa vaikeuksia, toivomme, että tätä harjoitellaan kotona! Totta kai OSAA, ei vaan halua pukea ylimääräisiä kerroksia! Eihän se harjoittelemalla muuksi muutu.

Minä olen kyllä lapsilleni kertonut, että se on ihan sama, osaako vai ei, jos ei tee. Pätee eritoten vähän isompana ja työelämässä.

Öö, kyllä lasta voi iästä riippumatta auttaa noin hankalassa hommassa. Vedäpä itse kokovartalotoppahaalari, toppahanskat, pipot, kaulurit ja villasukat kumisaappaineen yllesi ja kisko siihen päälle vielä kerros kumivaatetta kurahousujen, sadetakin ja etenkin kurahans

Toki pitää auttaa, jos toinen ei osaa. Mutta tässä keskusteltiin tilanteesta, jossa lapsi ei tee, ja vanhemman puolustuksena on se että hän osaa muttei halua.

Meidänkin lapsiin nuo sopivat hyvin, mutta vain yksi on adhd. Eli aika tyypillisiä ikävaiheen haasteita.

Mutta.

Voi olla, että viestintä on vähän ontuvaa ja siksi ei vaikutelma aivan välity. Ammattilaiset näkevät kuitenkin satoja ja tuhansia lapsia, joten kyllä siinä jonkinmoinen näppituntuma kehittyy mikä menee vielä normaalin vilkkauden, luonne-erojen tai toiminnanohjauksen vaihtelun piikkiin. Jos vähän kaikessa toiminnassa/leikissä/olemisessa/siirtymissäon jotain haastetta tai erikoisia piirteitä tavalliseen nähden, isoa tai pientä, mutta kuitenkin on, herää huoli. Yksinään nämä eivät olekaan huolestuttavia juttuja, mutta kun piirteitä kertyy paljon ja ne toistuvat järjestelmällisesti tietynlaisia haasteina, kiinnittää se huomion. Lisäksi voi olla, että levottomampi ympäristö tuo niitä näkyvämmäksi kuin kotiympäristö, jossa on käytännössä henkilökohtainen aikuisen tuki koko ajan.  Ei kannata loukkaantua, vaan ajatella, että hyvä kun on otettu varhain asia esiin niin nyt sitä voi seurailla.

Kyllä, herkkyys on nykyään jokin diagnosoitava sairaus luonteenpiirteen sijaan. Pitää olla reipas ja taipua muiden tahtoon kyseenalaistamatta ja etenkään tunteilematta. Nykymaailma on sairas ja kylmä.

No vaikka lapsesi olisi kuinka älykäs ei hän voi käyttäytyä miten tahansa. Päiväkodin aikuisten tehtävänä on turvata myös toiset lapset. 

Tekstistäsi ja sanavalinnoistasi saa sen kuvan, että kotona ei kasvatusta suoriteta ja lapsen käytös nyt vaan on mitä on koska on älykäs. Tottakai päiväkodin tehtävänä on puuttua tilanteeseen jos lapsi käyttäytyy noin.

Toivon kyllä, että tämä on provo, eikä nykypäivää...

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, herkkyys on nykyään jokin diagnosoitava sairaus luonteenpiirteen sijaan. Pitää olla reipas ja taipua muiden tahtoon kyseenalaistamatta ja etenkään tunteilematta. Nykymaailma on sairas ja kylmä.

Yksilöllistä hoitoa odottava  ja että aikuisen huomio on koko ajan juuri omassa lapsessa ja hänen juttujaan kuunnellen kannattaisi etsiä muu hoitomuoto, esim hoitaja kotiin tai hoitaa itse kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"-lapsi ei aina halua pukea ulkovaatteita päälle (pukee lopulta kuitenkin)"

Heh, me saatiin esikoululaista koskien palautetta, ilmeisesti ihan vakavissaan laitettu, että kurahousujen ja kurakäsineiden itsenäinen pukeminen tuottaa vaikeuksia, toivomme, että tätä harjoitellaan kotona! Totta kai OSAA, ei vaan halua pukea ylimääräisiä kerroksia! Eihän se harjoittelemalla muuksi muutu.

Minä olen kyllä lapsilleni kertonut, että se on ihan sama, osaako vai ei, jos ei tee. Pätee eritoten vähän isompana ja työelämässä.

Öö, kyllä lasta voi iästä riippumatta auttaa noin hankalassa hommassa. Vedäpä itse kokovartalotoppahaalari, toppahanskat, pipot, kaulurit ja villasukat kumisaappaineen yllesi ja kisko siihen päälle vielä kerros kumi

Itse kerroin varovasti eskarin oppimiskeskustelussa pukevani lapsen aamuisin. Opettajalta tuli myötätuntoista palautetta "sehän on ihana. Osaamisesta ei ole kyse, mutta saa tuolla tavalla läheisyyttä päivää varten". Oli hienoa, että ymmärrettiin sen johtuvan muusta kuin osaamisesta. Toki lapsi ei ollut pokkuroivaa sorttia muutenkaan vaan teki parhaansa mukaan eskarissa, vaikka oli hidas ja haaveleiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"-lapsi ei aina halua pukea ulkovaatteita päälle (pukee lopulta kuitenkin)"

Heh, me saatiin esikoululaista koskien palautetta, ilmeisesti ihan vakavissaan laitettu, että kurahousujen ja kurakäsineiden itsenäinen pukeminen tuottaa vaikeuksia, toivomme, että tätä harjoitellaan kotona! Totta kai OSAA, ei vaan halua pukea ylimääräisiä kerroksia! Eihän se harjoittelemalla muuksi muutu.

Minä olen kyllä lapsilleni kertonut, että se on ihan sama, osaako vai ei, jos ei tee. Pätee eritoten vähän isompana ja työelämässä.

Öö, kyllä lasta voi iästä riippumatta auttaa noin hankalassa hommassa. Vedäpä itse kokovartalotoppahaalari, toppahanskat, pipot, kaulurit ja villasukat kumisaappaineen yllesi ja kisko siihen päälle vielä kerros kumi

Ei, vaan pitää ottaa selvää miksei halua ja auttaa silti. Syy voi olla juuri se, että se on hankalaa ja epämukavaa eikä se onnistu täysin, mikä lannistaa lasta. On ihan turha odottaa, että joku pieni ihminen taipuu tekemään epämiellyttäviä asioita vain koska "täytyy" tai joskus tulevaisuudessa työelämä niin vaatii, hah. Häntä voi auttaa ja neuvoa, sillä jotta homma alkaa toimia on lapsen itse haluttava tehdä se kyseinen asia. Pakko ei ole mikään motiivi lapselle. Tämä pätee ihan kaikessa kasvatuksessa ja oppimisessa. Ja auttaa nimenomaan siinä työelämässä pärjäämisessä, kun tahto onnistua tulee sieltä sisimmästä, ei auktoriteettien asettamasta pakosta.

Lapsenne sai lastensuojelulta ja terapeutilta luvan heitellä muita ja olla kuuntelematta ohjeita.  Ja sama jatkui koulussa? 

Ap tässä:

Ei meidän lapsi siis mitään ympyrää juokse ja häiriköi muita. Osallistuu siis toimintatuokioihin päiväkodissa kuten muutkin lapset. Jos pitää valita piirtämisen ja jumpan väliltä, niin valitsee jumpan. Tykkää lukea kirjoja ja voi istua pitkään tutkimassa kirjoja ja leikkimässä itsekseen. Eli sen vilkkauden lisäksi osaa myös rauhoittua, ei välttämättä kaikissa tilanteissa pitkäksi aikaa.

Päiväkodin kesäsijainen totesi lapsestamme, että lapsi ei ole ollenkaan niin hankala, mitä työntekijät hänelle kuvailivat. Sanoi, että lapsi on toki vilkas, mutta ei ole se, joka tekee ryhmässä typeryyksiä. Ihan suoraan sijainen sanoi, että on omin silmin nähnyt, että lapsemme ei ole se, joka ryhmässä typeryyksiä ideoi.

Ap

Onpas täällä paljon älykkäiden lasten vanhempia! Eikö kenenkään lapsi ole normaaliälyinen tai peräti tyhmä, laiska tai kuriton?

Olen itse kolme lasta yhteistyössä päiväkodin kanssa kasvattanut ja ilmeisesti ollut se paha poliisi. Viimeinen meni kouluun 2024. Olen nähnyt myös näitä huikean älykkäitä lapsia ja lapseni ovat heidän kanssaan ystävystyneetkin. Siinä on ollut riidoissa melkoinen selvittely, kun huippuälykäs lapsi syöttää vanhemmilleen pajunköyttä. Itse olen uskonut mieluummin päiväkotia kuin näitä älykköjä.

No, saa nähdä. Ehkä lapsi kasvaessaan kirii muut osaamiseltaan kiinni. Ehkä ei. 

Päiväkodissa on kuitenkin näkemys ja kokemus sadoista muistakin samanikäisistä, siinä tulee silmää huomata "kuka on erilainen". Mutta tuossa iässä se voi olla ihan vain eritasoisuutta, eikä oikeaa pysyvää erityisyyttä. 

Jos et ole itse huolissasi niin anna olla. Vähän liian varhain aletaan tuputtaan esim toimintaterapiaa, vain jos lapsi ei ole kiinnostunut kynäotteesta jne. Kyllä se on eskarissakin ehtisi, tai koulussa ekana syksynä Oikeasti ei ole isosta taidosta kyse, vaan sellaisesta jonka lapsi oppii kyllä nopeasti, kun vain itsellä on motivaatio. Mutta nyt on tapana ajatella että se täytyy osata viisivuotiaana. 

Tämä vanha ristiriita, äidit on vaativissa asiantuntijatehtävissä ja ammattikoulun käyneet hoitavat heidän lapsiaan yrittäen opettaa yhteisleikkejä ja "tapoja" mikä ei vanhemmille käy kun lapsi on kodin pomo saaden tehdä mitä huvittaa.

Meillä yritetään samaa tokaluokkalaisen kanssa. Ongelma ei oikeasti ole lapsessa vaan opetajassa joka opettaa ekaa omaa luokkaansa ja haluaisi että kaikki istuu hiljaa pulpeteissa. Mitä voi odottaa jos lapsilla on vaihtunut opettaja 6 kertaa vuoden aikana?

Vierailija kirjoitti:

No, saa nähdä. Ehkä lapsi kasvaessaan kirii muut osaamiseltaan kiinni. Ehkä ei. 

Päiväkodissa on kuitenkin näkemys ja kokemus sadoista muistakin samanikäisistä, siinä tulee silmää huomata "kuka on erilainen". Mutta tuossa iässä se voi olla ihan vain eritasoisuutta, eikä oikeaa pysyvää erityisyyttä. 

Jos et ole itse huolissasi niin anna olla. Vähän liian varhain aletaan tuputtaan esim toimintaterapiaa, vain jos lapsi ei ole kiinnostunut kynäotteesta jne. Kyllä se on eskarissakin ehtisi, tai koulussa ekana syksynä Oikeasti ei ole isosta taidosta kyse, vaan sellaisesta jonka lapsi oppii kyllä nopeasti, kun vain itsellä on motivaatio. Mutta nyt on tapana ajatella että se täytyy osata viisivuotiaana. 

Ei täydy osata, toimintaterapia vain on sitä tehokkaampaa, mitä pienempi lapsi on.

Vierailija kirjoitti:

Meillä yritetään samaa tokaluokkalaisen kanssa. Ongelma ei oikeasti ole lapsessa vaan opetajassa joka opettaa ekaa omaa luokkaansa ja haluaisi että kaikki istuu hiljaa pulpeteissa. Mitä voi odottaa jos lapsilla on vaihtunut opettaja 6 kertaa vuoden aikana?

Eli 5 eri opettajaa on kieltäytynyt opettamasta ryhmää, ja vika on edelleen vain opettajassa?

Jatka vielä, kerroin tuolla aiemmin jo omasta lapsestani ja kuormittaneesta pk-kokemukesta. Ihan joka ikistä yksityiskohtaa en tänne palstalle kirjoita kun ei mahdu- niistä saisi kirjan

Tiivistän kuitenkin, että lapseni on kohdannut useita varhaiskasvattajia, opettajia ja muita ammattilaisia. Ainoastaan näiden kahden mielestä lapsessa ja meissä oli vikaa. Kohtelu oli oikeasti törkeää ja täytti rikoksen tunnusmerkitkin.

Alapeukkuja tuli edelliseen kommenttiin joten huomautan, että opettajat ja muut ammattilaiset joiden kanssa lapsi on ollut tekemisissä, oli eri mieltä näiden kahden lastani demonisoideen naisen kanssa. Onneksi löytyi jopa saman päiväkodin sisältä henkilöitä, jotka pitivät lapsen puolia ja hän sai vaihtaa ryhmää. Ongelmat loppuivat ihan kokonaan kuin taika iskusta.

Lapseni onneksi siis koitui ne aidot ammattilaiset, eivätkä ne kaksi itseriittoista väkivaltaista ja alalle soveltumatonta.