Kun pienestä lapsesta yritetään tehdä erityislapsi päiväkodissa

Vierailija kirjoitti: "Onko vaikeaa hyväksyä, että jotkut tekevät työnsä huonosti? Ja jos yksikin niin tekee, niin siinä ryhmässä on lapsia, jotka tästä kärsivät." Toki näinkin on, mutta on valheellista uskotella ap:lle, että tämä olisi todennäköisin skenaario.

Eihän tässä kai kukaan uskotellut, että tämä olisi todennäköisin skenaario? Lähinnä sanottiin, että on myös mahdollista.

Vierailija kirjoitti: "Onko vaikeaa hyväksyä, että jotkut tekevät työnsä huonosti? Ja jos yksikin niin tekee, niin siinä ryhmässä on lapsia, jotka tästä kärsivät." Toki näinkin on, mutta on valheellista uskotella ap:lle, että tämä olisi todennäköisin skenaario.

Eli alapeukuttajien mielestä suurin osa varhaiskasvatuksen työntekijöistä on ammattitaidottomia ja esille nostetut huolenaiheet täysin tuulesta temmattuja? Jännä, sillä itse olen ymmärtänyt etteivät edes kaikki tukea tarvitsevat sitä saa, sillä resurssipula on kova.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua epäiltiin alle kouluikäisenä erityislapseksi, koska puin ulkovaatteet hieman hitaammin kuin muut. Äitini sitten kysyi, että oletko huomannut ettei lapsella ole koskaan kengissä lunta tai vaatteita ei tarvitse korjailla, kun on niin huolellinen. Epäiltiin siis toiminnanohjauksen haasteita, joita ei ole. On mennyt vähän yli tuo touhu.

Saman suuntaisia seikkoja meilläkin. Pedantti lapsi tekee tietyt itselleen tärkeät asiat muuta tarkemmin ja soppa on valmis. Uskomatonta, että jotkut puolustelee tätä toimintaa. Järki käteen.

Mulla ja kaverillani on myös ollut näitä niin sanottuja pedantteja lapsia. En nyt kerro, kumpi oli mun ja kumpi kaverin, mutta lyhyesti sanoen toisella auttoi vähän napakammin sanominen ja kädestä pitäen ohjaus, toisella niin sanottu pedanttius meni siihen pisteeseen että vessaankaan

Kyllä meidän pedantille voi sanoa napakasti ja hän onkin todella hyvä sosiaalisilta taidoiltaan. Se riippuu lapsesta ja siitä miten tämä pedanttius tulee esille. Oma lapseni on siis pedantti mutta ei ole sitä pakkomielteisesti. Hän siis joustaa kyllä. Meillä jokaisella on varmasti joku asia missä haluamme olla tarkkoja, jollekin se on kodin siisteys ja jollekin pelkän eteisen siisteys, joku taas haluaa olla vaikka kellon ajoissa muita tarkempi. Miksi se olisi automaattisesti huono asia jos siihen ei liity mitään pakko-oireisuutta tms?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: "Onko vaikeaa hyväksyä, että jotkut tekevät työnsä huonosti? Ja jos yksikin niin tekee, niin siinä ryhmässä on lapsia, jotka tästä kärsivät." Toki näinkin on, mutta on valheellista uskotella ap:lle, että tämä olisi todennäköisin skenaario.

Eli alapeukuttajien mielestä suurin osa varhaiskasvatuksen työntekijöistä on ammattitaidottomia ja esille nostetut huolenaiheet täysin tuulesta temmattuja? Jännä, sillä itse olen ymmärtänyt etteivät edes kaikki tukea tarvitsevat sitä saa, sillä resurssipula on kova.

Nyt olet tulkinnut ihan omiasi. Kukaan ei ole tässä sanonut, että suurin osa. Ollaan sanottu, että jotkut.

Alapeukutus voi liittyä myös viestin sävyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmat voivat siis alkaa jo päiväkodista, kun lapsen persoonaa yritetään puristaa zombierobottimuottiin, jossa pitää toimia tietyn kaavan mukaan tai muuten alkaa tukitoimirumba kirjainyhdistelmineen pyöriä.

Hohhoijjaa. Mitään tukitoimirumbaa kirjainyhdistelmineen ei meinaa saada edes ne, jotka sitä tarvitsee. 

 

Tuki päiväkodissa on enemmänkin sitä että esim. muokataan pienryhmiä tai lisätään pienryhmätoimintaa, mietitään tarkemmin lapsen omaa istumapaikkaa, nukkumapaikkaa, ruokailupaikkaa; jotta hänen on helpompaa esim. keskittyä omaan tekemiseen. Tai että pääsee kaksin erityisopen kanssa leikkimään tai tekemään tehtäviä. Tai että hänen kanssa käytetään tehostetummin kuvatukia, viittomia tai reissuvihkoa, johon lapsen kanssa yhdessä piirretään/kirjoitetaan mitä päiväkodissa tehtiin ja mitä kotona tehtiin. 

&

Ei tässä kukaan vastusta sitä, että lapsi saa tukea sitä tarvitessaan. Vaan sitä, että leimataan lapsi tukea tarvitsevaksi tai jotenkin hankalaksi ihan vain siksi, että hän on eläväinen, tarmokas, liikunnallinen tms eli ihan tavallinen lapsi. Tottakai jokaista lasta kannattaa siellä arjessa tukea. Mutta jos aletaan leimaamaan pieniä lapsia erityislapsiksi, ei olla ihan ammatillisuuden ytimessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: "Onko vaikeaa hyväksyä, että jotkut tekevät työnsä huonosti? Ja jos yksikin niin tekee, niin siinä ryhmässä on lapsia, jotka tästä kärsivät." Toki näinkin on, mutta on valheellista uskotella ap:lle, että tämä olisi todennäköisin skenaario.

Eli alapeukuttajien mielestä suurin osa varhaiskasvatuksen työntekijöistä on ammattitaidottomia ja esille nostetut huolenaiheet täysin tuulesta temmattuja? Jännä, sillä itse olen ymmärtänyt etteivät edes kaikki tukea tarvitsevat sitä saa, sillä resurssipula on kova.

Kyllähän välillä siltä vaikuttaakin, että keskitytään jänniin pikku ominaisuuksiin koska ovat mukavampia kuin puuttua oikeiden ongelmaperheiden tai -lapsien auttamiseen. Sellaista puuhastelua on kivempi tehdä kuin neuvotella päihdeongelmaisten tai oikeiden mtongelmien kanssa painavien kanssa.

Kyllä me ammattilaiset näemme lapsesta paljon. Se miten lapsi toimii päiväkodissa, voi poiketa huomattavasti kotona toimimisesta.

Se miten henkilökunta on onnistunut sanoittamaan haasteet on voinut epäonnistua. Lapsi voi olla haastava jonka on vaikea keskittyä mihinkään leikkiin hetkeksikään ja se ei ole normaalia melkein kolmevuotiaalta. Samoin se ettei syö, voi olka haaste. Onko kenties yli- tai aliherkkyyksiä? Pukeminen ongelmat voivat kieliä samoista haasteista.

Omaa lastani kritisoitiin kovasti, kun päiväkoti alkoi. Epäiltiin erityislapseksi. Lapsi ei halunnut syödä, eikä nukkua päiväkodissa. Sanoin, että lapselle päivähoidon aloitus on iso kriisi ja ainoa tapa, jolla voi protestoida, on syömättömyys ja nukkumattomuus. Ongelma helpotti ajan kanssa, kuten arvelinkin. Ei ollut mitään erityisyyttä, vaan lapsen reaktio uuteen tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me ammattilaiset näemme lapsesta paljon. Se miten lapsi toimii päiväkodissa, voi poiketa huomattavasti kotona toimimisesta.

Se miten henkilökunta on onnistunut sanoittamaan haasteet on voinut epäonnistua. Lapsi voi olla haastava jonka on vaikea keskittyä mihinkään leikkiin hetkeksikään ja se ei ole normaalia melkein kolmevuotiaalta. Samoin se ettei syö, voi olka haaste. Onko kenties yli- tai aliherkkyyksiä? Pukeminen ongelmat voivat kieliä samoista haasteista.

Kautta aikojen osa ihmisistä ja lapsista on ollut hyvin nirsoja, osa syönyt mitä vain. Se, mikä hyöty saadaan diagnosoimalla lapselle aistiyliherkkyyttä tai käyttämällä valtavasti aikaa ja energiaa lapsen syömisen ympärillä on oma kysymyksensä.  

Ajatelkaa, jos aikuisista kommentoitaisiin samoin:

"Mikäs Mikossa on vikana, kun ei tykkää kaurapuurosta?" (Kaikki eivät vaan tykkää kaikista ruoista)

"Onkohan Tiinalla joku erityisherkkyys, kun pitää mieluummin hameita kuin housuja?" (Tiinasta hameet on vaan mukavampia)

"Ville on kyllä poikkeava, kun lähtee mieluummin painiharjoituksiin kuin lukee kirjaa." (Ville nauttii urheilusta eikä lukemisesta)

"Laura ei ole ihan ok, kun järjestelee tavarat aina kaikessa rauhassa tarkasti omille paikoilleen." (Laura on järjestelmällinen ja tarkka)

"Miksi tuo Paavo on aina niin puhelias, suu käy koko ajan." (Paavo on hyvin puhelias)

Aikuisten kohdalla tuollainen käytös on ok, ymmärretään ihmisten olevan erilaisia. Miksi samaa ymmärrystä ei suoda lapsille?

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa, jos aikuisista kommentoitaisiin samoin:

"Mikäs Mikossa on vikana, kun ei tykkää kaurapuurosta?" (Kaikki eivät vaan tykkää kaikista ruoista)

"Onkohan Tiinalla joku erityisherkkyys, kun pitää mieluummin hameita kuin housuja?" (Tiinasta hameet on vaan mukavampia)

"Ville on kyllä poikkeava, kun lähtee mieluummin painiharjoituksiin kuin lukee kirjaa." (Ville nauttii urheilusta eikä lukemisesta)

"Laura ei ole ihan ok, kun järjestelee tavarat aina kaikessa rauhassa tarkasti omille paikoilleen." (Laura on järjestelmällinen ja tarkka)

"Miksi tuo Paavo on aina niin puhelias, suu käy koko ajan." (Paavo on hyvin puhelias)

 

Aikuisten kohdalla tuollainen käytös on ok, ymmärretään ihmisten olevan erilaisia. Miksi samaa ymmärrystä ei suoda lapsille?

Tämä- juuri näin, siis juuri näinhän se ihmisten erilaisuus PITÄISI osata ajatella myös päiväkodissa. Kun me ihmiset vaan olemme erilaisia- piste.

Lapsetkin on hyvin erilaisia- tämä näkyy myös omissa lapsissa vaikka on samat geenit.

Kaikkia ei vaan voi tunkea väkisin samaan ahtaaseen muottiin, kuten pk,ssa yritetään. Ja tämä oli juuri yksi niistä asioista mistä olen joutunut huomauttamaan pk tätiä- lasta ei voida arvostella sen persoonan perusteella. Jos lapsi on esim puhelias niin et voi verrata niihin hiljaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa, jos aikuisista kommentoitaisiin samoin:

"Mikäs Mikossa on vikana, kun ei tykkää kaurapuurosta?" (Kaikki eivät vaan tykkää kaikista ruoista)

"Onkohan Tiinalla joku erityisherkkyys, kun pitää mieluummin hameita kuin housuja?" (Tiinasta hameet on vaan mukavampia)

"Ville on kyllä poikkeava, kun lähtee mieluummin painiharjoituksiin kuin lukee kirjaa." (Ville nauttii urheilusta eikä lukemisesta)

"Laura ei ole ihan ok, kun järjestelee tavarat aina kaikessa rauhassa tarkasti omille paikoilleen." (Laura on järjestelmällinen ja tarkka)

"Miksi tuo Paavo on aina niin puhelias, suu käy koko ajan." (Paavo on hyvin puhelias)

 

Aikuisten kohdalla tuollainen käytös on ok, ymmärretään ihmisten olevan erilaisia. Miksi samaa ymmärrystä ei suoda lapsille?

Tämä. Minua hämmentää, miksi aikuisten (ja jo nuorten kohdalla) puhutaan suvaitsevaisuudesta ja siitä, että ihmisen tulisi saada olla oma itsensä. Sitten päiväkodissa on kuitenkin ongelma, jos lapsi ei istu tiettyyn muottiin. Enkä nyt tarkoita sitä, että olisi ok, jos joku lapsi vaikka lyö toisia lapsia. Nyt puhutaan lapsen persoonasta ja mieltymyksistä. Mitä sitten, jos lapsi ei syö mukisematta kaikkea eikä ruoka aina maistu? Ei se maistu aina aikuisillekaan. Mitä sitten, jos lapsi ei nuku päiväunia? Eivät kaikki ole aikuisenakaan mitään supernukkujia, jotka nukkuvat sikeästi yönsä eikä osa aikuisista edes pysty nukkumaan päiväunia. Mitä sitten, jos lapsi on vilkas ja kaipaa motorisesti paljon tekemistä? Tällaiset kaverit saavat monenlaista aikaiseksi ja kuluttavat energiaa liikkumalla. Tai mitä sitten, jos joku lapsi viihtyykin parhaiten pienessä porukassa tai nauttii rauhallista leikeistä itsekseen? Moni aikuinenkin nauttii omasta rauhasta, kun saa tehdä itselle mieluisia asioita. Puhumattakaan temperamentista. Mitä sitten, jos joku on temperamentiltaan hyvinkin tulinen ja joku toinen taas hyvinkin rauhallinen? Samaa näkee aikuisilla, meitä on laidasta laitaan.

Toivoisin, että lasten kohdalla opittaisiin erottamaan ne asiat, jotka ovat osa persoonaa ja sellaiset käytösmallit, jotka ovat lapselle itselleen haitallisia/satuttavat toisia. Mutta se ei ole mikään haitallinen asia, jos lapsi ei nuku päiväunia, ruoka ei aina maistu tai lapsi on persoonaltaan aikuista enemmän haastava. Toki tilanne voi aiheuttaa enemmän työtä päiväkodissa tai tehdä lapsesta vaikka väsyneemmän/levottomamman, mutta mitä sitten? Onhan aikuisillakin erilaisia päiviä, toisinaan väsyttää ja toisinaan on enemmän virtaa. Lapsia on ihan turha yrittää tasapäistää, kun me aikuisetkaan emme mahdu yhteen muottiin. Miten hyvinvoivia lapsia meillä olisikaan, jos erilaisuus hyväksyttäisiin paremmin ja syyllistämisen sijaan etsittäisiin jokaisen vahvuudet ja keskityttäisiin niihin.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me ammattilaiset näemme lapsesta paljon. Se miten lapsi toimii päiväkodissa, voi poiketa huomattavasti kotona toimimisesta.

Se miten henkilökunta on onnistunut sanoittamaan haasteet on voinut epäonnistua. Lapsi voi olla haastava jonka on vaikea keskittyä mihinkään leikkiin hetkeksikään ja se ei ole normaalia melkein kolmevuotiaalta. Samoin se ettei syö, voi olka haaste. Onko kenties yli- tai aliherkkyyksiä? Pukeminen ongelmat voivat kieliä samoista haasteista.

Kautta aikojen osa ihmisistä ja lapsista on ollut hyvin nirsoja, osa syönyt mitä vain. Se, mikä hyöty saadaan diagnosoimalla lapselle aistiyliherkkyyttä tai käyttämällä valtavasti aikaa ja energiaa lapsen syömisen ympärillä on oma kysymyksensä.  

On se hyvä todentaa. Lapsi voi saada esim. toimintaterapiaa ja päiväkoti ohjeita siihen miten ruokailu kannattaa hoitaa. Vanhempien kannattaa nähdä asia hyvänä. Sehän on hyvä jos lapsi saa tukea, kenkien tutkitaan ja terveeksi todetaan. Mitään haittaa siitä ei ole. Siitä taas on suurikin haitta, että lapsi jää ilman tarvitsemaansa tukea ja apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: "Onko vaikeaa hyväksyä, että jotkut tekevät työnsä huonosti? Ja jos yksikin niin tekee, niin siinä ryhmässä on lapsia, jotka tästä kärsivät." Toki näinkin on, mutta on valheellista uskotella ap:lle, että tämä olisi todennäköisin skenaario.

Eli alapeukuttajien mielestä suurin osa varhaiskasvatuksen työntekijöistä on ammattitaidottomia ja esille nostetut huolenaiheet täysin tuulesta temmattuja? Jännä, sillä itse olen ymmärtänyt etteivät edes kaikki tukea tarvitsevat sitä saa, sillä resurssipula on kova.

Kyllähän välillä siltä vaikuttaakin, että keskitytään jänniin pikku ominaisuuksiin koska ovat mukavampia kuin puuttua oikeiden ongelmaperheiden tai -lapsien auttamiseen. Sellaista puuhastelua on kivempi tehdä kuin neuvotella päihdeongelmaisten tai oikeiden mtongelmien kanssa painavien kanssa.

Lasten eteen he töitä tekevät, eivät siksi, että olisi mukavaa puuhastelua ajan kuluksi. Tuollainen on toisten ammattitaidon täydellistä aliarvioimista.

Vierailija kirjoitti:

Älä anna periksi. Meidänkin lapsesta oltiin leipomassa päiväkodissa väkisin nepsyä, koska kohtelivat häntä epätasa-arvoisesti ja huonosti.

Kävimme sitten erityislastentarhan opettajan suosituksen mukaan toimintaterapeutilla, joka totesi ainoastaan, että lapsi on ikätasoaan edellä ja todella älykäs.

Hakeudu itse sinne toimintaterapeutille ja kerro oma kokemuksesi.

Meidän lapsi pääsi samassa päiväkodissa eri ryhmään ja ongelmat loppuivat kuin seinään. Vieläkin suututtaa kun toisinaan toinen näistä lastani parjanneista pk-tädeistä tulee kylillä vastaan. Olen joskus meinannut sanoa että etkös pässinpää älykkyyttä erottanut.... Koitin sanoa mutta minua ei uskottu.

Lapsi on nyt koulussa ja älykkyys on huomattu siellä. Hän on myös sosiaalisesti älykäs ja osaa ottaa syrjitytkin huomioon.

Nepsyt voivat juurikin olla niitä poikkeuksellisen älykkäitä. Etkö tiennyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä todellisia haittoja on siitä, että lapsi luokitellaan erityistarpeiseksi?

He saavat parempaa tukea ja enemmän huomiota, eikö niin?

P.S..

En todellakaan tiedä.

 

Esim. lentäjäksi ei Suomessa sitten pääse, eikä veturin/raitiovaunun kuljettajaksi tai merimieheksi. Vakuutuksia ei tahdo saada, eikä lääkärissä oteta ongelmia vakavasti, käsketään vain olemaan positiivisempi ja joustavampi. Ja Euroopan historiasta löytyy vielä paljon, paljon vakavampaakin.

Nyt puhut adhd-diagnoosista. Mutta niitä diagnooseja ei tehdä vielä päiväkoti-ikäiselle ainoallekaan. Se että saa päiväkodissa tukea, vaikkapa erityisopettajan tukea, ei estä yhtään ainuttakaan ryhtymästä isona lentäjäksi. 

Vierailija kirjoitti:

"- Suomessa on paljon masennusta, ja ihannoidaan yksin pärjäämistä - onkohan jotain vertailua tehty muihin kulttuureihin, niihin joissa lapsia ehkä läpsäistään mutta myös kiitellään ja huomioidaan vuolaasti, "koko suku kasvattaa" eikä jätetä yksin? Olisi mielenkiintoista lukea, jos löytyy. "

 

Edesmennyt psykiatrian erikoislääkäri Martti Paloheimo vertaili suomalaista ja italialaista kasvatusta ja piti italialaista kulttuuria mielenterveydellisesti parempana.

Italiassa (ainakin tuohon aikaan) lasta nuhdeltiin tarvittaessa napakastikin, mutta heti perään lapsi kaapattiin syliin ja halittiin "puhki", jolloin lapsi lopetti venkoilun ja löysi hyväksyttävän käytöksen rajat. Halaamisen seurauksena lapsi tunsi nuhtelusta huolimatta olevansa itse arvokas ja rakastettu.

Suomessa kun lasta nuhdeltiin, lapsi jätettiin useammin yksin selviämään, jolloin lapsi koki itsensä hylätyksi ja epäkelvoksi eikä vain käytöks

Kiitos vinkistä! 

Voi olla niin tai näin, ei sitä oikein tuossa iässä vielä voi tietää, jos ei ole älyllistä kehitysvammaisuutta.

Meillä on 2 erityislasta ja yksi keskivertolapsi. Kun esikoiseni oli pieni, ehkä 3 v., muistan, että päiväkodista sanottiin hänestä, että hän tukeutuu aika paljon aikuisiin, eikä välttämättä leiki kaikkien lasten kanssa ja myös että haluaa tehdä asiat omalla tavallaan (hyvin itsepäisesti). Suhtauduimme siihen aluksi niin, että kaikkea nekin päiväkodissa kyttää.

Eskarissa sitten tuli kysymys, saisiko erityisope käydä meidän lapsen kanssa (ryhmässä) muutaman päivän. Sieltä lähti oikeastaan purkautumaan se, mikä olisi ehkä itse vasta myöhemmin huomattu. Lapsellani oli siihen aikaan hyvin valikoiva maku, kenen kanssa leikkii ja kenen ei. Siihen ei tarvittu kummoista syytä, että joku toinen lapsi oli ns. ihan tyhmä. Hänellä oli myös aistien yliherkkyyksiä. Esim. jos meidän toinen lapsi 2 v. itki, esikoinen saattoi laittaa kädet korville ja juosta sängyn alle. Eskarissa tuli kuulemma samantyyppisiä tilanteita, ruokailussa ruokasalissa oli ahdistunut, jos oli meteliä, ja siksi hän söikin yleensä pienemmässä ryhmässä. Toisaalta hänellä oli lievää motoristia kömpelyyttä, mikä näkyi vaikkapa siinä, että kartteli kiipeämistä. Kun oltiin laskettelemassa, toiset lapset (nuoremmatkin) viiletti ohi, kun taas meidän esikoinen pyllähteli ja pelkäsi ja sitten kun pelkäsi, jalat ja selkä oli ihan tönkkönä ja sittenhän sitä helpommin juuri kaatuukin.

Myöhemmin kouluiässä oli lisäksi hahmottamiseen liittyviä hankaluuksia, jotka eivät siis liity älyyn mitenkään. Esimerkiksi geometria matematiikassa oli vaikeaa, kengännauhat aina jotenkin hullusti solmittuna, käsitöissä tarvitsi paljon lisätukea, koska ei hahmottanut samoin kuin toiset. Kun toiset neuloi jo kaulahuivia, meidän lapsi teki hitaasti ja hartaasti ketjusilmukkaa. Ja siitäkin tuli minun mielestäni maailman kaunein ketjusimukoista koostuva pitkä, pitkä mato. Olen onnellinen siitä, että lapseni on saanut tukea koulussa (esim. matematiikassa tietyt osa-alueet erityisopettajan kanssa) ja mukautettuja kokeita vaikeimmista aiheista. Häntä ei myöskään ole ikinä pakotettu mihinkään.

Edelleen nyt teini-iässä hänellä on vaikeuksia esimerkiksi osallistua johonkin isoihin konsertteihin tai tapahtumiin (kovat äänet ja ympäristön hahmottaminen vaikeaa). Hän ei edelleenkään osaa lukea karttaa pätkän vertaa, mutta hyvän muistin ansiosta oppii hyvin uusia reittejä. Hän vain miettii sen jotenkin eri tavalla kuin muut ihmiset. Kartan tai vaikka google mapsin käyttö on mahdottomuus, hän ei osaa hahmottaa ympäristöä niiden kautta. Minä luulen, että hän edelleen painaa mieleensä, että punainen talo, vihreä talo, sininen talo ja sen jälkeen käänny vasemmalle, kävele eteenpäin keinujen kohdalle ja kun tulee iso mäki, oikea paikka on kirjoituskäden puolella. Tosin on myös paikkoja, joissa hän ei oikeastaan hahmota mitään, kuten parkkihallit. Hänellä ei ole aavistustakaan, missä päin auto voisi olla, jos ollaan käyty ostoksilla. Ehkä hän aikuisena laittaa punaisen sukan antennin päähän tai jotain vastaavaa, koska muutenhan hän joutuu kiertelemään tuntikausia parkkihalleissa. Pieniä asioita. Mutta hyvä silti, että eskarissa alkoi saada lisätukea, jolla koulun alkukin onnistui paremmin. Toimintaterapiassa käytiin silloin, ja ekasta luokasta alkaen erityisopettaja ollut osana asiantuntijatiimiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Niin että good old nahkaremmi käyttöön vai?"

Ennemmin sekin, kuin puukko jonkun kylkeen tai räjähde b-rappuun. 

 

Ei kuritusväkivalta poista väkivaltaa. Aiemmin kuritettiin, ja ihmiset olivat, ihan fakta - väkivaltaisempia myös muuten. Syy-seuraus toimii ihan toiseen suuntaan kuin mitä täällä kuvitellaan. 

Hellyydellä kasvatetut lapset tulevat kohtelemaan muita ihmisiä hellästi ja empaattisesti- poislukien se yksi prosentti ihmisistä, joihin ei auta mikään, psykopatia on periytyvää eikä sitä voi kasvattaa pois. Mutta jos psykopatiaan taipuvaista lasta kurittaa, hänestä tulee vielä pahempi eli sadisti. Joten, sellainenkin lapsi ansaitsee - tai häntä kannattaa - kasvattaa hellyydellä. 

Näetkö aina kaikki noin mustavalkoisena? Joko kuritus tai hellyys? Suomessa ollaan kyllä selkeästi jumissa, verrattuna ulkomaille. Hellyyttä on todella paljon, mutta tarvittaessa myös fyysistä kuritusta. Hellyys pysyy aina, mutta lapsella on mahdollisuus itse valita, vetääkö asiat niin pitkälle, että fyysistä kuritusta tarvitaan. Harva vetää ja vaikka kerran pari vetäisikin, niin tietää, ettei jatkossa kannata. Ei sen kummempaa, kuin uuninluukkuun koskeminen. Kun kerran kokeilee kiellosta huolimatta, ei usein toista kertaa tee mieli kokeilla. Poikkeuksia lukuunottamatta, mutta he tarvitsevatkin erityistä huolenpitoa.

No fyysisen kurituksen kyllä näen mustavalkoisena. Se on lain mukaan yksiselitteisesti väärin. Vähän sama kuin kolmion takaa toisen kylkeen ajaminen. Se nyt vaan on, sori siitä, väärin. Ei voi lähteä arpomaan jotain harmaata aluetta. 

Fyysinen kuritus on syystäkin mustavalkoisesti kokonaan kielletty, sen kaikki nyanssit. Sillä kaikki aikuiset eivät miellä sitä samalla tavalla. Jonkun mielestä luunappi on se kuritus. Jonkun toisen mielestä se on räimiminen vyöllä eli selkäsauna. Ja jonkun mielestä lapsi hakataan vaikka sinimustaksi. Nämä kaikki voi se pätevä kasvattaja niputtaa kurituksen alle, ja pitää oikeutettuna, ja selittää myös lapselle että itse ansaitsit, turha mennä valittamaan kenellekään. 

Kai sen nyt tajuaa, miksi kuritukseen on otettu mustavalkoinen näkökulma? Siihen ei voi jättää harmaata aluetta, tyyliin "kasvatuksellinen kuritus on sallittua" tms.  Osa vanhemmista käyttäisi sitä törkeän väärin. Nytkin, vaikka se on kiellettyä, osa lapsista kokee julmuuksia vanhempiensa käsissä, mutta nyt siihen voi virkavalta puuttua, sillä kaikki satuttaminen on väärin. Sentään tässä kohtaa laki onnistuu olemaan aukoton, vaikka lastensuojelussa paljon aukkoja muuten onkin.