Miksi ylipainoinen ei vaan syö vähemmän jotta se laihtuisi?
Usein ihmettelen tätä koska ylipaino ei ole terveellistä eikä kaunista, miksi siis ylipainoinen ei syö vaan vähemmän jotta laihtuu? Laihduttaminen on todella helppoa. Meillä töissä eräs ylipainoinen joka syö lounaaksi aina ihan liikaa, sen annokset on saman kokoisia kuin miehillä joten eikö ihme että hän on ylipainoinen?
Kommentit (176)
Mitähän minustakin puhutaan kun painoni nousi 14 kiloa sairastuttuani syöpään. Eikä laskenut leikkauksen jälkeen, vaikka jätin kaiken lisätyn sokerin, vehnän, valmisruoat yms. pois. Alkoholia en juonut aikaisemminkaan. Nyt kuljen vatsa pulleana mammakoltuissa kaikkien 'läskivihaajien' tuijoteltavana.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei laihdu syömällä ja tuntematta nälkää. Kukaan ei liho hengittämällä.
Nykyään ylläpidän normaalipainoa ja joudun ihan jatkuvasti tekemään valintoja sen eteen, etten lihoisi. Pelkään sitä juuri siksi, että laihtuminen on niin hiton iso työ, eikä mitään kahden tunnin välein mussuttamista ja selittelyä. Pitkän lenkin hyödyt laihdutuksessa on munkilla kumottu. Hitto vie viikon (järkevällä) nälkäkuurilla lähtee noin puoli kiloa painoa vasta, eli kyllä se on ison työn takana ihan muutamankin kilon laihduttaminen. En jaksa selittelyä, lahduttaminen ei onnistu ilman kärsimystä, koska koko keho huutaa kaikki ne kuukaudet, että älä vaan laihdu kiloakaan ja tahdonvoimalla se ainoastaan onnistuu. Oli todella suuri työ, mutta kaiken sen arvoista nyt hyvinvoivana ja hoikkana sekä urheilullisella kropalla.
Lihavuus on vaan niin epäterveellistä.
Juuri näin! Hienoa, että olet onnistunut ja tsemppiä jatkoon! Terveelliset elintavat tuovat niin ihanan energisen elämän. Nyt hiihtoladulle, mahtava auringonpaiste.
Mun mielestä hyvä ohje laihduttajille on se että jos ennen söit 2 perunaa niin syö seuraavalla kerralla 1 peruna. Kalorivaje on se mikä laihduttaa, painonhallinta on syömistä ja liikunta vain tehostaa sitä. Herkkuja saa syödä vaikka laihduttaa, ota ohjeeksi että pidä yksi päivä viikossa sellaisena milloin saat syödä mitä vain ja kuinka paljon vain mutta musta että muut päivät syö sitten terveellisesti.
Ihmisen paino tulee ihan siitä mitä suusta laittaa sisään.
Ainoa asia mikä laihtumiseen tarvitaan on tahdonvoima.
Asiantuntija
Miten joku kirjoittaa jotain näin hölmöä. Juoppo vaan lopettaa juomisen, tupakoitsija polttamisen jne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa aina ohimennen sanoa ruokailevalle pullukalle, että älä nyt enää syö. Ehkä hän sitten havahtuu.
Joo ja kannattaa aina alkoholia ostavalle sanoa, että älä osta...maksa menee. Tupakoitsijalle pitää sanoa, älä osta...tulee keuhkosyöpä.
Joo, ja nimenomaan anorektikoille pitää oikein työntää sitä ruokaa suuhun. Mutta miksi ne ei vaan millään syö, vaikka peilistä näkyy pelkkä luuranko? Hautaan vaan pitää mennä. Miksi?
Sanotaan tässä nyt yhdessä kaikille addiktoituneille, alkkareille ja nisteille, että Älä juo, älä tupakoi, älä pelaa, älä piikitä, älä vedä nappeja.
Ja eiköhän oteta sama pedareillekin: Jätä lapset rauhaan!!!
Pettäjille oma myös: Älä petä, äläkä valehtele!
Rikollisille: Älä tee rikoksia!
Ja nyt voimmekin odottaa hyviä tuloksia, kun muutosten tuulet puhaltavat, olipas helppoa ja yksinkertaista...
Itselläni olen huomannut hyväksi säännöllisen ruokarytmin, kaikille ei ehkä ole mahdollista, mutta syön lounaan aina klo 11. Ja muut ateriat ovatkin pieniä, joskus voileipä tms. Olen pienikokoinen ja olen joskus 20 vuotta sitten painanut 100 kiloa. Hitaasti sen pudotin ja vain kerran meinasi alkaa tulla takaisin, havahduin siihen kun takki alkoi olla turhan käypäinen.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei laihdu syömällä ja tuntematta nälkää. Kukaan ei liho hengittämällä.
Nykyään ylläpidän normaalipainoa ja joudun ihan jatkuvasti tekemään valintoja sen eteen, etten lihoisi. Pelkään sitä juuri siksi, että laihtuminen on niin hiton iso työ, eikä mitään kahden tunnin välein mussuttamista ja selittelyä. Pitkän lenkin hyödyt laihdutuksessa on munkilla kumottu. Hitto vie viikon (järkevällä) nälkäkuurilla lähtee noin puoli kiloa painoa vasta, eli kyllä se on ison työn takana ihan muutamankin kilon laihduttaminen. En jaksa selittelyä, lahduttaminen ei onnistu ilman kärsimystä, koska koko keho huutaa kaikki ne kuukaudet, että älä vaan laihdu kiloakaan ja tahdonvoimalla se ainoastaan onnistuu. Oli todella suuri työ, mutta kaiken sen arvoista nyt hyvinvoivana ja hoikkana sekä urheilullisella kropalla.
Lihavuus on vaan niin epäterveellistä.
P.s. Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Miksi ihmeessä se nyt aiheuttaisi sen, että alan lihomaan hengittämällä. Joku voi selittää toki, miten se rasva muodostuu ilman liikasyömistä. Kannattaa hankkia lääkitys, aika harvalla ne arvot ovat aivan jatkuvalla syötöllä vain ihan sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on joku annossokeus. Mä en oikeasti tiedä miten paljon pitäisi milläkin aterialla syödä. joten vuosi sitten aloitin annoskokojen säännöllisen pienentämisen.
Aamulla jos normaalisti söin kaksi palaa leipää, niin nyt söin vain yhden ja hedelmän. Lounaalla töissä söin aina keiton tai salaatin, mutta pienen annoksen, kun saa valita. Välipalaa en enää syönnytkään kahvia ja pullaa, vaan kahvin ja kaksi korppua, kotona sitten katselin miten lapset annostelivat ja otin sen mukaan. Iltapalaksi ennen saatoin vielä mättää toisen ison pasta annoksen, mutta enää söin hedelmän tai marjoja maustamattoman jogurtin kanssa.
Pastan olin jo lähes poistanut elämästäni ja pizzat. Kerran kuussa jompikumpi annos ja vähän karkkia (1kg>200g).
4 kk jaksoin, ei repsahduksia. 4 kk menin nälkäisenä nukkumaan. Alkuun tietenkin asia oli selvä, että nälkä jää vaikka tasaisemmin söisinkin, kunnes uuteen tyyliin ja rytmiin to
Minä sain näläntunteen vähentymään kun sain sokeri arvoni laskemaan. Ilmeisesti olin esidiabetes vaiheessa. Kiljuva nälkä ja nälkäkiukku oli jokapäiväistä. Tein paljon itse töitä selvittääkseni sokeriaineenvaihduntaa ja nykyään arvot paremmat ja samalla myös nälän tunne normalisoitui. Lasillinen vettäkin jo auttaa, kun joutuu odottamaan ruokaa.
Pakko jaksaa töissä. 13 tunnin työvuorossa pääsee usein vain kerran syömään
On itse asiassa tosi vaikea laihduttaa ilman, että laskee tosi tarkasti kalorit ja punnitsee ruokansa. Laihdutuksessa huomasin, että puputtamalla salaattiakin onnistuu helposti lihomaan. Kaloreita tulee salakavalasti niin monesta asiasta.
Kyllä se lihominen johtuu ihan tasan tarkkaa siitä, mitä sinne suuhunsa laittaa. Olkaa tarkkoina niin huomaatte nopeasti, mistä se johtuu.
Vierailija kirjoitti:
Naistenlehdet on keväällä täynnä ohjeita syö itsesi rantakuntoon, syö olosi kevyeksi jne. Ei siis ole ihme että luullaan syömällä laihtuvan.
No millä luulisit sen tapahtuvan, ellei syömällä? Kun koostaa ateriat oikein, jättää kokonaan pois kaiken hötön, makean, alkoholin ja prosessoidut einekset, niin se on nopein tie laihtumiseen, ei mikään veren maku suussa tapahtuva treenirääkki. Liikuntaa ja lihashuoltoa pitää lisätä vähitellen painon pudotessa, joka taas edesauttaa laihtumista. Laihoilla on kummallisia päähänpinttymiä siitä, miksi joku ei laihdu, vaikka kuinka yrittää.
Itselläni insuliiniresistenssi saa aikaan sen, että esim. kaikki makea on ollut pakko jättää kokonaan pois, koska se tekee huonon olon. Samoin leipä, juustot ja suuri osa maitotuotteista, leikkeleet, makkarat, einekset, alkoholi ja virvoitusjuomat, myös keinotekoisesti makeutetut. Juomaksi vain vesi.
Ongelmaksi tässä elämäntapojen muutoksen takia laihtumisessa on se, miten muut yrittävät kontrolloida ja määritellä, mikä on hyvä paino. Kun ensimmäinen huomasi muutoksen, alkoi jokapäiväinen kommentointi ja kysely, paljonko on lähtenyt, entä paljonko nyt, et kai enää laihduta, kyllä nyt pullan voit syödä, ota hei suklaata. Yrittäisitte päättää.
Laihdutin 24 kiloa Ozempicin, ja mahaan asennetun Orbera-silikonipallon avulla. Tässä prosessissa tajusin, miten vaikeaa laihduttaminen onkaan, kun kylläisyyshormonit ovat menneet sekaisin vuosien jojolaihdutuksen seurauksena.
Olen tätä ennen siis yrittänyt laihduttaa kymmeniä vuosia.
Nuo apukeinot saavat minut kokemaan normaalia kylläisyyttä, ja laihdutus on silloin paljon helpompaa. Ihmisten pitäisi tajuta, että juuri tuo mekanismi on mennyt sekaisin monilla ylipainoisilla. Mutta koska heillä itsellään asia on kunnossa, tulee tällaisia typeriä ja alentuvia "syö vähemmän, niin laihdut" -ohjeistuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on joku annossokeus. Mä en oikeasti tiedä miten paljon pitäisi milläkin aterialla syödä. joten vuosi sitten aloitin annoskokojen säännöllisen pienentämisen.
Aamulla jos normaalisti söin kaksi palaa leipää, niin nyt söin vain yhden ja hedelmän. Lounaalla töissä söin aina keiton tai salaatin, mutta pienen annoksen, kun saa valita. Välipalaa en enää syönnytkään kahvia ja pullaa, vaan kahvin ja kaksi korppua, kotona sitten katselin miten lapset annostelivat ja otin sen mukaan. Iltapalaksi ennen saatoin vielä mättää toisen ison pasta annoksen, mutta enää söin hedelmän tai marjoja maustamattoman jogurtin kanssa.
Pastan olin jo lähes poistanut elämästäni ja pizzat. Kerran kuussa jompikumpi annos ja vähän karkkia (1kg>200g).
4 kk jaksoin, ei repsahduksia. 4 kk menin nälkäisenä nukkumaan. Alkuun tietenkin asia oli selvä, että nälkä jää vaikka tasaise
Kiitos. Mä olen avunpiirissä, että sokereita vahditaan ja kilpparit on tarkistettu jne. Eikä sieltä nyt ole mitään kummosta löytynyt. En ole sairastunut diabetekseen, vielä. Senpä takia mä haluasin tehdä syömiselle jotain, etten sairastuisikaan.
Olisi taas kuun lopussa uudet verikokeet, että tämän hetken tilannetta tarkistellaan. Kolme kuun välein olen käynyt kokeissa. vähän kuiten etsitään syytä, miksi ei paino putoa, vaikka hävinnyt kalorimäärä on ollut valtava.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä hyvä ohje laihduttajille on se että jos ennen söit 2 perunaa niin syö seuraavalla kerralla 1 peruna. Kalorivaje on se mikä laihduttaa, painonhallinta on syömistä ja liikunta vain tehostaa sitä. Herkkuja saa syödä vaikka laihduttaa, ota ohjeeksi että pidä yksi päivä viikossa sellaisena milloin saat syödä mitä vain ja kuinka paljon vain mutta musta että muut päivät syö sitten terveellisesti.
Ihmisen paino tulee ihan siitä mitä suusta laittaa sisään.
Kauanko sillä yhdellä perunalla pysyy kylläisenä? Hölmöä nipistää normaalista ruuasta näin, nälkä on hetken päästä valtava.
Vierailija kirjoitti:
Kalalle haisee alapäät kaikilla akoilla.
Kaikilla miehillä sissijuustot munassa. Hyi viddu. Käykää suihkussa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on joku annossokeus. Mä en oikeasti tiedä miten paljon pitäisi milläkin aterialla syödä. joten vuosi sitten aloitin annoskokojen säännöllisen pienentämisen.
Aamulla jos normaalisti söin kaksi palaa leipää, niin nyt söin vain yhden ja hedelmän. Lounaalla töissä söin aina keiton tai salaatin, mutta pienen annoksen, kun saa valita. Välipalaa en enää syönnytkään kahvia ja pullaa, vaan kahvin ja kaksi korppua, kotona sitten katselin miten lapset annostelivat ja otin sen mukaan. Iltapalaksi ennen saatoin vielä mättää toisen ison pasta annoksen, mutta enää söin hedelmän tai marjoja maustamattoman jogurtin kanssa.
Pastan olin jo lähes poistanut elämästäni ja pizzat. Kerran kuussa jompikumpi annos ja vähän karkkia (1kg>200g).
4 kk jaksoin, ei repsahduksia. 4 kk menin nälkäisenä nukkumaan. Alkuun tietenkin asia oli selvä, että nälkä jää vaikka tasaisemmin söisinkin, kunnes uuteen tyyliin ja rytmiin to
Pertti Mustajoki kertoi jossain haastattelussa, että kyse on syömisen hahmotushäiriössä ja sitä ei tunneta kunnolla toisin kuin dysleksia tai dyskalkulia.
Miksi ei narkkari vaan lopeta? Alkoholisti vaan lopeta? Temuttaja vaan lopeta?
Miksi ihmiset eivät ole samanlaisia
Niin, miksi ap on kuin joku viisi vuotias tyhmine kysymyksineen
Liikkuminen kuluttaa niin vään kaloreita siihen verrattuna mitä ihminen pystyy alle minuutissa suuhunsa laittamaan, että oikeastaan liikunta onkin hyvä vain siksi, että se kohottaa kuntoa ja vie ajatukset pois siitä syömisestä.
Just aamulla mietittiin mikä elintarvike sisältää mitäkin ja tajuttiin, että esimerkiksi kerros ihan tavallista margariinia sisältää kaloreita enemmän kuin siivu hyvää naudasta tehtyä leikkelettä. Jotenka nämä uudet ruokavalio-suositukset lihottavat ihmisiä jos niitä orjallisesti noudattaa
Leikki kuuluu aikuisillekin!