Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi vanhempien koulutus periytyy lapsille?
08.01.2025 |
Aina sanotaan, että vanhempien koulutustausta periytyy lapsille ja että esim. yliopistokoulutettujen vanhempien lapset menevät todennäköisemmin itsekin yliopistoon.
Kukaan ei kuitenkaan kerro, miksi näin on? Mitä korkeakoulutettujen vanhempien kasvatustavassa(?) on erilaista verrattuna työläisvanhempiin tai pitkäaikaistyöttömiin vanhempiin?
Kertokaa konkreettisia esimerkkejä.
Kommentit (175)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei periydy.
Mutta korreloi. Tiedät hyvin mistä puhutaan.
Eikä korreloi. Minulla on kouluttamattomat vanhemmat ja minä olen korkeakoulutettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No varmasti on montakin syytä alkaen ihan siitä, mitä erilaisista ammateista ja koulutuksista kotona puhutaan.
Siihen olen omassa tuttavapiirissä kiinnittänyt huomiota, että vähän koulutetuilla vanhemmilla voi olla suuria haaveita jälkikasvunsa suhteen ja lapsesta toivotaan vaikka lääkäriä, ja lapselle itselleenkin sanotaan, että "koulut pitää käydä", mutta kun siinä koulunkäynnissä sitten tulee jotain mutkia matkaan esim. matikka ei jollain luokalla tahdo oikein sujua tai teinin koulumotivaatiossa on haasteita, niin vanhemmat eivät osaakaan auttaa konkreettisesti, vaan vain voivottelevat tilannetta ja hokevat, että "se nyt on tuollainen". Korkeakoulutetut vanhemmat hankkivat jotain yksityistunteja, kielikursseja tai osaavat ehkä itsekin opettaa.
Jotenkin noin minäkin sen käsitän. Hämmästyin, kun opiskelukaveri kertoi, ettei hän ole vanhempiensa mielestä lahjakas, koska hän ei pääse tenteistä läpi, jos ei lue niihin hyvin. Omista vanhemmista toisella oli korkeakoulututkinto ja hän painotti aina, että tentteihin pitää lukea kunnolla.
Omat vanhemmat ja oikeastaan lähes koko suku on ihan duunareita. Fiksuja ihmisiä kyllä, mutta eihän se koulutus sinänsä älystä kerro. Kotona ei kuitenkaan saanut esimerkkejä mistään muusta kuin siitä työläisen elämästä. En lapsena edes tiennyt varmaan muita akateemisia ammatteja kuin lääkäri tai juristi. Ja opettaja. Koulussakaan näistä ei puhetta ollut, kerrottiin toki että joko lukio tai amis. Nämä akateemisten lapset oli meidän luokan pahimmat kiusaajat ja viimeistään se ratkaisi sen, että menin amikseen. Pikkukaupungissa kun ei ollut kuin yksi lukio.
Omat lapset on myös fiksuja, 9-10 oppilaita. Olen puhunut paljon eri vaihtoehdoista, myös akateemisista ammateista. Mutta päätös on sitten heidän, pari vuotta vielä siihen aikaa. Minulla ei nuorena ollut edes taloudellisesti mahdollista juuri opiskella, omille koitan sen tarjota. Ja asutaankin suht lähellä yliopistoa ja ammattikorkeakoulua.
Jos älykkyysosamäärä on matala niin ei siitä opiskelusta tule oikein yhtään mitään. Minä kävin lukion, johon kului 4v. Sitten olin amk:ssa tekniikan alalla 3kk eli pääsin jotenkin ihme ja kumma pääsykokeen perusteella insinööri koulutukseen. Matematiikka ja fysiikka oli täyttä hepreaa. Kesken jäi heti alussa se koulu. Lukiossa oli lyhyt matikka.
Piti mennä amikseen, että saan edes jonkun koulutuksen. Nyt kyllä töitä on riittänyt logistiikka alalla. M39
Vanhemmat ovat molemmat kansakoulupohjalta. Enemmän työttömiä kuin töissä olleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiertokoulu, kansakoulu, peruskoulu, keskikoulu, lukio, ajat on kyllä jonkin verran muuttuneet ettei voi pitää paikkaansa.
Ei todellakaan: isän koulutus päättyi jatkokouluun, äiti kävi keskikoulun, minä opiskelin yliopstossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä periytynyt. Pidin huolen, että lapseni opiskelivat järjevämpää alaa kuin minä ja mies.
Vierailija kirjoitti:
Ei periydy.
Ei niin.
Meillä ei kummallakaan ole akateemisia vanhempia. Mieheni kanssa olemme sukumme Ekat yliopistokoulutuksen läpikäyneet.
Meidän lapsista yksi menee amikseen. Ei kiinnostanut lukio. Haluaa tehdä konkreettista työtä.
Yksi menee ammattikorkeaan ja yksi yliopistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei nuorena ollut edes taloudellisesti mahdollista juuri opiskella, omille koitan sen tarjota. Ja asutaankin suht lähellä yliopistoa ja ammattikorkeakoulua.
Tarkoitatko, että vanhempasi eivät olisi suostuneet maksamaan lukiokirjoja, jos olisit mennyt lukioon vai mitä tarkoitat tällä? Yliopistossahan normaalistikin opiskellaan ilman vanhempien taloudellista tukea.
No tunnen myös perheitä oma perheeni mukaan lukien, että vanhemmat yrittäjiä,käyty vain kansakoulu,lapsi ylioppilas tai vanhemmilla ammattikoulu,mutta lapset korkeakoulun käyneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisko ihan vaan älykkyys. Vaikka amikset muka on ihan yhtä älykkäitä kuin ne jotka menee lukion kautta yliopistoon, niin ei ole
Asenneilmapiiri ja kotoa tulevat esimerkki ovat kyllä vähentään yhtä tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei periydy.
Mutta korreloi. Tiedät hyvin mistä puhutaan.
Eikä korreloi. Minulla on kouluttamattomat vanhemmat ja minä olen korkeakoulutettu.
Ei hyvänen aika. Googlaa nyt alkuun edes se korrelaatio niin tiedät mistä puhutaan. Korrelaatio ei tarkoita, että näin tapahtuu aina. Ihan jo tutkimuksien valossa korrelaatiota vanhempien koulutustasolla ja lasten koulutustasolla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko ihan vain esimerkin voima? Jos suvussa on vain duunareita, ei korkeakoulua tule välttämättä ajateltua vaihtoehtona. Ja sama myös toisin päin, akateemisten sukujen lapsilla ei ole välttämättä minkäänlaista käsitystä käsityöammateista.
Vierailija kirjoitti:
Istuin juuri kahvipöydässä kahden hyvin erilaisen ihmisen kanssa - toinen haaveilee/harkitsee väikkärin tekoa, toinen ammattikoulun käynyt pienipalkkainen. Molemmilla lapset ysillä.
Tämä mahdollisesti tuleva tohtorisnainen kertoili siinä, miten olivat kotona jutelleet eri ammateista ja kouluista teinin kanssa, vertailleet kaupungin lukioita keskenään ja teinillä olikin jo hyvin selkeä näkemys siitä, mihin lukioon hän halusi mennä.
Toinen ammattikoulun käynyt nauroi, ettei ole edes tiennyt että yläkoulussa on mitään opon tunteja eikä todellakaan ole teinin kanssa mistään koulutuksesta tai ammattihaaveista puhunut. Sen verran tiesi, että teini ilmeisesti lukioon havitteli ja kun kysyin, että mihin lukioon, niin äiti pyöritteli silmiään nauraen, että "no en todellakaan tiedä!"
Mietin siinä heitä kuunnellessani, että kaikenlaisia lähtökohtia sitä nuorilla on.
Eipä noilla väliä ole. Paperit annetaan käteen koulussa kun pitää hakea. Lukioita kun vertailee niin pettyy.
No ei meillä. Kuka on mitenkin koulutettu ja missäkin elämänvaiheessa.
Ei periydy.
- korkeakoulutettu, 12 vuotta lastenkodissa asunut kahden työttömän juopon lapsi
Vierailija kirjoitti:
No varmasti on montakin syytä alkaen ihan siitä, mitä erilaisista ammateista ja koulutuksista kotona puhutaan.
Siihen olen omassa tuttavapiirissä kiinnittänyt huomiota, että vähän koulutetuilla vanhemmilla voi olla suuria haaveita jälkikasvunsa suhteen ja lapsesta toivotaan vaikka lääkäriä, ja lapselle itselleenkin sanotaan, että "koulut pitää käydä", mutta kun siinä koulunkäynnissä sitten tulee jotain mutkia matkaan esim. matikka ei jollain luokalla tahdo oikein sujua tai teinin koulumotivaatiossa on haasteita, niin vanhemmat eivät osaakaan auttaa konkreettisesti, vaan vain voivottelevat tilannetta ja hokevat, että "se nyt on tuollainen". Korkeakoulutetut vanhemmat hankkivat jotain yksityistunteja, kielikursseja tai osaavat ehkä itsekin opettaa.
Heillä on varaa siihen.
Vierailija kirjoitti:
No tunnen myös perheitä oma perheeni mukaan lukien, että vanhemmat yrittäjiä,käyty vain kansakoulu,lapsi ylioppilas tai vanhemmilla ammattikoulu,mutta lapset korkeakoulun käyneitä.
Joo siis kaikenlaisia perheitä on. Mutta isossa joukossa korrelaatiota on. Ajattelen, että ehkä yrittäjävanhemmilta oppii monia kouluttautumisessakin tärkeitä asioita kuten sinnikkyyttä ja sitä, että asioihin pitää käyttää aikaa eikä olettaa, että kaikki tulee helpolla.
Alue: Aihe vapaa
Ihan sama mekanismi siinä on kuin kaikessa muussakin mallioppimisessa.