Miksi vanhempien koulutus periytyy lapsille?

Esimerkin voima voi toimia myös toisinpäin. Halusin jotain muuta kuin duunariammatin ja kulttuurin, vaikkei niissäkään mitään vikaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Tuttava on tekemisissä oppimisvaikeuksista kärsivien lasten kanssa. Sanoi suoraan, että vanhempien koulutustaso vaikuttaa siihen miten suhtautuvat lapsensa häiriöön.

Korkeammin koulutetut ovat aidosti huolissaan ja pyrkivät auttamaan lasta kotona yhdessä harjoituksia tekemällä. Tukevat lasta ja läksyihin paneudutaan yhdessä. Ymmärtävät sen olevan satsaus lapsen tulevaisuuteen. Eli tuo on sitä henkistä pääomaa.

Kun taas vähemmän kouluja käyneiden vanhempien asenne on enemmänkin tyyliä ei huolta huomisesta. Lapsen ongelmasta ei ymmärretä sitä kuinka se vaikuttaa lapsen koulunkäyntiin ja koko tulevaisuuteen. Ei tajuta, että asioiden parantamiseksi niiden eteen on tehtävä työtä yhdessä lapsen kanssa. Tukeminen puuttuu. Lapsi on ongelmansa kanssa vähän yksin, kuin tuuliajolla. Eräskin isä kuittasi lapsensa oppimisvaikeuksista, että eihän tuosta haittaa ole, kun olihan hänellä itselläänkin vaikeuksia koulussa.

Elleivät ole niitä hienonpie...jotka kieltävät lastensa ongelmat vaikka ne olisi peritty ...näitä on. Ovat jollain tavalla luovineet eteenpäin, tai saaneet tukea mutta eivät osaa antaa sitä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan: isän koulutus päättyi jatkokouluun, äiti kävi keskikoulun, minä opiskelin yliopstossa.

Olisiko heillä ollut kykyä kouluttautua pitemmälle kuin nuo vai lopettivatko he opiskelun, kun eivät pärjänneet? Ennen moni joutui jättämään koulut ja menemään töihin vaikka opiskeluun olisi ollut haluja ja kykyä.

Vierailija kirjoitti:

Tuttava on tekemisissä oppimisvaikeuksista kärsivien lasten kanssa. Sanoi suoraan, että vanhempien koulutustaso vaikuttaa siihen miten suhtautuvat lapsensa häiriöön.

Korkeammin koulutetut ovat aidosti huolissaan ja pyrkivät auttamaan lasta kotona yhdessä harjoituksia tekemällä. Tukevat lasta ja läksyihin paneudutaan yhdessä. Ymmärtävät sen olevan satsaus lapsen tulevaisuuteen. Eli tuo on sitä henkistä pääomaa.

Kun taas vähemmän kouluja käyneiden vanhempien asenne on enemmänkin tyyliä ei huolta huomisesta. Lapsen ongelmasta ei ymmärretä sitä kuinka se vaikuttaa lapsen koulunkäyntiin ja koko tulevaisuuteen. Ei tajuta, että asioiden parantamiseksi niiden eteen on tehtävä työtä yhdessä lapsen kanssa. Tukeminen puuttuu. Lapsi on ongelmansa kanssa vähän yksin, kuin tuuliajolla. Eräskin isä kuittasi lapsensa oppimisvaikeuksista, että eihän tuosta haittaa ole, kun olihan hänellä itselläänkin vaikeuksia koulussa.

Opettaminen kuuluu kouluun ja koululle, ei vanhemmille. Kannattaa taistella lapselleen se riittävä tuki, jos tuntuu siltä, että kotona alkaa aina toinen koulupäivä läksyjen kanssa. 

 

Oman lapseni koulumenestys ampaisi raketin lailla kuuhun, kun pääsi normiryhmästä pienryhmään. Kotona ei todellakaan tarvi istua vieressä läksyjä takomassa, että lapsi pärjäisi. Onhan tuollainen ihan tosi raskasta lapsellekkin, jos niitä asioita ei opi siellä koulussa niinkuin kuuluisi. 

 

t. Korkeastikoulutettu äiti

Vierailija kirjoitti:

Mutulla ja oman tuttavapiirin perusteella sanoisin, että korkeakoulutetut vanhemmat ovat paljon kiinnostuneempia lastensa koulunkäynnistä kuin duunarivanhemmat.

Duunarivanhemmat myös usein tuntuvat ajattelevan, että johonkin asiaan joko on tai ei ole lahjakkuutta, eli jos vaikka matikka ei suju, niin voi voi, ei mahda mitään. Korkeakoulutetut vanhemmat ajattelevat ensimmäisenä, että ahaa, matikka ei suju, nyt täytyykin harjoitella enemmän, ehkä jollakin toisella tavalla, osaisiko joku ulkopuolinen auttaa...

Kyse on ongelmanratkaisukyvystä,  ei koulutuksesta.

Sitä tarvitaan fyysisissä töissä ihan niin kuin muissakin. Se vain näyttäytyy eri tavalla. 

No ei meillä ainakaan periytynyt. Olemme ammatillisen koulutuksen saaneet ja lapset opiskelleet korkealle ja tienaavat todella  hyvin  johtavissa asemissa

Ei meillä yrittäjinä ollut aikaa lukea lapsille,tai vahtia läksyjen tekoa. Teimme  7 päivää viikossa töitä ja osan naikaa vuodesta aamusta myöhään iltaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan: isän koulutus päättyi jatkokouluun, äiti kävi keskikoulun, minä opiskelin yliopstossa.

Olisiko heillä ollut kykyä kouluttautua pitemmälle kuin nuo vai lopettivatko he opiskelun, kun eivät pärjänneet? Ennen moni joutui jättämään koulut ja menemään töihin vaikka opiskeluun olisi ollut haluja ja kykyä.

Oli vähemmän koulutuspaikkoja ja moni asia kiinni rahasta... 

Ohis. 

Pyysit konkreettisia esimerkkejä. Olin alle kouluikäinen, kun äiti näytti minulle yliopistorakennuksen ja sanoi kannustavaan ja innostavaan sävyyn, että tuonne voit sitten mennä isona opiskelemaan. Talo näytti hienolta ja ajatus jäi mieleeni muhimaan. Toinen esimerkki, isä painotti, että tärkeintä on olla utelias ja kyselevä. Kolmas esimerkki, vanhemmat olivat kiinnostuneita koulusta ja kotitehtävistä, eivät moittineet opettajia eivätkä minua jos sain huonon numeron. Neljäs esimerkki, vanhemmat tukivat taideharrastuksia, vaikka asuttiin pienessä kylässä. Viides esimerkki, vanhemmat itse opiskelivat jatkuvasti, kävivät kursseja ja lukivat oman alansa kirjallisuutta.

Siis kodin opiskelumyönteinen ilmapiiri ja ajatus siitä, että asioista pitää ottaa itse selvää.

Jos kotona hoetaan, että koulutus ihan turhaa jne., niin kyllä se varmasti vaikuttaa nuoren ajatuksiin. Vs. se, että venhemmat kannustavat opintoihin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi sukulainen, perusduunari, joka tuo koko ajan esiin sitä, kuinka ihmisellä pitää olla käytännön järkeä, pitää maalisudin ja vasaran pysyä kädessä. Väheksyy kovasti kaikkia "kirjaviisaita" ja tuo esiin sitä, että "kyllähän nyt yhden talon rakentaa jos ihmisellä vähänkin on älliä päässä..."

Hänen poikansa kirjoitti juuri ylioppilaaksi E:n papereilla ja pohtii nyt yliopistoon hakemista. Tämä on ollut vanhemmalle kova paikka, selvästi joutuu takeltelemaan ja ehdottelee pojalle kiinnostavia ammattikoululinjoja.

Omasta mielestäni ihan älytön ajatus, että E:n paperit kirjoittanut ylioppilas menisi jatko-opintoihin jollekin autonasentajalinjalle amikseen. Mutta hänen vanhempansa sitä kovasti toivoo. 

Toivottavasti poika ymmärtää oman etunsa eikä kuuntele vanhempiaan. Kai hänellä on muita aikuisia tukemassa? Omat vanhempansa kun kuulostavat aika lannistavilta tapauksilta.

Itse nähtynä:

 - Täysin ilman minkäänlaista ammattikoulutusta omaavien lapsi pyrkii ammattikouluun ja ei edes harkitse mitään sen korkeampaa koulutusta. Nostan hattua ja tuen parhaani mukaan.Mielestäni ihmisellä pitää olla ihan mikä hyvänsä ammattikoulutus ja loppututkinto, jolla työllistyy JA on mahdollisuus jatkaa, jos vanhempana mieli muuttuu.

#kodinmalli1



 - Täysin ilman minkäänlaista ammattikoulutusta omaavien lapsi ei saa minkäänlaista tukea läksyjen teossa, ei edes patisteta tekemään läksyjään.  "Oppimisvelka" syntyy helposti ja kasvaa kiihtyvällä vauhdilla korkoa ajan myötä. Sillä menolla edes amiksen halutuimmille linjoille ovi ei aukea.

#kodinmalli2

Vierailija kirjoitti:

Korkeakoulutetut ymmärtävät oman kokemuksensa perusteella miten suuri hyöty koulutuksesta on ja kannustavat lapsiansa samalle suunnalle. He myös osaavat ohjata lapsia tavalla, joka vahvistaa lapsen todennäköisyyttä päästä kouluttautumaan sinne mihin hän haluaa. Matalasti koulutetut sitten toimivat juuri toisinpäin. Heillä ei ole kokemusta korkeasta koulutuksesta, eivät ymmärrä ehkä sen merkitystä ja eivät osaa kasvattaa lastaan niin, että lapsi voisi nousta vanhempiaan korkeammalle koulutustasolle. 

Mistä oikeiston oppikirjasta tämäkin on?

Toistaiseksi harva on täällä maininnut, että saman perheen lapset voivat suuntautua keskenään aivan eri tavalla. Toinen opiskelee helposti, toinen ei.

Minä olin jokaisen luokkani priimus, mutta menin lukion jälkeen vain amk:hon, koska en edes tiennyt mitä kaikkea yliopistossa voisi opiskella, tai että mihin mikäkin koulutus johtaisi. Duunarivanhemmat siis mulla. Kaikki kaverit tiesivät jo vanhempien neuvomana polkunsa ja ovat niitä seuranneet, vanhempien avustuksella (esim avoimen väylän kikat, pääsykokeista valituksen kautta sisään jne), minä vain ajauduin hakemaan johonkin ja pääsinkin parhailla pisteillä sisään.

Sittenkään en tajunnut vaihtaa, kun tajusin, että ihan palikkakoulu kyseessä. Ajattelin, että vedetään nyt loppuun. Sitten olikin jo asuntolaina niskassa ja ensikertalaisuuskiintiöt tuli. Voisin toki vielä mennä jotain opiskelemaan, mutta pahasti myöhässä olen. Tuskin monelle yli nelikymppiselle uudelle maisterille enää tutkijan ura aukenee.

Eli siis niinkin yksinkertainen asia vaikuttaa, että tietääkö ne vanhemmat miten opinnot kannattaa valita ja suunnitella jotta pääsee siihen ammattiin joka kiinnostaa. Nykyään toki netistä löytyy paljon tietoa, mutta minun aikana olin lähinnä sen varassa, että sattuuko joku puhumaan näistä asioista minun kuullen. Ei sattunut. Opokin vain kyseli lähinnä kuulumisia sen vartin kun häntä sain abina tavata. 

Rahoitus myös vaikuttaa. Moni eliittiin kuuluva lukiotuttu on eliitissä vanhempiensa/sukunsa rahoittamana. Eli opiskelut hoitunut rahalla ulkomailla tai sitten kotimaassa niin ettei arvitse elämistä itse maksaa, ja siitä sitten suhteilla huippuhommiin tai jopa perhefirmaa johtamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttava on tekemisissä oppimisvaikeuksista kärsivien lasten kanssa. Sanoi suoraan, että vanhempien koulutustaso vaikuttaa siihen miten suhtautuvat lapsensa häiriöön.

Korkeammin koulutetut ovat aidosti huolissaan ja pyrkivät auttamaan lasta kotona yhdessä harjoituksia tekemällä. Tukevat lasta ja läksyihin paneudutaan yhdessä. Ymmärtävät sen olevan satsaus lapsen tulevaisuuteen. Eli tuo on sitä henkistä pääomaa.

Kun taas vähemmän kouluja käyneiden vanhempien asenne on enemmänkin tyyliä ei huolta huomisesta. Lapsen ongelmasta ei ymmärretä sitä kuinka se vaikuttaa lapsen koulunkäyntiin ja koko tulevaisuuteen. Ei tajuta, että asioiden parantamiseksi niiden eteen on tehtävä työtä yhdessä lapsen kanssa. Tukeminen puuttuu. Lapsi on ongelmansa kanssa vähän yksin, kuin tuuliajolla. Eräskin isä kuittasi lapsensa oppimisvaikeuksista, että eihän tuosta haittaa ole, kun olihan hänellä

 - - -

>>Kotona ei todellakaan tarvi istua vieressä läksyjä takomassa<<

 - Ihan mielenkiinnosta, koetko todella ylivoimaiseksi ja kohtuuttomaksi jeesata pientä koululaistasi edes varttitunnin päivittäin??

Jösses...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhyesti sanottuna: koulutetut ihmiset ovat parempia ihmisiä, he saavat enemmän rahaa myös. 

Matalasti koulutetut on huonoja ihmisiä ja heidän ei kuulu saada paljoa rahaa. 

Ei koulutus takaa palkkatasoa. Osaava putkimies tienaa moninkertaisesti esim. opettajaan verrattuna.

Totta joskus menee näin. Melkein voidaan sanoa oikeastaan niin että mitä enemmän ihminen opiskelee niin sitä helpomman työn hän saa. 

Toisaalta, ihmiset ovat erilaisia ja eri asiat ovat eri ihmisille helppoja ja vaikeita.

Opettajan työtä pystyy tekemään oikeastaan kuka vain joka osaa lukea ja kirjoittaa. 

Ihan jokainen, myös sinä, tietää, että tuo ei ole totta.

Vierailija kirjoitti:

Jos kotona hoetaan, että koulutus ihan turhaa jne., niin kyllä se varmasti vaikuttaa nuoren ajatuksiin. Vs. se, että venhemmat kannustavat opintoihin.

 - - -

👍👍👍  Hienosti kirjoitit!

Asenne ja arvot. Korkeasti kouluttautuneet vanhemmat suhtautuvat arvostavasti koulunkäyntiin, opiskeluun ja opettajiin. Koulutuksesta puhutaan arvostavasti. 



Ohjaus. Lasta ohjataan vauvasta asti kehittävien asioiden pariin. Lapselle luetaan paljon. Lasta kannustetaan ja (ehkä osin tiedostomatta) koutsataan tuleviin opintoihin. 

Kokemus ja tiedon hankinta. Koulutetut vanhemmat tietävät mitä polkua pitkin kuljetaan korkeampiin opintoihin. Kun on itse kulkenut sen tien, osaa opastaa lastaan. Koulutetuilla vanhemmilla ei ehkä amispolku ole yhtä selkeä, joten on helpompi neuvoa asiasta, josta on kokemusta. Koulutetut vanhemmat osaavat myös hakea tietoa. 

Vanhempien osallistuminen. Vanhemmat osallistuvat lapsen koulunkäyntiin. Järjestävät aikaa läksyille, seuraavat läksyjä, lukevat wilmaa, keskustelevat koulusta lapsen kanssa, osallistuvat luokan myyjäisiin, käyvät vanhempainilloissa. Vanhemmat osoittavat omalla esimerkillään, että lapsen koulu on myös heille tärkeä asia. Koulu ja läksyt priorisoidaan ajankäytössä sijalle 1. 



 

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tutkijakoulutettu, ja onhan se ihan selvää, että minun on helpompi puhua lapselleni siitä, mistä tunnen.

"Äiti, mä haluan isona roskakuskiksi."

"Juu, kulta, kiva juttu. Siihen voi opiskella ammattikoulussa."

"Äiti, mä haluan isona löytää dinosauruksia."

"Juu, kulta, hyvä juttu. Dinosaurustutkijat ovat paleontologeja, ja ne varmaan lukevat biologiaa yliopistossa. Sun pitää varmaan opiskella ihan tohtoriksi saakka, ja luulen et kaikissa yliopistoissa ei voi lukea paleontologiaa, mutta monissa voi..."

Olisiko haitallista perehtyä myös siihen roskakuskin työhön?

Se kun sisältää sekä logistiikkaa, kierrätystä että ympäristötietoutta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttava on tekemisissä oppimisvaikeuksista kärsivien lasten kanssa. Sanoi suoraan, että vanhempien koulutustaso vaikuttaa siihen miten suhtautuvat lapsensa häiriöön.

Korkeammin koulutetut ovat aidosti huolissaan ja pyrkivät auttamaan lasta kotona yhdessä harjoituksia tekemällä. Tukevat lasta ja läksyihin paneudutaan yhdessä. Ymmärtävät sen olevan satsaus lapsen tulevaisuuteen. Eli tuo on sitä henkistä pääomaa.

Kun taas vähemmän kouluja käyneiden vanhempien asenne on enemmänkin tyyliä ei huolta huomisesta. Lapsen ongelmasta ei ymmärretä sitä kuinka se vaikuttaa lapsen koulunkäyntiin ja koko tulevaisuuteen. Ei tajuta, että asioiden parantamiseksi niiden eteen on tehtävä työtä yhdessä lapsen kanssa. Tukeminen puuttuu. Lapsi on ongelmansa kanssa vähän yksin, kuin tuuliajolla. Eräskin isä kuittasi lapsensa oppimisvaikeuksista, e

 

Sanoinko niin? Autan mielelläni lapsia sen mitä osaan ja pystyn, jos he tarvitsevat. Pääsääntöisesti he eivät tarvitse apua läksyissä; mikä on merkki siitä, että asiat on opittu koulussa niinkuin kuuluu. 

 

Mutta jos lapsella on koulussa isoja vaikeuksia, eikä saa siellä tarvittavaa tukea, ne ongelmat ei ratkea vartissa kotona koulun jälkeen. Tiedän ihmisiä, joilla uppoaa kokonaisia iltoja noihin läksyihin/läksytaisteluihin ja mielestäni se on järjetöntä. 

 

t. Korkeastikoulutettu äiti 

Vierailija kirjoitti:

No ei meillä ainakaan periytynyt. Olemme ammatillisen koulutuksen saaneet ja lapset opiskelleet korkealle ja tienaavat todella  hyvin  johtavissa asemissa

Ei meillä yrittäjinä ollut aikaa lukea lapsille,tai vahtia läksyjen tekoa. Teimme  7 päivää viikossa töitä ja osan naikaa vuodesta aamusta myöhään iltaan

Kyllähän teillä on ollut  esimerkki kovasta työnteosta.