Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksi vanhempien koulutus periytyy lapsille?

Vierailija
08.01.2025 |

Aina sanotaan, että vanhempien koulutustausta periytyy lapsille ja että esim. yliopistokoulutettujen vanhempien lapset menevät todennäköisemmin itsekin yliopistoon.

Kukaan ei kuitenkaan kerro, miksi näin on? Mitä korkeakoulutettujen vanhempien kasvatustavassa(?) on erilaista verrattuna työläisvanhempiin tai pitkäaikaistyöttömiin vanhempiin?

Kertokaa konkreettisia esimerkkejä. 

Kommentit (175)

Vierailija
161/175 |
09.01.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä suvussa lähinnä kouluttamatonta perusduunaria. Olin suvun ensimmäinen ylioppilas ja ensimmäinen yliopistoon opiskelemaan mennyt. Sain siitä joiltain sukulaisilta hirmuiset ripitykset: miksi olen niin tyhmä, että menen yliopistoon? Yksi sukulainen katkaisi jopa välit. No, luin sitten tohtoriksi asti kun alkuun pääsin. Kuulemma sekin on herättänyt joissain sukulaisissa paheksuntaa. 

Vierailija
162/175 |
09.01.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä eikä mies olla käyty yliopistoa, mutta meidän lapset ovat. Esikoinen kertoi, että kyllä siellä huomaa eron niihin, joiden vanhemmilla on yliopistotutkinnot, kun itse joutuu lähtemään takarivistä. Meillä on tosin aina luettu lapsille, kannustettu opiskelemaan ja olen vienyt lapsia niin taidenäyttelyihin kuin teatteriin.

Minulla itsellä olisi ollut rahkeita yliopistoon, mutta en rohjennut hakea. Olisihan se ollut iso muutos muuttaa 18-vuotiaana ihan outoon kaupunkiin, jossa ei ollut koskaan käynyt. Kiitos kasvatuksen, olin ujo, arka ja alisuoriutuja.

Meidän lapset eivät koskaan sanoneet mitään tuollaista. Ihan tavallisia kaverisuhteita loivat ja lukivat tenttiin muiden tavoin. Ei yliopisto koulua kummempi paikka ole.

 

Missä korpikylässä pitää ihmisen asua nykyään, etteikö siel

Mä asuin Vantaalla, ei koskaan käyty teatterissa. Vanhemmat sairaanhoitaja ja merkonomi, minä pyristelin lopulta yliopistoon, äitini toki toppuutteli että mitä sä nyt sellaisesta haaveilet, tekstit lapsia vaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
163/175 |
09.01.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lukuisia  poikkemania teidän. Siistijän tytät, tuli kirurgi. Lukion opettajan tytöstä kampaaja. Lääkärin pojasta kirvesmies kautta sähkömies. Hammaslääkärin lapsista siistijä/lähihoitaja ja toisesta kampaaja.

Teoreettisestikin älykäs voi vaan haluta tehdä käytännön työtä. Nykyään ristiin rastiin menevät. Saa valitamikä just itseä miellyttää ilman paineita-suvun tahto-. Mutta tokihan on, että koulutetuissa perheissä tarjotaan jo sikiölle musiikkia monipuolisesti,luetaa vaikka kaavoja jne, koska sikiö tunnistaa ne sitten myöhemmin.

On virikkeitä, kirjallisuutta tarjolla ja ohjattavuutta näiden pariin kuten harrastustenkin. Mutta toisaalta työläisperehissä voi vastaavasti olla läsnäoloa paljon ja käytännön toimintaa,leikkiä, harrastuksia, vaellusta,kalastusta,ulkoleikkejä,nikkarointia,kädentaitoja jo pikkuisille ja usein ne ovat juuri poikia kun mekaniikka ja työkalut alkaa kiinnostaa ja niihin saa ainellisen mahdollisuuden sekä ohjattavuuden/kyvyn opettaa mm autojen toimintaa.

Vierailija
164/175 |
09.01.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

No mun vanhemmat kävivät kansakoulun. Silti aina kannustivat opiskeluun, ja yliopisto tuli käytyä. No, alan töitä ei ole, mutta se on toinen tarina.

Vierailija
165/175 |
09.01.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei meidän perheessä tai suvussa ole periytynyt kuin kaupallinen ala. Minä ja mun sisarukset ei olla kukaan ylioppilaita, mutta nyt aikuisena meistä neljästä kolme vanhinta on lukenut amk korkeakoulututkinnon, eri alalta kuin alkuperäinen kaupallinen ala.

Mun tytär oli ensimmäinen ylioppilas, mutta luki samalla myös merkonomiksi ja siitä sitten tradenomiksi. Siskon esikoinen on myös ylioppilas ja opiskelee nyt amk:ssa hammashoitajaksi.

Mikään näistä aloista ei liity siihen, että vanhemmat olivat hitsari ja ompelija. Tosin äiti luki kolmekymppisenä laskentamerkonomiksi.

Niin se vaan menee, kun työelämän vaatimukset kasvaa yhä useamman on käytävä korkeampi koulutus. 

Siksi varmasti akateemisten lapset useammin päätyy akateemiselle alalle, koska heillä on aina ollut sellaisista aloista tietoa ja vanhempien antamaa kokemusperäistä tietoa. 

Se on hyvin yksilöllistä mistä kukakin kiinnostuu. Minäkin olisin voinut lukea ylioppilaaksi helposti, mutta en keksinyt syytä sille. Olen opiskellut neljä ammattia ennen amk:ta ja mihinkään näihin ammatteihin jotka kiinnosti, ei tarvinnut olla ylioppilas tai käydä yliopistoa.

Vierailija
166/175 |
09.01.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Meillä suvussa lähinnä kouluttamatonta perusduunaria. Olin suvun ensimmäinen ylioppilas ja ensimmäinen yliopistoon opiskelemaan mennyt. Sain siitä joiltain sukulaisilta hirmuiset ripitykset: miksi olen niin tyhmä, että menen yliopistoon? Yksi sukulainen katkaisi jopa välit. No, luin sitten tohtoriksi asti kun alkuun pääsin. Kuulemma sekin on herättänyt joissain sukulaisissa paheksuntaa. 

 

Tuo on kyllä omituisinta mitä olen eläissäni kuullut. Ja minä sentään olen duunariperheestä ja suvusta. Osa serkuista oli suvun ensimmäisiä ylioppilaita, eikä sitä kukaan moittinut isossa suvussa. Kaikki ovat aina saaneet opiskella mitä haluavat ilman että kukaan siitä mitään sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
167/175 |
09.01.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kolme syytä:

1) Koulutuksen arvostus

2) Esimerkki ja hiljainen tieto: kotona tulevat selväksi akateemisen maailman käsitteet ja se, että ne tuut proffatädit ja -sedät ovat ihan tavallisia ihmisiä, eivät mitään einsteineja. Akateeminen ura näyttäytyy mahdollisena saavuttaa, ja suhteet mahdollistavat sen käytännössä.

3) Vanhempien suhteet petaavat ensimmäiset työtlaisuudet ja rahoitukset. Professorit lähettävät omia lapsiaan alan arvostettuihin opinahjoihin ulkomaille ja kun he palaavat, kyselevät heille hyviä paikkoja ja hankkivat suosittelijoita. Tämä toimii siten, että oman lapsen suosittelijan lasta vastavuoroisesti suositellaan. Tähän systeemiin on hyvin vaikea päästä ulkopuolelta, koska paikkoja on rajatusti.

Vierailija
168/175 |
09.01.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Monia syitä, joista tärkeimmät varmaan älykkyys, resurssit ja se, minkä opetetaan olevan lapsille mahdollista.

Muistelen omia peruskoulukavereitani. Tietyistä perheistä oli itsestäänselvää, että mennään yliopistoon. Näistä tulikin lääkäreitä yms. Elämä oli tasapainoista ja enimmäkseen huoletonta, kaikkea oli, esim. rahahuolet eivät vaikeuttaneet. Täydelliset lähtökohdat kehittyä tasapainoiseksi ja keskittyä täysillä opiskeluun ja toki myös kavereihin ja harrastuksiin. Tällaiset ihmiset voivat myös luottaa, että kaikki järjestyy, kaikesta ei tarvitse huolehtia. On aika eri asia keskittyä opiskeluun kun kaikkea on, ruokaa, rahaa, vaatetta, tavaroita... Kuin jos tulee kotiin nälkäisenä jääkaappia jossa on valo ja ehkä joku kaljatölkki, vanhemmat sammuneina sohvalle, ja tietäen, että kohta on edessä huutoa tai selkäsauna.

Sitten oli vähän huonommista lähtökohdista tulevia. Muistan vieläkin, miten puistattavaa ja outoa oli vierailla näiden kotona. Tunnelmakin oli ankea, juotiin kaljaa ja tv pauhasi koko ajan jotain roskaa. Opiskelemaan ei kannustettu, saati että oltaisiin jotenkin autettu tai tuettu. Aika monet näistä oli.. pakko sanoa, eivät ihan niin välkkyjä, toki he eivät saaneet kunnon mahdollisuuksia kehittää edes itseään. Heistä on tullut matalapalkkaisia ihmisiä, osalla työttömyyttä, mt-ongelmia, syrjäytymistä.

Itse olen tehnyt jonkinlaisen luokkahypyn, ja aivan helvetin vaikea ja kivinen tie se onkin ollut, vaikka älykkyyttä ja ahkeruutta riittää. Sitä vain tulee niin moniin tilanteisiin "altavastaajana" ja oma huono itsetunto näkyy kaikissa tilanteissa. Huijarisyndroomaa. Ja tietysti koko ajan hirveä stressi ja pelko pärjäämisestä. Tulen siis kouluttamattomasta, ongelmaisesta perheestä, mutta olen kouluttautunut. Todella monin tavoin luokka siirtyy, ei ole kyse vain yhdestä asiasta, eikä kyse todellakaan aina ole älystä.

Emme todellakaan lähde samalta viivalta kaikki. Omaan tilanteeseen voi paljon vaikuttaa, mutta helppoa se ei ole, ei missään nimessä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
169/175 |
09.01.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla vanhemmat duunareita ja oikein patistivat korkeakouluun ja yliopistoon. Lähisuvussa muutenkin vähän koulutettua porukkaa, enemmän yrittäjiä.

Vierailija
170/175 |
10.01.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
171/175 |
10.01.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sanoisin yhdeksi tekijäksi tietynlaisen sinnikkyyden tai miksi sitä nyt nimittäisi. Ettei lannistuta vastoinkäymisistä, vaan suunnataan eteenpäin tästä huolimatta. Ei heitetä hanskoja naulaan heti, kun joku ei onnistu. Tämäkin on opeteltavissa. 

Vierailija
172/175 |
10.01.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Meillä koulutusta halveksittiin, "miksikään herraksi ei aleta" kunnon työ on vain fyysinen työ. No, kun tuollaista iskostettiin päähän, niin duunarihan minusta tuli, vaikka älykkyys olisi riittänyt muuhunkin. Harmittaa, olisipa ollut vanhemmat, jotka olisivat arvostaneet koulutusta.

Olisi mielenkiintoista tietää mistä kumpuaa niin sitkeä viha "herroja" kohtaan, ettei edes oman lapsen haluta kouluttautuvan. Onko taustalla harmitus siitä ettei itse päässyt opiskelemaan, vai ovatko kaikki elämän varrella vastaan tulleet korkeakoulutetut osoittautuneet ikäviksi tyypeiksi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
173/175 |
10.01.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat arvostavat opettajia ja koulutusta ja puhuvat siitä lapselle positiivisesti. Lapsille luetaan, myös isä lukee. Totta kai se helpottaa yliopistoon menemistä, jos perheessä tai lähisuvussa on korkeakoulututkinnon suorittaneita. Kannustava ilmapiiri on tärkeää.

Meillä 2. asteen perustutkinto. Lapset lukion käyneitä. Yksi pääsi yliopistoon, 2 amk tutkinnon suorittaneita. 

Olin kotiäiti, lauloin, leikin, luin. Halasin, suukotin, rakastin rajojen kanssa. Mieheni toimi samoin, myös lauloi, vaikkakaan ei korvia hivelevää. Illan päätteeksi kertoi sadun tai luki kirjasta.

Arvo lähtee vanhemmuudesta! 

Omakehu haisee.

 

Vierailija
174/175 |
11.01.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä eikä mies olla käyty yliopistoa, mutta meidän lapset ovat. Esikoinen kertoi, että kyllä siellä huomaa eron niihin, joiden vanhemmilla on yliopistotutkinnot, kun itse joutuu lähtemään takarivistä. Meillä on tosin aina luettu lapsille, kannustettu opiskelemaan ja olen vienyt lapsia niin taidenäyttelyihin kuin teatteriin.

Minulla itsellä olisi ollut rahkeita yliopistoon, mutta en rohjennut hakea. Olisihan se ollut iso muutos muuttaa 18-vuotiaana ihan outoon kaupunkiin, jossa ei ollut koskaan käynyt. Kiitos kasvatuksen, olin ujo, arka ja alisuoriutuja.

Meidän lapset eivät koskaan sanoneet mitään tuollaista. Ihan tavallisia kaverisuhteita loivat ja lukivat tenttiin muiden tavoin. Ei yliopisto koulua kummempi paikka ole.

 

Missä korpikylässä pitää ihmisen asua nykyään, etteikö sieltä edes joskus käytäisi teatterissa tai taidenäyttelyssä? Vähintään eläkkeellä olevan isovanhemman mukana pääsi teatteriin jo 1970-luvulla Lapin syrjäkylältäkin tilausbussilla Rovaniemelle teatteriin. Eikä sinne lähdetty viime tipassa. Aikaa oli käydä katsomassa muutakin ja yleensä myös käytiinkin.

Käymättömyys ei välttämättä johdu mahdollisuuksien, vaan mielenkiinnon puutteesta. Jos ihminen ei ole kiinnostunut teatterista, ei hän menisi sinne vaikka sellainen olisi aivan naapurissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
175/175 |
13.01.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

.