Toimeentulo tuki uudistetaan, näitä toimia työryhmä ehdottaa

Oma kokemus työttömänä mielenterveysongelmaisena viimeisten viiden vuoden aikana: 

Lukuisia palavereja työkkärin kanssa, joissa osassa uhkailtiin leikata etuuttani. Samaan aikaan tiedostettiin mielenterveysongelmieni vaikutus, ja oltiin empaattisia niistä. Kokonaisuutta tai näiden kahden asian välistä yhteyttä ei hahmotettu. 

Olin itse aktiivisesti yhteydessä mm. Kelaan, saadakseni kuntoutustutkimuksen jota työkkärikin kaipasi. Kela totesi ettei ole ajankohtaista, koska vointini oli huono (en päässyt edes saikulle). Samana vuotena psykiatrian poliklinikka päätti asiakkuuteni, koska en nähnyt järkeä käydä neljättä vuotta juttelemassa mukavia hoitajalle, vaan vaadin mm. testejä sekä terapiaa. 

Menin sitten kuntouttavaan työtoimintaan omasta ehdotuksestani. Se oli älyllisesti niin tylsämielistä, että oli vaikea motivoitua hommaan- liimaa itse etikettejä pusseihin 6h päivässä...siellä kuitenkin istuin muutaman viikon, kunnes ohjaaja (ex-kuntoutuja, ei olisi saanut laillisesti olla yksin vetovastuussa) otti minut silmätikukseen. Lähdin pois ja päädyin lyhyelle saikulle. 

Tämän jälkeen pääsin lopulta parin päivän kuntoutusarviojaksolle. Lääkärin (Kela) ehdoton mielipide oli, että terapiaa ja aktiivista kuntoutusta. 

Myöhemmin pohdin omalääkärini kanssa vuoden lyhytterapiaa Kelan piikkiin. Hän kannusti hakemaan ja teki lähetteenkin terapia-arvioon, mutta veti sen pois joidenkin päivien päästä. Ylilääkäri oli torpannut idean. Puhelimessa kysyin häneltä, mitä minun hänestä kuuluisi nyt tehdä? Vastaus oli, että mennä taas juttelemaan sille hoitajalle (josta en kokenut apua). 

Nykytilanne: olen edelleen vailla kuntoutusta, työpaikkaa tai terapiaa. En keksi, mitä olisin voinut tehdä toisin. Olen hoitomyönteinen, syön lääkkeeni ja olen itse ollut aktiivinen koko ajan. Silti olen edelleen työkkärin mappi-Ö:ssä, en saa apua julkisilta terveyspalveluiltakaan. Mitä nyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on yritetty työntää, potkia, aktivoida melko pehmein ottein. Nyt vain potkitaan rajummin ja leikataan herkemmin. Näin minä sen ymmärsin. Annetaan tiukemmin jo se vanha viesti, että jotain pitää tehdä tai ainakin yrittää että tukea ei leikata.

 

Työttömiä potkimalla ei tule lisää työpaikkoja.

Ei tämän tarkoituskaan ole luoda työpaikkoja vaan tämän tarkoitus on se että työtön nostaisi sen perheen ylös sohvalta ja edes yrittäisi työllistyä ja edes yrittäisi kehittää itseään että saisi taitoja josta joku haluaa maksaa. Ei työttömälle ne leikkurit iske jos ei saa töitä, ne leikkurit iskee jos ei edes yritä työllistyä joka on aivan oikein.

Aikuisella terveellä ihmisellä on velvollisuus elättää itse itsensä hankkimillaan tuloilla. Suomessa on aivan liikaa lurjuksia jotka ei edes yritä niin tämä aiheuttaa sen että oikeasti tarvitsevillekin hyväksytään leikkaukset tukiin.

Tässä on logiikkana täsmälleen sama logiikka kuin ajatuksella että kaikki miehet ei ole väkivaltaisia raiskareita mutta liian moni on niin tästä syystä ihan kaikkia miehiä syytetään väkivaltaiseksi raiskariksi vaikka se mies ei olisi koskaa väkivaltaa käyttänyt eikä olisi koskaan ketään raiskannut

Miksi tämä kohdistuu aina pienituloisimpiin ja ahdistuneisiin, jopa sairaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin että jatkossako sitten otetaan joka saakelin sentti huomioon jos jostain ylimääräistä tilille tulee? Kauppojen bonuksetkin joka kuukausi? PKO maksaa myös toukokuussa aina ylijäämänpalautusta koko vuoden ostoista s-ryhmissä.Tai just ne 9 euron korvaukset? Ahterista koko homma.

Miksi niitä ei otettaisi huomioon? Otetaan ne kaiken itse maksaviltakin. Ei kai se nyt niin voi olla, että osa saa tuet ja ylimääräistä käyttörahaa kun eivät viitsi omiaan käyttää. Toiset tukien rajalla käyttävät kaikki mahdolliset tulonlähteet ja maksavat kaikesta itse. Toimeentulotuki ei ole mikään ylimääräinen kansalaispalkka muiden tulonlähteiden päälle.

Siis missä otetaan huomioon kaiken itse maksavilta? Ei kaiken itse maksavat saa toimeentulotukea.

Vierailija kirjoitti:

Toimeentulotuki on lain mukaan viimesijainen tuki.  Sitä ennen on haettava kaikki muut tuet,  joihin on oikeutettu.  Pienen osan kohdalla ongelma voi olla,  että ei ole riittävästi tietoa muista tuista ja siksi ei osata hakea niitä.  Tähän ehkä tarvitaan jotain neuvontaa.  Lisäksi toimeentulotukea lain mukaan maksetaan vain, jos millään muulla tavalla (muut tuet,  eläke, opintolaina,  edes vähäinen työnteko,  elatusvelvollisen kuten puoliso tai vanhemmat tulot tai mikään muu tapa kuten lahjat tai perinnöt) ei riitä. Laki on ollut tuollainen jo vuosikymmeniä. On valitettavaa,  että moni työtön on käytännössä työkyvytön,  mutta ei se estä hakemasta töitä.  Tuskin kukaan kuitenkaan palkkaa.  Jos kieltäytyy edes hakemasta,  tulee ihan itse aiheutettu karenssi.  Ei sitä ole tarkoituskaan korvata toimeentulotuella.  

Ihmisillä ei ole muita tukia! Jos osalla on, ovat varmaan jo hakeneet. Saamatta sitä.

En tiedä muuttuuko mikään paitsi että keikkapalkat nostan käteisellä. 

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus työttömänä mielenterveysongelmaisena viimeisten viiden vuoden aikana: 

Lukuisia palavereja työkkärin kanssa, joissa osassa uhkailtiin leikata etuuttani. Samaan aikaan tiedostettiin mielenterveysongelmieni vaikutus, ja oltiin empaattisia niistä. Kokonaisuutta tai näiden kahden asian välistä yhteyttä ei hahmotettu. 

Olin itse aktiivisesti yhteydessä mm. Kelaan, saadakseni kuntoutustutkimuksen jota työkkärikin kaipasi. Kela totesi ettei ole ajankohtaista, koska vointini oli huono (en päässyt edes saikulle). Samana vuotena psykiatrian poliklinikka päätti asiakkuuteni, koska en nähnyt järkeä käydä neljättä vuotta juttelemassa mukavia hoitajalle, vaan vaadin mm. testejä sekä terapiaa. 

Menin sitten kuntouttavaan työtoimintaan omasta ehdotuksestani. Se oli älyllisesti niin tylsämielistä, että oli vaikea motivoitua hommaan- liimaa itse etikettejä pusseihin 6h päivässä...siellä kuitenkin istuin muut

Mitä jos vaikka aloittaisi itse tekemään jotain asioiden parantumisen eteen että odottaisi käsi ojossa muilta ratkaisuja ja rahaa samalla kun itse vain uhriudut kuinka minulla on niin vaikeaa että muiden on palveltava minua enkä mistään mitään itse suostu maksamaan

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei enää yllätä. Yksinkertaisesti pahuutta. 

Eikö työryhmät voisi lopettaa pysyvästi. Jos niistä ei ole apua firmoille kunnollisten työpaikkojen osalta. Etteivät olisi köyhien ja pelokkaiden kimpussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on yritetty työntää, potkia, aktivoida melko pehmein ottein. Nyt vain potkitaan rajummin ja leikataan herkemmin. Näin minä sen ymmärsin. Annetaan tiukemmin jo se vanha viesti, että jotain pitää tehdä tai ainakin yrittää että tukea ei leikata.

 

Työttömiä potkimalla ei tule lisää työpaikkoja.

Ei tämän tarkoituskaan ole luoda työpaikkoja vaan tämän tarkoitus on se että työtön nostaisi sen perheen ylös sohvalta ja edes yrittäisi työllistyä ja edes yrittäisi kehittää itseään että saisi taitoja josta joku haluaa maksaa. Ei työttömälle ne leikkurit iske jos ei saa töitä, ne leikkurit iskee jos ei edes yritä työllistyä joka on aivan oikein.

Aikuisella terveellä ihmisellä on velvollisuus elättää itse itsensä hankkimillaan tuloilla. Suomessa on aivan liikaa lurj

Mutta eihän kukaan voi työllistyä jos ei ole työpaikkojakaan. Ei siinä auta, että montako kertaa nostat prseesi ylös sohvalta. Myös työn hakeminen on aivan eri asia kuin työn saaminen. Töitähän voi hakea vaikka kuinka paljon, miljoonia kertoja, saamatta koskaan työpaikkaa. Ei ole työnhakijan vika jos ei ole sukua työnjohdolle tai ei ole isoja tissejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus työttömänä mielenterveysongelmaisena viimeisten viiden vuoden aikana: 

Lukuisia palavereja työkkärin kanssa, joissa osassa uhkailtiin leikata etuuttani. Samaan aikaan tiedostettiin mielenterveysongelmieni vaikutus, ja oltiin empaattisia niistä. Kokonaisuutta tai näiden kahden asian välistä yhteyttä ei hahmotettu. 

Olin itse aktiivisesti yhteydessä mm. Kelaan, saadakseni kuntoutustutkimuksen jota työkkärikin kaipasi. Kela totesi ettei ole ajankohtaista, koska vointini oli huono (en päässyt edes saikulle). Samana vuotena psykiatrian poliklinikka päätti asiakkuuteni, koska en nähnyt järkeä käydä neljättä vuotta juttelemassa mukavia hoitajalle, vaan vaadin mm. testejä sekä terapiaa. 

Menin sitten kuntouttavaan työtoimintaan omasta ehdotuksestani. Se oli älyllisesti niin tylsämielistä, että oli vaikea motivoitua hommaan- liimaa itse etikettejä puss

Mistä sä tiedät kuka odottaa käsi ojossa työpaikkaa ja kuka ei ole tehnyt itse asian eteen mitään?

Ei riitä että lapsiperheissä huomioidaan tilanne. On yksin asuvillakin vaikeaa ja muilla. Tuli vaan mieleen.

Juuriongelma, eli riittämätön määrä työpaikkoja, heijastuu kaikkeen muuhun. 

Voidaan puuhastella vaikka mitä, mutta jos valtio ei ala pian palkkaamaan niitä kuuluisia ojankaivajia, mikään ei muuta. Ihminen vailla työtä ei voi suunnitella tulevaisuuttaan, ei halua lisääntyä ja syrjäytyy lopulta yhteiskunnasta kokonaan. 

Nro 106: Jos olet työikäinen työtön,  haet tietenkin työttömyyspäivärahaa.  Jos olet jo eläkeikäinen,  saat eläkettä.  Mikä on tilanne,  että ei saa mitään tukia?

Vierailija kirjoitti:

Toimeentulotuki on lain mukaan viimesijainen tuki.  Sitä ennen on haettava kaikki muut tuet,  joihin on oikeutettu.  Pienen osan kohdalla ongelma voi olla,  että ei ole riittävästi tietoa muista tuista ja siksi ei osata hakea niitä.  Tähän ehkä tarvitaan jotain neuvontaa.  Lisäksi toimeentulotukea lain mukaan maksetaan vain, jos millään muulla tavalla (muut tuet,  eläke, opintolaina,  edes vähäinen työnteko,  elatusvelvollisen kuten puoliso tai vanhemmat tulot tai mikään muu tapa kuten lahjat tai perinnöt) ei riitä. Laki on ollut tuollainen jo vuosikymmeniä. On valitettavaa,  että moni työtön on käytännössä työkyvytön,  mutta ei se estä hakemasta töitä.  Tuskin kukaan kuitenkaan palkkaa.  Jos kieltäytyy edes hakemasta,  tulee ihan itse aiheutettu karenssi.  Ei sitä ole tarkoituskaan korvata toimeentulotuella.  

Totuus on kuitenkin toinen. Tarve leikata tukea, jos ensisijaisia etuuksia ei ole haettu, tulee siitä, että ihmiset on alkanut kikkailemaan kaikella tavalla, jotta saisivat toimeentulotuen hakematta muita etuuksia. Esim. opiskelijat ei enää hae opintoetuuksia, vaan toimeentulotukea, jotta opintolainaa ei voida huomioida tulona. Työttömät ei hae työttömyysetuutta, koska maksupäivät vaihtelee ja toimeentulotuki tulee kätevästi kerralla. Näitähän riittää vaikka kuinka paljon ja joudutaan miettimään keinoja, miten tämän saa loppumaan. Tuota tukea ei enää hae vain sitä tarvitsevat. Kuitenkin tuon etuuden käsittely vie Kelasta eniten resursseja, joten jotain on tehtävä. Tämäkin muutos johtuu ihmisten omasta typeryydestä ja oman edun tavoittelusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on yritetty työntää, potkia, aktivoida melko pehmein ottein. Nyt vain potkitaan rajummin ja leikataan herkemmin. Näin minä sen ymmärsin. Annetaan tiukemmin jo se vanha viesti, että jotain pitää tehdä tai ainakin yrittää että tukea ei leikata.

 

Työttömiä potkimalla ei tule lisää työpaikkoja.

En kyllä kannatta kenenkään potkimista. Mutta jotain toimia selvästi tarvitaan,koska nykyisellään ihmiset voivat liikaa valita huvittaako vai ei. Töitä kyllä on, mutta niitä ei suostuta tekemään kun ei ole pakko. Silloin on vain luotava pakko, ei voi mitään. Kun rahaa ei ole, ei sitä ole. Nyt ei kelpaa matalapalkkatyöt kun saman rahan saa muutenkin. Mutta kun ei tämä maa toimi niin, että kun en halua tuota työtä tehdä, voin valita, että otan saman rahan tekemättä mitään. Tuki riittää nipin napin, silloin riittää se palkkakin ihan yhtä nipin napin. Siitä jalka työelämän oven väliin ja pikkuhiljaa kohta mielekkäämpiä tuntimääriä tai työnkuvaa. Ei raha riitä kuin sairaille ja vammaisille, loppujen on tehtävä jotain saman rahan eteen. Kausitöitä, vuorotöitä, hanttihommia, ehkä räätälöitynä paria eri työtä, muuttaa työn perässä jne. Nyt on pakko itse ottaa vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus työttömänä mielenterveysongelmaisena viimeisten viiden vuoden aikana: 

Lukuisia palavereja työkkärin kanssa, joissa osassa uhkailtiin leikata etuuttani. Samaan aikaan tiedostettiin mielenterveysongelmieni vaikutus, ja oltiin empaattisia niistä. Kokonaisuutta tai näiden kahden asian välistä yhteyttä ei hahmotettu. 

Olin itse aktiivisesti yhteydessä mm. Kelaan, saadakseni kuntoutustutkimuksen jota työkkärikin kaipasi. Kela totesi ettei ole ajankohtaista, koska vointini oli huono (en päässyt edes saikulle). Samana vuotena psykiatrian poliklinikka päätti asiakkuuteni, koska en nähnyt järkeä käydä neljättä vuotta juttelemassa mukavia hoitajalle, vaan vaadin mm. testejä sekä terapiaa. 

Menin sitten kuntouttavaan työtoimintaan omasta ehdotuksestani. Se oli älyllisesti niin tylsämielistä, että oli vaikea motivoitua hommaan- liimaa itse etikettejä pusseihin 6h päivässä...siellä kuitenkin istuin muut

Miten se mielenterveysongelma estää työt? Ihan mielenkiinnosta siis kysyn. Et jaksa herätä, pelkäät ihmisiä vai mikä siinä on se estävä osuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimeentulotuki on lain mukaan viimesijainen tuki.  Sitä ennen on haettava kaikki muut tuet,  joihin on oikeutettu.  Pienen osan kohdalla ongelma voi olla,  että ei ole riittävästi tietoa muista tuista ja siksi ei osata hakea niitä.  Tähän ehkä tarvitaan jotain neuvontaa.  Lisäksi toimeentulotukea lain mukaan maksetaan vain, jos millään muulla tavalla (muut tuet,  eläke, opintolaina,  edes vähäinen työnteko,  elatusvelvollisen kuten puoliso tai vanhemmat tulot tai mikään muu tapa kuten lahjat tai perinnöt) ei riitä. Laki on ollut tuollainen jo vuosikymmeniä. On valitettavaa,  että moni työtön on käytännössä työkyvytön,  mutta ei se estä hakemasta töitä.  Tuskin kukaan kuitenkaan palkkaa.  Jos kieltäytyy edes hakemasta,  tulee ihan itse aiheutettu karenssi.  Ei sitä ole tarkoituskaan korvata toimeentulotuella.  

Höpöhöpö. Toimeentulotuessa katsotaan ensin oletko oikeutettu muihin tukiin jos olet niin niitä pitää hakea ensin saadakseen toimeentulotukea. Muuten ei saa toimeentulotukea.

Opiskelija hakee toimeentulotukea, koska 1) ei saa ulosottovelallisena opintolainaa, 2) ei saa opiskelijana riittävästi työtunteja opintorahan ja opintolainan lisäksi tai 3) opintotukikuukaudet on köytetty. Näissäkin tapauksissa toimeentulotukea ei kovin kauaa myönnetä vaan kehotetaan lopettamaan opiskelut, ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi ja hakemaan työttömyystukea ja asumistukea (paitsi kohdassa 2).

Vierailija kirjoitti:

Ei toimeentulotukeen mitään perusosaa tarvita. Jos ihmisellä on satasen vajaus budjetissa, annetaan se satanen, ei enempää.

Niin se nytkin käytännössä menee. Kela laskee ihmisen pakolliset menot (vuokra, sähkö, vesimaksu, lääkkeet, sairaudenhoito) ja siihen päälle perusosan kaikkeen muuhun (ruoka, vaatteet, puhelin/nettilasku, kodinkoneet, bussilippu/autokulut ym). Siitä miinustetaan saamat tulot tai muut tuet kuten palkka, asumistuki, työmarkkinatuki ym. Joku voi siis saada toimeentulotukea 50e kuukaudessa ja joku toinen paljon enemmän. Niin se kuitenkin menee ettei Kelan määräämää toimeentulotun saajan budjettia suurempaa rahaa saa (kaikki tuet/palkat yhteenlaskettuna), joka siis käytännössä  on asumiskustannukset tiettyyn pisteeseen asti+perusosan osuus n.560e tai vastaavaa. Tuosta rahasta katat aivan kaiken muun elämisen ja yllättävät menot poislukien terveydenhoito.

Vierailija kirjoitti:

Järkkyä, ei kannata ainakaan ihmetellä suomen surkeita mt- ja im- tilastoja, eikä kyllä vauvakatoakaan, eihän tänne pelkästään orjaksi kannata syntyäkään, tämä siis siitä huolimatta että itse olen töissä, mutta eihän sitä tiedä nykyään että kuinka kauan!

Maissa joissa on huonompi sosiaaliturva kuin Suomessa tai jopa ei sosiaaliturvaa lainkaan on huomattavasti paremmat mt tilastot. Ei siellä ihmisillä ole aikaa murehtia ilmastokriisejä, kokea olevansa vastakkaista sukuouolta/eläin yms ahdistua ja masentua. Työ vapauttaa ja pienistäkin asioista osataan iloita.

Täytyy muistaa, että tätä asiaa on vatvottu jo vuosikausien ajan. Muistaako vielä joku edellisen sosiaaliturvan mietintäkomitean, joka ei lopulta saanut aikaan ratkaisua "osallistavasta sosiaaliturvasta". Syynä oli, että ei ihmisiä voi pakottaa osallistumaan, mutta mitä tehdään sitten näille, jotka päättävät että eivät halua osallistua? Tässä ilmeisesti kompromissi olisi, että leikataan toimeentulotukea 40 prosentin sijaan 50 prosenttia. Tosin tuossa edellisessä ryhmässä "osallistavaan toimintaan" osallistuminen olisi ollut vapaaehtoista ja pois jättäytyminen olisi tuonut täyden toimeentulotuen, mutta olisi jäänyt ilman pienehköä "osallistumisrahaa."