Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko toimiva parisuhde yksinhuoltajan kanssa utopiaa?
07.01.2025 |
Tapasin viime juhannuksen alla mukavan vähän alle 50 v miehen, jonka kanssa alettiin pitää yhteyttä ja sitten sovittiin treffit. Ajatuksemme, huumorintajumme, kiinnostuksen kohteemme ja moni muu asia natsasi hyvin.
Keskustelimme melko pian myös parisuhteesta ja odotuksista parisuhteelle. Mies kysyi, haittaako minua, että hänellä on vielä kotona asuvia lapsia? Ei haittaa, vastasin tuolloin. Nyt en enää ole ihan samaa mieltä. Lapset ovat jo yläasteiän molemmin puolin ja viettävät aikaansa vuoroviikoin isällä ja äidillä. Tämä on ihan normaali järjestely monessa muussakin perheessä, jossa vanhemmat ovat eronneet. Me sovimme, että ollaan joka toinen viikko tiiviimmin yhdessä ja sitten nähdään joka toinen viikko harvemmin ja silloin jos tilanne sen sallii tai käydään vaikka yhdessä salilla tai lenkillä. Meidän suhteemme on oikein läheinen ja täynnä hellyyttä, kun lapset ovat äidillään ja me olemme kaksin. Mutta se mikä minua hämmentää, on että kohta ollaan oltu yhdessä seitsemän kuukautta, eivätkä lapset tiedä minusta mitään, saati että olisin edes nähnyt heidät.
Nyt on mennyt taas monta viikkoa, ettei olla tavattu ollenkaan. Ensin oli jouluvalmistelut, sitten ex-vaimo halusi vaihtaa lapsiviikkoa toiseen ajankohtaan, sitten oli joulu ja joulunpyhät, sitten ex-vaimo tuli kipeäksi eikä voinut ottaa lapsia, sitten on ollut pitkiä työpäiviä, väsymystä ja halua olla yksin, levätä ja rauhoittua, selvittää omia ajatuksiaan ym. Ja kun lapset ovat isällään, niin heidän kanssaan ollaan koko ajan ja puuhataan kaikenlaista, jonka ymmärtäisin paremmin jos lapset olisivat 12 ja 10, ei 17 ja 15.
Väkisìn alkaa tuntua, kuin olisin toinen nainen jossain salasuhteessa. Tai lelu, joka otetaan kaapista kun miehestä siltä tuntuu. Voinko tulla teille? Voitko tulla meille? Aina silloin kun miehelle sopii. Kun minä yritän ehdottaa jotain, vaikka tunnin kävelylenkkiä, niin ei yleensä sovi. Kävin jo ruokiksella lenkillä, syön ja käyn nopeasti punttiksella, täytyy tehdä vähän paperitöitä läppärillä, menen tänään aikaisin nukkumaan tms.
Mitä mieltä olette? Häpeääkö mies minua niin, ettei voi esitellä minua lapsilleen? Vai pelkääkö, että lapset kertovat äidilleen, että iskällä on joku uusi nainen? Erosta on jo viisi vuotta ja sen jälkeen on ollut joku lyhyempi suhde, jonka päättymisestä on siitäkin jo kaksi vuotta. Eli ei mielestäni tarvitsisi sitäkään varoa, mitä lapset ajattelee kun isän naisystävät vaihtuvat alituiseen. Minua tämä ainakin ahdistaa suuresti, enkä mitään kunnollisia selityksiä ole saanut, että miksi näin.
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä kuulosta ykinhuoltajalta tuo mies, jos lapset ovat äidillään joka toinen viikkoa. Kuulostaa ihan perinteiseltä yhteishuoltajuudelta.
Yksin-/yhteishuoltajuus on oikeudellinen käsite. Toinen vanhemmista voi olla virallisesti yksinhuoltaja, vaikka käytännön järjestelyt olisikin sovittu niin, että lapset ovat vuoroin kummallakin vanhemmalla.
Eli tässä miehellä olisi nyt virallisesti huoltajuus vain omissa nimissään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
#180 Ei tarvitse tavata NIMENOMAAN lapsiviikolla, vaan kysymys on, että miksi emme voisi tavata myös lapsiviikoilla välillä ihan ex-tempore, ilman suunnitelmallisuutta? Asumme kuitenkin vain viiden kilometrin päässä toisistamme, joten halutessaan voisi nähdä lyhyesti vaikka lähes päivittäin. Emme ole sopineet asiasta mitään, käytäntö on vain muodostunut tällaiseksi, vaikka aiemmin syksyllä tapasimmekin useamin myös lapsiviikkojen aikana. Mies on vain kertonut, että hänelle se on hankalampaa. Ja tässä kohtaa siis ajatusmaailmamme vuosia sitten eronneen aikuisuutta lähestyvien teinien kanssa olemisesta ja heidän "suojelemisestaan" eroavat. Tai siis keskusteltavaa vielä riittää.
Viikkotolkulla on myös vähän liioittelua, usein miten tapaamme kyllä vähintään lapsivapailla viikoilla ja silloin voidaan olla useampi päiväkin peräkkäin meillä tai heillä. Ja siis itsekin olen eron jälkeen ollut muutaman vuoden lapsien kanssa ennen kuin muuttivat pois. Olin silloin sinkku, mutta mikään ei olisi estänyt minua kutsumasta "äidin kaveria" käymään vaikka lapset olisivatkin kotona. Toivathan hekin poika- ja tyttöystäviään kotiinsa.
Jos et pysy kärryillä, niin selvenmän: Haluan muutosta, selkeyttä ja jonkinlaisia reunaehtoja tähän meidän kuvioomme. Sen olen myös miehelle keskusteluissa sanonut. Hän tuntuu olevan kuitenkin enemmän sellainen päivä kerrallaan tyyppi ja ajattelevan, että kohtahan ne jo muuttavat pois kotoa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
#180 Ei tarvitse tavata NIMENOMAAN lapsiviikolla, vaan kysymys on, että miksi emme voisi tavata myös lapsiviikoilla välillä ihan ex-tempore, ilman suunnitelmallisuutta? Asumme kuitenkin vain viiden kilometrin päässä toisistamme, joten halutessaan voisi nähdä lyhyesti vaikka lähes päivittäin. Emme ole sopineet asiasta mitään, käytäntö on vain muodostunut tällaiseksi, vaikka aiemmin syksyllä tapasimmekin useamin myös lapsiviikkojen aikana. Mies on vain kertonut, että hänelle se on hankalampaa. Ja tässä kohtaa siis ajatusmaailmamme vuosia sitten eronneen aikuisuutta lähestyvien teinien kanssa olemisesta ja heidän "suojelemisestaan" eroavat. Tai siis keskusteltavaa vielä riittää.
Viikkotolkulla on myös vähän liioittelua, usein miten tapaamme kyllä vähintään lapsivapailla viikoilla ja silloin voidaan olla useampi päiväkin peräkkäin meillä tai heillä. Ja siis itsekin olen eron jälkeen ollut muutaman vuoden lapsien kanssa ennen kuin muut
Anteeksi, mutta kirjoitat itse avausviestissä, ettette ole tavanneet useampaan viikkoon:
Nyt on mennyt taas monta viikkoa, ettei olla tavattu ollenkaan.
Eli nyt taas tapaatte, hyvä?
Jos sinulle on ensin ok olla monta viikkoa tapaamatta ja vaihdella vain jotain kuvaviestejä, kun mies käy mieluummin salilla kuin kanssasi lenkillä, ja nyt haluat päättää miehen puolesta, milloin on oikea aika esitellä lapset, että pääsisit joka viikko kahville, niin ei ole ihme, jos miestäkin vähän hämmentää.
#184 Se oli oikeastaan yksittäinen tapaus, olisi pitänyt korostaa sitä enemmän. Ja jättää se sana taas pois. Mutta se kumpusi jostain sen hetkisestä turhautuneesta olotilasta.
Kuten sanoin, täällä ei voi ihan kaikkia kuvioita tarkalleen paljastaa, jolloin tilanteesta voi tulla vähän väärän värinen kuva. Ja kun tilannetta avaa pienissä pätkissä, kiireessä kirjoitetuilla pätkillä, kokonaisuudesta irrotetuilla detaljeilla, foorumin alkeellisilla lainaustoiminnoilla jne. Pahoitteluni siitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
#184 Se oli oikeastaan yksittäinen tapaus, olisi pitänyt korostaa sitä enemmän. Ja jättää se sana taas pois. Mutta se kumpusi jostain sen hetkisestä turhautuneesta olotilasta.
Kuten sanoin, täällä ei voi ihan kaikkia kuvioita tarkalleen paljastaa, jolloin tilanteesta voi tulla vähän väärän värinen kuva. Ja kun tilannetta avaa pienissä pätkissä, kiireessä kirjoitetuilla pätkillä, kokonaisuudesta irrotetuilla detaljeilla, foorumin alkeellisilla lainaustoiminnoilla jne. Pahoitteluni siitä.
Ap
Kiva kun vastasit vielä. Kuulostaa siltä, että asiat ovat nyt vähän paremmin.
Ajattelen, että sinä et tosiaan voi tietää miehen puolesta, miten menetellä lapsille kertomisen kanssa. Voit vain päättää omasta puolestasi, sopiiko järjestely sinulle vai ei, ja kertoa selvästi sen, jos haluat tavata useammin tai sopia jotakin teidän välisistänne tapaamisista.
Aika tuo varmaankin ratkaisun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yh on todistetusti parisuhdekelvoton. ei se kyennyt pysyvään parisuhteeseen edes sen kanssa, jonka kanssa valitsi lisääntyä.
Miksi kukaan mies tapailisi YH:ta? Yksi elämän mysteereistä, mitä en koskaan tule käsittämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan mies tapailisi YH:ta? Yksi elämän mysteereistä, mitä en koskaan tule käsittämään.
Toinen elämän mysteereistä on, opitko sinä koskaan lukemaan. Tulehan nyt iltakaakaolle, huomenna on koulupäivä.
Äitisi
Alue: Aihe vapaa
Ap, et sinä voi saada miestä priorisoimaan itseäsi jos hän ei sitä itse halua tehdä. If he wanted, he would.
Miehen taivuttelu tai painostaminen näkemään sinua useammin tuskin auttaa kuin hetkellisesti, kun miestä ei selvästi kiinnosta muu kuin hengailu silloin tällöin, mitä sinä itse et taida haluta. Asia tuskin korjaantuu muuten kuin miestä vaihtamalla.