Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko toimiva parisuhde yksinhuoltajan kanssa utopiaa?
07.01.2025 |
Tapasin viime juhannuksen alla mukavan vähän alle 50 v miehen, jonka kanssa alettiin pitää yhteyttä ja sitten sovittiin treffit. Ajatuksemme, huumorintajumme, kiinnostuksen kohteemme ja moni muu asia natsasi hyvin.
Keskustelimme melko pian myös parisuhteesta ja odotuksista parisuhteelle. Mies kysyi, haittaako minua, että hänellä on vielä kotona asuvia lapsia? Ei haittaa, vastasin tuolloin. Nyt en enää ole ihan samaa mieltä. Lapset ovat jo yläasteiän molemmin puolin ja viettävät aikaansa vuoroviikoin isällä ja äidillä. Tämä on ihan normaali järjestely monessa muussakin perheessä, jossa vanhemmat ovat eronneet. Me sovimme, että ollaan joka toinen viikko tiiviimmin yhdessä ja sitten nähdään joka toinen viikko harvemmin ja silloin jos tilanne sen sallii tai käydään vaikka yhdessä salilla tai lenkillä. Meidän suhteemme on oikein läheinen ja täynnä hellyyttä, kun lapset ovat äidillään ja me olemme kaksin. Mutta se mikä minua hämmentää, on että kohta ollaan oltu yhdessä seitsemän kuukautta, eivätkä lapset tiedä minusta mitään, saati että olisin edes nähnyt heidät.
Nyt on mennyt taas monta viikkoa, ettei olla tavattu ollenkaan. Ensin oli jouluvalmistelut, sitten ex-vaimo halusi vaihtaa lapsiviikkoa toiseen ajankohtaan, sitten oli joulu ja joulunpyhät, sitten ex-vaimo tuli kipeäksi eikä voinut ottaa lapsia, sitten on ollut pitkiä työpäiviä, väsymystä ja halua olla yksin, levätä ja rauhoittua, selvittää omia ajatuksiaan ym. Ja kun lapset ovat isällään, niin heidän kanssaan ollaan koko ajan ja puuhataan kaikenlaista, jonka ymmärtäisin paremmin jos lapset olisivat 12 ja 10, ei 17 ja 15.
Väkisìn alkaa tuntua, kuin olisin toinen nainen jossain salasuhteessa. Tai lelu, joka otetaan kaapista kun miehestä siltä tuntuu. Voinko tulla teille? Voitko tulla meille? Aina silloin kun miehelle sopii. Kun minä yritän ehdottaa jotain, vaikka tunnin kävelylenkkiä, niin ei yleensä sovi. Kävin jo ruokiksella lenkillä, syön ja käyn nopeasti punttiksella, täytyy tehdä vähän paperitöitä läppärillä, menen tänään aikaisin nukkumaan tms.
Mitä mieltä olette? Häpeääkö mies minua niin, ettei voi esitellä minua lapsilleen? Vai pelkääkö, että lapset kertovat äidilleen, että iskällä on joku uusi nainen? Erosta on jo viisi vuotta ja sen jälkeen on ollut joku lyhyempi suhde, jonka päättymisestä on siitäkin jo kaksi vuotta. Eli ei mielestäni tarvitsisi sitäkään varoa, mitä lapset ajattelee kun isän naisystävät vaihtuvat alituiseen. Minua tämä ainakin ahdistaa suuresti, enkä mitään kunnollisia selityksiä ole saanut, että miksi näin.
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa ottaa kantaa siihen, miksei sua ole esitelty lapsille, mutta mitä muuten tulee suhteeseen, jossa lapsia mukana, niin seuraavat vuodet tulee olemaan sitä, että sut otetaan käyttöön kun sopii, eikä kukaan tule koskaan ikinä kysymään, mikä sopisi sulle tai mitä sä tarvitset. Kaiken sun elämässä määrää lapset ja lasten äiti. Mieti, jaksatko tällaista elämää. Eikä se lasten hyysääminen lopu tähän, eikä siihenkään kun lapset täyttää 18.
Äläkä vaan ole niin järjiltäsi, että muutat saman katon alle. Sen jälkeen susta ei jää jäljelle mitään.
Ap:lla on siis omiakin lapsia, jotka ovat jo aikuisia. Ja joiden hyysääminen on kyllä loppunut kuin seinään, näiden muutettua pois kotoa ja toiseen kaupunkiin. Vuoroviikkosysteemi sopii hyvin tämänhetkiseen suhteeseen, jos vain poistettaisiin se puoli joka saa tuntumaan "salasuhteelta". Ja otettaisii
Oletko yksinäinen ja sinulla ei ole muita kavereita kuin mies? Nyt on sopiva hetki aloittaa joku uusi harrastus, ettet ripustaudu mieheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitää sua löyhässä hirressä ja toivoo että tää järjestely vaan käy sulle. Hän määrää nyt tahdin mutta exä ja lapset on siihen toki hyvä syy. Ei ole kyllä mikään hyvä suhde mutta miehellehän kelpaa.
Lapsia on helppo käyttää tekosyynä. Meillä oli kuvioissa tuon ikäisiä teinejä, muttei heidän varjollaan pyritty elämää lokeroimaan, kun tapailu muuttui vakavaksi. Enimmäkseen teinit viihtyivät omissa jutuissaan ja oloissaan, mutta olivat toki aina tervetulleita myös mukaan ja kävimme esim. koko porukalla syömässä ulkona.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiinsa voi olla läheisriippuvainen. Kyllä teini tarvii jo omaa aikaa ja omaa elämää. Tietty muutama viikko vuodessa on hyvä olla yhdessä lomalla jne. Pääsääntöisesti jo oma elämä teini-ikäisillä.
Tiedätkö mitä läheisriippuvuus tarkoittaa? Toki teini kaipaa omaa aikaa ja terve teini sen osaa ottaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että läheskään kaikki teinit eivät ole samanlaisia.
Perheessä voi olla nuori, joka on halunnut omaa rauhaa ja muuttanut omilleen 16 vuotiaana amikseen mennessään, kun vastaavasti toinen teini lukiossa ja suunnittelee omilleen muuttamista vasta armeijan jälkeen.
Ei kyllä kuulosta ykinhuoltajalta tuo mies, jos lapset ovat äidillään joka toinen viikkoa. Kuulostaa ihan perinteiseltä yhteishuoltajuudelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia yleensä alkaa jo ennen murrosikää hävettää vanhemman kanssa liikkuminen. Se on normaali ja terve reaktio.
Riippuu varmaan miten vanhemmat pukeutuu esim. shoppailureissulle. Joku tuulipukuinen pallomahainen ukkeli on kyllä hävettävää shoppailuseuraa teinille milloin vain.
Millaiset arvot opetettu, jotta häpeää vanhempiaan. Meillä kourallinen poikia, eikä yksikään missään vaiheessa meitä vanhempia hävenneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
#162 Kavereita ja harrastuksia on. Ja viihdyn myös yksin. Mutta kosketusta, hellyyttä ja seksiä kaipaan säännöllisesti. En ole vanhapiika-ainesta, eikä seksi ilman tunteita ole mun juttuni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia yleensä alkaa jo ennen murrosikää hävettää vanhemman kanssa liikkuminen. Se on normaali ja terve reaktio.
Riippuu varmaan miten vanhemmat pukeutuu esim. shoppailureissulle. Joku tuulipukuinen pallomahainen ukkeli on kyllä hävettävää shoppailuseuraa teinille milloin vain.
Millaiset arvot opetettu, jotta häpeää vanhempiaan. Meillä kourallinen poikia, eikä yksikään missään vaiheessa meitä vanhempia hävenneet.
Minä kyllä häpesin kun piti mennä henkka maukkaan esiteininä ostamaan isän kanssa vaatteita. Itselleni vaatetus oli jo tuolloin tärkeä osa kohteliasta muut huomioon ottavaa kohteliasta käytöstä. Tuulipuvussa jurotti iskä meneen isossa kaupungissa toivoin vaan ettei kukaan koulukavereista näkisi meitä yhdessä, ja näkisi rumaa isääni. Olisin mieluummin lähtenyt vaikka äitini kanssa ostoksille, hän osasi pukeutua normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa ottaa kantaa siihen, miksei sua ole esitelty lapsille, mutta mitä muuten tulee suhteeseen, jossa lapsia mukana, niin seuraavat vuodet tulee olemaan sitä, että sut otetaan käyttöön kun sopii, eikä kukaan tule koskaan ikinä kysymään, mikä sopisi sulle tai mitä sä tarvitset. Kaiken sun elämässä määrää lapset ja lasten äiti. Mieti, jaksatko tällaista elämää. Eikä se lasten hyysääminen lopu tähän, eikä siihenkään kun lapset täyttää 18.
Äläkä vaan ole niin järjiltäsi, että muutat saman katon alle. Sen jälkeen susta ei jää jäljelle mitään.
Ap:lla on siis omiakin lapsia, jotka ovat jo aikuisia. Ja joiden hyysääminen on kyllä loppunut kuin seinään, näiden muutettua pois kotoa ja toiseen kaupunkiin. Vuoroviikkosysteemi sopii hyvin tämänhetkiseen suhteeseen, jos vain poistettaisiin se puoli joka saa tuntumaan "salasuhteelta". Ja otettaisii
No, oletko jo kysynyt suoraan mieheltä, onko jokin pielessä? Haluaako hän jatkaa suhdetta?
Vai joko tapasitte? Jos ette, miksette?
Vierailija kirjoitti:
#162 Kavereita ja harrastuksia on. Ja viihdyn myös yksin. Mutta kosketusta, hellyyttä ja seksiä kaipaan säännöllisesti. En ole vanhapiika-ainesta, eikä seksi ilman tunteita ole mun juttuni.
Ap
Joo, mutta tilanteeseen tuskin nyt tulee mitään maagista muutosta kun olette edenneet niin kiireellä ilman että olet miehestä ottanut kunnolla jo alussa selvää, että loppua kohden jo mennään. Ja siinä kyllä ne tunteet ja seksinhimotkin katoaa. Olette noin pitkään olleet jo yhdessä että tässä kohden pitäisi olla jo täysi luotto toiseen eikä miettiä miksei susta ole jo kerrottu lapsille tai muillekkaan. Ja näette vain silloin kun toiselle sattuu se käymään tai sopimaan. Vaikka kuinka haluaisit läheisyyttä ja seksiä, niin tämä ei ole ihanne tilanne joka maagisesti muuttuu paremmaksi toivomalla ja ihmettelyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi ei vaikuta kovin rakastuneelta sinuun ja eihän miehen tarvitse rakastaakkaan kun saa sinulta sexin ja hellyyden ihan helposti kun haluaa. Ja vielä määrää tapaamisten tahdin.
Tämähän on kuin incelin märästä unesta. Herää nainen!
Sinkkuilin muutaman vuoden ja huomasin että moni vuoroviikkoisä haluaa tuollaisia suhteita. Mies sanelee tahdin ja nainen kiltisti odottaa sivussa. Eikä siinä mitään jos sellainen sopii molemmille. Täytyy vaan puhua asioista. Itse en tuollaista halunnut. Oma lapsi oli jo aikuinen ja omillaan. Rakastuin sitten lapsettomaan mieheen jonka kanssa ei ollut säätöä lapsista.
Moni näistä miehistä eronnut pitkästä liitosta niin eivät he välttämättä edes kaipaa sellaista perinteistä suhdetta. Riittää että on se nainen varalla jota voi sitten omien halujen ja mieltymysten mukaan tapailla. Taatusti löytyy tälläisiä naisiakin. Tärkeintä että molemmat ovat samalla aaltopituudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin miehenä kerron että eipä taida miestä suhde isommalti kiinnostaa!
Olin itse yh-iskänä aikoinaan vastaavassa tilanteessa mutta meidän suhde kaatui siihen että lapsiani ei hyväksytty. Yritettiin yhteiseloakin saman katon alla mutta eihän siitä mitään tullut
Sokeanako menit tuhon suhteeseen?
Täysin tuntematon mies kertoi haluavansa kanssasi suhteeseen juhannuksena ja sinä niin kovasti halusit, ettet kysellyt enempiä kun mies haastatteli sinua jalkavaimoksi? Ainut ratkaseva kriteeri miehelle oli, että lapset eivät sinua haittaa ja ansaan lankesit.
Lähtökohtaisesti kukaan sinkku ei halua vakavaan suhteeseen miesten tai naisten kanssa joilla on lapsia ja se on täysin ymmärrettävää. Varmasti oli saanut jo monilta naisilta pakit ennen kun tapasi sut ap, jota ei haitannut että on lapsia ja sehän natsasi.
Kyllähän se mies tajuaa kun ei ole tyhmä, että jossain vaiheessa ne lapset tulee sinua haittaamaan, (siksihän se kysyi!) se oli vain ajan kysymys, jonka joulun ja uudenvuoden pyhät nyt paljasti. Siksi ei koskaan susta niille lapsille kertonutkaan. Pakkeja on sadellut naisilta varmaan monet kerrat tältä hurmurilta. Tajuatko nyt? Oliko sulla mitään kriteerejä miehelle paitsi että saat illuusion parisuhteesta?
Harmi että sinä sen vasta tajusit mutta toisaalta, et olisi muuten oppinut. Toiset oppii vähän hitaammin kuin toiset. Nyt tiedät paremmin mitä seuraavalta mieheltä odotat ja toivot. Siis muutakin kuin seksiä ja läheisyyttä! Etkä anna miehen sanella kuinka suhde etenee vaan mietit ihan kunnolla itsesi kannalta. Siis jos haluat elää _ONNELLISESSA_ parisuhteessa ja olla _ONNELLINEN_!
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
#169 Olemme tavanneet ja keskustelleet useamman kerran. Täällä ketjussa ei voi kaikkia asioita avata, joten tilanteesta saa vähän turhan mustavalkoisen kuvan. Ensinnäkin ero exästä on varma, eikä ole mitään rinnakkaissuhteita. Tutustuimme Tinderin kautta ja siellä oltiin kyllä ihan tunnistettavilla profiileilla ja nimillä.
Keskusteluissa on mies tuonut esiin sitä, miten kokee huonoa omaatuntoa ja riittämättömyyden tunnetta moneen eri suuntaan ja monesta eri syystä. Myös eron jälkeisinä vuosina opittu ajankäyttö ja viikkorytmi on kuulemma toiminut ja hiottu lasten vuoroviikkosysteemin mukaan ja nyt kun olen sen yhtälön kolmas tekijä, niin vanha totuttu ajankäyttömalli ei enää toimikaan.
Oikeastaan ratkaisematon ongelma on vain se, ettei meidän suhteestamme ole kerrottu lapsille, enkä voi ohikulkiessani piipahtaa sanomaan heipat ja juomaannkupillista kahvia. Siitä täytyy vielä jatkaa keskustelua. Ja jos asioita ei saada ratkaistua, niin sitten päätetään suhde ja palataan takaisin Tinderiin. Ei nyt ole kyse maailman ainoasta mahdollisesta kumppanista tai kumppanin löytämisen vaikeudesta. Ei vaan haluttaisi lähteä siihen karuselliin enää takaisin. Eikä muutenkaan ole tapana luovuttaa ihan ensimmäisten vastoinkäymisten ilmaannuttua. Ei tässä, eikä missään muussakaan asiassa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä kuulosta ykinhuoltajalta tuo mies, jos lapset ovat äidillään joka toinen viikkoa. Kuulostaa ihan perinteiseltä yhteishuoltajuudelta.
Yksin-/yhteishuoltajuus on oikeudellinen käsite. Toinen vanhemmista voi olla virallisesti yksinhuoltaja, vaikka käytännön järjestelyt olisikin sovittu niin, että lapset ovat vuoroin kummallakin vanhemmalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa ottaa kantaa siihen, miksei sua ole esitelty lapsille, mutta mitä muuten tulee suhteeseen, jossa lapsia mukana, niin seuraavat vuodet tulee olemaan sitä, että sut otetaan käyttöön kun sopii, eikä kukaan tule koskaan ikinä kysymään, mikä sopisi sulle tai mitä sä tarvitset. Kaiken sun elämässä määrää lapset ja lasten äiti. Mieti, jaksatko tällaista elämää. Eikä se lasten hyysääminen lopu tähän, eikä siihenkään kun lapset täyttää 18.
Äläkä vaan ole niin järjiltäsi, että muutat saman katon alle. Sen jälkeen susta ei jää jäljelle mitään.
Ap:lla on siis omiakin lapsia, jotka ovat jo aikuisia. Ja joiden hyysääminen on kyllä loppunut kuin seinään, näiden muutettua pois kotoa ja toiseen kaupunkiin. Vuoroviikkosysteemi sopii hyvin tämänhetkiseen suhteeseen, jos vain poistettaisiin se puo
Ap ei ole siis nytkään nähnyt miestä viikkoihin, mutta sinä ajattelet hänen ripustautuvan mieheen. :D
Itse en näe mitään outoa ap:n miehen toiminnassa. Toki ymmärrän, jos ap ei sellaista elämää halua. Toisaalta, eipä ton ikäiset teinit enää kauaa kotona asu.
Minulla on ollut uusi mies kaksi vuotta, eikä lapset asiaa tiedä. Tietävät miehen nimeltä ja ovat kerran nähneet, jolloin esittelin miehen heille ihan vaan kaverina.
Lapset on 10v ja 13v. Heillä on omat esi-teinikriisinsä ja kohta teini-ikä. En oikeasti keksi hirveästi lisäarvoa sille, että raahaisin miehen tänne meidän arkeen, jossa me lasten kanssa rakastetaan ja tapellaan tavallamme. Joka on meille vain normaalia elämää kaikki, mutta mun lapsettomalle miehelle moni asia olisi varmaan vaikea pala niellä. En mä halua tähän mitään arvostelua esim. mun kasvatustavoista tms. Itse tunnen lapseni parhaiten.
Ja mitä isommaksi lapset tulee, sen enemmän olen tehnyt joustoja esim. viikko-viikkoihin. Jos mun 13v haluaa ex-tempore tulla mun luo, en minä voi sitä kieltää. Sellainen on tuon ikäiselle jo ihan eri tavalla traumatisoivaa, kuin jollekin pikkulapsille. Enkä mä suoraan sanottuna enää edes halua estää tulemasta. Kun he oli pieniä, se oma hengähdystauko saattoi olla pakollista saada. Mutta nyt kun lapset on isoja, jaksan olla heidän kanssa pitempään, koska ei he mua tarvitse koko ajan kaikkeen pyllyn pesemisestä saakka. Ihan kivaa on ollut, jos lapset on välillä isäviikolla tulleet tänne tms.
Ja samalla myös suren koko ajan että lapset kasvaa ja lentää pian pois. Jos mun 15v tai 17v haluisi viettää mun kanssa paljon aikaa, olisin valmis antamaan sitä kyllä melko loputtomasti. Kohtahan ne jo lentää pois! Sitä sun mieskin varmaan ajattelee.
Sellainen vielä pakko tuoda keskusteluun, että me naiset yleensä tarvitaan kontaktia ja sitä yhdessä olemista enemmän kuin se mies. Siksi varmaan minunkin suhde mieheen toimii, koska miestä ei oikeastaan taida juuri vaivata se, että olen paljon lasteni kanssa. Tiedän että hän näkee silloin kavereitaan, pelaa pokeria, käy mökillä ym. Saa olla rauhassa siis. Pikemminkin minua vaivaa enemmän, jos ei nähdä usein tai miehellä on kaikkea hauskaa ilman minua 😅 Jos taas osat olisi toisinpäin, eli miehellä lapset ja minulla ei, niin tuskin meidän suhde toimisi niin hyvin. Tämä on vain eri sukupuoliin liittyvä ero.
Tinderistä löytyi. Mies kertoo tuntevansa syyllisyyttä ja itsesääliä, sai empatiat puolelleen ja nyt ap uskoo miestä että se on se syy miksei halua syventää suhdettaan ja esitellä lapsilleen... ok ok ihan ymmärrettävä selitys tuokin. Sen uskokoon ken tahtoo mutta, eikö normaali aikuinen tuossa kohtaa koittaisi keksiä jotain ratkaisua tilanteeseen eikä vetoaisi itsesääliin?? Paljon puhetta, niin vähän tekoja.
Vierailija kirjoitti:
#169 Olemme tavanneet ja keskustelleet useamman kerran. Täällä ketjussa ei voi kaikkia asioita avata, joten tilanteesta saa vähän turhan mustavalkoisen kuvan. Ensinnäkin ero exästä on varma, eikä ole mitään rinnakkaissuhteita. Tutustuimme Tinderin kautta ja siellä oltiin kyllä ihan tunnistettavilla profiileilla ja nimillä.
Keskusteluissa on mies tuonut esiin sitä, miten kokee huonoa omaatuntoa ja riittämättömyyden tunnetta moneen eri suuntaan ja monesta eri syystä. Myös eron jälkeisinä vuosina opittu ajankäyttö ja viikkorytmi on kuulemma toiminut ja hiottu lasten vuoroviikkosysteemin mukaan ja nyt kun olen sen yhtälön kolmas tekijä, niin vanha totuttu ajankäyttömalli ei enää toimikaan.
Oikeastaan ratkaisematon ongelma on vain se, ettei meidän suhteestamme ole kerrottu lapsille, enkä voi ohikulkiessani piipahtaa sanomaan heipat ja juomaannkupillista kahvia. Siitä täytyy vielä jatkaa keskustelua. Ja jos asioita ei saada ratkaistu
Kiitos vastauksesta!
En ihan ymmärrä, miksi sinun on saatava käydä nimenomaan miehen luona kahvilla juuri lapsiviikoilla. Olette ilmeisesti nyt siis sopineet, että lapsiviikoillakin voi kuitenkin tavata? Oletteko jo tavanneet miehen lapsiviikon aikana, vai onko vasta lupaus?
Se minua sen sijaan häiritsisi, jos mies jatkaa vielä vaiheilua, velloo syyllisyyksissä, eikä edelleenkään halua tavata - jos asia on muuttunut, hyvä niin, mutta onko? Jos mies tapaa vain huonon omantunnon ajamana, onko suhde oikeasti hyvä molemmille?
Äsken odottelit viikkotolkulla, että tapaatteko lainkaan, nyt joka toinen viikko tapaaminenkaan ei riitä, ja lisäksi lapsiviikoilla pitäisi saada tavata nimenomaan miehen luona.
En ihan pysy perässä, mitä oikeastaan haluat.
Sama
Alue: Aihe vapaa
Totaali yh on eri asia, kuin vuoroviikko vanhemmuus!