Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko toimiva parisuhde yksinhuoltajan kanssa utopiaa?
07.01.2025 |
Tapasin viime juhannuksen alla mukavan vähän alle 50 v miehen, jonka kanssa alettiin pitää yhteyttä ja sitten sovittiin treffit. Ajatuksemme, huumorintajumme, kiinnostuksen kohteemme ja moni muu asia natsasi hyvin.
Keskustelimme melko pian myös parisuhteesta ja odotuksista parisuhteelle. Mies kysyi, haittaako minua, että hänellä on vielä kotona asuvia lapsia? Ei haittaa, vastasin tuolloin. Nyt en enää ole ihan samaa mieltä. Lapset ovat jo yläasteiän molemmin puolin ja viettävät aikaansa vuoroviikoin isällä ja äidillä. Tämä on ihan normaali järjestely monessa muussakin perheessä, jossa vanhemmat ovat eronneet. Me sovimme, että ollaan joka toinen viikko tiiviimmin yhdessä ja sitten nähdään joka toinen viikko harvemmin ja silloin jos tilanne sen sallii tai käydään vaikka yhdessä salilla tai lenkillä. Meidän suhteemme on oikein läheinen ja täynnä hellyyttä, kun lapset ovat äidillään ja me olemme kaksin. Mutta se mikä minua hämmentää, on että kohta ollaan oltu yhdessä seitsemän kuukautta, eivätkä lapset tiedä minusta mitään, saati että olisin edes nähnyt heidät.
Nyt on mennyt taas monta viikkoa, ettei olla tavattu ollenkaan. Ensin oli jouluvalmistelut, sitten ex-vaimo halusi vaihtaa lapsiviikkoa toiseen ajankohtaan, sitten oli joulu ja joulunpyhät, sitten ex-vaimo tuli kipeäksi eikä voinut ottaa lapsia, sitten on ollut pitkiä työpäiviä, väsymystä ja halua olla yksin, levätä ja rauhoittua, selvittää omia ajatuksiaan ym. Ja kun lapset ovat isällään, niin heidän kanssaan ollaan koko ajan ja puuhataan kaikenlaista, jonka ymmärtäisin paremmin jos lapset olisivat 12 ja 10, ei 17 ja 15.
Väkisìn alkaa tuntua, kuin olisin toinen nainen jossain salasuhteessa. Tai lelu, joka otetaan kaapista kun miehestä siltä tuntuu. Voinko tulla teille? Voitko tulla meille? Aina silloin kun miehelle sopii. Kun minä yritän ehdottaa jotain, vaikka tunnin kävelylenkkiä, niin ei yleensä sovi. Kävin jo ruokiksella lenkillä, syön ja käyn nopeasti punttiksella, täytyy tehdä vähän paperitöitä läppärillä, menen tänään aikaisin nukkumaan tms.
Mitä mieltä olette? Häpeääkö mies minua niin, ettei voi esitellä minua lapsilleen? Vai pelkääkö, että lapset kertovat äidilleen, että iskällä on joku uusi nainen? Erosta on jo viisi vuotta ja sen jälkeen on ollut joku lyhyempi suhde, jonka päättymisestä on siitäkin jo kaksi vuotta. Eli ei mielestäni tarvitsisi sitäkään varoa, mitä lapset ajattelee kun isän naisystävät vaihtuvat alituiseen. Minua tämä ainakin ahdistaa suuresti, enkä mitään kunnollisia selityksiä ole saanut, että miksi näin.
Kommentit (189)
Naisen pitää olla se joka määrää suhteen tahdin, ei mies. Kaikki kyllä tietää mitä mies naisesta haluaa ja se tiedetään myös, että nainen yleensä ei halua friends with benefits suhteita, vaan sitoutuneen ja vakaan kumppanin elämäänsä. Joku haluaa olla vain tyttöystävä, jotkut haluaa naimisiin lapsilla tai ilman. Apn tapauksessa luulisin että haluaa varman ja sitoutuneen miehen johon voi myös tukeutua ja luottaa. Tässä Ap epätoivoisesti yrittää sopia miehen elämään ja ihmettelee että mitä miksei se tee mitä haluan ja toivon vaikka sanoo välittävänsä? No ei varmaan tee mitä ap toivoo kun se mies on nyt se jota kosiskellaan pitkään suhteeseen, ei apta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aplla ei ole enää mitään neuvotteluvaraa kun mies on jo hänet saanut. Nyt mies voi vaan relata ja ottaa Apn kaapista ulos näin halutessaan kun on jo koukussa. Pieleen meni suhde kun liian nopeasti etenivät ja olivat liian tiiviisti yhdessä ja ei kukaan halua olla kenenkään kanssa säälistä tai pakotettuna niinkuin Apn mies.
Kun lapset ovat "yläasteiän molemmin puolin" niin tämä 15v on siis vielä ala-asteella? Onko tavallisessa koulussa? Erityislapsi vaatii enemmän vanhemmilta, joten tuokin voi olla syy muuttuville aikatauluille.
Kun on se oikea nainen, mies kyllä löytää aikaa ja haluaa viettää tämän kanssa säännöllisesti aikaa ja haluaa tehdä kaiken miellyttääkseen kumppaniaan. Onko tämä totuus jotenkin unohdettu vai onko tämäkin jotain utopiaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa ole välttämättä mitään outoa. Minulla on lapset 17 ja 15 ja ovat he nähneet miesystäväni, mutta eivät he halua että hän on meillä. En minä rupea sellaisesta heidän kanssaan tappelemaan, koska olisi kiusallista jos lapset käyttäytyisivät huonosti ja joutuisin välikäteen, kun en halua lapsille vieraan miehen edessä alkaa heitä kovistelemaan. Yksinhuoltajien lapset ovat usein tosi mustiksia vanhemmistaan. Ehdimme olla miehen kanssa muuten ja tietysti vanhemmalle ovat lapset aina tärkeimpiä. Mitään erityistä et siitä hyödy jos olet noiden lasten kanssa.
No menetkö sinä sitten miehen luo vaikka muutamaksi tunniksi silloin, kun sinulla on lapsiviikko? Meidän tapauksessamme mies ei jätä lapsia edes muutamaksi tunniksi ja lähde kanssani edes ulkoilemaan tai tule kylään. Se minua ahdistaa ja syö itsetuntoani. Vai onko tämäkin esim joku pelko siitä, että miehen olle
Kyllä voi lähteä pariksi tunniksi johonkin 17 ja 15v teinien vanhempi. Älyttömältä kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa ole välttämättä mitään outoa. Minulla on lapset 17 ja 15 ja ovat he nähneet miesystäväni, mutta eivät he halua että hän on meillä. En minä rupea sellaisesta heidän kanssaan tappelemaan, koska olisi kiusallista jos lapset käyttäytyisivät huonosti ja joutuisin välikäteen, kun en halua lapsille vieraan miehen edessä alkaa heitä kovistelemaan. Yksinhuoltajien lapset ovat usein tosi mustiksia vanhemmistaan. Ehdimme olla miehen kanssa muuten ja tietysti vanhemmalle ovat lapset aina tärkeimpiä. Mitään erityistä et siitä hyödy jos olet noiden lasten kanssa.
No menetkö sinä sitten miehen luo vaikka muutamaksi tunniksi silloin, kun sinulla on lapsiviikko? Meidän tapauksessamme mies ei jätä lapsia edes muutamaksi tunniksi ja lähde kanssani edes ulkoilemaan tai tule kylään. Se minua ahdistaa ja syö itsetuntoani. Vai onko
"Kyllä voi lähteä pariksi tunniksi johonkin 17 ja 15v teinien vanhempi. Älyttömältä kuulostaa."
Jos 15v on vielä ala-asteella niin ehkä häntä ei voi jättää yksin?
Vierailija kirjoitti:
"Pyyhkiikö miehesi siis pyllysi, kun tunnut tarvitsevan mieheltä jatkuvaa huomiota?"
Ei, mutta kyllä tuo kuulostaa ihan pimeältä ettet voi riittävästi huomioida noin isoja lapsia jos seurassanne on mies.
Niin minustakin. Oikeestiko joku touhuaa kuntoilut ja shoppailut sun muut noin isojen kanssa yhdssä? Voi tietysti olla, että vuoroviikkovanhemmat tykkää tollasesta kun lasten ajasta vain 50% ollaan yhdessä. Itse olen totaaliyyhoo ja oli ihanaa kun teini-ikäiset pärjäsi yksin kun olin kuntoilemassa tai shoppailemassa. Mun lapset on itsenäistyneet ja edenneet elämässä hyvin. Ei heidän ole tarvinnut katsoa, että äiti sais jonkun kaverin. Päinvastoin äiti on onnellinen omasta rauhasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Oletko äiti? Ja jos niin millainen? Sinä et tiedä lapsista yhtään mitään! -eri"
En ole, luojan kiitos. Vanhemmuus on mennyt kummalliseksi jos teinejäkin pitää vielä paapoa ja valvoa kuin taaperoikäisiä. Kun ovat niiiiiin herkkiä.
Missä äitisi oli, kun olisit häntä tarvinnut?
Tavoitettavissa, ja on vieläkin. Mutta ei hän minun persettäni enää pyyhkinyt kun olin aikuisuuden kynnyksellä.
Kun välitetään lapsesta, verrataan sitä perseen pyyhkimiseen?! Kyllä on raadollinen lapsuus ollut tuolla opilla. Tulee mieleen, että kasvuympäristössäsi on ollut paljon pulloja.
Pitäisikö pyydellä anteeksi, että olen teini-ikäisten lapsieni kanssa läheinen ja viihdymme tiiviisti yhdessä, vaikka olen sellainen "moraaliton vuoroviikkoäiti". Kyllä lapsillani on kavereita ja harrastuksiakin, mutta harvoin molemmat ovat iltaisin samaan aikaan pois kotoa ja, jos ovat, käytän ajan kuntoiluun.
Onko aikuinen mies todellakin niin avuton ja epäitsenäinen, ettei joka toinen viikko kestä keskittymistä täysillä omaan elämäänsä eikä kaipaa joka hetki naista viihdyttämään ja huolehtimaan.
"Jos 15v on vielä ala-asteella niin ehkä häntä ei voi jättää yksin?"
Mitä kummaa?
15 v on yläkouluikäinen, 17 v päässyt sieltä jo ajat sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Jos 15v on vielä ala-asteella niin ehkä häntä ei voi jättää yksin?"
Mitä kummaa?
15 v on yläkouluikäinen, 17 v päässyt sieltä jo ajat sitten.
Kyllä tuolla aloituksessa lukee, että lapset ovat yläasteiän molemmin puolin. Toinen siis päässyt yläasteelta ja toinen on vielä ala-asteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos 15v on vielä ala-asteella niin ehkä häntä ei voi jättää yksin?"
Mitä kummaa?
15 v on yläkouluikäinen, 17 v päässyt sieltä jo ajat sitten.
Kyllä tuolla aloituksessa lukee, että lapset ovat yläasteiän molemmin puolin. Toinen siis päässyt yläasteelta ja toinen on vielä ala-asteella.
No, varmaan ymmärrät mitä tarkoitettiin jos iät ovat nuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No varmaan se exä uuvuttanut miehen täysin ja nyt haluaa omaa aikaa ilman lapsia ja sinua. Ehkä käyttää tekosyynä lapsia ja exää jatkossa ellei jo ole. Joko olet kärsivällinen ja odotat, tai sitten päätät suhteen jos et kestä. Olisi kannattanut jo alussa kysellä vähän enemmän exästä ja heidän suhteestaan ja miten hoitavat lapset. Mutta et tainnut paljoa kysellä ennen kuin menit ihastumaan? Periaatteessa olet oikeassa että exät ja lapset tuo ihan oman mausteensa tuohon teidän kuvioon jos on ongelmia.
Että revi siittä. Toivon kaikkea parasta, ja että löydät oikeasti miehen juuri sinulle.
Pitää sua löyhässä hirressä ja toivoo että tää järjestely vaan käy sulle. Hän määrää nyt tahdin mutta exä ja lapset on siihen toki hyvä syy. Ei ole kyllä mikään hyvä suhde mutta miehellehän kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiinsa voi olla läheisriippuvainen. Kyllä teini tarvii jo omaa aikaa ja omaa elämää. Tietty muutama viikko vuodessa on hyvä olla yhdessä lomalla jne. Pääsääntöisesti jo oma elämä teini-ikäisillä.
Lapsia yleensä alkaa jo ennen murrosikää hävettää vanhemman kanssa liikkuminen. Se on normaali ja terve reaktio.
Vierailija kirjoitti:
Lapsia yleensä alkaa jo ennen murrosikää hävettää vanhemman kanssa liikkuminen. Se on normaali ja terve reaktio.
Riippuu varmaan miten vanhemmat pukeutuu esim. shoppailureissulle. Joku tuulipukuinen pallomahainen ukkeli on kyllä hävettävää shoppailuseuraa teinille milloin vain.
Vierailija kirjoitti:
#68 Puoli vuotta vs viisi vuotta. Ja kumppani komerossa piilossa vs kumppanin lasten kanssa menee hyvin. Toiset puhuu aidasta ja toiset aidanseipäistä. Minusta sen miehen pitäisi puhua, koska hän noista kahdesta enemmän pelkää tai piilottelee jotain. Tai niin minä ainakin puhuisin. Kertoisin syyt moiseen käytökseen.
Minusta tämä on huono ajattelutapa. Se puhuu, jolla on jotakin mielen päällä, ja aloittajalla selvästi on. Turha arvuutella, olisiko miehellä kuitenkin vielä enemmän. Arvuutellessa hiljaisuus syvenee ja lopulta suhde on karilla.
Ellei silloinkaan kumpikaan viitsi avata suutaan, loppuelämähän siinä menee hukkaan.
En osaa ottaa kantaa siihen, miksei sua ole esitelty lapsille, mutta mitä muuten tulee suhteeseen, jossa lapsia mukana, niin seuraavat vuodet tulee olemaan sitä, että sut otetaan käyttöön kun sopii, eikä kukaan tule koskaan ikinä kysymään, mikä sopisi sulle tai mitä sä tarvitset. Kaiken sun elämässä määrää lapset ja lasten äiti. Mieti, jaksatko tällaista elämää. Eikä se lasten hyysääminen lopu tähän, eikä siihenkään kun lapset täyttää 18.
Äläkä vaan ole niin järjiltäsi, että muutat saman katon alle. Sen jälkeen susta ei jää jäljelle mitään.
Vierailija kirjoitti:
En osaa ottaa kantaa siihen, miksei sua ole esitelty lapsille, mutta mitä muuten tulee suhteeseen, jossa lapsia mukana, niin seuraavat vuodet tulee olemaan sitä, että sut otetaan käyttöön kun sopii, eikä kukaan tule koskaan ikinä kysymään, mikä sopisi sulle tai mitä sä tarvitset. Kaiken sun elämässä määrää lapset ja lasten äiti. Mieti, jaksatko tällaista elämää. Eikä se lasten hyysääminen lopu tähän, eikä siihenkään kun lapset täyttää 18.
Äläkä vaan ole niin järjiltäsi, että muutat saman katon alle. Sen jälkeen susta ei jää jäljelle mitään.
Ap:lla on siis omiakin lapsia, jotka ovat jo aikuisia. Ja joiden hyysääminen on kyllä loppunut kuin seinään, näiden muutettua pois kotoa ja toiseen kaupunkiin. Vuoroviikkosysteemi sopii hyvin tämänhetkiseen suhteeseen, jos vain poistettaisiin se puoli joka saa tuntumaan "salasuhteelta". Ja otettaisiin hieman liennytystä niille lapsiviikoille, niin että nähtäisiin joskus illalla töiden jälkeen vaikka sen kävelylenkin tai kahvilla käynnin merkeissä.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Ei ole utopiaa, mutta vaatii kypsyyttä molemmilta.