Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko toimiva parisuhde yksinhuoltajan kanssa utopiaa?
07.01.2025 |
Tapasin viime juhannuksen alla mukavan vähän alle 50 v miehen, jonka kanssa alettiin pitää yhteyttä ja sitten sovittiin treffit. Ajatuksemme, huumorintajumme, kiinnostuksen kohteemme ja moni muu asia natsasi hyvin.
Keskustelimme melko pian myös parisuhteesta ja odotuksista parisuhteelle. Mies kysyi, haittaako minua, että hänellä on vielä kotona asuvia lapsia? Ei haittaa, vastasin tuolloin. Nyt en enää ole ihan samaa mieltä. Lapset ovat jo yläasteiän molemmin puolin ja viettävät aikaansa vuoroviikoin isällä ja äidillä. Tämä on ihan normaali järjestely monessa muussakin perheessä, jossa vanhemmat ovat eronneet. Me sovimme, että ollaan joka toinen viikko tiiviimmin yhdessä ja sitten nähdään joka toinen viikko harvemmin ja silloin jos tilanne sen sallii tai käydään vaikka yhdessä salilla tai lenkillä. Meidän suhteemme on oikein läheinen ja täynnä hellyyttä, kun lapset ovat äidillään ja me olemme kaksin. Mutta se mikä minua hämmentää, on että kohta ollaan oltu yhdessä seitsemän kuukautta, eivätkä lapset tiedä minusta mitään, saati että olisin edes nähnyt heidät.
Nyt on mennyt taas monta viikkoa, ettei olla tavattu ollenkaan. Ensin oli jouluvalmistelut, sitten ex-vaimo halusi vaihtaa lapsiviikkoa toiseen ajankohtaan, sitten oli joulu ja joulunpyhät, sitten ex-vaimo tuli kipeäksi eikä voinut ottaa lapsia, sitten on ollut pitkiä työpäiviä, väsymystä ja halua olla yksin, levätä ja rauhoittua, selvittää omia ajatuksiaan ym. Ja kun lapset ovat isällään, niin heidän kanssaan ollaan koko ajan ja puuhataan kaikenlaista, jonka ymmärtäisin paremmin jos lapset olisivat 12 ja 10, ei 17 ja 15.
Väkisìn alkaa tuntua, kuin olisin toinen nainen jossain salasuhteessa. Tai lelu, joka otetaan kaapista kun miehestä siltä tuntuu. Voinko tulla teille? Voitko tulla meille? Aina silloin kun miehelle sopii. Kun minä yritän ehdottaa jotain, vaikka tunnin kävelylenkkiä, niin ei yleensä sovi. Kävin jo ruokiksella lenkillä, syön ja käyn nopeasti punttiksella, täytyy tehdä vähän paperitöitä läppärillä, menen tänään aikaisin nukkumaan tms.
Mitä mieltä olette? Häpeääkö mies minua niin, ettei voi esitellä minua lapsilleen? Vai pelkääkö, että lapset kertovat äidilleen, että iskällä on joku uusi nainen? Erosta on jo viisi vuotta ja sen jälkeen on ollut joku lyhyempi suhde, jonka päättymisestä on siitäkin jo kaksi vuotta. Eli ei mielestäni tarvitsisi sitäkään varoa, mitä lapset ajattelee kun isän naisystävät vaihtuvat alituiseen. Minua tämä ainakin ahdistaa suuresti, enkä mitään kunnollisia selityksiä ole saanut, että miksi näin.
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei 17v ja15v vietä kaikkea vapaa-aikaansa vanhemman kanssa. Mies valehtelee.
Muistan kanssa kun tuon ikäisenä isä joskus halusi viettää yhteistä aikaa, ja itse yritti keksiä hyviä syitä miksi juuri tänään on sittenkin mentävä kaverin luo (läksykirja unohtunut kaverille tms) :D
Tuolloin kavereiden kanssa oleminen oli vaan niin tärkeää, että yksikin koti-ilta vanhemman kanssa tuntui lähes rangaistukselta.
Ei kuulosta yhtään tutulta, kyllä minä ihan mieluusti vietin aikaa vanhempieni kanssa myös teininä. Oli ja on edelleen hyvät välit, meillä on mukavaa yhdessä. Ihan normaali aikuinen olen ja normaali nuori olin, ei ollut vaikeuksia itsenäistymisessä tms.
Mutta olisiko ollut kamalaa, jos vanhempasi olisi käynyt vaikka kävelylenkillä jonkun kaverinsa kanssa?
Oma lapsenikin on jo sen ikäinen, että pärjäilee itsekseen. Joskus saatan käydä itsekseni kävelylenkillä silloin, kun hän on luonani (eroperhe). En tiedä miksi tuo muuttuisi jotenkin kauheaksi, jos siinä muutenkin tekemälläni kävelylenkillä olisi joku kaveri mukana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei 17v ja15v vietä kaikkea vapaa-aikaansa vanhemman kanssa. Mies valehtelee.
Vähän ohis mutta meidän teini ja monet hänen kaverit on tosi paljon kotona. Lukiossa on paljon läksyjä, ne jotka urheilee käy tietty treeneissä mutta eivät notku kylillä koko ajan. Aikaisemmin ajattelin että se vanhemman kanssa "oleminen" loppuu aika pian mutta eipäs loppunutkaan. Ehkä joku muukin vanhempi ymmärtää sen että tuon ikäiset lapset ovat kotona enää hetken ja haluaa olla heidän kanssaan. Ymmärrän senkin että jos liian tiukkaan valvoo nuoren menoja niin ei ole normaalia. Kuulostaa siltä että aloittajan mies tarvii paljon omaa aikaa palautumiseen, ei hän välttämättä valehtele. Aikaisempi yhdessäolon määrä on saattanut olla hänelle "liikaa".
Tämä taitaa olla nykypäivänä yleistä. Ennen oli toisenlaista kun kavereitten kanssa ollakseen piti mennä ihan tapaamaan, mutta nykyään kun voi kännykän kautta pitää yhteyttä kavereihin, koulu vaatii paljon ja mahdollisesti harrastuksetkin... Nykynuoret ei ole yksinkertaisesti tottuneet sellaiseen kylillä ja kavereilla luuhaamis-elämäntapaan, mikä ehkä ennen oli normaalia teinielämää.
Jos lapseni jäisi liikaa kotiin roikkumaan kännykälleen, niin kehottaisinkin jo ulos tapaamaan kavereita.
Täytyypä kysyä siipalta, 29v takana jo.
3 minun ja 1 meidän lapsi perheessä
Eniten ihmettelen apn esimerkkejä miksi mies ei ole kerennyt näkemään. Siis jos ap kysyy lenkille niin ei kerkeä koska menee salille jne. Jos mies olisi todella rakastunut niin vaihtaisi salilla käynnin lenkiin apn kanssa ja ei tarvitsisi olla sen kauempaa poissa lasten luota kuin salillakaan.
Kuulostaa siltä että mies ei ole enää tosissaan suhteessa. Ei ehkä kehtaa tai halua sanoa että tämä oli tässä. Tai ei ole ajatellut asiaa pidemmälle mutta ei vaan huvita nähdä apta enempää nyt.
Jos olisin ap niin koettaisin ehkä jutella vielä asiasta. Jos ei muutosta niin lopettaisin yhteydenpidon. Jos mies ottaisi yhteyttä niin saattaisi olla etten kerkeäisi juuri silloin näkemään kun olen sopinut jo yhden kaverin kanssa jutun siihen. Jos mies sitten heräsi ja haluaisi jutella oikeasti niin voisin vielä koettaa jatkaa suhdetta. Jos taas miehestä ei kuuluisi/ei muuttaisi tapaansa niin lopettaisin suhteen siihen.
minusta olennaista ei ole esitteleekö lapsensa vaan se miten kohtelee sinua.
Tässä tapauksessa kuulostaa utopistiselta. Onkohan oikeasti eronnut?
Lienee parasta etsiä aktiivisesti parempaa seuraa, heitäkin on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Nyt on mennyt taas monta viikkoa, ettei olla tavattu ollenkaan. Ensin oli jouluvalmistelut, sitten ex-vaimo halusi vaihtaa lapsiviikkoa toiseen ajankohtaan, sitten oli joulu ja joulunpyhät, sitten ex-vaimo tuli kipeäksi eikä voinut ottaa lapsia, sitten on ollut pitkiä työpäiviä, väsymystä ja halua olla yksin, levätä ja rauhoittua, selvittää omia ajatuksiaan ym."
Anteeksi, mutta nuo listan vikat syyt (halu olla yksin, selvittää omia ajatuksia jne) kuulostaa jo enemmän siltä, ettei toinen vain halua nähdä. Siis jos pohjalla on se, ettette ole nähneet pitkään aikaan.
Jos ette ole nähneet viikkoihin, niin luulisi syvästi ihastuneen ihmisen jo juoksevan toisen luokse, kun tilaisuus siihen viimein tulisi. Eli en näe, että ongelma olisi siitä onko tämä nyt "yh" vai ei, vaan siitä ettei suhde ole hänelle riittävän tärkeä.
En jatkaisi suhdetta, jossa toinen ei koe tarvetta nähdä minua viikkoihin.
7 kuukautta seurustelua ei ole mielestäni vielä aika eikä mikään, suhteessa siihen jos viisas lapsistaan välittävä vanhempi ei halua esitellä lapsilleen vielä epävarmaa suhdettaan.
Kenties ja toivottavasti kyse on vain siitä ettei mies koe ajan olevan vielä kypsä uuden naisensa esittelemiseen lapsilleen.
Onhan se kuitenkin merkittävä, suuri asia myös lapsille kun uusi perheenjäsen ,äitipuoli, on tulossa perheeseen.
Mies voi jännittää tapahtumaa paljonkin.Joten ole kärsivällinen.
Ja voithan hienotunteisesti kysyä asiasta ilman syytöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmettelen apn esimerkkejä miksi mies ei ole kerennyt näkemään. Siis jos ap kysyy lenkille niin ei kerkeä koska menee salille jne. Jos mies olisi todella rakastunut niin vaihtaisi salilla käynnin lenkiin apn kanssa ja ei tarvitsisi olla sen kauempaa poissa lasten luota kuin salillakaan.
Kuulostaa siltä että mies ei ole enää tosissaan suhteessa. Ei ehkä kehtaa tai halua sanoa että tämä oli tässä. Tai ei ole ajatellut asiaa pidemmälle mutta ei vaan huvita nähdä apta enempää nyt.
Jos olisin ap niin koettaisin ehkä jutella vielä asiasta. Jos ei muutosta niin lopettaisin yhteydenpidon. Jos mies ottaisi yhteyttä niin saattaisi olla etten kerkeäisi juuri silloin näkemään kun olen sopinut jo yhden kaverin kanssa jutun siihen. Jos mies sitten heräsi ja haluaisi jutella oikeasti niin voisin vielä koettaa jatkaa suhdetta. Jos taas miehestä ei kuuluisi/ei muuttaisi tapaansa niin lopettaisin suhteen siihen.
m
No siis tämä. Mielestäni keskiössä ei nyt ole se, että onko esitelty vai ei, vaan se ettei mies halua nähdä ap:ta edes kaksistaan.
Itselleni tuo kertoisi jo riittävästi, että tuskin jatkaisin suhdetta, vaikka toki kipeää tekisi kun itse olisi tosi ihastunut. Mutta jossain ehkä odottaa joku, joka on juuri itselleen tarkoitettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei 17v ja15v vietä kaikkea vapaa-aikaansa vanhemman kanssa. Mies valehtelee.
Muistan kanssa kun tuon ikäisenä isä joskus halusi viettää yhteistä aikaa, ja itse yritti keksiä hyviä syitä miksi juuri tänään on sittenkin mentävä kaverin luo (läksykirja unohtunut kaverille tms) :D
Tuolloin kavereiden kanssa oleminen oli vaan niin tärkeää, että yksikin koti-ilta vanhemman kanssa tuntui lähes rangaistukselta.
Ei kuulosta yhtään tutulta, kyllä minä ihan mieluusti vietin aikaa vanhempieni kanssa myös teininä. Oli ja on edelleen hyvät välit, meillä on mukavaa yhdessä. Ihan normaali aikuinen olen ja normaali nuori olin, ei ollut vaikeuksia itsenäistymisessä tms.
Mutta olisiko ollut kamalaa, jos vanhempasi olisi
Ei kai kukaan ole väittänyt että olisi kamalaa jos teinin vanhempi kävisi kävelyllä jonkun kanssa? Ei varmasti kukaan ajattele niin. Sekään vaan ei ole mitenkään epänormaalia, että teinit ja vanhemmat viihtyvät yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni pohjalta naisten on lähes mahdotonta sopeutua tilanteeseen jossa hän ei ole tilanteessa keskipiste vaan miehen lapset vie myös huomiota. Ei ole halua sopeutua.... sen vuoksi kandee pitää nainen kaukana lapsista. Lapset näet pysyy....naisia taas tulee ja menee. Naiset ovat tuuliviirejä ja heitä ei oikein kannata sitoa vakaviin asioihin kuten lapsiin tai talon Lainoihin jne. Kun pitää tärkeät asiat itsellään ja vakaana niin oma elämä pysyy kasassa ja välttää pahemmat kriisit. Naisten epävakaus on miehelle uhka...siksi muutenkin kandee panostaa vakaisiin asioihin kuten lapsiin.
Yhtä mieltä. Olihan tässä vasta erinäisiä pohdintoja siitä, miten uusperheen äiti repi nukkuvalta lapselta housut jalasta. En tarkoita, että ap näin toimisi. Kuitenkin jo aikuisten lasten äitinä saattaisi herkästi mielipiteillään puuttua toisen lapsen kasvatukseen.
Vierailija kirjoitti:
"Oletko äiti? Ja jos niin millainen? Sinä et tiedä lapsista yhtään mitään! -eri"
En ole, luojan kiitos. Vanhemmuus on mennyt kummalliseksi jos teinejäkin pitää vielä paapoa ja valvoa kuin taaperoikäisiä. Kun ovat niiiiiin herkkiä.
En paapo, välitän, rakastan. Se on sitä läsnäoloa parhaimmillaan, kun on saatavilla. Meidän 17 vuotias omaa hyvät käytöstavat. On itsenäinen ja omatoiminen kaikilla osa-alueilla, mitä tuon ikäiseltä voi odottaa. Eilen kysyi, että miten hän osaa omilleen muuttaessa maksaa laskut? Tähän vastasin, että me isän kanssa opetamme sinua. Eikö ole järkyttävää, että taaperosta aikuisuuteen on niin pitkä matka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Minulla on 17 vuotias poika. Kyllä olisi kasvatus mennyt pahasti pieleen, mikäli joutuisi miettimään, miten äiti pärjää. No, olen kuitenkin naimisissa poikani isän kanssa, mutta tuo ajatus."
Oi oletpa onnistunut elämässäsi, lisäksi vielä selvästi ihana ihminen kaiken kaikkiaan!
Ota tästä mitali, laita vaikka kapin päälle: 🏅
Kiitos, kehystin
Niin kuin moni täällä jo sanonut, vaikuttaa ettei mies ole riittävän kiinnostunut. Tuossa kohtaa pitäisi olla rakastumisvaihe kuumimmillaan, jolloin toisen näkeminen priorisoidaan asioiden kärkisijoille. Toki hieno juttu, ja välttämätönkin, että priorisoi lapsensakin. Mutta ei ole lapsilta, etenkään tuon ikäisiltä, pois jos vanhempi käy myös lapsiviikoilla esim. harrastamassa liikuntaa ja tapaa samalla toista aikuista tai viettää vapaapäivänä tunnin-pari muualla kuin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Oletko äiti? Ja jos niin millainen? Sinä et tiedä lapsista yhtään mitään! -eri"
En ole, luojan kiitos. Vanhemmuus on mennyt kummalliseksi jos teinejäkin pitää vielä paapoa ja valvoa kuin taaperoikäisiä. Kun ovat niiiiiin herkkiä.
Missä äitisi oli, kun olisit häntä tarvinnut?
Tavoitettavissa, ja on vieläkin. Mutta ei hän minun persettäni enää pyyhkinyt kun olin aikuisuuden kynnyksellä.
Kun välitetään lapsesta, verrataan sitä perseen pyyhkimiseen?! Kyllä on raadollinen lapsuus ollut tuolla opilla. Tulee mieleen, että kasvuympäristössäsi on ollut paljon pulloja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei 17v ja15v vietä kaikkea vapaa-aikaansa vanhemman kanssa. Mies valehtelee.
Muistan kanssa kun tuon ikäisenä isä joskus halusi viettää yhteistä aikaa, ja itse yritti keksiä hyviä syitä miksi juuri tänään on sittenkin mentävä kaverin luo (läksykirja unohtunut kaverille tms) :D
Tuolloin kavereiden kanssa oleminen oli vaan niin tärkeää, että yksikin koti-ilta vanhemman kanssa tuntui lähes rangaistukselta.
Ei kait vanhemmat ääneen toivo, että nuori jäisi heidän kanssa viettämään koti-iltaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Oletko äiti? Ja jos niin millainen? Sinä et tiedä lapsista yhtään mitään! -eri"
En ole, luojan kiitos. Vanhemmuus on mennyt kummalliseksi jos teinejäkin pitää vielä paapoa ja valvoa kuin taaperoikäisiä. Kun ovat niiiiiin herkkiä.
Missä äitisi oli, kun olisit häntä tarvinnut?
Tavoitettavissa, ja on vieläkin. Mutta ei hän minun persettäni enää pyyhkinyt kun olin aikuisuuden kynnyksellä.
Kuulostaa kyllä siltä, että sinulle on jäänyt joku perseen pyyhkimiseen liittyvä trauma.
Ei suinkaan.
Kuulostaa vaan kummalta että äiti on niin riippuvainen lapsensa ja
Missä näin sanottiin?
Eiköhän tuossa ole vakavan keskustelun paikka suhteen tilanteesta ja tulevaisuudesta. Kyllä pidän ihan vastuullisena miestä, joka ei lyhyen seurustelun jälkeen esittele naisystävää lapsilleen, ja voi olla että kaipaa välillä ihan vaan yksinoloa, kun joka toinen viikko on tiiviisti lasten ja joka toinen naisystävän kanssa. Mutta eihän tuo tilanne ihan noinkaan voi loputtomiin jatkua, varmasti tulee ap:lle olo että on ikuinen kakkonen ja varavaihtoehto jos ei viikkoihin (!) löydy aikaa edes lyhyeen tapaamiseen.
Ja kyllä se vaan jossain kohtaa tulee aika tavata ne lapsetkin tai ainakin tulla lasten tietoisuuteen, tuon ikäisille voi jo asioista ihan puhua. Tai ainakin itse jos mietin omalle kohdalle niin olisin kyllä ollut tosi loukkaantunut, jos isä olisi pitänyt parisuhdetta ties kuinka pitkään kertomatta mitään. Ei 17v enää ole mikään pikkulapsi vaan lähes aikuinen jo, ymmärtää paljon.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuossa ole vakavan keskustelun paikka suhteen tilanteesta ja tulevaisuudesta. Kyllä pidän ihan vastuullisena miestä, joka ei lyhyen seurustelun jälkeen esittele naisystävää lapsilleen, ja voi olla että kaipaa välillä ihan vaan yksinoloa, kun joka toinen viikko on tiiviisti lasten ja joka toinen naisystävän kanssa. Mutta eihän tuo tilanne ihan noinkaan voi loputtomiin jatkua, varmasti tulee ap:lle olo että on ikuinen kakkonen ja varavaihtoehto jos ei viikkoihin (!) löydy aikaa edes lyhyeen tapaamiseen.
Tuo on mielestäni juuri se merkille pantavin. Eri asia jos olisi juuri nähty, niin ihan ok haluta viettää aikaa itsekseenkin. Mutta jos ei olla viikkoihin nähty ja joku salikäynti menee tapaamisen edelle, niin pitäisin hommaa jo taputeltuna. Ajattelisin, ettei pysty ottamaan eroa puheeksi, vaan pikkuhiljaa "ghostaa" elämästään.
Sillä voi olla monta naista kierroksessa samaa aikaa.
Alue: Aihe vapaa
No se johtuu siitä, että äideille ja isille on erilaiset vanhemmuus-standardit. Äitien kuuluisi omistautua lapsilleen, isiltä ei sellaista odoteta. Jos joku eronnut äiti täällä kertoo haaveilevansa parisuhteesta niin haukut tulee, pitää odottaa että lapset kasvaa tai korkeintaan saa tavata uutta kumppania silloin kun lapset on isällään.