Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko toimiva parisuhde yksinhuoltajan kanssa utopiaa?
07.01.2025 |
Tapasin viime juhannuksen alla mukavan vähän alle 50 v miehen, jonka kanssa alettiin pitää yhteyttä ja sitten sovittiin treffit. Ajatuksemme, huumorintajumme, kiinnostuksen kohteemme ja moni muu asia natsasi hyvin.
Keskustelimme melko pian myös parisuhteesta ja odotuksista parisuhteelle. Mies kysyi, haittaako minua, että hänellä on vielä kotona asuvia lapsia? Ei haittaa, vastasin tuolloin. Nyt en enää ole ihan samaa mieltä. Lapset ovat jo yläasteiän molemmin puolin ja viettävät aikaansa vuoroviikoin isällä ja äidillä. Tämä on ihan normaali järjestely monessa muussakin perheessä, jossa vanhemmat ovat eronneet. Me sovimme, että ollaan joka toinen viikko tiiviimmin yhdessä ja sitten nähdään joka toinen viikko harvemmin ja silloin jos tilanne sen sallii tai käydään vaikka yhdessä salilla tai lenkillä. Meidän suhteemme on oikein läheinen ja täynnä hellyyttä, kun lapset ovat äidillään ja me olemme kaksin. Mutta se mikä minua hämmentää, on että kohta ollaan oltu yhdessä seitsemän kuukautta, eivätkä lapset tiedä minusta mitään, saati että olisin edes nähnyt heidät.
Nyt on mennyt taas monta viikkoa, ettei olla tavattu ollenkaan. Ensin oli jouluvalmistelut, sitten ex-vaimo halusi vaihtaa lapsiviikkoa toiseen ajankohtaan, sitten oli joulu ja joulunpyhät, sitten ex-vaimo tuli kipeäksi eikä voinut ottaa lapsia, sitten on ollut pitkiä työpäiviä, väsymystä ja halua olla yksin, levätä ja rauhoittua, selvittää omia ajatuksiaan ym. Ja kun lapset ovat isällään, niin heidän kanssaan ollaan koko ajan ja puuhataan kaikenlaista, jonka ymmärtäisin paremmin jos lapset olisivat 12 ja 10, ei 17 ja 15.
Väkisìn alkaa tuntua, kuin olisin toinen nainen jossain salasuhteessa. Tai lelu, joka otetaan kaapista kun miehestä siltä tuntuu. Voinko tulla teille? Voitko tulla meille? Aina silloin kun miehelle sopii. Kun minä yritän ehdottaa jotain, vaikka tunnin kävelylenkkiä, niin ei yleensä sovi. Kävin jo ruokiksella lenkillä, syön ja käyn nopeasti punttiksella, täytyy tehdä vähän paperitöitä läppärillä, menen tänään aikaisin nukkumaan tms.
Mitä mieltä olette? Häpeääkö mies minua niin, ettei voi esitellä minua lapsilleen? Vai pelkääkö, että lapset kertovat äidilleen, että iskällä on joku uusi nainen? Erosta on jo viisi vuotta ja sen jälkeen on ollut joku lyhyempi suhde, jonka päättymisestä on siitäkin jo kaksi vuotta. Eli ei mielestäni tarvitsisi sitäkään varoa, mitä lapset ajattelee kun isän naisystävät vaihtuvat alituiseen. Minua tämä ainakin ahdistaa suuresti, enkä mitään kunnollisia selityksiä ole saanut, että miksi näin.
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa ole välttämättä mitään outoa. Minulla on lapset 17 ja 15 ja ovat he nähneet miesystäväni, mutta eivät he halua että hän on meillä. En minä rupea sellaisesta heidän kanssaan tappelemaan, koska olisi kiusallista jos lapset käyttäytyisivät huonosti ja joutuisin välikäteen, kun en halua lapsille vieraan miehen edessä alkaa heitä kovistelemaan. Yksinhuoltajien lapset ovat usein tosi mustiksia vanhemmistaan. Ehdimme olla miehen kanssa muuten ja tietysti vanhemmalle ovat lapset aina tärkeimpiä. Mitään erityistä et siitä hyödy jos olet noiden lasten kanssa.
Jotkut on ehkä mustiksia, jotkut ei. Oma lapseni vinkuu usein, että hanki mies, käskee mennä treffeille ja on antanut vinkkiä mistä voisi löytää miehen. Hänellä kyllä oma lehmä ojassa, kun haluaisi sisaruksia, mutta kyllä yh-äidin kanssa kasvanut tuttuni sanoi, että oli helpotus kun äitinsä löysi kumppani
Minulla on 17 vuotias poika. Kyllä olisi kasvatus mennyt pahasti pieleen, mikäli joutuisi miettimään, miten äiti pärjää. No, olen kuitenkin naimisissa poikani isän kanssa, mutta tuo ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Pyyhkiikö miehesi siis pyllysi, kun tunnut tarvitsevan mieheltä jatkuvaa huomiota?"
Ei, mutta kyllä tuo kuulostaa ihan pimeältä ettet voi riittävästi huomioida noin isoja lapsia jos seurassanne on mies.
Oletko ollut yh ja tavannut uuden kumppanin? Et taida tietää mitä on rakastua. Me ei aikoinaan saatu mieheni kanssa silmiä ja näppejä irti toisistamme. Vaikeaa oli sovittaa lapset ja lempi.
Vierailija kirjoitti:
Teini-ikäiset voivat olla aika mustasukkaisia ja omistavia vanhemmistaan vaikka eivät muuten perustaisikaan ja he voivat olla myös aika ilkeitä nyksiä kohtaan.
En allekirjoita tätä. Olen ollut vuosia yksin ja minulla on kolme teiniä. Olen varma, että jos löytäisin jonkun, niin teinit olisivat enemmänkin kiinnostuneita ja innoissaan. He ovat usein ihmetelleet yksinoloani. Isällä on ollut jo montakin avovaimoa ja yhteen aikaan lapsillani oli jopa sisarpuolia. Ovat heihinkin suhtautuneet positiivisesti. Uhma ja murkkuilu kohdistuu lähinnä meihin vanhempiin, vähemmän ulkopuolisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Pyyhkiikö miehesi siis pyllysi, kun tunnut tarvitsevan mieheltä jatkuvaa huomiota?"
Ei, mutta kyllä tuo kuulostaa ihan pimeältä ettet voi riittävästi huomioida noin isoja lapsia jos seurassanne on mies.
No se mies ei ole lapsille läheinen, eikä yhdessäolo rentoa. Miksi väkisin tuoda se mies kotiinsa silloin, kun lapset ovat siellä. Siitä ärsyyntyy ihan kaikki: minä, mies ja lapset. Ei tässä mitään uusioperhettä olla perustamassa.
Ei varmaan tarvitse uusioperhettä perustaa, mutta voisitko silti jättää lapset hetkeksi ja käydä vaikka miehen luona iltateellä tai edes iltakävelyllä? Onhan se nyt aivan outoa, jos teinejä pitää paapoa ja vahtia kuin jotain taaperoikäisiä. Mitä sitten kun muuttavat pois kotoa? Mahdollisesti vieraaseen kaupunkiin, jossa ei ole alkuun lainkaan ystäviä? Antaako
Toivottavasti en koskaan törmää sinunlaiseen, joka ei kykene kunnioittamaan omia lapsia! -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kuin Ap hyvin tiedät, ei tuonikäisiä lapsia enää tarvitse 24/7 vahtia taikka viihdyttää. Moni tuonikäinen teini haluaa olla yksin / kavereittensa kanssa, ei todellakaan kaikkea vapaa-aikaansa vanhemman seurassa.
Pulmana ei siis ole lapset, vaan mies, joka ei jostain syystä halua nähdä. Hän ei halua nähdä suhteen alkuaikana, johon lasken ensimmäiset pari vuotta. Hän ei siis halua nähdä aikana, jolloin mies on innokkaimmillaan näkemisen suhteen.
Nyt käsi sydämelle Ap: näettekö miehen kanssa lähinnä siten, että näkeminen sisältää peitonheilutusta? Ja muut näkemiset, kuten kävelylenkillä tai kahvilla käynti jne. ovat jääneet lähes kokonaan pois? Jos vastaukset on kyllä, vaikuttaa siltä, ettei mies ole sinusta vakavasti kiinnostunut, eikä ihastunut / rakastunut.
Rakastunut mies keksii vaikka mistä miten päästä näkemään mahdollisimman usein. Nyt tämä mies on viimeisen kuukauden ajan keksinyt, miten ei tarvitsisi nähdä.
Älä hukkaa aikaasi häneen. Sinuna ilmoittaisin hänelle, että ei tämä taida toimia, koska hänellä ei ole tarpeeksi kiinnostusta ja aikaa. Kiittäisin yhteisistä hetkistä, moikataan kun tavataan. Tsemppiä Ap etsintään, kyllä se Mr. Right siellä pompahtaa esiin. Panosta ulkomuotoosi ja mene harrastamaan sosiaalista lajia, missä on paljon miesharrastajia, esim. golf on hyvä tähän.
Vierailija kirjoitti:
Ei 17v ja15v vietä kaikkea vapaa-aikaansa vanhemman kanssa. Mies valehtelee.
Vähän ohis mutta meidän teini ja monet hänen kaverit on tosi paljon kotona. Lukiossa on paljon läksyjä, ne jotka urheilee käy tietty treeneissä mutta eivät notku kylillä koko ajan. Aikaisemmin ajattelin että se vanhemman kanssa "oleminen" loppuu aika pian mutta eipäs loppunutkaan. Ehkä joku muukin vanhempi ymmärtää sen että tuon ikäiset lapset ovat kotona enää hetken ja haluaa olla heidän kanssaan. Ymmärrän senkin että jos liian tiukkaan valvoo nuoren menoja niin ei ole normaalia. Kuulostaa siltä että aloittajan mies tarvii paljon omaa aikaa palautumiseen, ei hän välttämättä valehtele. Aikaisempi yhdessäolon määrä on saattanut olla hänelle "liikaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Oletko äiti? Ja jos niin millainen? Sinä et tiedä lapsista yhtään mitään! -eri"
En ole, luojan kiitos. Vanhemmuus on mennyt kummalliseksi jos teinejäkin pitää vielä paapoa ja valvoa kuin taaperoikäisiä. Kun ovat niiiiiin herkkiä.
Missä äitisi oli, kun olisit häntä tarvinnut?
"Minulla on 17 vuotias poika. Kyllä olisi kasvatus mennyt pahasti pieleen, mikäli joutuisi miettimään, miten äiti pärjää. No, olen kuitenkin naimisissa poikani isän kanssa, mutta tuo ajatus."
Oi oletpa onnistunut elämässäsi, lisäksi vielä selvästi ihana ihminen kaiken kaikkiaan!
Ota tästä mitali, laita vaikka kapin päälle: 🏅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Spontaani kyläily pitäisi olla mahdollista niin, että siinä voisi ohimennen tutustua isän ystävänä vähitellen.
Ensin puhuisin suoraan omista ajatuksista ja toiveista. Jos asiat eivät muutu, ottaisin etäisyyttä ja tekisin, kuten jo aiemmin ehdotti. Kieltäydy tapaamisista, kun väsyttää, on töitä yms. Etsi seuraa myös muualta. Ansaitset parempaa, kuulostat fiksulta ihmiseltä tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Oletko äiti? Ja jos niin millainen? Sinä et tiedä lapsista yhtään mitään! -eri"
En ole, luojan kiitos. Vanhemmuus on mennyt kummalliseksi jos teinejäkin pitää vielä paapoa ja valvoa kuin taaperoikäisiä. Kun ovat niiiiiin herkkiä.
Missä äitisi oli, kun olisit häntä tarvinnut?
Tavoitettavissa, ja on vieläkin. Mutta ei hän minun persettäni enää pyyhkinyt kun olin aikuisuuden kynnyksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei 17v ja15v vietä kaikkea vapaa-aikaansa vanhemman kanssa. Mies valehtelee.
Muistan kanssa kun tuon ikäisenä isä joskus halusi viettää yhteistä aikaa, ja itse yritti keksiä hyviä syitä miksi juuri tänään on sittenkin mentävä kaverin luo (läksykirja unohtunut kaverille tms) :D
Tuolloin kavereiden kanssa oleminen oli vaan niin tärkeää, että yksikin koti-ilta vanhemman kanssa tuntui lähes rangaistukselta.
Taitaa kontrolloida teidän suhdetta, itse jättäisin sen miehen, ennen sitä kertoisin miltä itsestäni tuntuu mennä miehen pillin mukaan, sori vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Oletko äiti? Ja jos niin millainen? Sinä et tiedä lapsista yhtään mitään! -eri"
En ole, luojan kiitos. Vanhemmuus on mennyt kummalliseksi jos teinejäkin pitää vielä paapoa ja valvoa kuin taaperoikäisiä. Kun ovat niiiiiin herkkiä.
Missä äitisi oli, kun olisit häntä tarvinnut?
Tavoitettavissa, ja on vieläkin. Mutta ei hän minun persettäni enää pyyhkinyt kun olin aikuisuuden kynnyksellä.
Kuulostaa kyllä siltä, että sinulle on jäänyt joku perseen pyyhkimiseen liittyvä trauma.
Vastaus kysymykseen, on utopiaa. Helpoin tapa pilata elämänsä on lisääntyä.
Mieshän ei siis ole yksinhuoltaja, joten en oikein ymmärrä ongelmaa. Sinulla on aikaa nähdä häntä joka toinen viikko, joka toinen viikko hän priorisoi olla isä lapsilleen. Kuulostaa minusta fiksulta. Yksinhuoltajaa et näkisi noinkaan usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Oletko äiti? Ja jos niin millainen? Sinä et tiedä lapsista yhtään mitään! -eri"
En ole, luojan kiitos. Vanhemmuus on mennyt kummalliseksi jos teinejäkin pitää vielä paapoa ja valvoa kuin taaperoikäisiä. Kun ovat niiiiiin herkkiä.
Missä äitisi oli, kun olisit häntä tarvinnut?
Tavoitettavissa, ja on vieläkin. Mutta ei hän minun persettäni enää pyyhkinyt kun olin aikuisuuden kynnyksellä.
Kuulostaa kyllä siltä, että sinulle on jäänyt joku perseen pyyhkimiseen liittyvä trauma.
Ei suinkaan.
Kuulostaa vaan kummalta että äiti on niin riippuvainen lapsensa jatkuvasta seurasta (ja toisinpäin), ettei kotiin saa muita ihmisiä tulla edes käymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei 17v ja15v vietä kaikkea vapaa-aikaansa vanhemman kanssa. Mies valehtelee.
Vähän ohis mutta meidän teini ja monet hänen kaverit on tosi paljon kotona. Lukiossa on paljon läksyjä, ne jotka urheilee käy tietty treeneissä mutta eivät notku kylillä koko ajan. Aikaisemmin ajattelin että se vanhemman kanssa "oleminen" loppuu aika pian mutta eipäs loppunutkaan. Ehkä joku muukin vanhempi ymmärtää sen että tuon ikäiset lapset ovat kotona enää hetken ja haluaa olla heidän kanssaan. Ymmärrän senkin että jos liian tiukkaan valvoo nuoren menoja niin ei ole normaalia. Kuulostaa siltä että aloittajan mies tarvii paljon omaa aikaa palautumiseen, ei hän välttämättä valehtele. Aikaisempi yhdessäolon määrä on saattanut olla hänelle "liikaa".
Tämä taitaa olla nykypäivänä yleistä. Ennen oli toisenlaista kun kavereitten kanssa ollakseen piti mennä ihan tapaamaan, mutta nykyään kun voi kännykän kautta pitää yhteyttä kavereihin, koulu vaatii paljon ja mahdollisesti harrastuksetkin... Nykynuoret ei ole yksinkertaisesti tottuneet sellaiseen kylillä ja kavereilla luuhaamis-elämäntapaan, mikä ehkä ennen oli normaalia teinielämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei 17v ja15v vietä kaikkea vapaa-aikaansa vanhemman kanssa. Mies valehtelee.
Muistan kanssa kun tuon ikäisenä isä joskus halusi viettää yhteistä aikaa, ja itse yritti keksiä hyviä syitä miksi juuri tänään on sittenkin mentävä kaverin luo (läksykirja unohtunut kaverille tms) :D
Tuolloin kavereiden kanssa oleminen oli vaan niin tärkeää, että yksikin koti-ilta vanhemman kanssa tuntui lähes rangaistukselta.
Ei kuulosta yhtään tutulta, kyllä minä ihan mieluusti vietin aikaa vanhempieni kanssa myös teininä. Oli ja on edelleen hyvät välit, meillä on mukavaa yhdessä. Ihan normaali aikuinen olen ja normaali nuori olin, ei ollut vaikeuksia itsenäistymisessä tms.
Alue: Aihe vapaa
Eli sinä ap olet mustis ajasta, jonka mies suo lapsilleen. Jospa miesystäväsi on tämän sinusta vaistonnut ja nyt pelkää, että loukkaat lapsia jollain tapaa. Muista, et ikinä mene lasten edelle.