Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko toimiva parisuhde yksinhuoltajan kanssa utopiaa?
07.01.2025 |
Tapasin viime juhannuksen alla mukavan vähän alle 50 v miehen, jonka kanssa alettiin pitää yhteyttä ja sitten sovittiin treffit. Ajatuksemme, huumorintajumme, kiinnostuksen kohteemme ja moni muu asia natsasi hyvin.
Keskustelimme melko pian myös parisuhteesta ja odotuksista parisuhteelle. Mies kysyi, haittaako minua, että hänellä on vielä kotona asuvia lapsia? Ei haittaa, vastasin tuolloin. Nyt en enää ole ihan samaa mieltä. Lapset ovat jo yläasteiän molemmin puolin ja viettävät aikaansa vuoroviikoin isällä ja äidillä. Tämä on ihan normaali järjestely monessa muussakin perheessä, jossa vanhemmat ovat eronneet. Me sovimme, että ollaan joka toinen viikko tiiviimmin yhdessä ja sitten nähdään joka toinen viikko harvemmin ja silloin jos tilanne sen sallii tai käydään vaikka yhdessä salilla tai lenkillä. Meidän suhteemme on oikein läheinen ja täynnä hellyyttä, kun lapset ovat äidillään ja me olemme kaksin. Mutta se mikä minua hämmentää, on että kohta ollaan oltu yhdessä seitsemän kuukautta, eivätkä lapset tiedä minusta mitään, saati että olisin edes nähnyt heidät.
Nyt on mennyt taas monta viikkoa, ettei olla tavattu ollenkaan. Ensin oli jouluvalmistelut, sitten ex-vaimo halusi vaihtaa lapsiviikkoa toiseen ajankohtaan, sitten oli joulu ja joulunpyhät, sitten ex-vaimo tuli kipeäksi eikä voinut ottaa lapsia, sitten on ollut pitkiä työpäiviä, väsymystä ja halua olla yksin, levätä ja rauhoittua, selvittää omia ajatuksiaan ym. Ja kun lapset ovat isällään, niin heidän kanssaan ollaan koko ajan ja puuhataan kaikenlaista, jonka ymmärtäisin paremmin jos lapset olisivat 12 ja 10, ei 17 ja 15.
Väkisìn alkaa tuntua, kuin olisin toinen nainen jossain salasuhteessa. Tai lelu, joka otetaan kaapista kun miehestä siltä tuntuu. Voinko tulla teille? Voitko tulla meille? Aina silloin kun miehelle sopii. Kun minä yritän ehdottaa jotain, vaikka tunnin kävelylenkkiä, niin ei yleensä sovi. Kävin jo ruokiksella lenkillä, syön ja käyn nopeasti punttiksella, täytyy tehdä vähän paperitöitä läppärillä, menen tänään aikaisin nukkumaan tms.
Mitä mieltä olette? Häpeääkö mies minua niin, ettei voi esitellä minua lapsilleen? Vai pelkääkö, että lapset kertovat äidilleen, että iskällä on joku uusi nainen? Erosta on jo viisi vuotta ja sen jälkeen on ollut joku lyhyempi suhde, jonka päättymisestä on siitäkin jo kaksi vuotta. Eli ei mielestäni tarvitsisi sitäkään varoa, mitä lapset ajattelee kun isän naisystävät vaihtuvat alituiseen. Minua tämä ainakin ahdistaa suuresti, enkä mitään kunnollisia selityksiä ole saanut, että miksi näin.
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Ei 17v ja15v vietä kaikkea vapaa-aikaansa vanhemman kanssa. Mies valehtelee.
Ei mitenkään kauhean hyvä saavutus, mutta mun äiti sai ensimmäisen lapsen 17-v ja meni naimisiin presidentin luvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo apn mies on tajunnut sen että on täysin hyväksyttävää olla avoimessa suhteessa ilman että siitä on sovittu millään tavalla.
Ne ketkä vaativat sellaista että parisuhteessa pitäisi aivan mistä tahansa asiasta sopia ovat sairaalloisen mustasukkaisia ja läheisriippuvaisia.
Vierailija kirjoitti:
"Aivan ohis, mutta triggeröidytkö sinä ja muutama muu tosiaankin siitä, että vieras teini saa huomiota omalta vanhemmaltaan?"
En todellakaan. Sitä vierastan että teinit vaativat niin paljon jatkuvaa huomiota äidiltään ettei äidin kumppani saa astua asuntoon jalallaankaan.
Huono ennuste aikuisuuden kannalta niillä teineillä.
Itse olen sivusta seurannut tuollaisen vanhemman menoa. Omistautunut vanhempi jättää ne ikävät asiat huomioimatta. Keskitymällä vain siihen, ettei ole yhtään epämukavaa tai ikävää hetkeä Ja nuorilta ei käytännössä kielletä mitään. Sitten tuleekin yllätyksenä, kun esimerkiksi kerrostalossa asuessa pitää huomioida myös muita, eikä saa elää kuin pellossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei 17v ja15v vietä kaikkea vapaa-aikaansa vanhemman kanssa. Mies valehtelee.
Ei mitenkään kauhean hyvä saavutus, mutta mun äiti sai ensimmäisen lapsen 17-v ja meni naimisiin presidentin luvalla.
Ja tämä liittyy ketjun aiheeseen miten?
En osaa tähän kommentoida muuta kuin tämän:
Olen joskus yrittänyt tosissani seurustella yksinhuoltajan kanssa. Ei siitä tullut yhtään mitään, ei hänellä yksinkertaisesti ollut aikaa nähdä kuin todella harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolestuttavinta minusta on, ettei aloittajan ja miehen kommunikaatio toimi sen vertaa, että viikkojen tapaamattomuus olisi otettu tapetille. Itse olisin kysynyt asiasta jo monta kertaa tuohon mennessä. Ihan jo siitäkin, että haluaako toinen vielä olla yhdessä kanssani, kun tapaaminen ei kiinnosta viikkoihin.
Kyllä meillä kommunikaatiota on päivittäin eri tavoin, vaikka ei näĥtäisiinkään. Soitellaan, laitetaan viestejä ja ääniviestejä, lähetellään kuvia.
Mutta onhan tuossa yllä paljon asiaakin, tästä asiasta pitää keskustella jatkossa enemmän. Joulun aika jotenkin etäännytti ja pilasi meidän välejä. Ihan hyvin riittäisi minulle tapaamiset joka toinen viikko rytmillä + silloin tällöin lapsiviikolla, koska asumme 10 min matkan päässä toisistamme. Eronnut olen itsekin ja lapseni jo aikuiseksi kasvattanut, eli ei tämä mitään ikuisen vanha
On kommunikaatiota? Minkä laatuista se sitten on, kun näin iso asia ei ole päässyt puheeksi?
Olen itse etäsuhteessa (150 km) vuoroviikkohuoltajan kanssa viidettä vuotta. Meillä kyllä voi tulla useamman viikon väli, jos kummallakin on kiireitä ja siihen pari flunssaa päälle. Mutta minä olen tavannut lapset ja heidän kanssaan menee hyvin. Enkä ikinä, ikinä jättäisi tarkistamatta, onko jokin vialla, jos yhtäkkiä ilman kunnon syytä toinen ei halua tavata.
(Ja siis oma aika on aivan hyvä syy, mutta varmistaisin, ettei meidän väliimme ole tullut mitään. Ihan rauhallisesti. Toimii.)
#68 Puoli vuotta vs viisi vuotta. Ja kumppani komerossa piilossa vs kumppanin lasten kanssa menee hyvin. Toiset puhuu aidasta ja toiset aidanseipäistä. Minusta sen miehen pitäisi puhua, koska hän noista kahdesta enemmän pelkää tai piilottelee jotain. Tai niin minä ainakin puhuisin. Kertoisin syyt moiseen käytökseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei 17v ja15v vietä kaikkea vapaa-aikaansa vanhemman kanssa. Mies valehtelee.
Ei tietenkään kaikkea. Mutta jos tyttö on poissa, niin poika korjaa mopoa isänsä kanssa. Ja jos poika on kavereillaan, niin tyttö on kotona ja tekee läksyjä tai hengaa muuten vaan. Hänellä ei tunnu olevan yhtä paljoa kavereita kuin veljellään.
Ap
Ehkä isä on huolissaan tyttären yksinäisyydestä ja siksi etenkin haluaa viettää tämän kanssa aikaa. Siihen väliin ei mitään naisystävää kaivata säätämään.
Sinua siis häiritsee että mies viettää tiiviisti aikaa lastensa kanssa sillon kun ovat hänen luonaan, sinusta se ei ole ok? Toisaalta haluaisit että sinut esitellään heille? Minusta kuulostaa jotenkin oudolta. Ymmärtäisin jos haluaisit sitten vaikka viettää yhdessä aikaa.
Nuo iät juuri selittävät miehen toiminnan. Eivät ne lapset enää kauaa halua viettää aikaa vanhempiensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Pyyhkiikö miehesi siis pyllysi, kun tunnut tarvitsevan mieheltä jatkuvaa huomiota?"
Ei, mutta kyllä tuo kuulostaa ihan pimeältä ettet voi riittävästi huomioida noin isoja lapsia jos seurassanne on mies.
No se mies ei ole lapsille läheinen, eikä yhdessäolo rentoa. Miksi väkisin tuoda se mies kotiinsa silloin, kun lapset ovat siellä. Siitä ärsyyntyy ihan kaikki: minä, mies ja lapset. Ei tässä mitään uusioperhettä olla perustamassa.
Ei varmaan tarvitse uusioperhettä perustaa, mutta voisitko silti jättää lapset hetkeksi ja käydä vaikka miehen luona iltateellä tai edes iltakävelyllä? Onhan se nyt aivan outoa, jos teinejä pitää paapoa ja vahtia kuin jotain taaperoikäisiä. Mitä sitten kun muuttavat pois kotoa? Mahdollisesti vieraaseen kaupunkiin, jossa ei ole alkuun lainkaan ystäviä? Antaako
Minä ainakin olen hyvin tietoinen siitä, että teinit lähtevät kohta omilleen. Menetän jo nyt puolet perhe-elämästä heidän kanssaan, kun ovat isälläǎn. Minusta on ihan ymmärrettävää keskittyä perhe-elämään heidän kanssaan niinä viiikkoina kun he tässä vielä ovat.
Ja seitsemän kk on aika lyhyt aika.
Vierailija kirjoitti:
Ei 17v ja15v vietä kaikkea vapaa-aikaansa vanhemman kanssa. Mies valehtelee.
No ei kaikkea aikaa, mutta vuoroviikoin isällä. Mitä lie tekee työkseen. Meidän 17 vuotias poika ei ole mikään kyläluuta. Seurustelee, näkevät usein. Tyttö viettää myös meillä aikaa. Meillä toinen tekee 2 vuorotyötä. Viikonloppuisin on milloin aamua milloin iltaa. Joskus vain kysyttäessä vastaan, että yökylään ei nyt tulla. Poikamme kyllä viihtyy meidänkin seurassa ja kotona ylipäätään.
tälläisessa ap:n tapauksessa en toisi lasten elämään uutta kumppania.
Miehen toiminta kuitenkin haiskahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei 17v ja15v vietä kaikkea vapaa-aikaansa vanhemman kanssa. Mies valehtelee.
Ei tietenkään kaikkea. Mutta jos tyttö on poissa, niin poika korjaa mopoa isänsä kanssa. Ja jos poika on kavereillaan, niin tyttö on kotona ja tekee läksyjä tai hengaa muuten vaan. Hänellä ei tunnu olevan yhtä paljoa kavereita kuin veljellään.
Ap
Ihan hyvin voisit mennä sinne vaikka iltateelle luontevasti silloin kun toinen tai molemmat lapsista kotona puuhailemassa omiaan. Tuollaisia matalan kynnyksen piipahduksia ensin, iskän kaveri Liisa tulee käväseen jne. Kyllä ne teinit siitä sitten hoksaa.
No en suosittele. Kyllä teinejä tulee pohjustaa, ovat herkkiä. 7kk on loppupeleissä lyhyt aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei 17v ja15v vietä kaikkea vapaa-aikaansa vanhemman kanssa. Mies valehtelee.
Ei tietenkään kaikkea. Mutta jos tyttö on poissa, niin poika korjaa mopoa isänsä kanssa. Ja jos poika on kavereillaan, niin tyttö on kotona ja tekee läksyjä tai hengaa muuten vaan. Hänellä ei tunnu olevan yhtä paljoa kavereita kuin veljellään.
Ap
Ihan hyvin voisit mennä sinne vaikka iltateelle luontevasti silloin kun toinen tai molemmat lapsista kotona puuhailemassa omiaan. Tuollaisia matalan kynnyksen piipahduksia ensin, iskän kaveri Liisa tulee käväseen jne. Kyllä ne teinit siitä sitten hoksaa.
No en suosittele. Kyllä teinejä tulee pohjustaa, ovat herkkiä. 7kk on loppupeleissä lyhyt aika.
Siis mille ne teidän teininne ovat niin kovin herkkiä? Sille että äiti tai iskä saattaa eron jälkeen joskus alkaa seukkailla uudestaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelin yh isän kanssa,mut eihän hänellä riitä aika,kun työ ja muksut. Kavereita ollaan vielä, vaihdellaan kuulumisia viestitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei 17v ja15v vietä kaikkea vapaa-aikaansa vanhemman kanssa. Mies valehtelee.
Ei mitenkään kauhean hyvä saavutus, mutta mun äiti sai ensimmäisen lapsen 17-v ja meni naimisiin presidentin luvalla.
Miehillä voi olla muitakin naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisään vielä että en ole antanut miehelleni mitään kunnon selityksiä siitä että miksi hän ei ole meille tervetullut kun lapset ovat meillä, koska selitys olisi niin loukkaava. Lapset eivät halua. Mieti omalle kohdalle, että olisiko sinusta kiva että kotonasi olisi joku vieras ihminen jota vanhempasi huomioisi ja sinä jäisit itse vähemmälle huomiolle kun mihin olet tottunut
Tuon ikäisten lasten pitää hyvänen aika sentään jo ymmärtää, että mamman elämä ei pyöri vain heidän ympärillään.
No ei pidä, ovat herkässä iässä. Mikäli olisin aikoinani tienny, mikä show nousee kahden yh:n seurustelusta, olisin toiminut toisin eli ei niin avoimia lasten suhteen. No siitä kyllä selvittiin. Naimisissa ollaan oltu jo 20 vuotta, mutta. . .
Kokemukseni pohjalta naisten on lähes mahdotonta sopeutua tilanteeseen jossa hän ei ole tilanteessa keskipiste vaan miehen lapset vie myös huomiota. Ei ole halua sopeutua.... sen vuoksi kandee pitää nainen kaukana lapsista. Lapset näet pysyy....naisia taas tulee ja menee. Naiset ovat tuuliviirejä ja heitä ei oikein kannata sitoa vakaviin asioihin kuten lapsiin tai talon Lainoihin jne. Kun pitää tärkeät asiat itsellään ja vakaana niin oma elämä pysyy kasassa ja välttää pahemmat kriisit. Naisten epävakaus on miehelle uhka...siksi muutenkin kandee panostaa vakaisiin asioihin kuten lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisään vielä että en ole antanut miehelleni mitään kunnon selityksiä siitä että miksi hän ei ole meille tervetullut kun lapset ovat meillä, koska selitys olisi niin loukkaava. Lapset eivät halua. Mieti omalle kohdalle, että olisiko sinusta kiva että kotonasi olisi joku vieras ihminen jota vanhempasi huomioisi ja sinä jäisit itse vähemmälle huomiolle kun mihin olet tottunut
Tuon ikäisten lasten pitää hyvänen aika sentään jo ymmärtää, että mamman elämä ei pyöri vain heidän ympärillään.
En itsekään halua seurustelukumppania pyörimään kotiini, kun lapset ovat luonani. Siinä ei voi olla lapsille eikä miehelle täysin läsnä.
Siis miten läsnä sinä olet niille teineille yleensä? Pyyhitkö pyllyt j
Oletko äiti? Ja jos niin millainen? Sinä et tiedä lapsista yhtään mitään! -eri
"Oletko äiti? Ja jos niin millainen? Sinä et tiedä lapsista yhtään mitään! -eri"
En ole, luojan kiitos. Vanhemmuus on mennyt kummalliseksi jos teinejäkin pitää vielä paapoa ja valvoa kuin taaperoikäisiä. Kun ovat niiiiiin herkkiä.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä meillä kommunikaatiota on päivittäin eri tavoin, vaikka ei näĥtäisiinkään. Soitellaan, laitetaan viestejä ja ääniviestejä, lähetellään kuvia.
Mutta onhan tuossa yllä paljon asiaakin, tästä asiasta pitää keskustella jatkossa enemmän. Joulun aika jotenkin etäännytti ja pilasi meidän välejä. Ihan hyvin riittäisi minulle tapaamiset joka toinen viikko rytmillä + silloin tällöin lapsiviikolla, koska asumme 10 min matkan päässä toisistamme. Eronnut olen itsekin ja lapseni jo aikuiseksi kasvattanut, eli ei tämä mitään ikuisen vanhanpiian luulosairauttakaan ole. Toisaalta olen kyllä myös yllättynyt ja iloinen siitä, miten hyvät suhteet miehellä onkaan teineihinsä. En minä koskaan kyennyt tuollaista yhteyttä muodostamaan, mutta eivät olleet teinit myöskään liikoja kotona, vaan talleilla, säbää pelaamassa, salilla tai muuten vaan kavereiden kanssa ulkona.
Ap
Ap