Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko toimiva parisuhde yksinhuoltajan kanssa utopiaa?
07.01.2025 |
Tapasin viime juhannuksen alla mukavan vähän alle 50 v miehen, jonka kanssa alettiin pitää yhteyttä ja sitten sovittiin treffit. Ajatuksemme, huumorintajumme, kiinnostuksen kohteemme ja moni muu asia natsasi hyvin.
Keskustelimme melko pian myös parisuhteesta ja odotuksista parisuhteelle. Mies kysyi, haittaako minua, että hänellä on vielä kotona asuvia lapsia? Ei haittaa, vastasin tuolloin. Nyt en enää ole ihan samaa mieltä. Lapset ovat jo yläasteiän molemmin puolin ja viettävät aikaansa vuoroviikoin isällä ja äidillä. Tämä on ihan normaali järjestely monessa muussakin perheessä, jossa vanhemmat ovat eronneet. Me sovimme, että ollaan joka toinen viikko tiiviimmin yhdessä ja sitten nähdään joka toinen viikko harvemmin ja silloin jos tilanne sen sallii tai käydään vaikka yhdessä salilla tai lenkillä. Meidän suhteemme on oikein läheinen ja täynnä hellyyttä, kun lapset ovat äidillään ja me olemme kaksin. Mutta se mikä minua hämmentää, on että kohta ollaan oltu yhdessä seitsemän kuukautta, eivätkä lapset tiedä minusta mitään, saati että olisin edes nähnyt heidät.
Nyt on mennyt taas monta viikkoa, ettei olla tavattu ollenkaan. Ensin oli jouluvalmistelut, sitten ex-vaimo halusi vaihtaa lapsiviikkoa toiseen ajankohtaan, sitten oli joulu ja joulunpyhät, sitten ex-vaimo tuli kipeäksi eikä voinut ottaa lapsia, sitten on ollut pitkiä työpäiviä, väsymystä ja halua olla yksin, levätä ja rauhoittua, selvittää omia ajatuksiaan ym. Ja kun lapset ovat isällään, niin heidän kanssaan ollaan koko ajan ja puuhataan kaikenlaista, jonka ymmärtäisin paremmin jos lapset olisivat 12 ja 10, ei 17 ja 15.
Väkisìn alkaa tuntua, kuin olisin toinen nainen jossain salasuhteessa. Tai lelu, joka otetaan kaapista kun miehestä siltä tuntuu. Voinko tulla teille? Voitko tulla meille? Aina silloin kun miehelle sopii. Kun minä yritän ehdottaa jotain, vaikka tunnin kävelylenkkiä, niin ei yleensä sovi. Kävin jo ruokiksella lenkillä, syön ja käyn nopeasti punttiksella, täytyy tehdä vähän paperitöitä läppärillä, menen tänään aikaisin nukkumaan tms.
Mitä mieltä olette? Häpeääkö mies minua niin, ettei voi esitellä minua lapsilleen? Vai pelkääkö, että lapset kertovat äidilleen, että iskällä on joku uusi nainen? Erosta on jo viisi vuotta ja sen jälkeen on ollut joku lyhyempi suhde, jonka päättymisestä on siitäkin jo kaksi vuotta. Eli ei mielestäni tarvitsisi sitäkään varoa, mitä lapset ajattelee kun isän naisystävät vaihtuvat alituiseen. Minua tämä ainakin ahdistaa suuresti, enkä mitään kunnollisia selityksiä ole saanut, että miksi näin.
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Yksinhuoltajat on ihan ok siinä missä muutkin. Sellaisen kanssa en vain olisi, joka on exän pompoteltavana eikä sovituista ajoista pideta kiinni. Parisuhde ei vain onnistu, jos on koko ajan jotain muutosta ja säätöä lapsiviikonlopuista exän kanssa.
Aivan. Tuo on hyvin yleistä. Exä määrää tahdin.
Sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko olla niin, että lapset ovat olleet aiemmasta suhteesta mustasukkaisia ja suhde on jopa päättynyt lasten käytöksen takia. Mies ei halua pilata tätä teidän suhdetta. En ensimmäisenä ajattelisi, että mies ei ole 100 % vapaa, jos mitään merkkejä siihen ei ole. Ei lasten kanssa kotona oleminen sitä tarkoita.
Miehelle varmasti on ok suhde näin ja sinä haluaisit tiiviimpää. Kysy mieheltä suoraan ja sitten vaihtoehdot, että alat olla miehen ja lasten seurassa tai keksit silloin omia harrastuksia ja vietät omaa kivaa aikaa, kun mies on lasten kanssa tai etsit sellaisen miehen, jonka kanssa voitte olla koko ajan kanssasi yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Pyyhkiikö miehesi siis pyllysi, kun tunnut tarvitsevan mieheltä jatkuvaa huomiota?"
Ei, mutta kyllä tuo kuulostaa ihan pimeältä ettet voi riittävästi huomioida noin isoja lapsia jos seurassanne on mies.
No se mies ei ole lapsille läheinen, eikä yhdessäolo rentoa. Miksi väkisin tuoda se mies kotiinsa silloin, kun lapset ovat siellä. Siitä ärsyyntyy ihan kaikki: minä, mies ja lapset. Ei tässä mitään uusioperhettä olla perustamassa.
Ei väkisin kannata, mutta kerro toki tuo rehellisesti miehelle. Jotain outoa siinä on omastakin mielestäsi kun et hänelle ole syytä kertonut.
Mielenkiinnosta; käykö teillä koskaan muita ihmisiä kuin sinä ja teinit? Sinun kavereitasi? Teinien kavereita?
Pari minun kaveriani käy. Kaverit lähinnä hakemassa teineĵä ulos. Melko pieni asunto.
3. kappale: kiire, väsyttää, haluaa olla yksin, miettiä ajatuksiaan... Viikkoja!
Haiskahtaa siltä ettei halua olla enää parisuhteessa. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa ole välttämättä mitään outoa. Minulla on lapset 17 ja 15 ja ovat he nähneet miesystäväni, mutta eivät he halua että hän on meillä. En minä rupea sellaisesta heidän kanssaan tappelemaan, koska olisi kiusallista jos lapset käyttäytyisivät huonosti ja joutuisin välikäteen, kun en halua lapsille vieraan miehen edessä alkaa heitä kovistelemaan. Yksinhuoltajien lapset ovat usein tosi mustiksia vanhemmistaan. Ehdimme olla miehen kanssa muuten ja tietysti vanhemmalle ovat lapset aina tärkeimpiä. Mitään erityistä et siitä hyödy jos olet noiden lasten kanssa.
No menetkö sinä sitten miehen luo vaikka muutamaksi tunniksi silloin, kun sinulla on lapsiviikko? Meidän tapauksessamme mies ei jätä lapsia edes muutamaksi tunniksi ja lähde kanssani edes ulkoilemaan tai tule kylään. Se minua ahdistaa ja syö itsetuntoani. Vai onko tämäkin esim joku pelko siitä, että miehen olle
Vastauksena kysymykseen, niin en jätä mielelläni. Aikuisella on pitkä työpäivä ja lapsilla pitkä koulupäivä. Lisäksi on harrastuksia ja joskus voi olla joku pakollinen iltameno. "Vain" sen takia, että kävisin moikkaamassa miestä, en jätä yleensä lapsia, koska tapaamisaikoja on muutenkin riittävästi. Se perheaika, että syödään, tehdään kotitöitä, jutellaan, on arvokasta ja sitä kyllä vaalitaan. Jos sinulla ei ole itselläsi lapsia, niin et varmaan voi ymmärtää tätä. Se mopon rassaaminen tai teinitytön vierellä oleminen, kun hän tekee läksyjä, voi olla todella tärkeää. Teineillä on tosi usein jotain iästä riippuvaa murhettakin, ehkä isojakin ongelmia, joita vanhempi yrittää rauhallisella ja tasaisella läsnäolollaan lievittää. En tietenkään väitä että tästä olisi kysymys sinun tilanteessasi, mutta tarkoitan, että välttämättä ei ole mitään ongelmaa. Eroperheet ovat usein monella tavalla rikki ja miehen ensisijainen vastuu on omat lapset. Jos hän on toisen viikon sinun kanssasi, niin eikö se riitä, eikö ole kivaa että sinulla on omaakin aikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt valppaana av. Tarkkaile miestä, tarkkaile napureitasi ja tarkkaile myös itseäsi. Merkit ovat usein selvät, mutta me emme vain halua nähdä niitä.
Tässähän on kysymyksessä ihan samanlainen tapaus kuin se, josta pari vuotta sitten edesmenneen mummon sukulainen on täällä kertonut. Mummo kirjoitteli aikanaan paljon tällä palstalla ja hänen neuvoistaan oli apua monille, joilla oli vastaavantyyppisiä parisuhdeongelmia.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla
Minustakin tämä on ihan päivänselvä tapaus. Mummo on taas kerran oikeilla jäljillä.
Ja taas huomataan mitä seuraa kun eroillaan liian heppoisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisään vielä että en ole antanut miehelleni mitään kunnon selityksiä siitä että miksi hän ei ole meille tervetullut kun lapset ovat meillä, koska selitys olisi niin loukkaava. Lapset eivät halua. Mieti omalle kohdalle, että olisiko sinusta kiva että kotonasi olisi joku vieras ihminen jota vanhempasi huomioisi ja sinä jäisit itse vähemmälle huomiolle kun mihin olet tottunut
Tuon ikäisten lasten pitää hyvänen aika sentään jo ymmärtää, että mamman elämä ei pyöri vain heidän ympärillään.
En itsekään halua seurustelukumppania pyörimään kotiini, kun lapset ovat luonani. Siinä ei voi olla lapsille eikä miehelle täysin läsnä.
Siis miten läsnä sinä olet niille teineille yleensä? Pyyhitkö pyllyt j
Aivan ohis, mutta triggeröidytkö sinä ja muutama muu tosiaankin siitä, että vieras teini saa huomiota omalta vanhemmaltaan?
Vierailija kirjoitti:
Ja taas huomataan mitä seuraa kun eroillaan liian heppoisesti
Mummokaan ei oikein hyväksynyt avioeroa, vaikka ymmärsi kyllä kaikenlaisia ihmisiä. Näin kirjoitti mummon lapsenlapsi eräässä ketjussa:
Mummo oli naimisissa vaarini kanssa yli viisi vuosikymmentä. Vaari teki yrittäjänä korjausrakentamista ja kalusteasennuksia; myöhempinä vuosina hänellä oli kumppaneinaan veljensä ja tämän poika, siis isosetäni ja setäni.
Mummoa ja vaaria yhdisti luja kristillinen vakaumus, mutta he olivat myös yllättävän suvaitsevaisia isovanhempia ja ymmärsivät meidän nuorten kotkotuksia paremmin kuin äitini ja tätini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huolestuttavinta minusta on, ettei aloittajan ja miehen kommunikaatio toimi sen vertaa, että viikkojen tapaamattomuus olisi otettu tapetille. Itse olisin kysynyt asiasta jo monta kertaa tuohon mennessä. Ihan jo siitäkin, että haluaako toinen vielä olla yhdessä kanssani, kun tapaaminen ei kiinnosta viikkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Ja taas huomataan mitä seuraa kun eroillaan liian heppoisesti
Ei pidä ottaa niin tosissaan että triggeroituu tuosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Aivan ohis, mutta triggeröidytkö sinä ja muutama muu tosiaankin siitä, että vieras teini saa huomiota omalta vanhemmaltaan?"
En todellakaan. Sitä vierastan että teinit vaativat niin paljon jatkuvaa huomiota äidiltään ettei äidin kumppani saa astua asuntoon jalallaankaan.
Huono ennuste aikuisuuden kannalta niillä teineillä.
Vierailija kirjoitti:
"Aivan ohis, mutta triggeröidytkö sinä ja muutama muu tosiaankin siitä, että vieras teini saa huomiota omalta vanhemmaltaan?"
En todellakaan. Sitä vierastan että teinit vaativat niin paljon jatkuvaa huomiota äidiltään ettei äidin kumppani saa astua asuntoon jalallaankaan.
Huono ennuste aikuisuuden kannalta niillä teineillä.
Jospa onkin niin että äiti on himoissaan tuonut vuosien varrella monta vaihtuvaa väkivaltaista kumppania lasten nähtäväksi. Kyllä lapset sopeutuu-asenteella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs mies käy luonani, kun hänen lapsensa eivät ole kotona. Minun ovat aikuisia ja omillaan.
Saadaan olla rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Aivan ohis, mutta triggeröidytkö sinä ja muutama muu tosiaankin siitä, että vieras teini saa huomiota omalta vanhemmaltaan?"
En todellakaan. Sitä vierastan että teinit vaativat niin paljon jatkuvaa huomiota äidiltään ettei äidin kumppani saa astua asuntoon jalallaankaan.
Huono ennuste aikuisuuden kannalta niillä teineillä.
Jospa onkin niin että äiti on himoissaan tuonut vuosien varrella monta vaihtuvaa väkivaltaista kumppania lasten nähtäväksi. Kyllä lapset sopeutuu-asenteella!
Tuostahan voisi postata vaikka kuinka monta muuttuvaa jatkotarinaa 🤣🤣🤣
Komppaan mummoa ja ap:ta. Jos mies ei suostu syömään kissanlihakeittoa, niin armotta luiskaan.
Vierailija kirjoitti:
Eräs mies käy luonani, kun hänen lapsensa eivät ole kotona. Minun ovat aikuisia ja omillaan.
Saadaan olla rauhassa.
Ja hänellä on lapsia, jotka viihtyvät paremmin isän kuin äidin kanssa. Etenkin yksi heistä. Asia ei edes kuulu minulle, ei tulisi mieleenkään häiritä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut miesystäväni kanssa seitsemän vuotta enkä ole tavannut hänen aikuisia lapsiaan. Lapset kyllä ilmeisesti minusta tietävät.
Meillä oli sama tilanne. Kun sitten lopulta tapasin lapset, miehestä paljastui iso asia jonka oli salannut. Älkää olko sinisilmäisiä.
Oma kumppanini (mies samanikäinen kuin sulla) esitteli minut lapsilleen vasta kun parisuhteemme oli vakiintunut ja virallistettu. Tämä toimintatapa ei herättänyt mussa epäluuloa, vaan kunnioitusta. Mieheni tavoin ajattelen, ettei lapsille tarvitse esitellä mitään sellaista mikä ei ole varmasti pysyvää tai heidän elämäänsä ainakaan vielä vaikuttavaa. Tapailu/seukkasuhde ei ole sitä.
Alue: Aihe vapaa
Ei ikinä yh miestä. On vain ongelmia.