Onko toimiva parisuhde yksinhuoltajan kanssa utopiaa?
Tapasin viime juhannuksen alla mukavan vähän alle 50 v miehen, jonka kanssa alettiin pitää yhteyttä ja sitten sovittiin treffit. Ajatuksemme, huumorintajumme, kiinnostuksen kohteemme ja moni muu asia natsasi hyvin.
Keskustelimme melko pian myös parisuhteesta ja odotuksista parisuhteelle. Mies kysyi, haittaako minua, että hänellä on vielä kotona asuvia lapsia? Ei haittaa, vastasin tuolloin. Nyt en enää ole ihan samaa mieltä. Lapset ovat jo yläasteiän molemmin puolin ja viettävät aikaansa vuoroviikoin isällä ja äidillä. Tämä on ihan normaali järjestely monessa muussakin perheessä, jossa vanhemmat ovat eronneet. Me sovimme, että ollaan joka toinen viikko tiiviimmin yhdessä ja sitten nähdään joka toinen viikko harvemmin ja silloin jos tilanne sen sallii tai käydään vaikka yhdessä salilla tai lenkillä. Meidän suhteemme on oikein läheinen ja täynnä hellyyttä, kun lapset ovat äidillään ja me olemme kaksin. Mutta se mikä minua hämmentää, on että kohta ollaan oltu yhdessä seitsemän kuukautta, eivätkä lapset tiedä minusta mitään, saati että olisin edes nähnyt heidät.
Nyt on mennyt taas monta viikkoa, ettei olla tavattu ollenkaan. Ensin oli jouluvalmistelut, sitten ex-vaimo halusi vaihtaa lapsiviikkoa toiseen ajankohtaan, sitten oli joulu ja joulunpyhät, sitten ex-vaimo tuli kipeäksi eikä voinut ottaa lapsia, sitten on ollut pitkiä työpäiviä, väsymystä ja halua olla yksin, levätä ja rauhoittua, selvittää omia ajatuksiaan ym. Ja kun lapset ovat isällään, niin heidän kanssaan ollaan koko ajan ja puuhataan kaikenlaista, jonka ymmärtäisin paremmin jos lapset olisivat 12 ja 10, ei 17 ja 15.
Väkisìn alkaa tuntua, kuin olisin toinen nainen jossain salasuhteessa. Tai lelu, joka otetaan kaapista kun miehestä siltä tuntuu. Voinko tulla teille? Voitko tulla meille? Aina silloin kun miehelle sopii. Kun minä yritän ehdottaa jotain, vaikka tunnin kävelylenkkiä, niin ei yleensä sovi. Kävin jo ruokiksella lenkillä, syön ja käyn nopeasti punttiksella, täytyy tehdä vähän paperitöitä läppärillä, menen tänään aikaisin nukkumaan tms.
Mitä mieltä olette? Häpeääkö mies minua niin, ettei voi esitellä minua lapsilleen? Vai pelkääkö, että lapset kertovat äidilleen, että iskällä on joku uusi nainen? Erosta on jo viisi vuotta ja sen jälkeen on ollut joku lyhyempi suhde, jonka päättymisestä on siitäkin jo kaksi vuotta. Eli ei mielestäni tarvitsisi sitäkään varoa, mitä lapset ajattelee kun isän naisystävät vaihtuvat alituiseen. Minua tämä ainakin ahdistaa suuresti, enkä mitään kunnollisia selityksiä ole saanut, että miksi näin.
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Ja lisään vielä että en ole antanut miehelleni mitään kunnon selityksiä siitä että miksi hän ei ole meille tervetullut kun lapset ovat meillä, koska selitys olisi niin loukkaava. Lapset eivät halua. Mieti omalle kohdalle, että olisiko sinusta kiva että kotonasi olisi joku vieras ihminen jota vanhempasi huomioisi ja sinä jäisit itse vähemmälle huomiolle kun mihin olet tottunut
Tuon ikäisten lasten pitää hyvänen aika sentään jo ymmärtää, että mamman elämä ei pyöri vain heidän ympärillään.
Omat isot vuoroviikkolapset kulkee mielensä mukaan luokseni myös toisen vanhemman viikolla. Vähän on päiviä vuodessa, jolloin en edes toista lapsistani tapaisi. Mielellään pidän lapsia luonani viikkokausia, jos exällä on menoja tai hän on sairaana. Joustoa löytyy kyllä myös exän puolelta, jos minulla on joku tärkeä meno.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisään vielä että en ole antanut miehelleni mitään kunnon selityksiä siitä että miksi hän ei ole meille tervetullut kun lapset ovat meillä, koska selitys olisi niin loukkaava. Lapset eivät halua. Mieti omalle kohdalle, että olisiko sinusta kiva että kotonasi olisi joku vieras ihminen jota vanhempasi huomioisi ja sinä jäisit itse vähemmälle huomiolle kun mihin olet tottunut
Tuon ikäisten lasten pitää hyvänen aika sentään jo ymmärtää, että mamman elämä ei pyöri vain heidän ympärillään.
En itsekään halua seurustelukumppania pyörimään kotiini, kun lapset ovat luonani. Siinä ei voi olla lapsille eikä miehelle täysin läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisään vielä että en ole antanut miehelleni mitään kunnon selityksiä siitä että miksi hän ei ole meille tervetullut kun lapset ovat meillä, koska selitys olisi niin loukkaava. Lapset eivät halua. Mieti omalle kohdalle, että olisiko sinusta kiva että kotonasi olisi joku vieras ihminen jota vanhempasi huomioisi ja sinä jäisit itse vähemmälle huomiolle kun mihin olet tottunut
Tuon ikäisten lasten pitää hyvänen aika sentään jo ymmärtää, että mamman elämä ei pyöri vain heidän ympärillään.
Minua itseäni rasittaa jos näen että lapset tai mies ovat vaivautuneita tai eivät tunne oloaan kotoisaksi. Mamman elämä ei pyöri lasten ympärillä mutta ymmärrän että pieneen kerrostaloasuntoon ei haluta vierasta äijää, täällä teinityttö käy suihkussa olkkarin kautta pyyhkeeseen kääriytyneenä ja mammankin s eskielämä on ankeaa jos pitää huolehtia siitä että teinit ei kuule. Olen miehen kanssa muualla tai sitten jos meillä niin silloin kun lapset ovat poissa. Oman viihtyisyyteni takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisään vielä että en ole antanut miehelleni mitään kunnon selityksiä siitä että miksi hän ei ole meille tervetullut kun lapset ovat meillä, koska selitys olisi niin loukkaava. Lapset eivät halua. Mieti omalle kohdalle, että olisiko sinusta kiva että kotonasi olisi joku vieras ihminen jota vanhempasi huomioisi ja sinä jäisit itse vähemmälle huomiolle kun mihin olet tottunut
Tuon ikäisten lasten pitää hyvänen aika sentään jo ymmärtää, että mamman elämä ei pyöri vain heidän ympärillään.
En itsekään halua seurustelukumppania pyörimään kotiini, kun lapset ovat luonani. Siinä ei voi olla lapsille eikä miehelle täysin läsnä.
Siis miten läsnä sinä olet niille teineille yleensä? Pyyhitkö pyllyt ja suupielet? Pilkot perunat valmiiksi, luet iltasadun, letität hiukset aamuisin?
Kuulostaa kummalliselta.
No seuraavan kerran kun mies jotain ehdottaa, annat samat selitykset kuin hän itsekin: olen väsynyt, ennätin sopia jo muuta jne. Sitten katsot että käykö edelleenkään miehelle mikään mitä itse ehdotat ja jos ei, niin tiedät että suhde on loppu. Hän ei vaan ollut tarpeeksi kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa ole välttämättä mitään outoa. Minulla on lapset 17 ja 15 ja ovat he nähneet miesystäväni, mutta eivät he halua että hän on meillä. En minä rupea sellaisesta heidän kanssaan tappelemaan, koska olisi kiusallista jos lapset käyttäytyisivät huonosti ja joutuisin välikäteen, kun en halua lapsille vieraan miehen edessä alkaa heitä kovistelemaan. Yksinhuoltajien lapset ovat usein tosi mustiksia vanhemmistaan. Ehdimme olla miehen kanssa muuten ja tietysti vanhemmalle ovat lapset aina tärkeimpiä. Mitään erityistä et siitä hyödy jos olet noiden lasten kanssa.
No menetkö sinä sitten miehen luo vaikka muutamaksi tunniksi silloin, kun sinulla on lapsiviikko? Meidän tapauksessamme mies ei jätä lapsia edes muutamaksi tunniksi ja lähde kanssani edes ulkoilemaan tai tule kylään. Se minua ahdistaa ja syö itsetuntoani. Vai onko tämäkin esim joku pelko siitä, että miehen ollessa poissa lasten äiti soittaa ja tarkistaa, mikä tilanne? Ja saa kuulla, että iskä lähti pari tuntia sitten johonkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa ole välttämättä mitään outoa. Minulla on lapset 17 ja 15 ja ovat he nähneet miesystäväni, mutta eivät he halua että hän on meillä. En minä rupea sellaisesta heidän kanssaan tappelemaan, koska olisi kiusallista jos lapset käyttäytyisivät huonosti ja joutuisin välikäteen, kun en halua lapsille vieraan miehen edessä alkaa heitä kovistelemaan. Yksinhuoltajien lapset ovat usein tosi mustiksia vanhemmistaan. Ehdimme olla miehen kanssa muuten ja tietysti vanhemmalle ovat lapset aina tärkeimpiä. Mitään erityistä et siitä hyödy jos olet noiden lasten kanssa.
Jotkut on ehkä mustiksia, jotkut ei. Oma lapseni vinkuu usein, että hanki mies, käskee mennä treffeille ja on antanut vinkkiä mistä voisi löytää miehen. Hänellä kyllä oma lehmä ojassa, kun haluaisi sisaruksia, mutta kyllä yh-äidin kanssa kasvanut tuttuni sanoi, että oli helpotus kun äitinsä löysi kumppanin silloin kun tuo tuttu oli juurikin 17v. Hän oli kokenut, että ei tarvi enää miettiä miten äiti pärjää, ja pystyi keskittymään rauhassa oman elämän rakentamiseen ja nuoruutensa kun tiesi, että äidillä on kaveri.
On. Älä mene siihen vipuun. Seksikö sellaiseen suhteeseen vie?
Vierailija kirjoitti:
Omat isot vuoroviikkolapset kulkee mielensä mukaan luokseni myös toisen vanhemman viikolla. Vähän on päiviä vuodessa, jolloin en edes toista lapsistani tapaisi. Mielellään pidän lapsia luonani viikkokausia, jos exällä on menoja tai hän on sairaana. Joustoa löytyy kyllä myös exän puolelta, jos minulla on joku tärkeä meno.
Eihän tuossa mitään väärää ole. Paitsi jos se vaikuttaa sinun uusiin parisuhdekuvioihisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisään vielä että en ole antanut miehelleni mitään kunnon selityksiä siitä että miksi hän ei ole meille tervetullut kun lapset ovat meillä, koska selitys olisi niin loukkaava. Lapset eivät halua. Mieti omalle kohdalle, että olisiko sinusta kiva että kotonasi olisi joku vieras ihminen jota vanhempasi huomioisi ja sinä jäisit itse vähemmälle huomiolle kun mihin olet tottunut
Tuon ikäisten lasten pitää hyvänen aika sentään jo ymmärtää, että mamman elämä ei pyöri vain heidän ympärillään.
En itsekään halua seurustelukumppania pyörimään kotiini, kun lapset ovat luonani. Siinä ei voi olla lapsille eikä miehelle täysin läsnä.
Siis miten läsnä sinä olet niille teineille yleensä? Pyyhitkö pyllyt j
Jutellaan, kokataan, syödään, katsotaan yhdessä telkkaria ja välillä lähdetään kuntoilemaan tai vaikka shoppailemaan. Meillä on kivaa yhdessä.
Pyyhkiikö miehesi siis pyllysi, kun tunnut tarvitsevan mieheltä jatkuvaa huomiota?
Ikinä ei seurustella yksinhuoltajan kanssa, olkoon mies tai nainen!
"Pyyhkiikö miehesi siis pyllysi, kun tunnut tarvitsevan mieheltä jatkuvaa huomiota?"
Ei, mutta kyllä tuo kuulostaa ihan pimeältä ettet voi riittävästi huomioida noin isoja lapsia jos seurassanne on mies.
Vierailija kirjoitti:
"Pyyhkiikö miehesi siis pyllysi, kun tunnut tarvitsevan mieheltä jatkuvaa huomiota?"
Ei, mutta kyllä tuo kuulostaa ihan pimeältä ettet voi riittävästi huomioida noin isoja lapsia jos seurassanne on mies.
No se mies ei ole lapsille läheinen, eikä yhdessäolo rentoa. Miksi väkisin tuoda se mies kotiinsa silloin, kun lapset ovat siellä. Siitä ärsyyntyy ihan kaikki: minä, mies ja lapset. Ei tässä mitään uusioperhettä olla perustamassa.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa ole välttämättä mitään outoa. Minulla on lapset 17 ja 15 ja ovat he nähneet miesystäväni, mutta eivät he halua että hän on meillä. En minä rupea sellaisesta heidän kanssaan tappelemaan, koska olisi kiusallista jos lapset käyttäytyisivät huonosti ja joutuisin välikäteen, kun en halua lapsille vieraan miehen edessä alkaa heitä kovistelemaan. Yksinhuoltajien lapset ovat usein tosi mustiksia vanhemmistaan. Ehdimme olla miehen kanssa muuten ja tietysti vanhemmalle ovat lapset aina tärkeimpiä. Mitään erityistä et siitä hyödy jos olet noiden lasten kanssa.
Tässä tapauksessa lapset eivät edes ole tavanneet isän uutta puolisoa. Eihän kukaan kai tapaamatta päätä, ettei pidä tai halua olla jonkun seurassa. Ja tuosta ap:n kertomuksesta sai kyllä kuvan, ettei ole tarkoitus olla jatkuvasti yhdessä lapsiviikoilla. En oikein ymmärrä miksi teinit eivät voisi nähdä ohimennen isän naisystävää. Tai isä voisi käydä kävelyllä naisystävän kanssa lapsien ollessa pidempään hänen luonaan. Tuskin isä ottaa teinejään joka paikkaan mukaan muutenkaan, saatikka tuon ikäiset edes halua aina mukaan. Ja muun suvun tietäessä naisystävästä, myös oletettavasti mikään salaisuus tämän suhde ei ole. Joten kuulostaa melko erikoiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Pyyhkiikö miehesi siis pyllysi, kun tunnut tarvitsevan mieheltä jatkuvaa huomiota?"
Ei, mutta kyllä tuo kuulostaa ihan pimeältä ettet voi riittävästi huomioida noin isoja lapsia jos seurassanne on mies.
No se mies ei ole lapsille läheinen, eikä yhdessäolo rentoa. Miksi väkisin tuoda se mies kotiinsa silloin, kun lapset ovat siellä. Siitä ärsyyntyy ihan kaikki: minä, mies ja lapset. Ei tässä mitään uusioperhettä olla perustamassa.
Ei väkisin kannata, mutta kerro toki tuo rehellisesti miehelle. Jotain outoa siinä on omastakin mielestäsi kun et hänelle ole syytä kertonut.
Mielenkiinnosta; käykö teillä koskaan muita ihmisiä kuin sinä ja teinit? Sinun kavereitasi? Teinien kavereita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa ole välttämättä mitään outoa. Minulla on lapset 17 ja 15 ja ovat he nähneet miesystäväni, mutta eivät he halua että hän on meillä. En minä rupea sellaisesta heidän kanssaan tappelemaan, koska olisi kiusallista jos lapset käyttäytyisivät huonosti ja joutuisin välikäteen, kun en halua lapsille vieraan miehen edessä alkaa heitä kovistelemaan. Yksinhuoltajien lapset ovat usein tosi mustiksia vanhemmistaan. Ehdimme olla miehen kanssa muuten ja tietysti vanhemmalle ovat lapset aina tärkeimpiä. Mitään erityistä et siitä hyödy jos olet noiden lasten kanssa.
Tässä tapauksessa lapset eivät edes ole tavanneet isän uutta puolisoa. Eihän kukaan kai tapaamatta päätä, ettei pidä tai halua olla jonkun seurassa. Ja tuosta ap:n kertomuksesta sai kyllä kuvan, ettei ole tarkoitus olla jatkuvasti yhdessä lapsiviikoilla. En oikein ymmärrä miksi teinit eivät voisi nähdä ohime
Tämä. Ja ohiksena, mielestäni vielä huolestuttavampaa on se ettei mies halua sitten tavata edes lapsettomilla viikoilla. Nytkään eivät ole tavanneet viikkoihin kun on lapset tai töitä tai punttis tai väsymystä tai tai tai...
Ap, he's just not that into you. Tai eksä ei olekaan niin eksä kuin mitä mies antaa ymmärtää.
Jos ei ole sitoutunut lastensa toiseen vanhempaan niin ei sellainen sitoudu keneenkään muuhunkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Pyyhkiikö miehesi siis pyllysi, kun tunnut tarvitsevan mieheltä jatkuvaa huomiota?"
Ei, mutta kyllä tuo kuulostaa ihan pimeältä ettet voi riittävästi huomioida noin isoja lapsia jos seurassanne on mies.
No se mies ei ole lapsille läheinen, eikä yhdessäolo rentoa. Miksi väkisin tuoda se mies kotiinsa silloin, kun lapset ovat siellä. Siitä ärsyyntyy ihan kaikki: minä, mies ja lapset. Ei tässä mitään uusioperhettä olla perustamassa.
Ei varmaan tarvitse uusioperhettä perustaa, mutta voisitko silti jättää lapset hetkeksi ja käydä vaikka miehen luona iltateellä tai edes iltakävelyllä? Onhan se nyt aivan outoa, jos teinejä pitää paapoa ja vahtia kuin jotain taaperoikäisiä. Mitä sitten kun muuttavat pois kotoa? Mahdollisesti vieraaseen kaupunkiin, jossa ei ole alkuun lainkaan ystäviä? Antaako tuollanen äiti seuraneitinä ettei tarvitse olla yksin hyvät eväät tulevaan itsenäistymiseen? Kaikenlaiseen sitä törmääkin...
Kuulostaa hämärältä. Teinit eivät vie noin paljon isän aikaa. Ja miten suunnitelmat lasten olinpaikan suhteen muuttuvat vähän väliä? Miten heidän äitinsä sairastui kun piti lapsiviikko perua?
Hälytyskellot soivat. En usko että mies on 100% sinkku.