Miten te aamu-uniset pärjäätte tässä aamurytmisessä maailmassa?
Jokainen aamu klo 6.30 herääminen on täyttä taistelua ja tuskaa, keho ja pää ei toimi. Eikä auta vaikka menisi kuinka ajoissa nukkumaan. Elintavat ovat kunnossa, tosin liikkua haluaisin enemmän, mutta kun olen työpäivän jälkeen niin poikki että se on pakottamista. Eikä aamu-unisuus ole muuttunut mihinkään niissäkään elämänvaiheissa jolloin olen liikkunut hyvin aktiivisesti. Iltatyötä en voi perheen vuoksi tehdä. Auttaisi jos saisi edes pari tuntia myöhemmin aloittaa työt, mutta se ei onnistu. Olen ollut tällainen jo lapsena, muistan miten vaikeita aikaiset kouluaamut olivat.
Ärsyttää kun mies on sellainen että herää luonnostaan ilman kellonsoittoa eikä voi käsittää miksi minulle aamut on niin vaikeita.
Miten te muut aamu-uniset selviätte?
Kommentit (133)
Koulutkin piti käydä illalla koska aamurytmi vaan ei onnistunut.
Jaksan aina jonkin aikaa. Sitten nukun pommiin ja lopulta jään saikulle. Sitten taas uus yritys jne.
Aamuvirkkuna teen jatkuvaa iltatyötä. Jatkuvat päänsäryt loppuivat vuoden jälkeen.
Mulla on sillee hankala että olen sekä aamu - että iltauninen. Mun toimintakyky päivässä on kello 11-18. Alkaa tavarat tippua käsistä, enkä tajua enää mitään illalla ja silti en saa unta. Sitten aamulla kestää kauan tulla tolkkuihinsa myöskin.
Lopetin työt rakennusalalla tuon takia. Pelkkää kidutusta mennä seitsemäksi. Olo on kuin zombilla, oksettaa ja vihaan elämääni. Miten menet "aikaisemmin nukkumaan" kun uni ei tule?? Se on idioottimainen neuvo, kertoja ei tiedä mistä puhuu.
Pitäisi jo luopua aamuvirkkuuden ihannoinnista, kun tutkimuksetkin kertovat ihmisten olevan biologisesti näissä erilaisia. Ei voi olla terveellistä joutua koko elämänsä elämään väkisin väärässä rytmissä.
Vierailija kirjoitti:
Lopetin työt rakennusalalla tuon takia. Pelkkää kidutusta mennä seitsemäksi. Olo on kuin zombilla, oksettaa ja vihaan elämääni. Miten menet "aikaisemmin nukkumaan" kun uni ei tule?? Se on idioottimainen neuvo, kertoja ei tiedä mistä puhuu.
Mun piti joskus mennä kuuteen niin piti herätä aina neljän jälkeen aamuyöstä. Olin aivan kuin joku humalainen, puin ties mitä päälleni ja hoipersin junaan. Ihan hirveetä.
En onnistukaan. Kouluaikoina 8 alkavat tunnit jäi väliin.
Lukio iltakouluna. Työpaikat siten, ettei aamuyön herätyksiä.
Nytkin tätä kirjottaessa juon vasta aamukahvia...
wääwääniisk!!ÄITIII!MÄ EN HALUU!!säälittävää ulinaa.
Koulut oli kidutusta. Tuolloin päätin että valitsen alan jossa mahdollista tehdä omaan tahtiin töitä. Tein asian eteen paljon määrätietoisesti töitä vuosia ja nyt olen siinä tilassa, että jotenkuten edes siedettävät olot. Jos lasta ei olisi, tekisin töitä 12-21 välillä. Mutta tyydyn tähän hetkiseen eli herään noin 7.30-8.00 ja aloitan työt joskus 9.30-10 välillä (etä) kun pää alkaa edes jotenkuten toimia. Onneksi olen päässyt asemaan, jossa saan itse vaikuttaa työaikaani; työnantajani ei välitä kunhan työt tulee tehtyä.
N40
Kaikkein ärsyttävimpiä ovat aamuvirkut jotka kuvittelevat rytmin olevan vain omasta päätöksestä ja reippaudesta kiinni.
Ei ollut vaihtoehtoja. Kun herätyskello soi, niin ylös sängystä vaan. Nyt olen eläkkeellä ja nukun päivät ja valvon yöt. Päinvastoin kuin silloin, kun olin työelämässä.
Talvisota alkoi aamulla klo. 7, luulen että ketään ei nukuttanut.
Tuntuu että en selviä. Kaikki työpäivät menevät ihan sumussa. En edes pysty syömään aamulla. Kroppa on niin unitilassa aamuisin, että tulee huono olo ja oksennan jos syön.
Usein nukun töiden jälkeen, kun olen niin väsynyt. Viikonloppuisin rytmi kääntyy aina siihen, että nautin yöstä ja valvon aamuun ja nukun päivällä.
Jos onnistun väsynystaistelemaan itseni iltaan Nukkumatti päiväunia niin klo 21 alkaa kiristyminen, ideoita tulvii, aktiivisuus kasvaa jne. Kadehdin töitä tekeviä! Itse olen it-alalla eikä löydy yötyötä yhtä hyvällä palkalla. Valitettavasti..
Oikein hyvin. Meen aamulla nukkumaan.
- yökkö
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että en selviä. Kaikki työpäivät menevät ihan sumussa. En edes pysty syömään aamulla. Kroppa on niin unitilassa aamuisin, että tulee huono olo ja oksennan jos syön.
Usein nukun töiden jälkeen, kun olen niin väsynyt. Viikonloppuisin rytmi kääntyy aina siihen, että nautin yöstä ja valvon aamuun ja nukun päivällä.
Jos onnistun väsynystaistelemaan itseni iltaan Nukkumatti päiväunia niin klo 21 alkaa kiristyminen, ideoita tulvii, aktiivisuus kasvaa jne. Kadehdin töitä tekeviä! Itse olen it-alalla eikä löydy yötyötä yhtä hyvällä palkalla. Valitettavasti..
Hohhoi.. automaatti korjaus. Sori
Varhaisjakelijana ollessa piti herätä 03:45, kun työt alkoivat 04:30. Onneksi "työpäivä" oli vain noin kolme tuntia ja pääsi uudestaan nukkumaan heti aamusta, kun en tehnyt muuta työtä.
Vaikeeta on ollut. Aamuvirkkuilu on perkeleestä. Koulut olivat tuskaa ja AMK varsinkin meni aivan tuubaan. Sydäntä särkee pienten koulujen sulkemisen vuoksi kun nykyään sivummalla asuvien perheiden lapsoset pannaan istumaan auton kyytiin 3 tuntia päivässä ja lähtö aamulla klo 6.20. Huh huh. Ja se kyyti kulkee niin hitaasti että jo on kumma. Omalla autolla ehkä 25 min suoraan ajettuna, mutta kun kerätään yhteen ja samaan kyytiin vaikka ketä, niin kestää 1,5 tuntia. Siinäpä kivasti flunssat leviää ja entäpä missä käyt vessassa? Kiva olla melkein heti herättyään tärisevässä minibussissa. Ei onnistuisi minulta. Menkääs ministerit kokeileemaan tuommoista. Jotkut on siinä lingossa 9 vuotta putkeen....
Tällä hetkellä itse olen sentään (etä)työssä jonka aloituksen voi itse päättää klo 6 - 10 välillä. Yleensä menee lähemmäs klo 10 se aloitus.... Ja silloinkin tukka pystyssä koneelle melkein suoraan sängystä.
Aamuvirkuille sanoisin että käännetäänpä tilanne toisin päin. Pannaan teidät valvomaan klo 03:een saakka niin katsotaan vieläkö sitä ininää ja valitusta riittää. Miltä tuntuu horroksessa ja sumussa toikkaroida? Ja siihen sitten iltavirkut voivat heittää herjaa että nuku pallopää myöhempään äläkä höhlä herää aamukuudelta! Heh heh. :)))
Piti vaihtaa ilta/yö työhön. En pysty lähtemään kellonsoitoitosta töihin.