Miten te aamu-uniset pärjäätte tässä aamurytmisessä maailmassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin ehdottaa kerran tällaiselle iltavirkulle, että hakeutuisi iltatöihin. Se ei kuulemma käy, koska haluaa lopettaa työt 16-17 aikaan. Nukkui aina puolille päiville, että mitenköhän tuo nyt käytännössä järjestyisi? 

Monelle aikaisista aamuista kärsivälle voi olla iso merkitys jo sillä jos saa aloittaa parikin tuntia myöhemmin. Iltatöitä ei muutenkaan kaikille riitä, yhteiskunta pyörii edelleen aamurytmissä ja työelämässä tarvittaisi enemmän joustoa. Tähän suuntaan ollaan hiljalleen enemmän menossa, mutta tiukassa istuvat edelleen ajatukset aamuvirkkuuden paremmuudesta.

Jos haluaa päästä töistä klo 16-17, niin työpäivä alkaa silloin klo 8-9, ellet sitten tee lyhyempää työaikaa. Aina ei joustot ole mahdollisia. Ja tämä esimerkkini oli ihmisestä, jonka työpaikka oli avoinna asiakkaille 7.30-21. Ei silti halunnut tehdä vain iltaa. Outoa.

Monella aamuvirkulla on ylenkatsova asenne aamu-unisia kohtaan. Aamu-unisuus ei ole yhtä kuin laiskuus ja saamattomuus eikä synnynnäinen rytmi muutu elämäntavoilla tai aikaisin nukkumaan menemisellä. Elimistö vain toimii eri rytmissä eikä sitä voi tietyn rajan jälkeen toiseksi muuttaa.

Up

Aamut on myrkkyä, en vain herää, en niin en. Töihin herään klo 05.30, matkaa, joten pakko herätä ajoissa. Aivan tervanjuontia, ruoka ei maistu noin aikaisin, sitten on jo nälkä pian ja tulee nälkäkiukku. En herää töissäkään täyteen latinkiin ennenkuin noin puolenpäivän jälkeen. Aamu on todella raskas, välillä jopa itkettää kun en saa kroppaani liikkeelle, kesä on helpompaa aikaisin, talvella olen ihan muumio. Joo, ei aikaisin nukkumaan vaikuta minuun mitenkään, ihan sitkeetä touhua, se menee jo henkisyyden puolelle kun ei kroppa starttaa ja pää on ihan jumissa. Rasittavaa myös töissä.

Vierailija kirjoitti:

Monella aamuvirkulla on ylenkatsova asenne aamu-unisia kohtaan. Aamu-unisuus ei ole yhtä kuin laiskuus ja saamattomuus eikä synnynnäinen rytmi muutu elämäntavoilla tai aikaisin nukkumaan menemisellä. Elimistö vain toimii eri rytmissä eikä sitä voi tietyn rajan jälkeen toiseksi muuttaa.

Hyvä kommentti, vaikka kuinka piiskaat itseäsi liikkeelle, menee vain huonompaan suuntaan. Mies meillä lähtee kuin jänis makuulta ja sanoo, että on teennäistä olla aamulaiska, vaan ottaa niskasta kiinni ja reipastuu, tämäkin lause saa toiminnat entistä huonommalle tolalle. Ei aamu-unisuus ole mikään laiskuus tai oma valinta. Viikonloppuisin olen parhaimmillani kotitöissä klo 18-00.00 sen jälkeen nukkumaan. Minun sisäinen kello toimii näin.

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka eivät ymmärrä voisivat kokeilla viikosta toiseen kiskoa itsensä hereille ja töihin keskellä yötä kun uni on syvimmillään. Sellaista se monelle aamu-uniselle on. Keho ja aivot luulevat että on yö, mutta täytyy väkivalloin repiä itsensä liikkeelle. Kuinkahan paljon ihmisten psyykkisillä ja fyysisillä terveysongelmilla on yhteyttä pakotetussa aamurytmissä elämiseen...

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka eivät ymmärrä voisivat kokeilla viikosta toiseen kiskoa itsensä hereille ja töihin keskellä yötä kun uni on syvimmillään. Sellaista se monelle aamu-uniselle on. Keho ja aivot luulevat että on yö, mutta täytyy väkivalloin repiä itsensä liikkeelle. Kuinkahan paljon ihmisten psyykkisillä ja fyysisillä terveysongelmilla on yhteyttä pakotetussa aamurytmissä elämiseen...

Tämä!

Oikein, loistava kommentti tämäkin. Olen jo sen verran kokemusasiantuntija, että ihan äärirajoilla on aamut, aamupäivät ovat usein herkkää aikaa myös kiukustua kun kaikki on jotenkin niin tahmeaa ja ottaa lujille, en ymmärrä tätä sisäistä kelloani, että onkin tullut juuri minuun. Tarkkuutta ja itseohjautuvassa työssä tuo rytmi on todella haastavaa ja henkisesti erittäin raskasta. Perjantaina on jo kotiin lähdettäessä ihan poikki ja kuitti.

Sitten moni viisastelee, että pitää vaan nousta ylös eikä olla laiska ja jäädä nukkumaan. Vaikka sitähän iso osa aamu-unisista koko ajan tekeekin, pakottaa väkisin itsensä liikkeelle vaikka kuinka tekisi pahaa. Niin olen itsekin tehnyt kolmekymmentä vuotta koulun ja työn vuoksi, koska on ollut pakko. Että ei se kehon biologinen rytmi ole mistään tahdonvoimasta tai reippaudesta kiinni.

Tämä vaikutti ihan valtavasti elämääni noin nelikymppiseksi asti. Olen jo lapsena ollut aamu-uninen ja valitettavasti synnyin vanhemmille, joiden mielestä myöhäisempi unirytmi on laiskuutta. Samaa mieltä oli ensimmäinen mieheni, joka ei ymmärtänyt että nukuin oikeasti vähemmän kuin hän, nukuin vain eri aikaan. 

Myöhemmin tein pitkään työtä, jonne piti mennä seitsemään. Töiden jälkeen olin ihan zombi. Oli naurettavaa kuunnella miten muut ihannoivat aamuvuoroa, kun "jää niin paljon aikaa muuhun". Aikaa, jota ei sekavuudeltaan ja väsymykseltään pysty käyttämään mitenkään. Lähinnä tuijottaa seinää ja yrittää olla nukahtamatta päiväunille, sillä edelleen yrittää uskoa siihen että joskus unirytmi kääntyy. Mutta kuinka ollakaan, illalla on taas virkeä kuin peippo.

Sain lopulta käsittämättömiä, pahoja vatsavaivoja. Siihen aikaan aloin tajuta että en pysty kääntämään luontaista rytmiäni ja teen töitä terveyteni kustannuksella. Löysin uuden alan ja työn. Nykyään minulla ei ole lainkaan työaikaa eikä minun tarvitse käyttää koskaan herätyskelloa. Ei mennyt kauaa kun vuosia vaivannut ongelmavatsa alkoi toimia kuin unelma, ja kaikki muutkin vaivat väistyivät. Laihduin itsestään 20 kiloa, todennäköisesti siksi että oli taas virtaa tehdä asioita. Voin ihan hiton hyvin ja näytän 10 vuotta nuoremmalta kuin 10 vuotta sitten. 

Aamuherääminen helpottui, kun raudanpuute korjattiin. Sitä ennen aamut oli tuskaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä vaikutti ihan valtavasti elämääni noin nelikymppiseksi asti. Olen jo lapsena ollut aamu-uninen ja valitettavasti synnyin vanhemmille, joiden mielestä myöhäisempi unirytmi on laiskuutta. Samaa mieltä oli ensimmäinen mieheni, joka ei ymmärtänyt että nukuin oikeasti vähemmän kuin hän, nukuin vain eri aikaan. 

Myöhemmin tein pitkään työtä, jonne piti mennä seitsemään. Töiden jälkeen olin ihan zombi. Oli naurettavaa kuunnella miten muut ihannoivat aamuvuoroa, kun "jää niin paljon aikaa muuhun". Aikaa, jota ei sekavuudeltaan ja väsymykseltään pysty käyttämään mitenkään. Lähinnä tuijottaa seinää ja yrittää olla nukahtamatta päiväunille, sillä edelleen yrittää uskoa siihen että joskus unirytmi kääntyy. Mutta kuinka ollakaan, illalla on taas virkeä kuin peippo.

Sain lopulta käsittämättömiä, pahoja vatsavaivoja. Siihen aikaan aloin tajuta että en pysty kääntämään luontaista rytmiäni ja teen töitä t

Tämä on kyllä pysäyttävää. Kuinkahan paljon ihmisten fyysinen ja psyykkinen terveydentila paranisi väestötasollakin, jos enemmän pystyttäisi huomioimaan erilaiset unirytmit. Sanoohan sen järkikin ettei voi olla hyvästä elää vuodesta tai vuosikymmenestä toiseen kroonisessa univajeessa. Johan siinä väkisinkin menee elimistö sekaisin jos joutuu koko ajan pakottamaan sen väärään rytmiin.

Olen huomannut että liian aikaisin herääminenkin voi olla unirytmiongelma. Kestää kuukausia toipua keväisestä kellojen siirrosta. Pystyn kyllä nukahtamaan aikaisemmin (käytän unilääkkeitä) mutta aina kun menen aikaisemmin nukkumaan niin yöunet jäävät liian lyhyiksi. Kesällä kuumuuskin viivästyttää nukkumaan menoa.

"Tämä on kyllä pysäyttävää. Kuinkahan paljon ihmisten fyysinen ja psyykkinen terveydentila paranisi väestötasollakin, jos enemmän pystyttäisi huomioimaan erilaiset unirytmit. Sanoohan sen järkikin ettei voi olla hyvästä elää vuodesta tai vuosikymmenestä toiseen kroonisessa univajeessa. Johan siinä väkisinkin menee elimistö sekaisin jos joutuu koko ajan pakottamaan sen väärään rytmiin."

Totta. Tuo on hyvä nosto myös, että kyse ei ole vain fyysisestä terveydestä ja siitä mitä tapahtuu kun elimistö menee sekaisin. Sen lisäksi tuo vaikuttaa hirveästi myös psyykkiseen terveyteen ja koko elämään. Minä tein tuota työtä 10 vuotta ja olin sen koko ajan sinkku koska ei minulla ollut voimia deittailla ja pääni oli väsymyksestä niin tyhjä etten olisi osannut kehenkään tutustua. Uuden työn aloitettuani ei mennyt vuottakaan kun minulla oli jo hyvä ihmissuhde joka jatkuu edelleen. 

Ja haluan nostaa esiin myös tehokkuuden. Tuolloin olin väsynyt koko ajan, myös töissä. En minä ollut hyvä työntekijä vaan tein hirveästi virheitä enkä kyennyt oppimaan juurikaan uutta. Nykyään teen samoilla työtunneilla varmaan viisi kertaa enemmän töitä ja voimia on myös opiskella työn ohessa.