Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko oikeasti ok jäädä pois työelämästä hetkeksi jos ei vain jaksa?
06.01.2025 |
Työelämä on ok muuten mutta tällä hetkellä elämässä on niin isoja muutoksia, että en jaksa kaikkea niitä muita vaatimuksia ja ihmisiä. Sieluni kuihtuu ja pää meinaa hajota sekä tuntuu, etten edes osaa mitään ja olen paska kaikessa mitä teen (vaikka asia ei olisikaan niin).
Ilmapiiri on niin huono, että sekin vie energiaa kun yrittää vain sietää sitä ihmisten paskan puhumista ja selän takana juoruilua.
Haluaisin keskittyä vain omaan toipumiseen ja muuttaa sellaisia asioita elämässä joille voin tehdä jotain.
En vain kestä työelämää vaikka olen ihan ahkera mielestäni niin silti alkaa päässä heittämään ja ei enää edes kiinnosta saanko potkut tai mitä minulle tapahtuu.
Haluan toiselle alalle ja tiedän jo mikä ala se on. Siellä saa keskittyä itse töihin eikä muihin toissijaisiin asioihin.
Kommentit (217)
Vierailija kirjoitti:
On tietetysti ok olla pois työelämästä, jos ei tarvitse tulonsiirtoja meiltä, jotka siellä työelämässä raatavat.
On ok muutenkin.Sinullekin voi tulla vastaan päivä, jolloin sairastut, vammaudut tms. ja tarvitset noita mainitsemiasi tulonsiirtoja. Kukaan meistä ei ole siinä asemassa, että voisi 100% varmuudella sanoa, ettei niitä koskaan tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin ja jaksaisi sitä jotenkin kyllä jos ei omassa elämässä olisi haasteita mutta kun niitäkin tulvinnut yli kipurajan niin en vain saa pidettyä naruja käsissäni. Onneksi käyn terapiassa nykyään ja yritän vain elää niin, että pysyn jollain tavalla kasassa.
En vain ymmärrä miten niin monet jaksavat? Monesti olen pohtinut, että mikä on se ominaisuus mikä minulta puuttuu.
-ap
Se ominaisuus on se, että hermostosi olisi saanut kehittyä turvassa ja rauhassa. Toinen vaihtoehto on se, että sinulla on lisäominaisuutena joku nepsyys tai erityisherkkyys. Tai jotain näiden yhdistelmiä.
On hyvä, että olet tunnistanut sen, että oma jaksamisesi ei ole sama kuin "muilla". Älä siis yritä saada itsestäsi ulos samoja tehoja kuin "normaalit" ihmiset.
Olen myös yksi näitä, jotka eivät jaksa. Sille ei vaan voi yhtään mitään. Voi etsiä keinoja ymmärtää itseään, hoitaa masennustaan/ ahdistustaan ja opetella tuntemaan rajojaan ja pitämään niistä kiinni sekä tunnistaa ja säädellä vireystilojaan.
Pidä itsesi irti kaikesta työpaikan ihmissuhde tms. huonon ilmapiirin/työolojen draamasta.
Kyllä minäkin tiedän jatkuvasti saikuttavia miehiä. Osa alkoholiongelman takia, osa ei vaan jaksa tehdä töitä. Näitä tiedän paljon siksi, koska olen itse insinööri ja yhteistyökumppaneista suurin osa on miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Tänne on tullut valtavan hyviä kommentteja, onneksi en ole yksin ajatuksieni kanssa. Täällä on rohkeaa porukkaa, arvostan.
Nyt mietin, että jos en saakaan toiselta alalta töitä enkä vielä tiedä edes miten sitäkään heti jaksaisin mutta jokatapauksessa en ole menossa enää nykyiseen työpaikkaani.
Niin mitä ihmettä teen? Sairauslomaa sain jo mutta entäs jatko. En minä halua roikkua heidän listoillaan kun en ole menossa takaisinkaan.
Saako jostain apua jos ei jaksa enää omaa alaansa? Voiko vain sanoa, että pysty siihen työhön?
-ap
Älä yliajattele. Elä päivä kerrallaan. Asioilla on tapana järjestyä, joten turha liikaa stressata etukäteen jossitteluilla.
Saikulle ja sieltä uusin voimin etsimään uusia tuulia, vaikka sitä alan vaihtoa. Mä repäisin entisestä pois pääomatulojeni turvin, aikani ihmettelin, tein pari lasta ja opiskelin duunariksi ihan erilaiselle alalle. Nyt on hyvä.
Kannattaa huomioida, että pitkäaikainen uupumusoireilu aiheuttaa kognitiivisia haasteita, jotka ei parane. Uupunut uupuu jatkossakin nopeammin, näin on itsellenikin käynyt. Sen takia hommalle kannattaa laittaa piste ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja jaksaisi sitä jotenkin kyllä jos ei omassa elämässä olisi haasteita mutta kun niitäkin tulvinnut yli kipurajan niin en vain saa pidettyä naruja käsissäni. Onneksi käyn terapiassa nykyään ja yritän vain elää niin, että pysyn jollain tavalla kasassa.
En vain ymmärrä miten niin monet jaksavat? Monesti olen pohtinut, että mikä on se ominaisuus mikä minulta puuttuu.
-ap
Se ominaisuus on nimeltään resilienssi. Toisilla on sitä enemmän kuin toisilla. Ja fakta on se, että moni ei oikeasti jaksa, mutta ajattelee niin kuin sinä eikä uskalla tehdä valintoja oman hyvinvointinsa tueksi.
Eikä sinun ap tarvitse soimata itseäsi siitä, että resilienssisi ei ole yhtä kestävä kuin toisilla, koska siihen vaikuttaa myös asiat, joihin et voi itse vaikuttaa kuten vaikkapa tukiverkostot ja kuormittavat tapahtumat elämän varrella.
Vierailija kirjoitti:
Tänne on tullut valtavan hyviä kommentteja, onneksi en ole yksin ajatuksieni kanssa. Täällä on rohkeaa porukkaa, arvostan.
Nyt mietin, että jos en saakaan toiselta alalta töitä enkä vielä tiedä edes miten sitäkään heti jaksaisin mutta jokatapauksessa en ole menossa enää nykyiseen työpaikkaani.
Niin mitä ihmettä teen? Sairauslomaa sain jo mutta entäs jatko. En minä halua roikkua heidän listoillaan kun en ole menossa takaisinkaan.
Saako jostain apua jos ei jaksa enää omaa alaansa? Voiko vain sanoa, että pysty siihen työhön?
-ap
Työterveys on sitä varten, että sieltä saa apua, jos ei jaksa. Kuten sinäkin olet jo saanut. Saikku on ensimmäinen askel siihen, että pääset toipumaan. Kun olet toipunut, saattaa kokonaistilannekin näyttää ihan erilaiselta. Saikulla ei kannata miettiä työjuttuja ollenkaan, vaan keskittyä vain ja ainoastaan omaan toipumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin ja jaksaisi sitä jotenkin kyllä jos ei omassa elämässä olisi haasteita mutta kun niitäkin tulvinnut yli kipurajan niin en vain saa pidettyä naruja käsissäni. Onneksi käyn terapiassa nykyään ja yritän vain elää niin, että pysyn jollain tavalla kasassa.
En vain ymmärrä miten niin monet jaksavat? Monesti olen pohtinut, että mikä on se ominaisuus mikä minulta puuttuu.
-ap
Mä mietin myös usein, miten muut jaksaa ja mä en tahdo jaksaa edes sitä vähää, ts helppoa duunia, jota nyt teen ja jolla kuitenkin elän ihan ok. Miksi en jaksa? Miksi uuvun jatkuvasti? Työpaikkojen vaihto EI ole auttanut mua, päin vastoin tunnen nyt vaan olevani vielä pahemmin epäonnistunut kun "taaskaan en jaksa työtä". Nyt tuli yli 2kk lomautus, joten saan huilata rauhassa ja pohtia jatkoja. Seuraava etappi on kait hakea kuntoutusselvitykseen ja katsoa, mitä se poikii.
Sairasloma ei ehkä ratkaise työhön liittyviä ongelmia, mutta antaa ihmiselle käydä läpi väsymystään ja miettiä asioita, myös niitä työhön liittyviä ilman, että on koko ajan siellä myrskyn silmässä, josta ei näe ulos. Se voi myös tarjota mahdollisuuden selvittää kuntoutuksia, opiskeluja ym, eli vaihtoehtoja työlle tai miten jaksaa nykyisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vakavia masennusjaksoja, jotka vievät todella alas ja itsetuhoiseen kierteeseen. Valitettavasti olen jotenkin herkempi kaikelle ja vaikka haluaisin jaksaa ja olla ahkera, hyvä tekijä ja ihana työkaveri niin vaivun omaan maailmaani.
Minä en vain siedä työelämää ja sitä ihmeellistä jauhantaa ja epäolennaisuuksia.
Siksi olen pois ja haen työtä, johon kyllä koulutus löytyy ja sieltä yksinkertaista hommaa, jossa saan keskittyä vain suoritettavaan työhön ja lähteä kotiin.
Minulla ei kapasiteetti riitä kaikkeen epäolennaiseen.
-ap
Sinulla on mitä luultavimmin jotain hoitamatonta lapsuustraumaa (C-PTSD). Ainakin kuulostaa kovasti siltä.
Kannattaa tehdä ratkaisuja ja etsiä hoitoja etupainotteisesti, kuten nyt mietitkin, koska sinä olet siinä joukossa, jolla on riski joutua mt-syistä työkyvyttömyyseläkkee
Tämä pitää kyllä paikkaansa. Olen todella traumatisoitunut (insesti, alkoholismi molemmilla vanhemmilla perheessä ym) mutta en halua elää sen varjolla niim, että jäisin tietoisesti sen alle vaan aina uudestaan ja uudestaan yritän nousta ja elää normaalia elämää.
Monta kertaa olen hokenut itselleni, että haluaisin vain olla normaali. Usein tipun kuitenkin korkealta alas ja taas toivun.
Joskus työkyvyttömyyseläkettä on kohdallani puhuttu mutta omasta päätöksestä en sitä kohti mennyt. Minussa on potentiaalia kyllä mutta tarvitsen vain tietynlaisen työympäristön, jospa sellainen löytyisi. Yritän löytää.
Tsemppiä sinullekin!
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saikulle ja sieltä uusin voimin etsimään uusia tuulia, vaikka sitä alan vaihtoa. Mä repäisin entisestä pois pääomatulojeni turvin, aikani ihmettelin, tein pari lasta ja opiskelin duunariksi ihan erilaiselle alalle. Nyt on hyvä.
Kannattaa huomioida, että pitkäaikainen uupumusoireilu aiheuttaa kognitiivisia haasteita, jotka ei parane. Uupunut uupuu jatkossakin nopeammin, näin on itsellenikin käynyt. Sen takia hommalle kannattaa laittaa piste ajoissa.
Itse olin ap:n kaltaisessa tilanteessa todella pitkään. Hoidin itseäni sen mitä pystyin ja sopeutin työtäni sen mitä pystyin, mutta lopulta tuli se päivä, kun kognitiivinen puoli sanoi itsensä irti. Katsotaan, tuleeko se joskus takaisin, tuskin ainakaan entisenlaisena.
Vierailija kirjoitti:
Tänne on tullut valtavan hyviä kommentteja, onneksi en ole yksin ajatuksieni kanssa. Täällä on rohkeaa porukkaa, arvostan.
Nyt mietin, että jos en saakaan toiselta alalta töitä enkä vielä tiedä edes miten sitäkään heti jaksaisin mutta jokatapauksessa en ole menossa enää nykyiseen työpaikkaani.
Niin mitä ihmettä teen? Sairauslomaa sain jo mutta entäs jatko. En minä halua roikkua heidän listoillaan kun en ole menossa takaisinkaan.
Saako jostain apua jos ei jaksa enää omaa alaansa? Voiko vain sanoa, että pysty siihen työhön?
-ap
Mä opiskelin ite anssilla perustutkinnon ja samassa porukassa oli yks nainen, joka opiskeli jollain kuntoutusrahalla tms kun oli uupunut ja pimahtanut edellisessä työssään. Jotain tuollaista mahdollisuutta kannattaa selvittää. Työvoimapoliittisilla koulutuksilla voi myös vaihtaa alaa, mut sit pitää hankkiutua työttömäksi ensin. Lääkärintodistuksella voi välttää karenssinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ok jättäytyy pois hetkellisesti avioliitosta kun en jaksa työtöntä vaimoa joka heittäytyi minun elätettäväksi kun ei kestänyt työelämän vaatimuksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja jaksaisi sitä jotenkin kyllä jos ei omassa elämässä olisi haasteita mutta kun niitäkin tulvinnut yli kipurajan niin en vain saa pidettyä naruja käsissäni. Onneksi käyn terapiassa nykyään ja yritän vain elää niin, että pysyn jollain tavalla kasassa.
En vain ymmärrä miten niin monet jaksavat? Monesti olen pohtinut, että mikä on se ominaisuus mikä minulta puuttuu.
-ap
Se ominaisuus on se, että hermostosi olisi saanut kehittyä turvassa ja rauhassa. Toinen vaihtoehto on se, että sinulla on lisäominaisuutena joku nepsyys tai erityisherkkyys. Tai jotain näiden yhdistelmiä.
On hyvä, että olet tunnistanut sen, että oma jaksamisesi ei ole sama kuin "muilla". Älä siis yritä saada itsestäsi ulos samoja tehoja kuin "normaalit" ihmiset.
Olen myös yksi näitä, jotka eivät jaksa. Sille ei vaan voi yhtään mit
Koen olevani yksi niistä, joka ei vaan niin helposti jaksa. Tunnistan itsessäni mahdollisesti nepsy-haasteita sekä lapsuuden kokemukset. Elämä tuntuu vaikeammalta, kuin monella muulla. Miten tässä voisi elämäänsä elää? Rahaa toki tarvitsen, joten töissä ollaan, vaikka kätärsin jatkuvista ahdistus- ja uupumusoireista. Jaksaisin ehkä 50% työaikaa, mutta kuka sellaista olisi valmis tarjoamaan?
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja jaksaisi sitä jotenkin kyllä jos ei omassa elämässä olisi haasteita mutta kun niitäkin tulvinnut yli kipurajan niin en vain saa pidettyä naruja käsissäni. Onneksi käyn terapiassa nykyään ja yritän vain elää niin, että pysyn jollain tavalla kasassa.
En vain ymmärrä miten niin monet jaksavat? Monesti olen pohtinut, että mikä on se ominaisuus mikä minulta puuttuu.
-ap
Mä mietin myös usein, miten muut jaksaa ja mä en tahdo jaksaa edes sitä vähää, ts helppoa duunia, jota nyt teen ja jolla kuitenkin elän ihan ok. Miksi en jaksa? Miksi uuvun jatkuvasti? Työpaikkojen vaihto EI ole auttanut mua, päin vastoin tunnen nyt vaan olevani vielä pahemmin epäonnistunut kun "taaskaan en jaksa työtä". Nyt tuli yli 2kk lomautus, joten saan huilata rauhassa ja pohtia jatkoja. Seuraava etappi on kait hakea kuntoutusselvitykseen ja katsoa, mitä
Ihan ensimmäiseksi katse lapsuuteen, koska sieltä se vastaus yleisimmin tulee. Sitten onkin jo helpompi alkaa ymmärtää itseään ja vastailla noihin kysymyksiin ja myös löytää apua. Superkestävää ei tule koskaan, mutta voi sitä heikkoa kestävyyttä tukea tai suojella ja vahvistaa esim. rajoilla.
Vierailija kirjoitti:
Onko ok jättäytyy pois hetkellisesti avioliitosta kun en jaksa työtöntä vaimoa joka heittäytyi minun elätettäväksi kun ei kestänyt työelämän vaatimuksia?
Avioero on Suomessa täysin laillinen, joten siitä vaan poikamiespäiviä viettämään. Tosin oikeastihan et ole naista saanut koko elämäsi aikana, joten sen puoleen vinkki ei ole sinulle suunnattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tietetysti ok olla pois työelämästä, jos ei tarvitse tulonsiirtoja meiltä, jotka siellä työelämässä raatavat.
On ok muutenkin.Sinullekin voi tulla vastaan päivä, jolloin sairastut, vammaudut tms. ja tarvitset noita mainitsemiasi tulonsiirtoja. Kukaan meistä ei ole siinä asemassa, että voisi 100% varmuudella sanoa, ettei niitä koskaan tarvitse.
Niin, ne on tarkoitettu sairauden ja vammautumisen varalle, juuri niin kuin itsekin kirjoitat. Onko ap sairas tai vammainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi olla oma kirjoitukseni. Olen ihan totaalisessa umpikujassa. Ei ole varaa jäädä töistä poiskaan, kun on asuntolaina ja kaksi elätettävää lasta vastuulla. Muita töitä ei tässä suhdannetilanteessa ole ja työelämä imee nykyään ihmisestä ihan kaiken, jokin työpaikka vielä on. Meillä on ihmiset vuorotellen uupumuksen vuoksi saikulla ja kaikki inhoaa toisiaan, kun töitä on liikaa ja se kiristää hermot.
Teillä on siis se sama loputon kierre kun kaikki saikuttaa vuorollaan ja muut joutuu aina tekemään saikuttajan työt ja muut uupuu tämän saikuttajan takia jonka jälkeen jää itse saikulle ja siirtää omat työnä muiden tehtäväksi
Jossain vaiheessa pomon pitäisi vetää johtopäätöksiä ja palkata lisää tekijöitä, ettei entiset uuvu.
Ihan on lähiesimiehen vika jos ei osaa organisoida työtänsä.
Täällainen ryhmäkurssi on vaikean lapsuuden kokeneille, joilla on jaksamishaasteita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tietetysti ok olla pois työelämästä, jos ei tarvitse tulonsiirtoja meiltä, jotka siellä työelämässä raatavat.
On ok muutenkin.Sinullekin voi tulla vastaan päivä, jolloin sairastut, vammaudut tms. ja tarvitset noita mainitsemiasi tulonsiirtoja. Kukaan meistä ei ole siinä asemassa, että voisi 100% varmuudella sanoa, ettei niitä koskaan tarvitse.
Niin, ne on tarkoitettu sairauden ja vammautumisen varalle, juuri niin kuin itsekin kirjoitat. Onko ap sairas tai vammainen?
Tuet on tarkoitettu myös terveille, joita kohtaa työttömyys. Senkään yläpuolella sinä et ole, vaikka 12-vuotiaana saatat kuvitella, että kerran saatu työpaikka on ja pysyy eläkepäiviin saakka.
Alue: Aihe vapaa
Minun mieheni on parhaillaan toista kuukautta työuupumuksen takia saikulla, mutta kai sitä joku jossain harhoissaan saa tehtyä asiasta naisten ongelman.