Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko oikeasti ok jäädä pois työelämästä hetkeksi jos ei vain jaksa?
06.01.2025 |
Työelämä on ok muuten mutta tällä hetkellä elämässä on niin isoja muutoksia, että en jaksa kaikkea niitä muita vaatimuksia ja ihmisiä. Sieluni kuihtuu ja pää meinaa hajota sekä tuntuu, etten edes osaa mitään ja olen paska kaikessa mitä teen (vaikka asia ei olisikaan niin).
Ilmapiiri on niin huono, että sekin vie energiaa kun yrittää vain sietää sitä ihmisten paskan puhumista ja selän takana juoruilua.
Haluaisin keskittyä vain omaan toipumiseen ja muuttaa sellaisia asioita elämässä joille voin tehdä jotain.
En vain kestä työelämää vaikka olen ihan ahkera mielestäni niin silti alkaa päässä heittämään ja ei enää edes kiinnosta saanko potkut tai mitä minulle tapahtuu.
Haluan toiselle alalle ja tiedän jo mikä ala se on. Siellä saa keskittyä itse töihin eikä muihin toissijaisiin asioihin.
Kommentit (217)
Teillä on siis se sama loputon kierre kun kaikki saikuttaa vuorollaan ja muut joutuu aina tekemään saikuttajan työt ja muut uupuu tämän saikuttajan takia jonka jälkeen jää itse saikulle ja siirtää omat työnä muiden tehtäväksi
Jossain vaiheessa pomon pitäisi vetää johtopäätöksiä ja palkata lisää tekijöitä, ettei entiset uuvu.
Joo, pitäisi, mutta on kyse julkisesta terveydenhuollosta, johon ei tällä hetkellä lisäresursseja heru.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hae sairaslomaa. Näytä vaikka tuo kirjoitus siellä. Ja sen jälkeen uusiksi kun nuo ei suostu myöntämään pitkiä saikkuja.
Ja minkähän ongelman se sairausloma mahtaa ratkaista? Jos työpaikka on huono niin voi hakea muualle töihin. Työelämästä voi jäädä pois jos siihen on varaa. Muuten ei. Ei muiden työssäkäyvien pidä joutua maksamaan veroja sen takia että jotain toista ei työ huvita. Itse olen joutunut sietämään työelämää nyt 36,5 vuotta ja vielä pitäisi jaksaa 8 vuotta. Sitten pääsee pois työelämästä kun on siitä ensin osuutensa tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen tästä paljon häpeää ja kurkussa hiertää kun mietin, että miten olen taakaksi kun en itse jaksa. Pitäisi jaksaa ja haluaisin, olisinkin sellainen ihminen, joka pystyy vähät välittämään ja paiskimaan töitä.
Minäkin kyllä pystyn jonkin aikaa mutta sitten päässä alkaa vain sumenemaan ja vaivun todella pahaan mielenhäiriöön, joka sitten taas aiheuttaa sen että koen itseni epäonnistuneeksi ja etten pärjää, joka aiheuttaa sen, että saatan jopa inhota itseni ja olen itsetuhoisessa kierteessä.
Yritän nyt olla vain itsekäs ja mennä sellaista kestävämpää tulevaa kohti. Haluan kyllä töihin mutta eri hommiin, sellaiseen missä tosiaan vain on se suoritettava työ, ei haittaa vaikka fyysisesti raskasta, olen hyväkuntoinen. Haen nyt sellaisiin hommiin mutta joudun kyllä tässä ensin hetken taas palautumaan ja sitten eteenpäin.
-ap
Pöljä on se, joka ei ole terveellä tavalla itsekäs ja vie elämää siihen suuntaan, johon itse haluaa. Meillä on vain tämä yksi elämä ja sitä on idi oottimaista tuhlata "pitäisi sitä"-juttuihin. Sinun elämäsi, sinun valintasi.
Vierailija kirjoitti:
Perustuslakiin tulee kirjata, että suomalaisilla on oikeus kielivapauteen valloittajakielistä joita ovat ruotsi ja venäjä.
Pakkoruotsissa ei ole mitään klassisen etiikan mukaista oikeutta Suomessa. Ruotsilla tai vähemmistökansa suomenruotsalaisilla ei pitäisi olla sananvaltaa kielelliseen identiteettimme.
Suksi sinä pakkoruotsihullu vttuun. Ilmiannan jokaisen aloituksesi.
Olen tehnyt tuon ratkaisun, vaikka jäin tyhjän päälle. En ole katunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika heikosti menee, kun pitää vauvapalstalta pyytää lupaa omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen.
Mitä sitten? Joillakin menee joskus "aika heikosti", ja toisilla "sikaheikosti". Mutta se on elämää. Silloin on ihan oikea aika miettiä, mitä elämässä voisi tehdä toisin, jotta ei menisi ihan niin heikosti.
Vierailija kirjoitti:
Perustuslakiin tulee kirjata, että suomalaisilla on oikeus kielivapauteen valloittajakielistä joita ovat ruotsi ja venäjä.
Pakkoruotsissa ei ole mitään klassisen etiikan mukaista oikeutta Suomessa. Ruotsilla tai vähemmistökansa suomenruotsalaisilla ei pitäisi olla sananvaltaa kielelliseen identiteettimme.
Miten tämä kuuluu aiheeseen?
Ei mitenkään.
Ruotsalaisesta kulttuurista puheen ollen, niin työelämä Ruotsissa on paljon inhimillisempää kuin Suomessa. Työntekijän näkökulmaa kuunnellaan, se todellakin otetaan huomioon toisin kuin Suomessa, mikä kulkee EK:n eli työnantajaleirin ehdoilla. Ruotsissa ihmiset voivat säädellä työelämäänsä mm. elämäntilanteiden mukaan. Osa-aikatyön mahdollisuus suodaan helposti, mikäli työntekijällä on pieniä lapsia tai ihan vain uupumusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi olla oma kirjoitukseni. Olen ihan totaalisessa umpikujassa. Ei ole varaa jäädä töistä poiskaan, kun on asuntolaina ja kaksi elätettävää lasta vastuulla. Muita töitä ei tässä suhdannetilanteessa ole ja työelämä imee nykyään ihmisestä ihan kaiken, jokin työpaikka vielä on. Meillä on ihmiset vuorotellen uupumuksen vuoksi saikulla ja kaikki inhoaa toisiaan, kun töitä on liikaa ja se kiristää hermot.
Teillä on siis se sama loputon kierre kun kaikki saikuttaa vuorollaan ja muut joutuu aina tekemään saikuttajan työt ja muut uupuu tämän saikuttajan takia jonka jälkeen jää itse saikulle ja siirtää omat työnä muiden tehtäväksi
Jossain vaiheessa pomon pitäisi vetää johtopäätöksiä ja palkata lisää tekijöitä, ettei entiset uuvu.
Tämä on totta, ja usein lähiesimies tämän tajuaakin. Mutta kun ylhäältä päin ei tule rekrytointilupaa. Johto haluaa voittonsa ja toimarin pitää saada puoli miljoonaa vuodessa.
Niin ja jaksaisi sitä jotenkin kyllä jos ei omassa elämässä olisi haasteita mutta kun niitäkin tulvinnut yli kipurajan niin en vain saa pidettyä naruja käsissäni. Onneksi käyn terapiassa nykyään ja yritän vain elää niin, että pysyn jollain tavalla kasassa.
En vain ymmärrä miten niin monet jaksavat? Monesti olen pohtinut, että mikä on se ominaisuus mikä minulta puuttuu.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen tästä paljon häpeää ja kurkussa hiertää kun mietin, että miten olen taakaksi kun en itse jaksa. Pitäisi jaksaa ja haluaisin, olisinkin sellainen ihminen, joka pystyy vähät välittämään ja paiskimaan töitä.
Minäkin kyllä pystyn jonkin aikaa mutta sitten päässä alkaa vain sumenemaan ja vaivun todella pahaan mielenhäiriöön, joka sitten taas aiheuttaa sen että koen itseni epäonnistuneeksi ja etten pärjää, joka aiheuttaa sen, että saatan jopa inhota itseni ja olen itsetuhoisessa kierteessä.
Yritän nyt olla vain itsekäs ja mennä sellaista kestävämpää tulevaa kohti. Haluan kyllä töihin mutta eri hommiin, sellaiseen missä tosiaan vain on se suoritettava työ, ei haittaa vaikka fyysisesti raskasta, olen hyväkuntoinen. Haen nyt sellaisiin hommiin mutta joudun kyllä tässä ensin hetken taas palautumaan ja sitten eteenpäin.
-ap
No nyt ainakin ihan ensin saikulle, kuulostaa siltä että kohta alkaa piiputtaa! Ja toisekseen, elät ihan itse omaa elämääsi itsellesi, joten jää pois töistä jos siltä tuntuu! Kenellekään et ole velkaa. Minä olen ollut viimeksi töissä 1,5 vuotta sitten, vuoden kotona olon jälkeen alkoi taas töihin paluu kiinnostaa, ilmottauduin työttömäksi, aloitin työnhaun ja sain töitä.
Vierailija kirjoitti:
Ja te naiset kehtaatte oikeasti miettiä miksi miehille maksetaan parempaa palkkaa ja miksi yritykset palkkaa ennemmin miehiä kuin naisia...
Aloittaja ei kertonut olevansa nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae sairaslomaa. Näytä vaikka tuo kirjoitus siellä. Ja sen jälkeen uusiksi kun nuo ei suostu myöntämään pitkiä saikkuja.
Ja minkähän ongelman se sairausloma mahtaa ratkaista? Jos työpaikka on huono niin voi hakea muualle töihin. Työelämästä voi jäädä pois jos siihen on varaa. Muuten ei. Ei muiden työssäkäyvien pidä joutua maksamaan veroja sen takia että jotain toista ei työ huvita. Itse olen joutunut sietämään työelämää nyt 36,5 vuotta ja vielä pitäisi jaksaa 8 vuotta. Sitten pääsee pois työelämästä kun on siitä ensin osuutensa tehnyt.
Ongelman nimeltä "en jaksa töissä". On sairas ajatus painaa oravanpyörässä oman terveytensä kustannuksella ja leikkiä jotain uhrautuvaa marttyyria, joka on niin korvaamaton osa yhteiskuntaa, ettei yhtään voi huolehtia omasta hyvinvoinnista. Tervejärkinen ihminen ymmärtää, että joskus tulee tilanteita, jolloin on otettava taukoa ja levättävä, että jaksaa niillä eläkepäivilläkin vielä elää täyttä elämää.
Saikuttelu pitkän päälle on vain asian siirtämistä.
olin myös samanlaisessa tilanteessa. Ilmoittauduin työkkärin kurssille ja irtisanoin itseni heti kun tiesin että pääsin sisään, yllä vältin karenssin. Palkatonta jaksoa ei käytännössä tullut kun sai lomarahat. Pari kuukautta nyt takana ja nautin vieläkin joka aamu kun ei tarvi lähtee töihin. Rahallisesti pärjää yhtähyvin, kun ottaa huomioon että töissäkäyntikin maksaa. Stressi jäi, alkoholinkäyttö loppui ja painokin on tippunut. En näe vielä huonoja puolia, pieni huoli tietysti tulevasta. Uskon kuitenkin että saan vähintään yhtähyvän työpaikan kun vaan saan vähän nollattua tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin ja jaksaisi sitä jotenkin kyllä jos ei omassa elämässä olisi haasteita mutta kun niitäkin tulvinnut yli kipurajan niin en vain saa pidettyä naruja käsissäni. Onneksi käyn terapiassa nykyään ja yritän vain elää niin, että pysyn jollain tavalla kasassa.
En vain ymmärrä miten niin monet jaksavat? Monesti olen pohtinut, että mikä on se ominaisuus mikä minulta puuttuu.
-ap
Se ominaisuus on nimeltään resilienssi. Toisilla on sitä enemmän kuin toisilla. Ja fakta on se, että moni ei oikeasti jaksa, mutta ajattelee niin kuin sinä eikä uskalla tehdä valintoja oman hyvinvointinsa tueksi.
Vierailija kirjoitti:
Ja te naiset kehtaatte oikeasti miettiä miksi miehille maksetaan parempaa palkkaa ja miksi yritykset palkkaa ennemmin miehiä kuin naisia...
Missä kohti ap kertoi olevansa nainen?
Itse ollut enimmäkseen miesvaltaisissa töissä. Pomo lähti joka perjantai asiakaskäynnille puoliltapäivin, jos oli kaunis kesäpäivä. Sitten tuli firmalle lasku kaikenlaisista makkaroista ja juomista ja asiakkaaksi oli merkitty kyllä asiakas, mutta pomon ystävä myös.
Joillakin paikoilla tullaan maanantaina töihin kun huvittaa ja sille vain nauretaan kun menee viikonloppu vähän pitkäksi.
Siksihän naiset palaa loppuun kun he tekevät ne työt sillä aikana kun miehet hengailee. En ole yhdenkään naisen katselevan autoja ja moottoripyöriä netistä työaikana. Miesten olen, monta kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vakavia masennusjaksoja, jotka vievät todella alas ja itsetuhoiseen kierteeseen. Valitettavasti olen jotenkin herkempi kaikelle ja vaikka haluaisin jaksaa ja olla ahkera, hyvä tekijä ja ihana työkaveri niin vaivun omaan maailmaani.
Minä en vain siedä työelämää ja sitä ihmeellistä jauhantaa ja epäolennaisuuksia.
Siksi olen pois ja haen työtä, johon kyllä koulutus löytyy ja sieltä yksinkertaista hommaa, jossa saan keskittyä vain suoritettavaan työhön ja lähteä kotiin.
Minulla ei kapasiteetti riitä kaikkeen epäolennaiseen.
-ap
Sinulla on mitä luultavimmin jotain hoitamatonta lapsuustraumaa (C-PTSD). Ainakin kuulostaa kovasti siltä.
Kannattaa tehdä ratkaisuja ja etsiä hoitoja etupainotteisesti, kuten nyt mietitkin, koska sinä olet siinä joukossa, jolla on riski joutua mt-syistä työkyvyttömyyseläkkeelle. Ihan omasta kokemuksesta puhun.
Ei!
työt sylissäsi tulee horjahtaa maahan lopussa.
On tietetysti ok olla pois työelämästä, jos ei tarvitse tulonsiirtoja meiltä, jotka siellä työelämässä raatavat.
Tänne on tullut valtavan hyviä kommentteja, onneksi en ole yksin ajatuksieni kanssa. Täällä on rohkeaa porukkaa, arvostan.
Nyt mietin, että jos en saakaan toiselta alalta töitä enkä vielä tiedä edes miten sitäkään heti jaksaisin mutta jokatapauksessa en ole menossa enää nykyiseen työpaikkaani.
Niin mitä ihmettä teen? Sairauslomaa sain jo mutta entäs jatko. En minä halua roikkua heidän listoillaan kun en ole menossa takaisinkaan.
Saako jostain apua jos ei jaksa enää omaa alaansa? Voiko vain sanoa, että pysty siihen työhön?
-ap
Alue: Aihe vapaa
No siis tämä. Miksi pitäisi jaksaa sellaista työtä, joka ei omalle luonteelle sovi? Itsekin olen alaa vaihtamassa (opiskelemassa) juuri tämän vuoksi. V****maisinta tässä vain on se, että koulussa on sitä samaa p:n jauhantaa kuin aikaisemmassa työssäni. Työharjoittelu oli ihanaa aikaa, kun sai keskittyä tekemiseen. Sai tehdä myös töitä ihan itsenäisesti niitä töitä, joita jo osasin.