Lue keskustelun säännöt.
35-vuotias nainen miettii: tehdäkö lapsi huonoon suhteeseen vai yrittää vielä nopeasti löytää uusi mies?
06.01.2025 |
Elän parisuhteessa, joka on näennäisesti hyvä. Tunnelma välillämme on kuitenkin enemmän kaverillinen ja vähän kolkko, läheisyyttä on harvoin. En ole onnellinen tässä suhteessa ja koen, että ansaitsisin parempaa.
Ongelma on, että haluaisin nyt lapsen/perheen ja täytän alkukeväästä 36 vuotta. Olemme puhuneet tästä miehen kanssa. Mies viihtyy tässä suhteessa ja sanoo olevansa lapsille avoin.
Mitä te tekisitte tilanteessani?
A. Tekisit lapsen tähän suhteeseen ja eroaisitte sitten mahdollisesti myöhemmin
B. Eroaisitte nyt ja yrittäisit nopeasti löytää paremman suhteen, riskinä että aika loppuu ja jäisit kokonaan lapsettomaksi
Toivon asiallisia vastauksia mielellään perusteluiden kera.
Kommentit (262)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi koet ansaitsevasi parempaa?
Miksi koet oikeudeksesi olla typerä?
Kyse on LAPSESTA.
Oliko sinulla vielä jokin argumenttikin ad hominemin lisäksi?
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee se lapsi tai kaksi, jos sulla on siinä kunnon mies. Suhde muuttuu yleensä kaverilliseksi ja kolkoksi joka tapauksessa. Elämässä parasta ja mielekkäintä ovat omat lapset, kaikki muu on toisarvoista.
No onpa kyyninen asenne, jos sulla on noin, älä puhu muiden puolesta. On myös onnellisia liittoja. En jäisi huonoon suhteeseen oli lapsia tai ei.
Jos ehdottomasti haluan lapsen, tekisin sen nyt. Myöhemmin ei välttämättä enää onnistu. Ja lapsi tuo mukanaan elämääsi muuta sisältöä, joten kaverillinen parisuhde ja toimiva arki voi olla jopa parempi kun ei ole tunteita sotkemassa sitä arkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee se lapsi tai kaksi, jos sulla on siinä kunnon mies. Suhde muuttuu yleensä kaverilliseksi ja kolkoksi joka tapauksessa. Elämässä parasta ja mielekkäintä ovat omat lapset, kaikki muu on toisarvoista.
No onpa kyyninen asenne, jos sulla on noin, älä puhu muiden puolesta. On myös onnellisia liittoja. En jäisi huonoon suhteeseen oli lapsia tai ei.
Kultaseni, minulla on suhde miehen kanssa, jonka vaimo on yhä kovin rakastunut lastensa isään. Tilanteet muuttuu.
LouLou kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että nykypäivänä on hirveän vaikeaa löytää uutta kunnon pitkäaikaista parisuhdetta. Ellet sitten ole naisena kaunis ja upea ja muutenkin huipputyyppi ja lisäksi pitäisi asua isossa kaupungissa, jossa asuu paljon alle nelikymppisiä lapsettomia miehiä.
Miten niin nykypäivänä on vaikeampaa? Mistä johtuen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma suhde oli vähän huonolla tolalla kun alettiin yrittämään lasta. Oma ajatus oli, että joko lapsi tai ero, mutta tästä en puhunut miehelle. Kaksi lasta tuli, elettiin lopulta suhteellisen onnellisina vielä noin 15 vuotta, kunnes ero tuli. Mies on ollut lapsille hyvä isä, joka tässä tärkein kriteeri eli en kadu valintaani, vaikka se ero lopulta tuli. Epäilen, ettei parempaakaan olisi siihen hätään löytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa huonosta suhteesta ja tee lapsi itseksesi. Tanska, Latvia ja moni muu maa tarjoaa laadukasta siementä ja hedelmöityshoitoja myös sinkkunaisille. Jos olisin vielä siinä iässä niin lähtisin Tanskaan. Miehen mallia saa muualtakin kuin vastahankaisesta viikonloppuisästä. Parempaa mallia.
Tällä tavalla aiheuttaa lapselle sen, että hän saa sitten loppuelämänsä pohtia kuka onkaan. Onhan näitä ohjelmiakin ollut, kun etsitään isää. Suuri tuska se on heilke ollut, kun ei ole tiennyt mitään isästään.
Suurta tuskaa on sekin monelle tuottanut, kun isä on hirviö tai muuten vain huono. Ihan turha alkaa etukäteen arvuuttelemaan miten joku muu asian kokee jossain eri tilanteessa. Aina korostetaan näitä negatiivisia vaihtoehtoja, vaikka suurimmalla osalla ei ole mitään ongelmaa isättömyyden/huonon isän/adoption tms. takia. Elämässä on paljon tärkeämpiäkin asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisin nykysuhteeseen. Lapsen myötä suhteenne voi parantua jos molemmat kantaa vastuuta arjesta.
Vierailija kirjoitti:
Puhutko kokemuksesta vai et? Ensinnäkin, ao:n itsekkyys on omaa luokkaansa, koska kieroilee miehensä selän takana. Miksi se mies pitää vetää tuohon mukaan, eikö hän ansaitse parempaa? Ap on kuitenkin vain 36, ei vaikka 41. Voisi erota heti ja alkaa etsimään sitä parempaa. Ja kuka tahansa kenellä on lapsia ja kenellä on mennyt sukset ristiin puolison kanssa tietää kokemuksesta, että lapset ei siinä seassa voi hyvin. Siksi en voi käsittää miksi tehdä lapsi tilanteeseen jossa ei ole rakkautta, vaan kolkkoutta?
Miten AP kieroilee miehensä selän takana? AP sanoo keskustelleensa miehen kanssa ja mies on tyytyväinen heidän parisuhteeseen ja hän on avoin lapsen hankinnalle. Mies siis haluaa jatkaa suhdetta ja on valmis hankkimaan lapsen. Eiköhän tässä keskustelussa AP kertonut miehellensä jo omista tunteistaan. AP on se joka on epävarma suhteesta. Jos hän haluaisi oikeasti päättää suhteen, olisi hän tehnyt sen jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ehdottomasti haluan lapsen, tekisin sen nyt. Myöhemmin ei välttämättä enää onnistu. Ja lapsi tuo mukanaan elämääsi muuta sisältöä, joten kaverillinen parisuhde ja toimiva arki voi olla jopa parempi kun ei ole tunteita sotkemassa sitä arkea.
Tämä. Ei se mikään järjellä päätettävä asia ole vaan alapäällä.
No ennen ku se kakara ois syntyny täytät ensi vuonna 37. Mutta mikä järki äijän kaa tehdä joka on kaveri? mietipä nainen mieti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ehdottomasti haluan lapsen, tekisin sen nyt. Myöhemmin ei välttämättä enää onnistu. Ja lapsi tuo mukanaan elämääsi muuta sisältöä, joten kaverillinen parisuhde ja toimiva arki voi olla jopa parempi kun ei ole tunteita sotkemassa sitä arkea.
Tämä. Ei se mikään järjellä päätettävä asia ole vaan alapäällä.
Siksi voi lisääntyä alle 3-kymppisenäkin, jolloin ihminen on vielä aivoistaan fyysisestikin keskenkasvuinen. Ei ole sattumaa että ihminen on hedelmällisimmillään silloin kun on tyhmimmillään.
https://www.menshealth.com/health/a26868313/when-does-your-brain-fully-…
Vierailija kirjoitti:
Jos ehdottomasti haluan lapsen, tekisin sen nyt. Myöhemmin ei välttämättä enää onnistu. Ja lapsi tuo mukanaan elämääsi muuta sisältöä, joten kaverillinen parisuhde ja toimiva arki voi olla jopa parempi kun ei ole tunteita sotkemassa sitä arkea.
Tunteita sotkemassa? Aikamoista. No mut onnea siihen rakkaudettomaan liittoonne. Varmaan kiva kun jompi kumpi alkaa kaipaa läheisyyttä, viimeistään kun lapset on kouluikäisiä, ja käy vieraissa. Ero siinä joka tapauksessa tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyysin asiallisia vastauksia ja tähän mennessä niitä on tullut kaksi. Kiitos teille kahdelle näkemyksistänne.
Muille tiedoksi, että totta kai tiedän, että päätös on minun eikä vauvapalstalaisten. Pohdin tätä asiaa paljon. Päätin vain kysyä muidenkin ajatuksia tilanteeseen, mutta harmillisesti täällä saa vastaukseksi lähinnä vittuilua.
Ap
Voittehan te tehdä lapsen miehen kanssa ja sopia samalla että eroatte mutta jatkatte yhteistä vanhemmuutta ystävinä ja hyväksytte toistenne uudet elämät ja että ette ole parisuhteessa.
T: eronnut viikonloppuisä, lapsi on parasta mitä tiedän
"Kukaan ei tietenkään ehdottaisi AP:lle lapsen tekemistä huonoon suhteeseen jos AP ei olisi siinä iässä että hänen pitää tehdä lapsi nyt kun hän sen haluaa. Enkä ymmärrä miksi lapsen haluaminen olisi sen itsekkäämpää kuin se ettei lasta halua. On todella outoa myös ajatella että lapsi automaattisesti kärsii lopun elämäänsä jos se ei synny keskelle parisuhdeonnelaa. Ja kärsimys on niin suuri että hänen olisi ollut parempi olla syntymättä. Ihmettelen myös ihmisiä jotka ovat sitä mieltä että he ovat moraalisesti muita ylempänä ja siten "voivat sanella" milloin on sopivat olosuhteet tehdä lapsia ja milloin ei. Ja määrittää mikä on lapselle niin arvokas elämä että siihen on hyvä syntyä."
Eli sellaista vaihtoehtoa ei ole olemassa, että ap olisi tuntemuksistaan rehellinen miehelleen, ja antaisi hänen muodostaa oman mielipiteensä lapsien hankkimisesta sen jälkeen? Ok.
En myöskään ymmärrä miksi ap:n tilanteessa olevat naiset eivät voi ryhtyä itsellisiksi äideiksi? Nythän ap on johtamassa miestään totaalisesti harhaan, ja perustamassa perhettä täysin omien itsekkäiden halujensa perusteella.
Jos joku ei näe mitään moraalista ongelmaa tässä, niin kannattaa miettiä omaa arvomaailmaa ihan perusteellisesti. Mihin sitä miestä edes tässä kuviossa tarvitaan? Laskujen maksamiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ehdottomasti haluan lapsen, tekisin sen nyt. Myöhemmin ei välttämättä enää onnistu. Ja lapsi tuo mukanaan elämääsi muuta sisältöä, joten kaverillinen parisuhde ja toimiva arki voi olla jopa parempi kun ei ole tunteita sotkemassa sitä arkea.
Tämä. Ei se mikään järjellä päätettävä asia ole vaan alapäällä.
Siksi voi lisääntyä alle 3-kymppisenäkin, jolloin ihminen on vielä aivoistaan fyysisestikin keskenkasvuinen. Ei ole sattumaa että ihminen on hedelmällisimmillään silloin kun on tyhmimmillään.
https://www.menshealth.com/health/a26868313/when-does-your-brain-fully-…
Kyllä lisääntyä voi vaikka 10-vuotiaana, mutta mieluummin aikuisena kuin alle 3-kymppisenä.
Ennen lasta meillä oli paljon riitoja johtuen minusta, koska ärsyynnyin ihan pikkuasioistakin.
Lapsen myötä olen kasvanut lähemmäksi aikuisuutta enkä enää ala riitelemään typeristä asioista. Mietin asioita paljon lapsen kautta ja sillä tavalla että minkälainen käytös on myrkyllistä ja mikä ei.
Saatoin ehkä ajatella vielä ennen lasta että eroamme myöhemmin, mutta nyt en osaa enää sitäkään miettiä. Ihmettelen miten muut vanhemmat ympärillä eroaa niin helpolla vaikka heidän suhteensa on alunperin vaikuttanut paljon tasapainoisemmalta kuin meidän parisuhde.
Ehkä sitten kulissia kaikki tai ehkä ihmiset ei siedä minkäänlaista epämukavuutta ja jahtaavat onneaan maailman kolkista.
Jokainen tyylillään.
Lapsen saaminen kasvattaa. Tai ainakin toivottavasti kasvattaa.
Ero ja uutta etsimään. Jos päädyt tekemään tuon nykyisen miehesi kanssa, silloin pitää ehdottomasti olla rehellinen siitä, ettet näe teillä yhteistä tulevaisuutta ja mietit jo nyt eroa. Olisi miestä kohtaan väärin jos hän haaveilisi ehjästä perheestä ja sinulla on jo ennen lapsen yrittämistäkään ollut tiedossa, ettei se tule toteutumaan.
Vierailija kirjoitti:
Ennen lasta meillä oli paljon riitoja johtuen minusta, koska ärsyynnyin ihan pikkuasioistakin.
Lapsen myötä olen kasvanut lähemmäksi aikuisuutta enkä enää ala riitelemään typeristä asioista. Mietin asioita paljon lapsen kautta ja sillä tavalla että minkälainen käytös on myrkyllistä ja mikä ei.
Saatoin ehkä ajatella vielä ennen lasta että eroamme myöhemmin, mutta nyt en osaa enää sitäkään miettiä. Ihmettelen miten muut vanhemmat ympärillä eroaa niin helpolla vaikka heidän suhteensa on alunperin vaikuttanut paljon tasapainoisemmalta kuin meidän parisuhde.
Ehkä sitten kulissia kaikki tai ehkä ihmiset ei siedä minkäänlaista epämukavuutta ja jahtaavat onneaan maailman kolkista.
Jokainen tyylillään.
Lapsen saaminen kasvattaa. Tai ainakin toivottavasti kasvattaa.
Ehkä teillä on sitä läheisyyttä ja seksiä, mikä on parisuhteen liima kaikkien ongelmien keskellä. Nuo kun katoaa suhde kuolee, olipa sitten kuinka hyvä kumppani tahansa, kokemusta on.
Ihminen on apinalaji, jonka alkuhuuma kestää ensimmäiset 3v. Sen biologinen tarkoitus on saada naaras astutettua. Tyypillisesti tällöin naaraalle herää ajatus naimisiinmenosta ja sikiämisestä ja hän aloittaa niistä mankumisen.
Keski-iässä on avioeropiikki, jolloin vaihdetaan nuorempaan poljettavaan ne ketkä voivat. Lisääntyvien miesten määrä on pienempi kuin lisääntyvien naisten määrä.
T16