35-vuotias nainen miettii: tehdäkö lapsi huonoon suhteeseen vai yrittää vielä nopeasti löytää uusi mies?

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin miehenä kierrän tämmöiset perheenperustaja naiset kaukaa. Kertokaa nyt edes yksi HYVÄ syy tehdä lapsia tähän maailmaan ja tilanteeseen?? 

Sinun kannattaa vähän tutustua historiaan ja varsinkin menneeseen 100 vuoteen vähän tarkemmin. Koskaan maailman historiassa ei ole ollut aikaa jolloin ei olisi ollut uhkakuvia ja epävarmaa tulevaisuutta eikä sellaista tulekaan. Sinun ajattelumallilla ihmiskuntaa ei olisi enää olemassakaan. Onni on tietysti se että sinunlaiset ahdistuneet, kaikkea kauhistelevat ja negatiivisesti elämään suhtautuvat ihmiset eivät lisäänny. Maailma tarvitsee rohkeita, positiivisia ja fiksuja ihmisiä jotka ottavat haasteet vastaan ja ovat valmiita ratkomaan niitä voivottelun sijaan. 

Nyt kun tiedän kuinka nopeasti hedelmällisyys voi tippua, tekisin lapsen. Ja teinkin ivf-hoidoilla 35-vuotiaana. Emme ole eronneet, enkä näe syytä erota. En halua uutta miestä, vaikka rakkaus on hiipunut. Halusin lapsen ja meillä on tässä toimiva perhe. 

Alapeukkuja odotellen.

Tyhmyys on lisääntymisen edellytys. Väestön ÄO laskee sukupolvesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Itsellinen äitiys paras vaihtoehto tuossa, eli spermapankkiin mars

Ei tämäkään mikään pikaratkaisu ole. Pitää odottaa vuosi erosta, että pääsee edes jonoon. Julkisen kautta Ap pääsisi hoitoihin ehkä kahden vuoden päästä, yksityisellä nopeammin jos vaan lompakko kestää. 

Vierailija kirjoitti:

Pyysin asiallisia vastauksia ja tähän mennessä niitä on tullut kaksi. Kiitos teille kahdelle näkemyksistänne. 

Muille tiedoksi, että totta kai tiedän, että päätös on minun eikä vauvapalstalaisten. Pohdin tätä asiaa paljon. Päätin vain kysyä muidenkin ajatuksia tilanteeseen, mutta harmillisesti täällä saa vastaukseksi lähinnä vittuilua.

Ap

Sinkkunaisena voin sanoa että vaikea nykypäivänä löytää kunnollista miestä joka haluaisi kaiken lisäksi lapsia. Monella on myös lapsia ja ei haluta enempää/ainakaan heti, sitten on lapsettomia miesvauvoja jotka ei ikinä aikuistu. Helposti voi mennä pari vuotta ennen kuin löytää itselle sopivan kumppanin. Mutta ehtii siinä vielä jos niitä munasoluja löytyy tarpeeksi ja on säönnöllinen kierto. En osaa neuvoa, itse odotan vielä sitä oikeaa kumppania, ei musta olisi yksinhuoltajaksi (vaikkakin viikko kerrallaan), enkä pystyisi myöskään elämään miehen kanssa jonka kanssa en olisi onnellinen. Olisi ihana saada lapsi sen oikean kanssa, mutta jos tiedät että enemmin haluat lapsen kuin lapsen sen oikean kanssa niin sitten kannattaa tehdä nyt, kun mitä myöhemmin yrittää sitä pienemmät mahdollisuudet onnistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on elinikäinen sukupuolitauti, joten kannattaa miettiä kenen kanssa sen taudin hankkii ja sitä hoitaa. Se tauti on aina vittumaisempi mitä huonompi se toinen puolisko on, koska se ei sitten kanna osaansa sen taudin hoidosta ja kuluista.

Ap kirjoitti, että suhde on päällisin puolin hyvä. Mies ei siis ilmeisesti ole mikään väkivaltainen juoppo. Kyllä ihmiset hankkivat lapsia huonommissakin tilanteissa. 

Näennäisesti hyvä. Eri asia kuin päällisin puolin, ja termi myös kertoo paljon ap:sta. Näennäisesti, eli hyvin on varmaan työ- ja taloudellinen tilanne, asunto, pari näyttää ihanteelliselta ulospäin, miestä kehtaa esitellä ulkopuolisille, ja kotitöitä jaetaan jollain tavalla, ehkä on joku saatanan söpö piha tmv. Mies ei lyö tai ei ole päihdeongelmia (matalalla on kriteerit jos tämä riittää). Mutta suhteessa ei ole läheisyyttä tai rakkautta, melkeinpä ainoita asioita mitkä ovat oleellisia, ja minkä avulla pärjää kriisissä kuin kriisissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin miehenä kierrän tämmöiset perheenperustaja naiset kaukaa. Kertokaa nyt edes yksi HYVÄ syy tehdä lapsia tähän maailmaan ja tilanteeseen?? 

Sinun kannattaa vähän tutustua historiaan ja varsinkin menneeseen 100 vuoteen vähän tarkemmin. Koskaan maailman historiassa ei ole ollut aikaa jolloin ei olisi ollut uhkakuvia ja epävarmaa tulevaisuutta eikä sellaista tulekaan. Sinun ajattelumallilla ihmiskuntaa ei olisi enää olemassakaan. Onni on tietysti se että sinunlaiset ahdistuneet, kaikkea kauhistelevat ja negatiivisesti elämään suhtautuvat ihmiset eivät lisäänny. Maailma tarvitsee rohkeita, positiivisia ja fiksuja ihmisiä jotka ottavat haasteet vastaan ja ovat valmiita ratkomaan niitä voivottelun sijaan. 

Joo tarvitaan kyllä lisää hyviä ihmisiä, mutta miten voi juonikas ja itsekeskeinen ihminen kasvattaa hyvän ihmisen? 

En tekisi lasta/lapsia miehelle jota en oikeasti rakasta. Miksi ihmeessä tekisit huonoon suhteeseen??? 

Mitä mieltä se mies on?

Miksi koet ansaitsevasi parempaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on elinikäinen sukupuolitauti, joten kannattaa miettiä kenen kanssa sen taudin hankkii ja sitä hoitaa. Se tauti on aina vittumaisempi mitä huonompi se toinen puolisko on, koska se ei sitten kanna osaansa sen taudin hoidosta ja kuluista.

Ap kirjoitti, että suhde on päällisin puolin hyvä. Mies ei siis ilmeisesti ole mikään väkivaltainen juoppo. Kyllä ihmiset hankkivat lapsia huonommissakin tilanteissa. 

Näennäisesti hyvä. Eri asia kuin päällisin puolin, ja termi myös kertoo paljon ap:sta. Näennäisesti, eli hyvin on varmaan työ- ja taloudellinen tilanne, asunto, pari näyttää ihanteelliselta ulospäin, miestä kehtaa esitellä ulkopuolisille, ja kotitöitä jaetaan jollain tavalla, ehkä on joku saatanan söpö piha tmv. Mies ei lyö tai ei ole päihdeongelmia (matalalla on kriteerit jos

Lapsen pystyy kasvattamaan noissa olosuhteissa. Toki ero tullee jossain kohtaa, mutta elämä on. Ei hyvän elämän tarvitse olla täydellinen. Yrittäisin ap:na lasta nykyisen miehen kanssa. On kuitenkin pieni mahdollisuus, että suhdekin korjaantuu paremmaksi. Isojen päätösten kynnyksellä on myös normaalia kyseenalaistaa jopa sitä puolisoakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on elinikäinen sukupuolitauti, joten kannattaa miettiä kenen kanssa sen taudin hankkii ja sitä hoitaa. Se tauti on aina vittumaisempi mitä huonompi se toinen puolisko on, koska se ei sitten kanna osaansa sen taudin hoidosta ja kuluista.

Ap kirjoitti, että suhde on päällisin puolin hyvä. Mies ei siis ilmeisesti ole mikään väkivaltainen juoppo. Kyllä ihmiset hankkivat lapsia huonommissakin tilanteissa. 

Näennäisesti hyvä. Eri asia kuin päällisin puolin, ja termi myös kertoo paljon ap:sta. Näennäisesti, eli hyvin on varmaan työ- ja taloudellinen tilanne, asunto, pari näyttää ihanteelliselta ulospäin, miestä kehtaa esitellä ulkopuolisille, ja kotitöitä jaetaan jollain tavalla, ehkä on joku saatanan söpö piha tmv. Mies ei lyö tai ei ole päihdeongelmia (matalalla on kriteerit jos

Rakkaus ja läheisyys voivat kadota, vaikka olisi lapset tehty. Minulle tärkeämpää on kumppanuus ja luottamus siihen, että molemmille lapset ovat prioriteetti 1.

Kannattaa muistaa, että nykypäivänä on hirveän vaikeaa löytää uutta kunnon pitkäaikaista parisuhdetta. Ellet sitten ole naisena kaunis ja upea ja muutenkin huipputyyppi ja lisäksi pitäisi asua isossa kaupungissa, jossa asuu paljon alle nelikymppisiä lapsettomia miehiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et ole valmis itseelliseksi äidiksi niin tekisin lapsen nykyiseen suhteeseen. Jos suhteenne toimii muuten hyvin ja on vajavainen tunnepuolella ja nimenomaan sinun tunnepuolella niin uskaltaisin tehdä lapsen tuohon suhteeseen. Kun vauva syntyy, tulee sinun sydämmesi ja läheisyyskiintiösi olemaan niin täysi että et samalla tavalla kaipaa sitä mieheltäsi. Pidemmän päälle kyllä mutta et ensimmäisinä vuosina.

Tätä ketjua lukemalla alan ymmärtää suuria erolukuja pienten lasten vanhemmilla. Mitä jos ette nyt vain tekisi yhtään lasta sellaiseen suhteeseen, joka ei toimi? On oikeasti kuvottavaa lukea näitä viestejä, jossa uskomattoman itsekeskeiset ihmiset yrittävät oikeuttaa ja järkeillä omaa itsekkyyttään.

Kukaan ei tietenkään ehdottaisi AP:lle lapsen tekemistä huonoon suhteeseen jos AP ei olisi siin

Puhutko kokemuksesta vai et? Ensinnäkin, ao:n itsekkyys on omaa luokkaansa, koska kieroilee miehensä selän takana. Miksi se mies pitää vetää tuohon mukaan, eikö hän ansaitse parempaa? Ap on kuitenkin vain 36, ei vaikka 41. Voisi erota heti ja alkaa etsimään sitä parempaa. Ja kuka tahansa kenellä on lapsia ja kenellä on mennyt sukset ristiin puolison kanssa tietää kokemuksesta, että lapset ei siinä seassa voi hyvin. Siksi en voi käsittää miksi tehdä lapsi tilanteeseen jossa ei ole rakkautta, vaan kolkkoutta? 

Lapsi kannattaa tehdä vain hyvään suhteeseen. Muuten on luvassa kärsimystä niin lapselle kuin vanhemmille.

Kokemusta on..

Vierailija kirjoitti:

Voit ryhtyä itselliseksi äidiksi. Hedelmöityshoitoihin vaan ja eroat huomista suhteesta.

Tämä on ihan ok, kunhan äiti maksaa kaikki lapsen kustannukset itse eikä yhteiskunnan tarvitse elättää kumpaakaan.

Tee se lapsi tai kaksi, jos sulla on siinä kunnon mies. Suhde muuttuu yleensä kaverilliseksi ja kolkoksi joka tapauksessa. Elämässä parasta ja mielekkäintä ovat omat lapset, kaikki muu on toisarvoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et ole valmis itseelliseksi äidiksi niin tekisin lapsen nykyiseen suhteeseen. Jos suhteenne toimii muuten hyvin ja on vajavainen tunnepuolella ja nimenomaan sinun tunnepuolella niin uskaltaisin tehdä lapsen tuohon suhteeseen. Kun vauva syntyy, tulee sinun sydämmesi ja läheisyyskiintiösi olemaan niin täysi että et samalla tavalla kaipaa sitä mieheltäsi. Pidemmän päälle kyllä mutta et ensimmäisinä vuosina.

Tätä ketjua lukemalla alan ymmärtää suuria erolukuja pienten lasten vanhemmilla. Mitä jos ette nyt vain tekisi yhtään lasta sellaiseen suhteeseen, joka ei toimi? On oikeasti kuvottavaa lukea näitä viestejä, jossa uskomattoman itsekeskeiset ihmiset yrittävät oikeuttaa ja järkeillä omaa itsekkyyttään.

Kukaan ei tietenkään ehdottaisi AP:lle lapse

Minä olen hankkinut lapsen/lapsia rakkaudelliseen suhteeseen. Ensimmäinen lapsi syntyi, kun pää oli vielä täynnä rakkaushöttöä. No eipä mennyt hyvin se. Lopun arvaattekin. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi koet ansaitsevasi parempaa?

Miksi koet oikeudeksesi olla typerä?

Kyse on LAPSESTA.

Vierailija kirjoitti:

Muille tiedoksi, että totta kai tiedän, että päätös on minun eikä vauvapalstalaisten.

Ap

Päätös on sinun ja miehen. Sillä teethän toki hänelle selväksi ennen lapsentekoon ryhtymistä, että aiot todennäköisesti ottaa eron muutaman vuoden päästä?