35-vuotias nainen miettii: tehdäkö lapsi huonoon suhteeseen vai yrittää vielä nopeasti löytää uusi mies?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kadut myöhemmin jos jäät lapsettomaksi. A.

Kadut yhtälailla tai enemmän jos teet lapsen itsekkäistä, huonoista ja sinulle sopimattomista syistä, iskee baby blues ja lapsi ei olekaan sinun juttusi. Palautusoikeutta ei ole.

Ei taida olla montaa ihmistä, joka olisi katunut vanhemmuuttaan. Toisin päin taas pilvin pimein.

Tunnetko ihan oikeasti PILVIN PIMEIN sellaisia ihmisiä jotka eivät tehneetkään lapsia ja katuvat sitä? Minä en ainakaan tunne yhtäkään. Suurimmalla osaa on lapsia ja ne joilla ei ole eivät haluakaan.

Tiedän kyllä useita, jotka olisivat halunneet lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kadut myöhemmin jos jäät lapsettomaksi. A.

Sikiämisessä punnitaan, onko pahempaa mahdollinen lapsen kärsimys siitä että lisääntyi vai mahdollinen oma kärsimys siitä ettei lisääntynyt.

Emme me sille mitään voi, että meidät on tänne joku törkimys heikkouttaan pakottanut kuolemaan. Ikinä ei olisi sydäntä pakottaa omaa lasta kuolemaan. Siksi en ole häntä hankkinut <3

Lapsi on elinikäinen sukupuolitauti, joten kannattaa miettiä kenen kanssa sen taudin hankkii ja sitä hoitaa. Se tauti on aina vittumaisempi mitä huonompi se toinen puolisko on, koska se ei sitten kanna osaansa sen taudin hoidosta ja kuluista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kadut myöhemmin jos jäät lapsettomaksi. A.

Sikiämisessä punnitaan, onko pahempaa mahdollinen lapsen kärsimys siitä että lisääntyi vai mahdollinen oma kärsimys siitä ettei lisääntynyt.

Jos sikiäminen tapahtuu tulee tuotos väistämättä ainakin joskus kärsimään jonkun verran (= kukas se itsekäs tässä sitten oikein onkaan?), mutta sikiämättömyydestä kärsii vain sikiämätön ja jos hän on vela niin ei kärsi hänkään, koska lapsettomuus on velan parhain ykkösvalinta (pronatalismipromoottorit eivät ehkä vain pysty tätä edes käsittämään).

Vierailija kirjoitti:

Jos et ole valmis itseelliseksi äidiksi niin tekisin lapsen nykyiseen suhteeseen. Jos suhteenne toimii muuten hyvin ja on vajavainen tunnepuolella ja nimenomaan sinun tunnepuolella niin uskaltaisin tehdä lapsen tuohon suhteeseen. Kun vauva syntyy, tulee sinun sydämmesi ja läheisyyskiintiösi olemaan niin täysi että et samalla tavalla kaipaa sitä mieheltäsi. Pidemmän päälle kyllä mutta et ensimmäisinä vuosina.

Tätä ketjua lukemalla alan ymmärtää suuria erolukuja pienten lasten vanhemmilla. Mitä jos ette nyt vain tekisi yhtään lasta sellaiseen suhteeseen, joka ei toimi? On oikeasti kuvottavaa lukea näitä viestejä, jossa uskomattoman itsekeskeiset ihmiset yrittävät oikeuttaa ja järkeillä omaa itsekkyyttään.

No en kyllä tekisi mistään hinnasta lasta huonoon suhteeseen. Pari ensimmäistä vuotta on usein koettelemus hyvällekin suhteelle, ja välit pitää olla oikeasti kunnossa että jaksaa. Jos välit ovat "kolkot", et välttämättä saa henkistä tai konkreettistakaan tukea puolisolta silloin kun sitä kaipaat, vaikka työnjaosta olisi sovittu. Vauvan kanssa voi olla tosi yksin. Pinna tulee olemaan kireällä, ja huono puoliso tulee näyttämään entistä huonommalta. Vauva voi olla haastava, nukkuu huonosti tai on koliikkia, siinä pitää olla aika rautainen pari, että välit pysyy kunnossa. Vaikka välinne ovat nyt kaverilliset, ne voivat tulehtua niin, ettei huoltajuus menekään niinkuin olet haaveillut.

Plus sun täytyy kertoa miehellesi, että saatat erota! Hän saattaa kuvitella että ehdotus lapsesta on yhtä kuin elinikäinen sitoutuminen parisuhteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kadut myöhemmin jos jäät lapsettomaksi. A.

Sikiämisessä punnitaan, onko pahempaa mahdollinen lapsen kärsimys siitä että lisääntyi vai mahdollinen oma kärsimys siitä ettei lisääntynyt.

Jos sikiäminen tapahtuu tulee tuotos väistämättä ainakin joskus kärsimään jonkun verran (= kukas se itsekäs tässä sitten oikein onkaan?), mutta sikiämättömyydestä kärsii vain sikiämätön ja jos hän on vela niin ei kärsi hänkään, koska lapsettomuus on velan parhain ykkösvalinta (pronatalismipromoottorit eivät ehkä vain pysty tätä edes käsittämään).

Tästä syystä lapsilla on aina itsekkäät vanhemmat. 

Ehkä sinun pitäisi tutustua omaan hyvinvointiisi syvällisemmin. Onko uskonasiat kunnossa? Kristuksen morsiamena saat kaiken ja enemmänkin. 

Teidän suhde on kolkko, koska sinä, ap, olet jäätävän kolkko. Miten voi olla noin itsekeskeinen, kylmä ja kiero? Sun miehellesi sanon: juokse ja lujaa, voit saada vielä lapsia naisen kanssa joka sinua rakastaa! 

Vaikea sanoa, en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on elinikäinen sukupuolitauti, joten kannattaa miettiä kenen kanssa sen taudin hankkii ja sitä hoitaa. Se tauti on aina vittumaisempi mitä huonompi se toinen puolisko on, koska se ei sitten kanna osaansa sen taudin hoidosta ja kuluista.

Ap kirjoitti, että suhde on päällisin puolin hyvä. Mies ei siis ilmeisesti ole mikään väkivaltainen juoppo. Kyllä ihmiset hankkivat lapsia huonommissakin tilanteissa. 

Minä ainakin miehenä kierrän tämmöiset perheenperustaja naiset kaukaa. Kertokaa nyt edes yksi HYVÄ syy tehdä lapsia tähän maailmaan ja tilanteeseen?? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Miksi tehdä lapsi miehen kanssa, joka opettaa huonot sosiaaliset taidot ja tunnekylmyyden lapselle? Mieti asiaa nyt lapsenkin näkökulmasta.

Ei taida pystyä kun minäminäminä itsekkäästi haluan ja vain minäminäminän mielipiteillä on väliä ja merkitystä.

Kyllä vanhemmuus on sen verran rankkaa, että jonkinlaista itsekkyyttä siinä tarvitaankin, että saa lapsensa hoidettua kunnialla. Ihan maailmassa ylipäätään ei pärjää jos antaa kaikkien kävellä yli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Miksi tehdä lapsi miehen kanssa, joka opettaa huonot sosiaaliset taidot ja tunnekylmyyden lapselle? Mieti asiaa nyt lapsenkin näkökulmasta.

Ei taida pystyä kun minäminäminä itsekkäästi haluan ja vain minäminäminän mielipiteillä on väliä ja merkitystä.

Kyllä vanhemmuus on sen verran rankkaa, että jonkinlaista itsekkyyttä siinä tarvitaankin, että saa lapsensa hoidettua kunnialla. Ihan maailmassa ylipäätään ei pärjää jos antaa kaikkien kävellä yli. 

Tämä. Lisääntyminen on itsekkäintä mitä voi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et ole valmis itseelliseksi äidiksi niin tekisin lapsen nykyiseen suhteeseen. Jos suhteenne toimii muuten hyvin ja on vajavainen tunnepuolella ja nimenomaan sinun tunnepuolella niin uskaltaisin tehdä lapsen tuohon suhteeseen. Kun vauva syntyy, tulee sinun sydämmesi ja läheisyyskiintiösi olemaan niin täysi että et samalla tavalla kaipaa sitä mieheltäsi. Pidemmän päälle kyllä mutta et ensimmäisinä vuosina.

Tätä ketjua lukemalla alan ymmärtää suuria erolukuja pienten lasten vanhemmilla. Mitä jos ette nyt vain tekisi yhtään lasta sellaiseen suhteeseen, joka ei toimi? On oikeasti kuvottavaa lukea näitä viestejä, jossa uskomattoman itsekeskeiset ihmiset yrittävät oikeuttaa ja järkeillä omaa itsekkyyttään.

Kukaan ei tietenkään ehdottaisi AP:lle lapsen tekemistä huonoon suhteeseen jos AP ei olisi siinä iässä että hänen pitää tehdä lapsi nyt kun hän sen haluaa. Enkä ymmärrä miksi lapsen haluaminen olisi sen itsekkäämpää kuin se ettei lasta halua. On todella outoa myös ajatella että lapsi automaattisesti kärsii lopun elämäänsä jos se ei synny keskelle parisuhdeonnelaa. Ja kärsimys on niin suuri että hänen olisi ollut parempi olla syntymättä. Ihmettelen myös ihmisiä jotka ovat sitä mieltä että he ovat moraalisesti muita ylempänä ja siten "voivat sanella" milloin on sopivat olosuhteet tehdä lapsia ja milloin ei. Ja määrittää mikä on lapselle niin arvokas elämä että siihen on hyvä syntyä. 

Jos mies on hyvä mies, haluaa olla isä ja uskot että eronkin sattuessa hän ei jätä lasta, niin ehkä A vaihtoehto.

Jos lapsen saaminen on sinulle se tärkein asia ja mahdollinen lapsettomaksi jääminen suuri kriisi, niin sitten varmaan sinuna tekisin lapsen nyt ja eroaisin myöhemmin. Jos olet valmis hyväksymään asian, että lasta ei välttämättä tule, niin sitten ero nyt ja uuden kumppanin etsintä.

Vierailija kirjoitti:

Mieti mitä pystyt lapsellesi tarjoamaan (yh:na) ja haluaisitko itse olla tuo lapsi. Lapsella sidot itsesi huonoon mieheen.

Eihän se mikään huono mies ole vain siksi että aloittaja ei koe että heidän suhteellaan on tulevaisuutta ja kemiat ei toimi? Mies voi olla tosi hyvä isä ja näin oletan kun aloittaja pystyy harkitseen lasten tekemistä vaikka suhde todennäköisesti kariutuukin tulevaisuudessa. Mutta vaikka olisi huono kumppani aloittajalle niin voi olla hyvä isä lapsilleen. 

Lasten vuoroviikoin asuminen on nykyään hyvin normaalia. Ja jos mies vaikuttaa tasapainoiselta joka ei sekoa ero tilanteessa vaan osaa sopia asiat niin kyllä sitten ihan hyvin voi lapsen tuon miehen kanssa tehdä. Ainakin vauva-aika ja kenties myös pikkulapsiaika (alle 3 vuotiaat) kannattanee asua yhdessä jos vain kykenee niin on helpompaa ja molemmat saa viettää aikaa lasten kanssa kun tuossa iässä ne saattaa unohtaa/vieraantua vanhemmastaan jos tulee monien viikkojen taukoja.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti A, jos taloudellinen tilanteenne on sellainen, että kahden kodin malli toimii ja että mies on sillä tavoin tervepäinen että voi luottaa että isyys sujuu. 

 

Itse olen ollut supertyytyväinen että en jäänyt odottelemaan yksisarvista (ei ole yhäkään löytynyt) ja tein lapset huonoon suhteeseen. Kahden kodin malli on toiminut loistavasti ja kaikki voivat hyvin.

Mutta mulla on isot tulot, joten on varaa kunnon asuntoon ja autoon eli tämä asia kannattaa toki miettiä.

Olisin samoilla linjoilla, tai siis pohtisin asiaa siitä näkökulmasta että olisiko tämä mies hyvä isä jonka kanssa vanhemmuus sujuu, yhdessä tai erossa? Se ero ja uuden löytäminen tuossa iässä on aika tuuripeliä, että melkein lapset joko yksin tai tuon miehen kanssa. 

B