35-vuotias nainen miettii: tehdäkö lapsi huonoon suhteeseen vai yrittää vielä nopeasti löytää uusi mies?

Vierailija kirjoitti:

Naiset poikivat lisää ja lisää vaikka valmiiksi ylikansoitetulle saastuneelle pallolle kuolemaan, ja miehet tekevät tarpeensa emättimeen ilman kortsua vaikkeivat lapsia halua.

Pelkkiä vaistojemme orjuuttamia elukoita me olemme kaikki tyynni.

Lol

Tunnekylmä parisuhde vanhemmilla ennustaa lapselle mielenterveysongelmia, joten kannattaa tehdä lapsi yksin, kumppanuusvanhemmuus-hengessä tai hyvään tunnesuhteeseen. 

Kysy mieheltäsi onko hänellä kiinnostusta kumppanuusvanhemmaksi, jos hän siis on sellainen mies joka isänä olisi hyvä, mutta parisuhde ei vain toimi.

Vierailija kirjoitti:

Yksi moraaliton vaihtoehto on se, että alat katsella muita tarjokkaita, kun vielä olet nykyisessä suhteessa. Sodassa ja rakkaudessa kai joskus täytyy ottaa kyseenalaisia keinoja käyttöön. 

Selviäisi varmaan aika nopeasti, että mitkä ne todelliset kortit on. Että löytyykö muita potentiaalisia isäehdokkaita suht nopealla aikataululla. Vaiko ei. Mutta kaikille ihmisille ei voi tällaista kartoitusta suositella. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi moraaliton vaihtoehto on se, että alat katsella muita tarjokkaita, kun vielä olet nykyisessä suhteessa. Sodassa ja rakkaudessa kai joskus täytyy ottaa kyseenalaisia keinoja käyttöön. 

Minulla on vielä parempi ehdotus: kasvattakaa selkärankaa ja lopettakaa ajattelemasta vain itseänne.

Halusi ap lasta tai ei, niin hänen tulisi olla rehellinen kumppanilleen, ja lopettaa nykyinen suhde pikaisella aikataululla.

Vierailija kirjoitti:

Pointti taisi olla se, että parisuhdetta on sitten ehkä hankala löytää pitkään aikaan, kun on pienen lapsen kanssa. Itsekään ehdottomasti en

"Ehkä näin onkin, mutta ihmisen kannattaa elää omien arvojensa mukaan. Täytyy siis asettaa asioita tärkeysjärjestykseen. Kaikkea ei kukaan kai saa. "

Niin, sehän oli juurikin se pointti. Pitääkö kaikki vääntää rautalangasta?

Lapsi harvoin pelastaa huonoa suhdetta, mutta tällaisessa kaveripohjaisessa se saattaa jopa toimia liimana, jolloin etäinenkin suhde voi muuttua läheiseksi lapsen myötä. Tai sitten ei. Tiedän monia pareja, joilla ns. hyvä suhde on kaatunut lapsen saantiin, joten miksi ei voisi käydä päin vastoin.

Itse olen tällainen kahden kodin lapsi, perheeni ainoa ja veikkaan että äitini tilanne oli melko sama kuin sinulla ap. Molemmista paikoista jäänyt hyvät ja lämpimät muistot. Tärkeintä on, että lapsesta ei tule keskenäisen kilpailun tai vihanpidon välikappale. Äidilleni kävi muuten hyvin, on nyt hyvässä liitossa joka on solmittu jo minun ollessa aikuinen. Pari uutta isäpuoliehdokastakin ehti kertyä siinä matkassa, yhden kanssa pidetään edelleen yhteyttä, vaikka hänellä onkin jo uusi perhe. 

Isä puolestaan löysi muutama vuosi eron jälkeen uuden suhteen nuoremman naisen kanssa ja tästä liitosta minulla on pari sisarpuoltakin. Hyvät välit heihinkin. 

Miehelle kyse on mukavuussuhteesta, jossa ap tuottaa hänelle tietyt palvelut (seksi, kodinhoito, seura). Lapsen myötä näiden palveluiden taso laskee, joten todennäköisesti mies kiukuttelee ap:n eroamaan tai ulkiostaa itsensä kuviosta muuten. 

Jos mies olisi oikeasti kiinnostunut perhe-elämästä, hän pyrkisi toimimaan niin, että myös ap viihtyy suhteessa. Mukavuussuhteessa toisen viihtymisellä ei ole niin väliä, kunhan itsellä palvelu pelaa. 

Mitä tekisitte -hullu taas uudella tarinallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kadut myöhemmin jos jäät lapsettomaksi. A.

Kadut yhtälailla tai enemmän jos teet lapsen itsekkäistä, huonoista ja sinulle sopimattomista syistä, iskee baby blues ja lapsi ei olekaan sinun juttusi. Palautusoikeutta ei ole.

Ei taida olla montaa ihmistä, joka olisi katunut vanhemmuuttaan. Toisin päin taas pilvin pimein.

Aivan varmasti on vaikka sitä ei usein uskalletakaan ääneen julkilausua, koska sinä/kaltaisesi synnytyskoneistajat hyökkäätte välittömästi kimppuun kuin raivohullut hyeenat.

Vierailija kirjoitti:

Kysy mieheltäsi onko hänellä kiinnostusta kumppanuusvanhemmaksi, jos hän siis on sellainen mies joka isänä olisi hyvä, mutta parisuhde ei vain toimi.

Kolmivitosella heteromiehellä ei ole mitään intressiä kumppanuusvanhemmuuteen. Häiritsee vain uuden kumppanin etsimistä. Tuosta iästä lähtien lapsen haluavat naiset ovat epätoivoisia ja uuden saa, jos yhtään laittaa tikkua ristiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kadut myöhemmin jos jäät lapsettomaksi. A.

Kadut yhtälailla tai enemmän jos teet lapsen itsekkäistä, huonoista ja sinulle sopimattomista syistä, iskee baby blues ja lapsi ei olekaan sinun juttusi. Palautusoikeutta ei ole.

Ei taida olla montaa ihmistä, joka olisi katunut vanhemmuuttaan. Toisin päin taas pilvin pimein.

Tunnetko ihan oikeasti PILVIN PIMEIN sellaisia ihmisiä jotka eivät tehneetkään lapsia ja katuvat sitä? Minä en ainakaan tunne yhtäkään. Suurimmalla osaa on lapsia ja ne joilla ei ole eivät haluakaan.

Henkilökohtaisesti tunnen muutaman, tutun tuttuja jo paljon enemmän, ja somen ja median kautta tiedän valtavasti sellaisia, jotka katuvat lapsettomaksi jäämistä. En tunne henkilökohtaisesti ketään enkä myöskään yhtään tutun tuttua, joka katuisi vanhemmuuttaan.

Jos et ole valmis itseelliseksi äidiksi niin tekisin lapsen nykyiseen suhteeseen. Jos suhteenne toimii muuten hyvin ja on vajavainen tunnepuolella ja nimenomaan sinun tunnepuolella niin uskaltaisin tehdä lapsen tuohon suhteeseen. Kun vauva syntyy, tulee sinun sydämmesi ja läheisyyskiintiösi olemaan niin täysi että et samalla tavalla kaipaa sitä mieheltäsi. Pidemmän päälle kyllä mutta et ensimmäisinä vuosina.

Miksi ihmeessä haluaisit, että vauva saa miehen surkeat geenit?

Vierailija kirjoitti:

Kadut myöhemmin jos jäät lapsettomaksi. A.

Sikiämisessä punnitaan, onko pahempaa mahdollinen lapsen kärsimys siitä että lisääntyi vai mahdollinen oma kärsimys siitä ettei lisääntynyt.

Suurin osa lapsettomista itse asiassa toivoisi tai olisi toivonut lapsia. 4044-vuotiaista lapsettomista suomalaisista, joista vain harva enää ikänsä vuoksi saa lapsia, lähes kaksi kolmesta (noin 20 000 naista ja 35 000 miestä) pitää itselleen ihanteellisena lapsilukuna vähintään yhtä lasta (Kuvio 2).

https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/lapsettomista-suurin-osa-haluais…

Lapsi nopeasti alulle. Ennen kuin kerrot raskaudesta, laita kirjat toiselle paikkakunnalle. Näin olet vapaampi muuttamaan minne haluat jos suhde ei toimi.

Vauvavuonna ei kannata erota vaan hoitaa lapsi yhdessä kunnes jaksat hoitaa yksin. Ellei ole aivan pakko

Miksi tehdä lapsi miehen kanssa, joka opettaa huonot sosiaaliset taidot ja tunnekylmyyden lapselle?

Mieti asiaa nyt lapsenkin näkökulmasta.

Riippuu onko suhde huono vai vain väljähtynyt alkuhuumasta. Jos tunnette halveksuntaa ja suhteeseen on muodostunut "The Jännite", niin ainakaan ilman pariterapiakokeilua en hukkaisi siinä aikaa.

Lapsi koettelee hyvääkin parisuhdetta ja usein jopa "pilaa" sen. Mutta voi myös yhdistää, jos lähtökohdat ovat tasapainoiset eikä ole epärealistisia perheidylliodotuksia. Itse tiedät parhaiten näetkö yhteisen tulevaisuuden, ilman kummankaan katkeroitumista vai työstätkö jo eropäätöstä. Onko kumppanisi sellainen luotettava turvapotentiaali, jonka kanssa yhdessä toisianne tukien selviätte haasteista vai repiikö vauva-arki teidät erilleen. Kaipaatteko jotain mitä suhde ei nytkään täytä?

En itse hankkisi lasta suhteeseen, jossa jo lähtökohtaisesti pohditaan eroamista, ellei ajatus yksinhuoltajuudesta erityisesti miellytä. Yksinhuoltajana arjenpyöritys voi olla jopa helpompaa kuin sopimattoman tai saamattoman kumppanin kanssa. Eroaminen seurauksineen taas voi tuoda yllättäviä piirteitä osapuolista esiin ja lapselle turvattomat lähtökohdat, jos se ei hoidukaan siististi yhteisymmärryksellä. 

Vierailija kirjoitti: Miksi tehdä lapsi miehen kanssa, joka opettaa huonot sosiaaliset taidot ja tunnekylmyyden lapselle? Mieti asiaa nyt lapsenkin näkökulmasta.

Ei taida pystyä kun minäminäminä itsekkäästi haluan ja vain minäminäminän mielipiteillä on väliä ja merkitystä.