35-vuotias nainen miettii: tehdäkö lapsi huonoon suhteeseen vai yrittää vielä nopeasti löytää uusi mies?

Vierailija kirjoitti:

Et voi miehenä ymmärtää. Meillä naisilla on tietty aikaikkuna, jossa se lapsi täytyy tai kannattaa hankkia. Itselleni jossain kolmenkympin korvilla se asia oli jonkinlainen biologinen vietti. Keho tiesi, että nyt täytyy toimia. 

No en tiedä ymmärränkö, mutta ainakaan osa naisista ei näytä täysin ymmärtävän miesten perspektiiviä, jos ajattelevat että lopputulos on ihan sama riippumatta siitä missä järjestyksessä asiat tekee. 

Perustuslakiin tulee kirjata, että suomalaisilla on oikeus kielivapauteen valloittajakielistä joita ovat ruotsi ja venäjä.

Pakkoruotsissa ei ole mitään klassisen etiikan mukaista oikeutta Suomessa. Ruotsilla tai vähemmistökansa suomenruotsalaisilla ei pitäisi olla sananvaltaa kielelliseen identiteettimme.

Vierailija kirjoitti:

Pyysin asiallisia vastauksia ja tähän mennessä niitä on tullut kaksi. Kiitos teille kahdelle näkemyksistänne. 

Muille tiedoksi, että totta kai tiedän, että päätös on minun eikä vauvapalstalaisten. Pohdin tätä asiaa paljon. Päätin vain kysyä muidenkin ajatuksia tilanteeseen, mutta harmillisesti täällä saa vastaukseksi lähinnä vittuilua.

Ap

Nainen on pöyristynyt, kun kysyy jo lähtöasetelmaltaan typerään kysymykseen mielipiteitä tuntemattomilta anonyymisti ja saakin epämieluisia vastauksia. 🤦🏼 Pöyristyy varmaan seurauksista sittenkin, kun puskee unelmoimansa ihanan ekstrapalleron maailmaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kieltämättä vähän ihmetytti noin 35v sinkkuna vuosia sitten kun vastaan tuli jatkuvalla syötöllä naisia jotka olivat edellisen suhteen pihistessä viimeisiään tehneet väkisin muksun ja sitten ajattelivat että tässä nyt sitten kevyesti deittailen etsitään uutta kumppania jolle pakettiratkaisu on ok. tieysti jos lapsen hankkiminen on ykkösprioriteetti ja parisuhde mahdollinen bonus joskus 15-vuoden päästä, niin mikäs siinä.

Et voi miehenä ymmärtää. Meillä naisilla on tietty aikaikkuna, jossa se lapsi täytyy tai kannattaa hankkia. Itselleni jossain kolmenkympin korvilla se asia oli jonkinlainen biologinen vietti. Keho tiesi, että nyt täytyy toimia. 

Pointti taisi olla se, että parisuhdetta on sitten ehkä hankala löytää pitkään aikaan, kun on pienen lapsen kanssa. Itsekään ehdottomasti en ottaisi miestä, jolla lapset vielä pieniä. Itse asiassa mahdolliset lapset saisi olla yli 15v.

A ehdottomasti 

Niistä ns. hyvistä suhteistakin erotaan tosi paljon eli ei juuri eroa keskimääräisestä tilanteesta 4 vuoden kuluttua 

Vierailija kirjoitti:

Työnteleekö miehesi usein paljaalla qiggelillä fittuus?

Tässä söherryksessä vähäjärkisyys oikein tiivistetty.

Takuuvarman eron jälkeen ap voi sitten uhriutua jossain iltapaskalehdessä tai Ylen jutussa, syyllistää miestä erosta ja selittää kuinka joutuu jonglööraamaan Kelan tukien kanssa jotta saa rahat riittämään.

Klassista perseilyä, hohhoijaa. 🤦🏼

Kadut myöhemmin jos jäät lapsettomaksi. A.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kieltämättä vähän ihmetytti noin 35v sinkkuna vuosia sitten kun vastaan tuli jatkuvalla syötöllä naisia jotka olivat edellisen suhteen pihistessä viimeisiään tehneet väkisin muksun ja sitten ajattelivat että tässä nyt sitten kevyesti deittailen etsitään uutta kumppania jolle pakettiratkaisu on ok. tieysti jos lapsen hankkiminen on ykkösprioriteetti ja parisuhde mahdollinen bonus joskus 15-vuoden päästä, niin mikäs siinä.

Et voi miehenä ymmärtää. Meillä naisilla on tietty aikaikkuna, jossa se lapsi täytyy tai kannattaa hankkia. Itselleni jossain kolmenkympin korvilla se asia oli jonkinlainen biologinen vietti. Keho tiesi, että nyt täytyy toimia. 

Pointti taisi olla se, että parisuhdetta on sitten ehkä hankala löytää pitkään aikaan, kun on pienen lapsen kanssa. Itsekään ehdottomasti en

Ehkä näin onkin, mutta ihmisen kannattaa elää omien arvojensa mukaan. Täytyy siis asettaa asioita tärkeysjärjestykseen. Kaikkea ei kukaan kai saa. 

Sinuna olisin miettinyt asiaa vähän aiemmin jos ehdottomasti lapsia haluat. En tiedä mitä tilanteessasi tekisin.

Vierailija kirjoitti:

Eroa huonosta suhteesta ja tee lapsi itseksesi. Tanska, Latvia ja moni muu maa tarjoaa laadukasta siementä ja hedelmöityshoitoja myös sinkkunaisille. Jos olisin vielä siinä iässä niin lähtisin Tanskaan. Miehen mallia saa muualtakin kuin vastahankaisesta viikonloppuisästä. Parempaa mallia.

Jos on rahaa, niin ehdottomasti tämä. Jos ei ole rahaa, niin Suomessa julkisellakin onnistuu sinkkuäidin keinohedelmöitys, tosin kannattaa olla muuta verkostoa, koska sitten tosiaan teet sen lapsen yksin ja keinohedelmöityksessä on suuri mahdollisuus saada kaksoset.

Voit ryhtyä itselliseksi äidiksi. Hedelmöityshoitoihin vaan ja eroat huomista suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Kadut myöhemmin jos jäät lapsettomaksi. A.

Kadut yhtälailla tai enemmän jos teet lapsen itsekkäistä, huonoista ja sinulle sopimattomista syistä, iskee baby blues ja lapsi ei olekaan sinun juttusi. Palautusoikeutta ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Voit ryhtyä itselliseksi äidiksi. Hedelmöityshoitoihin vaan ja eroat huomista suhteesta.

*huonosta

Yksi moraaliton vaihtoehto on se, että alat katsella muita tarjokkaita, kun vielä olet nykyisessä suhteessa. Sodassa ja rakkaudessa kai joskus täytyy ottaa kyseenalaisia keinoja käyttöön. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kadut myöhemmin jos jäät lapsettomaksi. A.

Kadut yhtälailla tai enemmän jos teet lapsen itsekkäistä, huonoista ja sinulle sopimattomista syistä, iskee baby blues ja lapsi ei olekaan sinun juttusi. Palautusoikeutta ei ole.

Ei taida olla montaa ihmistä, joka olisi katunut vanhemmuuttaan. Toisin päin taas pilvin pimein.

Mies viihtyy suhteessa, mutta onko valmis tekemään mitään enempää, jotta sinäkin viihtyisit?

Vaikka hän "on avoin lapsille", niin lapset voi muuttaa sitä perheen viihtyisyyttä hänen kannaltaan. Jos nyt jo menee huonosti, niin miten sitten kun on vauva-arjen vaatimukset päällä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä saattohoidossa. En ikinä voisi tuottaa sellaista tuskaa toiselle ja kaikki vain että saisin itse leikkiä elävällä nukella. Liian itsekästä. Lisätkää omalta osaltanne suvaitsevaisuutta leikkinukkeja kohtaan, paljon tuskaa saadaan vähennettyä jo sillä että emät tyytyvät huoltamaan muovisia nukkeja hoivahimoissaan.

Kukahan tuossa asetelmassa nyt kohtuuttomasti kärsisi. Sekä ap että puolisonsa haluavat lapsia. Jos lapsi syntyy, niin hän saa elämän lahjan. Parisuhde ei välttämättä kanna, mutta se on vain elämää. On kai se kivempi siellä saattohoidossakin joskus maata, kun on jättänyt jotakin jälkeensä. Elämä jatkuu. 

Ihan sairaita mielipiteitä tässä ketjussa. Kukaan ei kärsisi kohtuuttomasti? Nainen tekee lapsen sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa ei halua olla, ja jota ei selvästi edes rakasta. Omat tarpeet ovat ilmeisesti ainoa asia mikä merkitsee, ja muilla ei mitään väliä, kun oma lapsi on saatava.

Kerro ap nyt rehellisesti puolisollesi mitä ajattelet hänestä ja suhteestanne, ja katso sen jälkeen haluaako miehesi enää lasta. Hänellä on täysi oikeus tietää ajatuksistasi varsinkin tämänlaisen suuren päätöksen edessä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan vakavasti ap, tässä kysymyksessähän on myös monta moraalista ongelmaa. Et suinkaan ole ainoa, jonka halut, toiveet ja vastuut tähän kietoutuvat. Ajattele asetelmasi toisin päin: itsesi tulevaksi isäksi, joka kenties on autuaan tietämätön siitä, että nainen, jonka kanssa hän on suhteessa ja joka havittelee häntä lapsensa isäksi, ajattelee niin vain siksi ettei ole ketään muutakaan näköpiirissä, eikä oikeastaan suuremmin arvosta tai rakasta edes.



Toki kukaan järkevä mies ei tule isäksi tyystin vahingossa, mutta on iso ero siinä, lähteekö hankkimaan lasta omista päämääristään rehellisen ja avoimen kumppanin kanssa vai sellaisen, jolla on omia, salaisia tavoitteitaan. Voi olla tosi vaikea olla hyvä vanhempi lapselle, jos lähtökohtana on epärehellisyys ja ääneen lausumattomat, vaietut tavoitteet jommankumman osalta. Minusta tällaisten asioiden salaaminen kumppanilta on jo jonkin tasoista valehtelua ja petosta.

 

Mieskö sitten katuu ja harmittelee, että hänellä on lapsi? Tuskinpa vain. Ihmiset eivät yleensä kadu lapsiaan.

Miehellä ei edes ole mahdollisuutta hankkia lasta yksin. Hänhän ilmeisesti kyllä haluaa sen lapsen.

Miehetkö käyvät suhteessa rehellistä keskustelua haasteista ja sitten keskustelujen jälkeen päätyvät harkittuun eroon? No, ehkä joskus näinkin. Yleensä kumminkin haudotaan ongelmia omassa päässä ja sitten vain häivytään. Kyllä kai naisetkin joskus toimivat näin.

Miehillä on myös taipumus, että ollaan aina suhteen alussa samaa mieltä lastenhankinnasta, jotta suhde syntyy. Sitten jossain vaiheessa käykin ilmi esim. että mies haluaakin lapsen, vaikka nainen ei. Tai päinvastoin. En usko, että naiset tekevät tätä.

Onhan se hienoa olla parisuhteessa rehellinen, mutta kannattaa myös huomioida että toinen osapuoli ei välttämättä ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kadut myöhemmin jos jäät lapsettomaksi. A.

Kadut yhtälailla tai enemmän jos teet lapsen itsekkäistä, huonoista ja sinulle sopimattomista syistä, iskee baby blues ja lapsi ei olekaan sinun juttusi. Palautusoikeutta ei ole.

Ei taida olla montaa ihmistä, joka olisi katunut vanhemmuuttaan. Toisin päin taas pilvin pimein.

Tunnetko ihan oikeasti PILVIN PIMEIN sellaisia ihmisiä jotka eivät tehneetkään lapsia ja katuvat sitä? Minä en ainakaan tunne yhtäkään. Suurimmalla osaa on lapsia ja ne joilla ei ole eivät haluakaan.