Lue keskustelun säännöt.
35-vuotias nainen miettii: tehdäkö lapsi huonoon suhteeseen vai yrittää vielä nopeasti löytää uusi mies?
06.01.2025 |
Elän parisuhteessa, joka on näennäisesti hyvä. Tunnelma välillämme on kuitenkin enemmän kaverillinen ja vähän kolkko, läheisyyttä on harvoin. En ole onnellinen tässä suhteessa ja koen, että ansaitsisin parempaa.
Ongelma on, että haluaisin nyt lapsen/perheen ja täytän alkukeväästä 36 vuotta. Olemme puhuneet tästä miehen kanssa. Mies viihtyy tässä suhteessa ja sanoo olevansa lapsille avoin.
Mitä te tekisitte tilanteessani?
A. Tekisit lapsen tähän suhteeseen ja eroaisitte sitten mahdollisesti myöhemmin
B. Eroaisitte nyt ja yrittäisit nopeasti löytää paremman suhteen, riskinä että aika loppuu ja jäisit kokonaan lapsettomaksi
Toivon asiallisia vastauksia mielellään perusteluiden kera.
Kommentit (262)
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä saattohoidossa. En ikinä voisi tuottaa sellaista tuskaa toiselle ja kaikki vain että saisin itse leikkiä elävällä nukella. Liian itsekästä. Lisätkää omalta osaltanne suvaitsevaisuutta leikkinukkeja kohtaan, paljon tuskaa saadaan vähennettyä jo sillä että emät tyytyvät huoltamaan muovisia nukkeja hoivahimoissaan.
MItähän helvettiä tämäkin kommentti oli. Joku saatanan idiootti sinutkin on synnyttänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se paremman ansaitseminen käytännössä tarkoittaa? Kumppani ylemmästä tuloluokasta?
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa kovin itsevarmalta omasta hedelmällisyydestään. Tiedoksesi: lapsia ei tehdä, niitä saadaan jos saadaan.
Joo sitähän ei voi tietää, että kuinka käy. Mutta kello tikittää.
No kieltämättä vähän ihmetytti noin 35v sinkkuna vuosia sitten kun vastaan tuli jatkuvalla syötöllä naisia jotka olivat edellisen suhteen pihistessä viimeisiään tehneet väkisin muksun ja sitten ajattelivat että tässä nyt sitten kevyesti deittailen etsitään uutta kumppania jolle pakettiratkaisu on ok. tieysti jos lapsen hankkiminen on ykkösprioriteetti ja parisuhde mahdollinen bonus joskus 15-vuoden päästä, niin mikäs siinä.
Älä tee lasta, jos sen elämä ei tulisi olemaan onnellinen.
Lapsettomuus on hyvä valinta, maailmassa eivät ihmiset lopu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen kysymyksenibon, että voitko luottaa mieheesi? Koska kyse ei minusta ole vain lapsen saamisesta vaan siitä miten näette ja koette tulevaisuuden? mistä haaveiletre ja unelmoitte? Mitäbmahd haluaisitte kokea ja saavuttaa kumpainenkin yhdessä? Entä erikseen? Miten nämä kaikki (haaveet/ unelmat mahd.tavoitteet) sijoittuvat aikajanalle; tästä hetkestä vaikka seuraavan 5 vuoden sisälle? Entä 10 tai 15 ja tai vaikka 21 vuoden ajalle?
Toiseksi kannattaa tiedostaa ja muistaa, että luonto, kohtalo mikä lie on hyvin arvaamaton.
Kaikki eivät ikinä onnistu saamaan omaa lasta, vaikka tukea ja apuna olisi (lähes) loputtomasti.
Tsemppiä tulevaan!
Uskovainen mies
Tehkää se lapsi, mutta muuttakaa erilleen ennen lapsen syntymää. Silloin lapsi ei kärsi erosta, vaan tottuu alusta asti siihen, että hänellä on kaksi kotia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kieltämättä vähän ihmetytti noin 35v sinkkuna vuosia sitten kun vastaan tuli jatkuvalla syötöllä naisia jotka olivat edellisen suhteen pihistessä viimeisiään tehneet väkisin muksun ja sitten ajattelivat että tässä nyt sitten kevyesti deittailen etsitään uutta kumppania jolle pakettiratkaisu on ok. tieysti jos lapsen hankkiminen on ykkösprioriteetti ja parisuhde mahdollinen bonus joskus 15-vuoden päästä, niin mikäs siinä.
Et voi miehenä ymmärtää. Meillä naisilla on tietty aikaikkuna, jossa se lapsi täytyy tai kannattaa hankkia. Itselleni jossain kolmenkympin korvilla se asia oli jonkinlainen biologinen vietti. Keho tiesi, että nyt täytyy toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti A, jos taloudellinen tilanteenne on sellainen, että kahden kodin malli toimii ja että mies on sillä tavoin tervepäinen että voi luottaa että isyys sujuu.
Itse olen ollut supertyytyväinen että en jäänyt odottelemaan yksisarvista (ei ole yhäkään löytynyt) ja tein lapset huonoon suhteeseen. Kahden kodin malli on toiminut loistavasti ja kaikki voivat hyvin.
Mutta mulla on isot tulot, joten on varaa kunnon asuntoon ja autoon eli tämä asia kannattaa toki miettiä.
Sen jälkeen niitä yksisarvisia ei ainakaan löydy kun on lapset jo hankittu toisen miehen kanssa. Ilman lapsia löytyy todennäköisemmin. Mielestäni on todella itsekästä tehdä lapset huonoon suhteeseen. Ennemmin tekee ne yksin itsellisenä äitinä.
Joo, hyvä idea tehdä lapsi huonoon suhteeseen. Mikä voisi mennä vikaan? 🥴
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eroa huonosta suhteesta ja tee lapsi itseksesi. Tanska, Latvia ja moni muu maa tarjoaa laadukasta siementä ja hedelmöityshoitoja myös sinkkunaisille. Jos olisin vielä siinä iässä niin lähtisin Tanskaan. Miehen mallia saa muualtakin kuin vastahankaisesta viikonloppuisästä. Parempaa mallia.
Tällä tavalla aiheuttaa lapselle sen, että hän saa sitten loppuelämänsä pohtia kuka onkaan. Onhan näitä ohjelmiakin ollut, kun etsitään isää. Suuri tuska se on heilke ollut, kun ei ole tiennyt mitään isästään.
Vierailija kirjoitti:
Älä tee lasta, jos sen elämä ei tulisi olemaan onnellinen.
Lapsettomuus on hyvä valinta, maailmassa eivät ihmiset lopu.
Ohis. Hyvin paljon ellei kohtuuttomasti tulisi paineita, jos lapselle tulisi taata ja varmistaa onnellinen elämä; mitä se edes tarkoittaa?
Monesti riittää, että tekee ja yrittää parhaansa. - Lapsen vanhemman luontoisetuihin kuuluu lährs aina tunne siitä, ettei ole "riittävän hyvä" vanhempi ja kuinka lapsi ansaitsisi jotain vielä parempaa...
Toinen juttu on se, että lähtökohtaisesti olisi enemmän kuin hienoa, jos jokainen lapsi saisi mahdollisuuden syntyä haluttuna ja mahd myös toivottuna ja odotettuna.
Uskovainen mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan vakavasti ap, tässä kysymyksessähän on myös monta moraalista ongelmaa. Et suinkaan ole ainoa, jonka halut, toiveet ja vastuut tähän kietoutuvat. Ajattele asetelmasi toisin päin: itsesi tulevaksi isäksi, joka kenties on autuaan tietämätön siitä, että nainen, jonka kanssa hän on suhteessa ja joka havittelee häntä lapsensa isäksi, ajattelee niin vain siksi ettei ole ketään muutakaan näköpiirissä, eikä oikeastaan suuremmin arvosta tai rakasta edes.
Toki kukaan järkevä mies ei tule isäksi tyystin vahingossa, mutta on iso ero siinä, lähteekö hankkimaan lasta omista päämääristään rehellisen ja avoimen kumppanin kanssa vai sellaisen, jolla on omia, salaisia tavoitteitaan. Voi olla tosi vaikea olla hyvä vanhempi lapselle, jos lähtökohtana on epärehellisyys ja ääneen lausumattomat, vaietut tavoitteet jommankumman osalta. Minusta tällaisten asioiden salaaminen kumppanilta on jo jonkin tasoista valehtelua ja petosta.
Myös lapsen kannalta asetelma on kurja, jos alkuasetelma on ollut äidin yksinään juonima, eikä isä ole ollut siitä selvillä. Vastentahtoisti isäksi tullut mies voi kasvaa isyyteen tai sitten ei. Vaihtoehdoista ei isää lainkaan ja isä, joka ei pysty lapseltaan salaamaan mahdollista sitoutumattomuuttaan, kiintymyksensä ja rakkautensa puutetta, ensin mainittu on varmasti lapsen kannalta parempi.
Jos et siis ole varma miehestäsi, kehottaisin kokeilemaan kahta:
1) puhumaan rehellisesti ja avoimesti hänen kanssaan kuten tällä palstalla olet puhunut tai
2) jos et siihen pysty tai miehesi ei sen jälkeen ole kiinnostunut jatkamaan, hankkiutumaan itselliseksi äidiksi
Itsellinen äitiys paras vaihtoehto tuossa, eli spermapankkiin mars
Hmm, sinun olisi ehkä pitänyt miettiä tätä jo ennen kuin olit ajolähtötilanteessa. Mutta se on myöhäistä nyt.
Jotkut ovat sellaisia, että on helppo löytää uusi suhde. Joillain ne suhteet ovat jopa hyviä. Ehkä jos on tosi vetävän näköinen, niin on sikamagneetti, norminätti saa olla rauhassa ällöimmiltä mutta vientiä on, ja sitten seinäruusut eivät löydä ketään, tai enintään jonkun yhtä epätoivoisen, joka tyytyy mutta ei rakasta. Itse olen seinäruusuryhmää, lisäksi nirso ja yksinviihtyvä, ja mietin aina että miten muut ovat koko ajan suhteessa. Keskiryhmään kuuluva ehkä voisi löytää vielä hyvän suhteen. Toisaalta tiedän paljon mukavia nättejä naisia, jotka ovat menneet paniikissa yhteen ihan kamalan miehen kanssa vähän ennen neljääkymmentä. Tai ihankivan.
Tee lapsi nykyiseen suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa kovin itsevarmalta omasta hedelmällisyydestään. Tiedoksesi: lapsia ei tehdä, niitä saadaan jos saadaan.
Kyllä niitä nimenomaan tehdään (= ei saada haikaralta mitään tekemättä ) jos molempien hedelmällisyys sen teon mahdollistaa.
Vierailija kirjoitti:
En tekisi kun suhde huono.
Niinpä, jos lapsen tulevaisuutta ajattelee niin en minäkään. Lapsi venyy ja sopeutuu mihin tahansa, mutta onko se oikein, että joutuu sopeutumaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti A, jos taloudellinen tilanteenne on sellainen, että kahden kodin malli toimii ja että mies on sillä tavoin tervepäinen että voi luottaa että isyys sujuu.
Itse olen ollut supertyytyväinen että en jäänyt odottelemaan yksisarvista (ei ole yhäkään löytynyt) ja tein lapset huonoon suhteeseen. Kahden kodin malli on toiminut loistavasti ja kaikki voivat hyvin.
Mutta mulla on isot tulot, joten on varaa kunnon asuntoon ja autoon eli tämä asia kannattaa toki miettiä.
Sen jälkeen niitä yksisarvisia ei ainakaan löydy kun on lapset jo hankittu toisen miehen kanssa. Ilman lapsia löytyy todennäköisemmin. Mielestäni on todella itsekästä tehdä lapset huonoon suhteeseen. Ennemmin tekee ne yksin itsellisenä äitinä.
Kyllä se lapsikin haluaa tietää kuka hänen isänsä on ja mitkä ovat hänen juurensa.
Oletko kysynyt huonon suhteesi mielipidettä?