Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minusta tuntuu, että sukulaiset ja tuttavat ovat alkaneet karttaa perhettäni, kun meille syntyi kehitysvammainen lapsi.
05.01.2025 |
Vanhempani ja sisareni käyttäytyvät vaivautuneesti, kun tapaavat perhettäni ja kehitysvammaista lastani.
M 36v
Kommentit (112)
Pyydä heidät syömään tms ja kerro heille kehitysvammaisuudesta / pyydä joku puhumaan, sosiaalityöntekijä tms. Tuntematon asia pelottaa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavallani on kehitysvammainen lapsi. Joskus hän saattaa käyttäytyä niin, että sivullinenkin kiusaantuu.
Meillä kaikki tutut ja sukulaiset kaikkosi, eikä saatu ikinä lastenhoitoapua niinkuin lapsen serkut. Ja me oltais sitä eniten tarvittu. Uupumuksen takia tuli sitten erokin. Olen edelleen katkera
Mitäpä sillä on väliä keskity sinä rakastamaan lastasi ja perhettäsi ja jätä muiden katseet ja sanomiset omaan arvoonsa. Voi myös olla etteivät nämä ihmiset oikein tiedä miten suhtautua erilaisuuteen. Se pelottaa.
Eläkää itse normaalisti, ottakaa lapsi mukaan, älkää hävetkö vammaisuutta vaan olkaa avoimia. Muut tottuvat asiaan kyllä, kunhan itse olette sinut asian kanssa. Hoitoapua ei kannata sukulaisten varaan laskea tai heiltä vaatia, vammaisen hoito on usein vaikeampaa ja voi pelottaa. Pyytäkää tätä varten rohkeasti ammattiapua sosiaalitoimelta. Itsellä 20 v. kokemus asiasta äitinä. Selviätte kyllä, elämää se vain on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On joitain ihmisiä, jotka jostain syystä ajattelevat, että sairaan/kehitysvammaisen lapsen syntyminen on Jumalalta rangaistus vanhemmille heidän tekemästään synnistä. Tällaiset ihmiset saattavat jopa paheksua kehitysvammaisen vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Kehitysvammaisia on kiusallista katsella. En ihmettele. Lisäksi siitä tulee meille kaikille kuluja maksettavaksi. Tuskin päätyy tuottavaan työhön. Miksi ette abortoineet?
Sinut olisi pitänyt abortoida. Kaikki kehitysvammat eivät paljastu sikiödiagnostiikassa, idiootti. Lapsi voi vammautua myös synnytyksessä tai koska tahansa myöhemmin elämänsä aikana.
Miten sinä ratkaisit teidän perheessänne? Jälkiabortoitko vammaiset lapsesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on täysin ymmärrettävää. Kehitysvammaisia ei pitäisi olla olemassa.
Eikä sinunkaltaisiasi.
Vierailija kirjoitti:
Se on täysin ymmärrettävää. Kehitysvammaisia ei pitäisi olla olemassa.
Harmi kun sinua ei ole vielä eliminoitu, olet inhotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama meillä. Toinen eristäminen tapahtui, kun erosimme. Kukaan ei halua tavata yh-äitiä, jolla on kehitysvammainen lapsi.
Ehkä pelkäävät joutuvansa sen hoitajaksi jos teille sattuu jotain. Mutta jos eristätte sen läheisistä niin ei muodostu kiintymyssuhdetta ja silloin se lapsi jää etäiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi hänellä on rakastavat vanhemmat ja koti, perhe. Kun olin lapsi meillä asui naapurissa kehitysvammainen tyttö hän oli meillä aina leikeissä mukana eukä häntä kiusattu, ei me edes huomioitu että hän oli erilainen kuin me muut.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaikki tutut ja sukulaiset kaikkosi, eikä saatu ikinä lastenhoitoapua niinkuin lapsen serkut. Ja me oltais sitä eniten tarvittu. Uupumuksen takia tuli sitten erokin. Olen edelleen katkera
Tämä kertoo karua tosiasiaa siitä, miten vammaisiin oikeasti suhtaudutaan. Harva vain sanoo sitä ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama meillä. Toinen eristäminen tapahtui, kun erosimme. Kukaan ei halua tavata yh-äitiä, jolla on kehitysvammainen lapsi.
Meitä pitää yhdessä kehitysvammainen lapsi. Harkitsin eroa vaimostani, mutta kun lapsemme on kehitysvammainen, niin en voi jättää vaimoani yksi vammaisen lapsen kanssa. Koen, että velvollisuuteni on ottaa vastuuta lapsesta.
M 42v
Katsikaa Osmo&Peltsi. Peltsi sanoi että juuri syntymän jälkeen tuntui pahalta mutta ei oikeastaan enää sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaikki tutut ja sukulaiset kaikkosi, eikä saatu ikinä lastenhoitoapua niinkuin lapsen serkut. Ja me oltais sitä eniten tarvittu. Uupumuksen takia tuli sitten erokin. Olen edelleen katkera
Vammaisten vanhemmmille on saatavilla apua virallistakin tietä kuten kotipalvelu jne. Ette sitten käyttäneet vai? Oma vika. Minusta on kohtuutonta syyllistää muitavaika ymmärrän että uupumuksen keskellä niin helposti tekee. Olisitte voineet myös laittaa lapsenne laitoshoitoon. Turhaa uhriutumista.
En tiedä, mutta sääliminen olisi vielä pahempaa. Tuohon, ettei hoitoapua saa, ihmiset eivät välttämättä osaa ja kokevat epävarmuutta.
Puhuminen ja tiedon lisääminen voi auttaa. Eräs isä piti julkista somea vaikeasti kehitysvammaisesta pojastaan, sitä seurasi tuntemattomatkin. Kertoi heidän elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia, millä helpotat ja avaat tilannetta, että otat asian puheeksi suoraan ja rehellisesti. Suurin osa ihmisten vaivautuneisuutta on usein se, että kaikki haluaisivat tietää miten sinä ja miehesi koetta asian. Se, että hokee rakastavansa lasta sellaisena kuin hän on, oikaisee liikaa sitä , mitä muut haluaisivat sinulta kysyä ja pelkäävät loukkaavansa sinua. Uskon, että lapsesi on ihana ja muuttuu vain ihanammaksi, mutta ota huomioon, miten lapsesi on myös lapsenlapsi sinun vanhemmillesi ja tärkeä heillekin.
Jos keskustelu ei poista vaivautuneisuutta anna heidän vain ajan kanssa tottua. Älä käytä kallista sinun ja lapsesi aikaa muiden asenteiden pohtimiseen.
Miksi oletat apn olevan homoseksuaali?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta sääliminen olisi vielä pahempaa. Tuohon, ettei hoitoapua saa, ihmiset eivät välttämättä osaa ja kokevat epävarmuutta.
Puhuminen ja tiedon lisääminen voi auttaa. Eräs isä piti julkista somea vaikeasti kehitysvammaisesta pojastaan, sitä seurasi tuntemattomatkin. Kertoi heidän elämästään.
Olikin hermostosairaus. Silti
Alue: Aihe vapaa
Yksi asia, millä helpotat ja avaat tilannetta, että otat asian puheeksi suoraan ja rehellisesti. Suurin osa ihmisten vaivautuneisuutta on usein se, että kaikki haluaisivat tietää miten sinä ja miehesi koetta asian. Se, että hokee rakastavansa lasta sellaisena kuin hän on, oikaisee liikaa sitä , mitä muut haluaisivat sinulta kysyä ja pelkäävät loukkaavansa sinua. Uskon, että lapsesi on ihana ja muuttuu vain ihanammaksi, mutta ota huomioon, miten lapsesi on myös lapsenlapsi sinun vanhemmillesi ja tärkeä heillekin.
Jos keskustelu ei poista vaivautuneisuutta anna heidän vain ajan kanssa tottua. Älä käytä kallista sinun ja lapsesi aikaa muiden asenteiden pohtimiseen.