Minusta tuntuu, että sukulaiset ja tuttavat ovat alkaneet karttaa perhettäni, kun meille syntyi kehitysvammainen lapsi.
Vanhempani ja sisareni käyttäytyvät vaivautuneesti, kun tapaavat perhettäni ja kehitysvammaista lastani.
M 36v
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tää kuulostaa ihan hirveältä, mutta mua rehellisesti sanottuna inhottaa tietyt vammaiset ihmiset. En puhu nyt lievästä kehitysvammasta kuten downin syndrooma, vaan näistä puhe- ja liikuntakyvyttömistä, joiden sormet, raajat ja naamat ovat vääntyneet ja jäykistyneet ihme asentoihin, ja ääntelynsä ovat kuin world war z zombeilla. Kuola valuu ja usein haisevat vaippoinensa.
No Sinä olet melko lailla samaa mieltä aiheesta kuin minäkin, mutta sen verran täytyy tuota kirjoittamaasi oikaista ja siihen lisätä, että Downin syndrooma ei tosiaankaan ole lievä kehitysvamma.
Olen ollut läheisessä suhteessa erään sellaisen ihmisen kanssa, jonka läheinen sukulainen oli downilainen, ja siis tämä minun läheiseni oli juuri tuollainen samanlainen kehitysvammaisten jumaloija: Down ja kaikki muutkin älylliset kehitysvammat olivat hänen erityisessä suojeluksessaa
Voi kyllä olla lievä kehitysvamma. Lieviä ja vaikeita on jonkin verran. Suurin osa downeista keskivaikeasti kehitysvammaisia.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys. Halusitte vammaisen itse oikein. Eikö niin. Olihan teillä mahdollisuus tehdä keskeytys eikö niin. Pahat vammat epämuodostumat näkyy ultrassa ja labrakokeilla. Eli jos tiesitte että on vammainen te halusitte vammaisen . Nyt olette sen kanssa kiltisti sitten loppuelämän. Nämä on valintoja . Toki laitoshoito kumpikin maksaa verovaroin.
Suurin osa ei näy seuloissa.
Kehitysvammaisesta lapsesta on huoli koko elämän. Murehtii vielä sitäkin, että kuka lapsesta huolehtii, kun itse kuolee.
32-vuotias yh-äiti
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia, millä helpotat ja avaat tilannetta, että otat asian puheeksi suoraan ja rehellisesti. Suurin osa ihmisten vaivautuneisuutta on usein se, että kaikki haluaisivat tietää miten sinä ja miehesi koetta asian. Se, että hokee rakastavansa lasta sellaisena kuin hän on, oikaisee liikaa sitä , mitä muut haluaisivat sinulta kysyä ja pelkäävät loukkaavansa sinua. Uskon, että lapsesi on ihana ja muuttuu vain ihanammaksi, mutta ota huomioon, miten lapsesi on myös lapsenlapsi sinun vanhemmillesi ja tärkeä heillekin.
Jos keskustelu ei poista vaivautuneisuutta anna heidän vain ajan kanssa tottua. Älä käytä kallista sinun ja lapsesi aikaa muiden asenteiden pohtimiseen.
Sinä ja miehesi? Ap siteerasi M36
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaikki tutut ja sukulaiset kaikkosi, eikä saatu ikinä lastenhoitoapua niinkuin lapsen serkut. Ja me oltais sitä eniten tarvittu. Uupumuksen takia tuli sitten erokin. Olen edelleen katkera
Tämä kertoo karua tosiasiaa siitä, miten vammaisiin oikeasti suhtaudutaan. Harva vain sanoo sitä ääneen.
On myös niitä eronneita, joiden vanhemmat alkavat luoda suhdetta vammaiseen lapsenlapseen. Joskus toinen vanhemmista luo erilaisuuden ja kuilun muiden välille.
Monet vammat ja kehityshäiriöt näkyy ultrassa, ja nykypäivänä on moraalisesti väärin tieten tahtoen saattaa vammainen lapsi tähän maailmaan. Ja et voi oikeasti pakottaa ketään olemaan tekemisissä kehitysvammaisen kanssa jos he eivät sitä itse halua, joka taas johtaa siihen, että varmaan arvostat itseäsi ja lastasi sitten sen verran, että et kaipaa niiden seuraa jotka eivät myöskään halua teidän seuraa, kaikki voittaa 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaikki tutut ja sukulaiset kaikkosi, eikä saatu ikinä lastenhoitoapua niinkuin lapsen serkut. Ja me oltais sitä eniten tarvittu. Uupumuksen takia tuli sitten erokin. Olen edelleen katkera
Vammaisten vanhemmmille on saatavilla apua virallistakin tietä kuten kotipalvelu jne. Ette sitten käyttäneet vai? Oma vika. Minusta on kohtuutonta syyllistää muitavaika ymmärrän että uupumuksen keskellä niin helposti tekee. Olisitte voineet myös laittaa lapsenne laitoshoitoon. Turhaa uhriutumista.
Mistä sinunlaisia sikiää? Oletko kuullut pohteesta ja kehitysvammaisten alasajosta?!
Vierailija kirjoitti:
Monet vammat ja kehityshäiriöt näkyy ultrassa, ja nykypäivänä on moraalisesti väärin tieten tahtoen saattaa vammainen lapsi tähän maailmaan. Ja et voi oikeasti pakottaa ketään olemaan tekemisissä kehitysvammaisen kanssa jos he eivät sitä itse halua, joka taas johtaa siihen, että varmaan arvostat itseäsi ja lastasi sitten sen verran, että et kaipaa niiden seuraa jotka eivät myöskään halua teidän seuraa, kaikki voittaa 👍
Lukeudut niihin, joilla sana hallussa 👍
Annetaanko laitoksissa kehitysvammaisille voimakkaita lääkkeitä?Kehitysvammainen tuttavani reuhaa kotioloissa, mutta hoitokodissa hän on vaitelias.
Kun tutustuu paremmin kehitysvammaiseen henkilöön, niin hänestä alkaa pitämään.
Kehitysvammainen ihminen saattaa aiheuttaa kiusallisia tilanteita. Siksi häneen saatetaan suhtautua vältellen.
Täällä on varmasti sanottu jo kaikki mitä mulla on sanottavana, mutta. Ensinnäkin, olen pahoillani että olette lapsenne kanssa joutuneet tuollaista kohtaamaan. Toisekseen, ihmisillä on tapana karttaa asioita, joita he eivät kunnolla ymmärrä. Suosittelen ottamaan asian puheeksi heidän kanssaan ja antamaan selkeyttä tilanteeseen, selittämään että lapsi on ihan samalla lailla muiden lasten kanssa rakkauden ja huomion arvoinen erityisyydestä huolimatta.
Jos sieltä tulee jotain vammaisvastaista vikinää niin älä kuitenkaan ajattele että on sun velvollisuus pysyä väleissä. Sinä tai lapses ette kumpikaan ansaitse mitään nillityksiä jos ongelma lapsen olemassaolon kanssa jatkuu.