Minusta tuntuu, että sukulaiset ja tuttavat ovat alkaneet karttaa perhettäni, kun meille syntyi kehitysvammainen lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Siis tää kuulostaa ihan hirveältä, mutta mua rehellisesti sanottuna inhottaa tietyt vammaiset ihmiset. En puhu nyt lievästä kehitysvammasta kuten downin syndrooma, vaan näistä puhe- ja liikuntakyvyttömistä, joiden sormet, raajat ja naamat ovat vääntyneet ja jäykistyneet ihme asentoihin, ja ääntelynsä ovat kuin world war z zombeilla. Kuola valuu ja usein haisevat vaippoinensa.

No Sinä olet melko lailla samaa mieltä aiheesta kuin minäkin, mutta sen verran täytyy tuota kirjoittamaasi oikaista ja siihen lisätä, että Downin syndrooma ei tosiaankaan ole lievä kehitysvamma.

Olen ollut läheisessä suhteessa erään sellaisen ihmisen kanssa, jonka läheinen sukulainen oli downilainen, ja siis tämä minun läheiseni oli juuri tuollainen samanlainen kehitysvammaisten jumaloija: Down ja kaikki muutkin älylliset kehitysvammat olivat hänen erityisessä suojeluksessaan ja ihastelunsa kohteina.

Mutta nyt, kun tuo läheisessä suhteessa olemiseni tuon downilaisen sukulaisen sekä Downin syndrooman "fanittajan" kanssa on jo aika päiviä sitten päättynyt, ja siitä päättymisestäkin on kulunut aikaa jo neljännesvuosisata, ei tämä ex-läheiseni kuitenkaan hoida omassa asinnossaan oman perheensä kanssa tuota downilaista lähisukulaistaan, vaan downilainen on kuitenkin - YLLÄTYS YLLÄTYS - nykyään kuitenkin laitoksessa.

Mitenkäs se nyt noin? Eivätkös nämä downilaiset ym. kccehitysvammaiset olleet niin suloisia ja eikös elämän niiden kanssa pitänyt olla niin antoisaa ynnä rikastavaa, ettei sellaista ihanuutta voinut terveen lapsen (ja joskus sitten myöhemmin aikuisen) omaiset milloinkaan kokea...?

Erkki - Ekhitysvammaisvaltuutettu

Sukulaiset ovat suurella todennäköisyydellä moniongelmaisia. Ihan jo tilastojen mukaan 100 henkilön porukkaan mahtuu kaikenlaista. Voi olla hyväkin että etäisyyttä syntyy. Itse ajattelisin näin, koska väkisinkään ei voi mennä sukuloimaan.

Kysymys.  Halusitte vammaisen itse oikein. Eikö niin. Olihan teillä mahdollisuus tehdä keskeytys eikö niin. Pahat vammat epämuodostumat näkyy ultrassa ja labrakokeilla. Eli jos tiesitte että on vammainen te halusitte vammaisen . Nyt olette sen kanssa kiltisti sitten loppuelämän. Nämä on valintoja . Toki laitoshoito kumpikin maksaa verovaroin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokin on muuttunut yhteiskunnassa. Itse olen elänyt lapsuuteni 80-luvulla. Tuttavapiirissäni oli useita perheitä, joissa oli kehitysvammainen lapsi. Varmaankin 7-9 tällaista perhettä osaisin nimetä suoralta kädeltä. Osa perheistä oli läheisempiä ja vierailimme puolin sekä toisin. Leikimme yhdessä lapsiporukalla; ei lapsi ymmärrä, että joku on vaikkapa down. 

Omat lapseni eivät tunne yhtään kehitysvammaista lasta.

No äläpäs liioittele. Olen itsekin elänyt lapsuuteni 80-luvulla ja silloin kehitysvammaiset oli tiukasti omissa kouluissaan ja laitoksissaan. Heitä näkyi todella paljon vähemmän kuin nykyään, vaikka ei nykyäänkään paljoa. Ja valitettavasti lapset ei ole ihan niin kilttejä ja ymmärtäväisiä kuin sinä uskottelet.

Kyllä: juuri noin oli. Ja niin oli hyvä. Tuohon 1980-luvun terveeseen maailmaan ja yhteiskuntaan pitäisi palata takaisin - tässäKIN asiassa.

Erkki - Ekhitysvammaisvaltuutettu

Miksi ihmeessä täälä on näin hirveitä vastauksia?Järkyttävää syyttelyä.Kukat teistä mahtaa olla täysin terve ja ns normaali?Pelko ja viha sekä inho erilaisuutta kohtaan tekee myös teistä itsestä erilaisia,pelottavia.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys.  Halusitte vammaisen itse oikein. Eikö niin. Olihan teillä mahdollisuus tehdä keskeytys eikö niin. Pahat vammat epämuodostumat näkyy ultrassa ja labrakokeilla. Eli jos tiesitte että on vammainen te halusitte vammaisen . Nyt olette sen kanssa kiltisti sitten loppuelämän. Nämä on valintoja . Toki laitoshoito kumpikin maksaa verovaroin. 

Ja missä kohtaa kysymys oli? Tottakai varmaan jokainen vanhempi on lapsensa halunnut eikä tätä lasta ole pois pistämässä, wtf? Kaikki kotona?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä täälä on näin hirveitä vastauksia?Järkyttävää syyttelyä.Kukat teistä mahtaa olla täysin terve ja ns normaali?Pelko ja viha sekä inho erilaisuutta kohtaan tekee myös teistä itsestä erilaisia,pelottavia.

Koska jopa kehitysvammainen on 10x älykkäämpi ja sivistyneempi kuin täällä osa vastailijoista 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokin on muuttunut yhteiskunnassa. Itse olen elänyt lapsuuteni 80-luvulla. Tuttavapiirissäni oli useita perheitä, joissa oli kehitysvammainen lapsi. Varmaankin 7-9 tällaista perhettä osaisin nimetä suoralta kädeltä. Osa perheistä oli läheisempiä ja vierailimme puolin sekä toisin. Leikimme yhdessä lapsiporukalla; ei lapsi ymmärrä, että joku on vaikkapa down. 

Omat lapseni eivät tunne yhtään kehitysvammaista lasta.

No äläpäs liioittele. Olen itsekin elänyt lapsuuteni 80-luvulla ja silloin kehitysvammaiset oli tiukasti omissa kouluissaan ja laitoksissaan. Heitä näkyi todella paljon vähemmän kuin nykyään, vaikka ei nykyäänkään paljoa. Ja valitettavasti lapset ei ole ihan niin kilttejä ja ymmärtäväisiä kuin sinä uskottelet.

Kyllä: juuri noin oli. Ja niin oli hyvä.

Erkki hei pistäs sähköpostiosoittees, voidaan livenä jatkaa keskustelua. Sulla niin mahtavat mielipiteet

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä täälä on näin hirveitä vastauksia?Järkyttävää syyttelyä.Kukat teistä mahtaa olla täysin terve ja ns normaali?Pelko ja viha sekä inho erilaisuutta kohtaan tekee myös teistä itsestä erilaisia,pelottavia.

Eihän tämä pitkään ole ollut normaalia sosiaalista elämää elävien äitien palsta. 10 vuotta sitten olisi tullut erilaisia vastauksia.

Tämä on nykyään persumiesten, ylilautalaisten ja pahoinvoivien naisten palsta.

Vierailija kirjoitti:

Olemme aika vammaisfobinen maa. Elämä on melko erilaista muissa Euroopan maissa tämänkin asian suhteen.

No, olen liikkunut mm. lomamatkoilla itäisen Keski-Euroopan "post-sovieettisissa" maissa (ns. Visegrad-maaryhmä plus kaikki Baltian maat) eikä ainakaan niissä milloinkaan eikä missään näy kehitysvammaisia liikkumassa vapaina avoimen taivaan alla. Ne ovat kaikki piilossa - kaiketi omissa laitoksissaan.

Ei Suomi ole missään mielessä eikä minkään mittarin mukaan "vammaisfobinen" maa, vaan päinvastoin: meillähän kehitysvammaisilla on varmaankin maailman vapaimmat ja itsenäisimmät olot, joskus myös itsensä vahingoksi ja onnettomuudeksi - ja aina vähintäänkin muiden / kehitysvammattomien haitaksi ja viihtyvyyden heikennykseksi.

Tämä ei tietenkään koske fyysisesti vammaisia / rajoittuneita, kuten esim. pyörätuolilla liikkuvat, osittain halvaantuneet, onnettomuuksissa loukkaantuneet ym: tässä keskustelussa aiheena ovat yksinomaan kehitysvammaiset (älyllisesti vammaiset).

Erkki - Ekhitysvammaisvaltuutettu

Äidinäitini oli hyvin vanhoillinen ja Jumalaa pelkäävä. Hän ei halunnut liikkua yleisillä paikoilla kehitysvammaisen tyttäreni kanssa, kun hän pelkäsi, että ihmiset saattavat ajatella, että Jumala on rankaissut sukuani antamalla sairaan lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Äidinäitini oli hyvin vanhoillinen ja Jumalaa pelkäävä. Hän ei halunnut liikkua yleisillä paikoilla kehitysvammaisen tyttäreni kanssa, kun hän pelkäsi, että ihmiset saattavat ajatella, että Jumala on rankaissut sukuani antamalla sairaan lapsen.

Voi hyvä luoja. Minusta kun taas tuntuu että Jumala on antanut minulle juuri lapseni koska minulla on hyvä sydän ja pystyn häntä rakastamaan ehdoitta, kaikki eivät siihen pystyisi, tuskin rakastavat itseäänkään.

Ihmiset ehkä pelkää nähdä vammaisuutta läheltä, koska sitten se realisoituu että hei, noin voi käydä meillekin. Enkä tarkoita, että kaikki olisi lisääntymisikäisiä ja pelkäisivät saavansa vammaisen lapsen. Vaan ylipäätään pelätään, että epäonni (anteeksi sanavalinta) osuu omalle kohdalle. Teidän tilanne tuo konkretiaa siihen, että niin voi käydä.

Sama se oli äitini syövän kanssa. Hänen tuttavat viestittelivät ja soittivat ahkerasti, mutta vain yksi kävi. Loppuvaiheessa ei sekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia, millä helpotat ja avaat tilannetta, että otat asian puheeksi suoraan ja rehellisesti. Suurin osa ihmisten vaivautuneisuutta on usein se, että kaikki haluaisivat tietää miten sinä ja miehesi koetta asian. Se, että hokee rakastavansa lasta sellaisena kuin hän on, oikaisee liikaa sitä , mitä muut haluaisivat sinulta kysyä ja pelkäävät loukkaavansa sinua. Uskon, että lapsesi on ihana ja muuttuu vain ihanammaksi, mutta ota huomioon, miten lapsesi on myös lapsenlapsi sinun vanhemmillesi ja tärkeä heillekin. 

Jos keskustelu ei poista vaivautuneisuutta anna heidän vain ajan kanssa tottua. Älä käytä kallista sinun ja lapsesi aikaa muiden asenteiden pohtimiseen. 

Miksi oletat apn olevan homoseksuaali?

Syntyykö heteroillekin vammaisia lapsia? Luulin että ne on sieltä kannaksen toiselta puolelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme aika vammaisfobinen maa. Elämä on melko erilaista muissa Euroopan maissa tämänkin asian suhteen.

No, olen liikkunut mm. lomamatkoilla itäisen Keski-Euroopan "post-sovieettisissa" maissa (ns. Visegrad-maaryhmä plus kaikki Baltian maat) eikä ainakaan niissä milloinkaan eikä missään näy kehitysvammaisia liikkumassa vapaina avoimen taivaan alla. Ne ovat kaikki piilossa - kaiketi omissa laitoksissaan.

Ei Suomi ole missään mielessä eikä minkään mittarin mukaan "vammaisfobinen" maa, vaan päinvastoin: meillähän kehitysvammaisilla on varmaankin maailman vapaimmat ja itsenäisimmät olot, joskus myös itsensä vahingoksi ja onnettomuudeksi - ja aina vähintäänkin muiden / kehitysvammattomien haitaksi ja viihtyvyyden heikennykseksi.

Tämä ei tietenkään koske fyysisesti vammaisia / rajoittuneita, kuten esim. pyörätuolilla liikkuvat, osittain halvaantuneet, onnettom

Vastaan ensimmäiseen lainattuun ja totean, että niin se onkin erilaista. Useassa Euroopan maassa kehitysvammaiset eristetään laitoksiin tai äiti jää kotiin hoitamaan lasta. Vammauset koetaan edelleen vieraaksi ja niitä ei saa näkyä katukuvassa eli ne siivotaan pois omiin oloihinsa.  Suomessa ja muissa Pohjoismaissa ne ovat aivan valtavasti esillä verrattuna esimerkiksi Italiaa tai Ranskaa. 

Suomessa suhtaudutaan kehitysvammaisiin ylihyvin. Heille ja heidän vanhemmilleen järjestetään eri palveluita, maksetaan erilaisia tukia jne. Vammaiset voivat olla kotona, omassa tuetussa asunnossa tai laitoksessa. Laitoksissakin on inhimillinen kohtelu. Yhteiskunta kustantaa vammaisille hyvän elämän.

Missään muussa maassa, ei edes pohjoismaissa, kekitysvammaisilla ei ole niin hyvät elinolonsuhteet kuin Suomessa.

Tuttavani on kehitysvammainen. Kun hän oli kotonaan hän oli vilkas, puhelias, touhukas jne, Nyt hän on hoitokodissa jasiellä hän on apaattinen, hiljainen, ylirauhallinen jne. Pelkään, että hän ei viihdy laitoksessa.

Vanhempien pitäisi kantaa enemmän vastuuta kehitysvammaisesta lapsestaan. Monesti lapsi jää yhteikunnan huollettavaksi. Hänet pannaan laitokseen. "Pois silmistä, pois mielestä".

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani on kehitysvammainen. Kun hän oli kotonaan hän oli vilkas, puhelias, touhukas jne, Nyt hän on hoitokodissa jasiellä hän on apaattinen, hiljainen, ylirauhallinen jne. Pelkään, että hän ei viihdy laitoksessa.

Tuo on niin tapauskohtaista. Omassa lähipiirissä on kehitysvammainen, joka kotona ei tee mitään. Ei myöskään halua mennä mihinkään eikä osoita mitään ilon merkkejä. Päinvastoin, on jopa aggressiivinen.

Käy omaishoitajan lomien aikaan hoitokodissa. Siellä on saanut yhden ystävänkin. Osallistuu toimintaan; tanssii ja leipoo. Tykkää myös kun talossa on akvaario. Omin silmin olen nähnyt sen, miten hän herää eloon siellä. Ammatti-ihmiset osaa kohdata näitä vammaisia eikä heillä ole katkeria tunteita.

Tämän läheiseni lapsen kotioloissa ei ole mitään huolestuttavaa, mutta lapsen syntymän jälkeen tuli ero ja äitinsä on kovin kuormittunut. Isänsä on ihan hyvä isä, huolehtii ja näkee lasta paljon. On kuitenkin kertonut useasti olevansa pettynyt kun ei ole terve lapsi.

Kuinka se osmo ja peltsi isä tekee lapsestaan kauppatavaraa? Kuin ennen vietiin torille töllisteltäväksi.

 Kamala isä.