Masennuksen kokeneet, paras neuvosi parantumiseen?

Mulla kans ollut monta vuotta. Työkyky alentunut ja välillä joudun jäämään pois. 

Ketogeeninen auttaa masennukseen kuulema niin kokeilen nyt sitäkin tämän vuoden. Jos toimii ja hyvinvointi kohenee niin jää tavaksi. 

Anna itsellesi aikaa ja armoa. Terapia tai lääkkeet eivät muuta elämäntilannetta, mutta niistä voi saada apua tilanteiden sietämiseen ja käsittelyyn.

Ei auttanut terapiat, eikä lääkkeet. Auttoi vain elämänmuutos. 

Sain diagnoosin työterveydestä, joten pomon kanssa sovittiin tietyistä muutoksista töissä. Lisäksi sain sairaslomaa, jonka vietin etelän auringossa lääkärin luvalla ja vaimokin ymmärsi tilanteen ja sovittiin tiettyjä juttuja. Etenkin lisäsin paljon ulkoliikuntaa.

Siitä se sitten lähti jälleen elämä viime keväänä rullaamaan omaa, iloista reittiään. 😊

No kyllä minä suosittelen sitä, että yrittää panostaa elintapoihin. Liikunta, terveellinen syöminen, hyvä seura. Ja tämä tarkoittaa sitä, että välillä pakottaakin itsensä siihen. Eläinten kohdalla puhutaan paljon luonnollisten tarpeiden toteuttamisesta, ihmisen kohdalla vähemmän. Ihmiselle on hyvä olla liikkeessä (en tarkoita liikunnalla välttämättä urheilua, vaan sitä, että keho liikkuu) ja olla lajitoverien kanssa. En nyt tiedä sitten, parantaako tämä sinua, mutta tuskin noista asioista haittaakaan on.

Stressin sietokyky voi parantua vähän liikunnalla, mutta ei sekään ihmeitä tee. Itselläni auttoi lääkkeet, mutta vain ja ainoastaan voxra. Nyt pitää kyllä varmaan alottaa se uudestaan kun en meinaa kestää enää mitään. 

Masennuslääkkeillä. Tilanteet eivät muutu, mutta oma mieliala kyllä. Se on tärkeää.

Liikunta ja avanto. Lopetin myrkylliset ihmissuhteet.

Radikaali hyväksyntä ja säännöllinen liikunta.

Itsellä auttanut mm. rankka liikunta ja pitkä terapia. Ja tuo, että ne vaikeatkin elämäntilanteet ajallaan muuttuu. Joskus se vie kyllä pitkänkin ajan. Sekä ihmisten tuki. Rukoilu.

Jotkut kokee, että lisäravinteet auttaa. Kreatiini mielestäni auttaa mielialaan ja on turvallinen. Auttaa myös treeniin. En ole mikään kauppias, ihan on oma havainto.

Lääkitystä en ole kokeillut.

Vierailija kirjoitti:

Stressin sietokyky voi parantua vähän liikunnalla, mutta ei sekään ihmeitä tee. Itselläni auttoi lääkkeet, mutta vain ja ainoastaan voxra. Nyt pitää kyllä varmaan alottaa se uudestaan kun en meinaa kestää enää mitään. 

Ja tosiaan ei sitä liikkumista pysty tekemään jos on todella masentunut. 

Täällä toinen masentunut. En ole keksinyt mitään, mikä auttaisi. Jään minäkin tänne  odottelemaan muiden neuvoja. 

Mulle tärkeää oli tajuta, että neuvo "kuunnella itseään" oli huonoin mahdollinen. Mun masentuneet aivot ei tienneet yhtään, mikä on mulle hyväksi, päinvastoin. Ryhdyin sitten tekemään nimenomaan päinvastoin ja lopetin tunnustelemisen.

Minä olen vaan hyväksynyt, että masennus tulee aina enemmän tai vähemmän kulkemaan mukanani. Ehkä hautaan saakka. Pusken vaan eteenpäin päivästä toiseen, koska on pakko. Mitään itsemurhaa en aio tehdä, vaikka se joskus tuntuukin vapauttavalta ajatukselta. Täytyyhän tämä elämä katsoa, vaikka olisikin sitten paska reissu. Mutta tulipahan tehtyä.

Olen opetellutkin olemaan itselleni armollinen ja mielestäni siinä onnistunutkin. Ongelma tässä on kuitenkin se, että elämä menee hukkaan ku jumittaa tällaisessa tilanteessa vuosia. Eikä mitään takeita ole, että asiat tulee koskaan muuttumaan paremmaksi. Kuten sanottu, että en tiedä miten voisin itse asioihin vaikuttaa. Kaikki omat keinoni olen jo käyttänyt eikä voimia ole yhtään alkaa käynnistää mitään suuria muutoksia. 

Kuunnelkaa tai lukekaa kirja "Aivovoimaa".

Alapeukutettava mielipide, mutta mulla auttoi eemelien ja taikasienten mikroannostelu. Tarkoitus ei missään vaiheessa ole päihtyä, vaan rauhoittua ja miettiä itsekseen, miksi elämä riepoo. Tämä yhdistettynä sopivaan määrään liikuntaa, lepoa ja säännöllisillä elintavoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stressin sietokyky voi parantua vähän liikunnalla, mutta ei sekään ihmeitä tee. Itselläni auttoi lääkkeet, mutta vain ja ainoastaan voxra. Nyt pitää kyllä varmaan alottaa se uudestaan kun en meinaa kestää enää mitään. 

Ja tosiaan ei sitä liikkumista pysty tekemään jos on todella masentunut. 

Kyllä pystyy. Mulla on ollut masennus ja syöpä. Molempia pitää hoitaa samalla tavalla. Ei sytostaattejakaan kukaan pysty. Paitsi, että pystyy. Kun tajuaa, että siitä on kaikki kiinni, niin Kyllä pystyy. Sama pätee liikuntaan masennuksen hoidossa. Se vaan tehdään. 

Vierailija kirjoitti:

Itsellä auttanut mm. rankka liikunta ja pitkä terapia. Ja tuo, että ne vaikeatkin elämäntilanteet ajallaan muuttuu. Joskus se vie kyllä pitkänkin ajan. Sekä ihmisten tuki. Rukoilu.

Jotkut kokee, että lisäravinteet auttaa. Kreatiini mielestäni auttaa mielialaan ja on turvallinen. Auttaa myös treeniin. En ole mikään kauppias, ihan on oma havainto.

Lääkitystä en ole kokeillut.

Vaikeassa elämäntilanteessa on normaalia olla surullinen ja poissa tolaltaan. Sitten kun katoaa tuo draivi purkaa sitä paskaa oloa siihen liikkumiseenkaan, ollaan syvissä vesissä.

Minäkin sain joskus purettua esim. Erokriisiä rankkaan liikuntaan, mutta nykyään ei tule enää sitä aggressiotakaan, jolla purkaa. Mieli on sellainen tasainen välinpitämätön. Mikään ei tunnu miltään.

Hienoa, jos onnistuu saavuttamaan tuon aggression, jota tarvitaan p*skan purkamiseen ulos.

Lusin tätä elämääni ja mietin että kaikkia se leipä elättääkin. Emmä niitä huonompi ole. Päinvastoin, onnistunutkin jossain.

Löysin itselleni sopivan liikuntamuodon johon halusin päästä päivittäin.

Olin armollinen itselleni.

Luulen että mulla on kestomasennus. Välillä parempia päiviä ja välillä todella huonoja.

Lääkkeet tai terapia, noh ne auttoivat pahimman yli. Jaksa sitä omassa elämässä vellomista kun ei se terapeutti ymmärrä mitä mä puhun tai keksi miten pääsisi irti junnaavista ajatuksista. Löydettävä oma tie, paikkansa tässä elämässä.

Kaikkien tie ja kokemus on erilainen näissä asioissa, mutta aika kliseen oloisia viisauksia voin antaa. Totta ne kyllä ovat. 

Muista itserakkaus. Muiden huomioon ottaminen ei tarkoita itsesi menettämistä. Käytöstavat ei tarkoita kynnysmattona olemista. Olet edelleen hyvä ihminen jos olet myös itsekäs ja otat itsellesi resurssit pitää itsestäsi huolta. 

Terveys. Älä luovuta. Sillä on väliä mitä joka päivä teet. Edes jotain päivittäin. Jos käytät päihteitä, niin ne ovat oire eikä syy. Kuin kutina. Sama on sokerissa ja roskaruuassa. Raapiminen tuntuu hyvältä, mutta pahentaa ongelmaa. 

Maailma on hullu ja täynnä ihmisten keksimiä asioita. Älä jää vatvomaan asioita joihin et voi vaikuttaa. Valitse taistelusi. Uskalla elää omaa elämääsi. Jos nostat muiden mielipiteet jalustalle, niin on hankalaa nähdä mitä itse haluat ja missä haluat onnistua. Tai mitä onnistuminen edes on. 

Muista, että et ole yksin. 

Terveisin, masennuksesta parantunut.