Lue keskustelun säännöt.
Masennuksen kokeneet, paras neuvosi parantumiseen?
04.01.2025 |
Miten itse pääsit ylös? Oma masennus johtuu elämäntilanteesta, tuntuu, että kaikki elämän osa-alueet on huonosti tai pilalla enkä tiedä miten muuttaisin mitään niistä. Tällaiseen masennukseen ei mitkään terapiat ja lääkkeet auta.
Kommentit (199)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stressin sietokyky voi parantua vähän liikunnalla, mutta ei sekään ihmeitä tee. Itselläni auttoi lääkkeet, mutta vain ja ainoastaan voxra. Nyt pitää kyllä varmaan alottaa se uudestaan kun en meinaa kestää enää mitään.
Ja tosiaan ei sitä liikkumista pysty tekemään jos on todella masentunut.
En ole tästä samaa mieltä. Liikkeelle lähteminen on ihan tahdonalainen asia. Jos pystyy ottamaan askeleita, pystyy liikkumaan. Kävelylenkki päivänvalossa onnistuu ihan tosi masentuneenakin ja nostaa mielialaa edes hiukan. ihan kokemuksesta puhun.
Puoli tuntia luonnossa, tai vaikka 15 min. Liikaa ei kannata vaatia, vaan laskea jo 10 min, että teinpäs hyvää itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa joku otti esille myrkyllisen ihmissuhteen lopettamisen. Minulla on manipulatiivinen ja myrkyllinen suhde, jota yritän pistää poikki, mutta se ihminen ei päästä irti. Se on niin voimia vievää.
Vierailija kirjoitti:
Jos asut liian kalliisti eikä sinulla ole varaa nykyiseen asumisen tasoon, niin siihen ei auta voivottelu, vaan ainoat vaihtoehdot ovat nostaa tulotasoa tai muuttaa halvempaan. Usein tulotason nostaminen on haasteellista, jolloin vaihtoehdoksi jää halvempaan muuttaminen.
Et ehkä osaa kuvitella miten paljon stressiä helpottaa se, kun rahasta ei tarvitse huolehtia koko ajan. Ja sstressitason lasku puolestaan parantaa unen laatua.
Nämä tämän tasoiset muutokset tuntuvat sinusta varmasti mahdottomilta.
Muttamuista, että jos et muuta mitään, niinmikään ei todellakaan muutu.
Toisin sanoen, jos haluat, että olosi muuttuu (ja kun olet sanonut olosi johtuvan olosuhteista), niin edellytyksenä todellakin on olosuhteiden muuttuminen.
Yksinäisyyden kohdalla voi auttaa, kun katsoo peiliin ja on itse aktiivinen. Peilistä löytyy se, että tutkailet aiempaakin tarkemmin millainen ihminen sinun seurassasi viihtyisi. Aktiivisuudella sitten lähestyt nnäitä potentiaalisia ihmisiä. Toki myös vanhoihin tuttuihin voi olla yhteydessä.
Tuttavani, joka on aina valittanut yksinäisyyttään, on todella passiivinen. Ja sitten, jos hänellä onkin jokin ihmissuhde, niin se hyytyy tuohon passiivisuuteen ja yksisuuntaisuuteen, vastavuoroisuuden puutteeseen.
Ja sitten hän taas valittaa yksinäisyyttään. Ajattelen, että hän pyrkii ystävyyteen liian erilaisten ihmisten kanssa. Ehkä hänelle sopisi paremmin joku toinen hiljainen, joka ei odota ystävyydeltä vastavuoroisuutta ja muutenkin tyytyy vähään.
Etsi siis realistisesti oikeanlaisia ihmisiä ystäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asut liian kalliisti eikä sinulla ole varaa nykyiseen asumisen tasoon, niin siihen ei auta voivottelu, vaan ainoat vaihtoehdot ovat nostaa tulotasoa tai muuttaa halvempaan. Usein tulotason nostaminen on haasteellista, jolloin vaihtoehdoksi jää halvempaan muuttaminen.
Et ehkä osaa kuvitella miten paljon stressiä helpottaa se, kun rahasta ei tarvitse huolehtia koko ajan. Ja sstressitason lasku puolestaan parantaa unen laatua.
Nämä tämän tasoiset muutokset tuntuvat sinusta varmasti mahdottomilta.
Muttamuista, että jos et muuta mitään, niinmikään ei todellakaan muutu.
Toisin sanoen, jos haluat, että olosi muuttuu (ja kun olet sanonut olosi johtuvan olosuhteista), niin edellytyksenä todellakin on olosuhteiden muuttuminen.
Vain jos muutos on oikeanlainen.
Astumalla kaksi askelta pääsee eteenpän kaksi askelta. Astumalla ensin oikean jalan ja sitten vasemman jalan pääsee kaksi askelta. Astumalla ensin vasemman jalan ja sitten oikean jalan pääsee kaksi askelta. Muuttaako lopputulosta. Riippuu.
Vierailija kirjoitti:
Seronil auttoi minulla oikeasti siihen, etten hypännyt junan alle. Lopullisesti auttoi lapsen saaminen ja sitä kautta uuden merkityksen elämälle saaminen. Eikä masennus koskaan uusinut ja lääkitys jäi vain vuoden mittaiseksi, mutta pelasti minut.
Tarvitsit siis lääkäriä ja ulkoisia aineita. Sen jälkeen tarvitsi itse tehdä ihminen, jotta olo oli tyytyväinen.
Uusia hmisiä elämään siis saa kun pyytää ja tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos masennus johtuu elämäntilanteessa, silloin sun on muutettava elämän tilannetta.
Mulla on burnout ja masennus ja nukuin 3h yössä.
Olen viiden vuoden sisään rakennuttanut talon, opiskellut amkn, opiskellut yamkssa ja yliopistossa, tehnyt kolme lasta ja edennyt työelämässä.
Lääkäri sanoi että perhe-elämään, töihin tai opiskeluihin hän ei voi vaikuttaa. Mutta nukkumiseen voi, ja määräsi unilääkkeet.
Tärkein oppi tässä oli siis se, että muuta asioita, joihin voit vaikuttaa.
Tärkein oppi tuossa on itsekkyyden ymmärrys.
Minä sain, ts. minä muutin. Toinen teki, mutta minä omin toisen teon itselleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stressin sietokyky voi parantua vähän liikunnalla, mutta ei sekään ihmeitä tee. Itselläni auttoi lääkkeet, mutta vain ja ainoastaan voxra. Nyt pitää kyllä varmaan alottaa se uudestaan kun en meinaa kestää enää mitään.
Ja tosiaan ei sitä liikkumista pysty tekemään jos on todella masentunut.
En ole tästä samaa mieltä. Liikkeelle lähteminen on ihan tahdonalainen asia. Jos pystyy ottamaan askeleita, pystyy liikkumaan. Kävelylenkki päivänvalossa onnistuu ihan tosi masentuneenakin ja nostaa mielialaa edes hiukan. ihan kokemuksesta puhun.
Minäkin tiedän mistä puhun. Masennus voi aiheuttaa kipuja kehoon. Erilaisia.
Vaikeasti masentuneena ei jaksa kuin i
Lääke auttaa vain oikeanlaisena ja vain saatuna. Sen saa jos saa eikä se riipu ihmisestä itsestään vaan toisen työnteosta. Jos toinen ei tee töitä niin kuin itse haluaa lääkettä ei oteta avuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Stressin sietokyky voi parantua vähän liikunnalla, mutta ei sekään ihmeitä tee. Itselläni auttoi lääkkeet, mutta vain ja ainoastaan voxra. Nyt pitää kyllä varmaan alottaa se uudestaan kun en meinaa kestää enää mitään.
Lääkärin käskytys anna pilleri toimi siis sulla.
Pelottaako ettei käsky käy tällä kertaa?
Vierailija kirjoitti:
Kuunnelkaa tai lukekaa kirja "Aivovoimaa".
Saman saa jo aiemmin kulutetuista kirjoista.
Moni muukin käy, ei pelkästään tämän niminen teos. Itse kannattaa valita, mikä sopii saatavilla olevista vaihtoehdoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos masennus johtuu elämäntilanteessa, silloin sun on muutettava elämän tilannetta.
Mulla on burnout ja masennus ja nukuin 3h yössä.
Olen viiden vuoden sisään rakennuttanut talon, opiskellut amkn, opiskellut yamkssa ja yliopistossa, tehnyt kolme lasta ja edennyt työelämässä.
Lääkäri sanoi että perhe-elämään, töihin tai opiskeluihin hän ei voi vaikuttaa. Mutta nukkumiseen voi, ja määräsi unilääkkeet.
Tärkein oppi tässä oli siis se, että muuta asioita, joihin voit vaikuttaa.
Tärkein oppi tuossa on itsekkyyden ymmärrys.
Minä sain, ts. minä muutin. Toinen teki, mutta minä omin toisen teon itselleni.
Näköjään kirjoittajalla jäänyt iso osa masennuksesta käsittelemättä. Puhutaan high functionin -termillä. Tekee tekee tekee, mutta oma vastuu ja rajat jääneet täysin käsittelemättä. Lääkkeen tai työpaikan saaminen ei ole omaa ansiota tai vastuunkantoa, vaan nimenomaan avun saamista.
Kalaöljyt, ashwagandha, B-vitamiinit, B-vitamiinit, liikunta ja uni. Raaka suklaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole vielä parantunut enkä usko että parannun ikinä. masennusta yläasteelta asti ja ikää nyt 36 v.
Mulla oli toistuva vakava masennus. Ihme, että selvisin. Kaikkea mahdollista kokeilin, mutta lopulta auttoi niin yksinkertainen asia kuin vitamiinit ja hivenaineet. Söin raskausjan multitabs tyyppistä valmistetta, jossa ei ole synteettistä A vitamiinia. Sen lisäksi söin folaattia, seleeniä, paljon ubiquinolia, männynkuorivalmistetta, kurkumakaoseleita jne. Jätin ruokavaliostani ultraprosessoidut ruuat pois ja lisätyn sokerin pois. Lopetin alkoholin yksittäiset annokset, jätin kahvin pois, maitotuotteet lopetin joksikin aikaa ja rautavarannot nousi. Söin kasviksia ja juureksia, lihaa, kalaa ja kanaa...
Lopulta keho tervehtyi vajeista ja mieliala parani. Joskus söin ison määrän lisättyä sokeria parina päivänä ja muutaman päivän jälkeen masennus yritti palata.
En päässyt mutta sanon silti itsehoitokirjallisuuden. Kehtaan väittää että olen pysyvästi muuttanut alitajuntaani tällä positiivisempaan suuntaan niin, että uusiutuessa olen nopeammin toimintakykyisempi. Tunteja en voi laskea, mutta puhutaan tuntien kulutuksesta per vrk/vko usean vuosikymmenen ajan.
Lääkitys ei liity osaan aikaan, mutta liittyy yleensä kuitenkin. Alkoholi ei liity eivätkä muutkaan päihteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos masennus johtuu elämäntilanteessa, silloin sun on muutettava elämän tilannetta.
Mulla on burnout ja masennus ja nukuin 3h yössä.
Olen viiden vuoden sisään rakennuttanut talon, opiskellut amkn, opiskellut yamkssa ja yliopistossa, tehnyt kolme lasta ja edennyt työelämässä.
Lääkäri sanoi että perhe-elämään, töihin tai opiskeluihin hän ei voi vaikuttaa. Mutta nukkumiseen voi, ja määräsi unilääkkeet.
Tärkein oppi tässä oli siis se, että muuta asioita, joihin voit vaikuttaa.
Tärkein oppi tuossa on itsekkyyden ymmärrys.
Minä sain, ts. minä muutin. Toinen teki, mutta minä omin toisen teon itselleni.
Näköjään kirjoittajalla jäänyt iso osa masennuksesta käsittelemättä. Puhutaan high functionin -termillä. Tekee tekee tekee, mutta oma vastuu ja r
Alapeukku muttei vastausvastuuta.
Ei jatkoon.
Ottaa tarpeeksi alkohoolia...helpottaa..
Olen jo viisikymppinen ja sairastanut monen monta masennusjaksoa elämäni aikana. Parhaimmillanikin olen testien mukaan lievästi masentunut, tällä hetkellä jälleen kerran keskivaikeasti.
Minulla elämän pitää siedettävänä:
- rutiinit (Riittävästi ulkoilua ja liikuntaa sekä unta, mahdollisimman säännöllinen päivärytmi aterioineen.)
- työssäkäynti (Saurauslomillakin olen masennuksen takia ollut, mutta pisimmillään muutaman kuukauden. Yleensä muutaman viikon. Minulle työ ja mielekäs tekeminen on osa rutiinia, joka maadoittaa todellisuuteen. En edes pidä työstäni, mutta sieltä poissa oleminenkaan ei ole koskaan ollut mikään parantava ratkaisu.)
- positiiviset ihmissuhteet (Näistä on vaikea jaksaa pitää kiinni akuuteissa masennuksen pahenemisvaiheissa, mutta onnekseni elämässäni on muutava pysyvä ja niin luotettava ihmissuhde, että tiedän niiden kestävän ja kantavan. Yritän myös pakottaa itseni pitämään yhteyttä etäisempiin ystäviin ja kavereihin, silloinkin kun en jaksaisi.)
- harrastukset/mielihyvää aikaansaavat jutut (Sama juttu, masennuksen hankalissa vaiheissa nämäkin jäävät helposti. Mutta antamalla sen tapahtua vain kutsuu masennusta astumaan peremmälle, joten yritän välttää tuohon ansaan astumista. Lemmikit ovat itselleni parhaita arjen terapeutteja ja oikeastaan elinehto.)
- säännöllinen ja pitkäaikainen lääkitys (SSRI-lääkkeillä on jokseenkin huono maine, mutta itse olen viimeiset 15 vuotta popsinut yhtä mielialalääkettä kiltisti. En ole lopettanut lääkitystä hyvienkään jaksojen aikana. Been there, done that. Parempi pitää lääkitys vakaana ja pysyvänä, kyllä se on pitkällä aikavälillä selkeästi tasoittanut olotilaani. On totta, että tunteet ovat latteammat kuin ilman lääkitystä varmaan olisivat, mutta se on sivuoire jonka itse olen valmis sietämään mieluummin kuin äärimmäisen synkät masennusjaksot.)
- psykoterapia (Kävin kolmekymppisenä Kelan kuntoutuspsykoterapiassa kaksi vuotta. Ei se minua parantanut, mutta antoi eväitä tunteiden hallintaan ja itseymmärrykseen. Terapian avulla myös sain yliopisto-opinnot loppuun ja itselleni hyvän ammatin.)
Ylipäätään tiedostan ja tunnen sairauden nykyään hyvin. Olen myös hyväksynyt sen, että olen alakuloisuuteen ja raskasmielisyyteen taipuvainen ihminen. Masennus kulkee meillä suvussa. Tiedän, että masennus on sairaus, mutta ajattelen sen olevan myös yksi ominaisuus muiden joukossa. Tällainen minä nyt vain olen. Mietin asioita liikaa, otan vastoinkäymiset raskaasti ja minun on vaikea uskaltaa iloita onnistumisista/positiivisista asioista. Onneksi ihminen pystyy myös oppimaan uusia käyttäytymistapoja ja etenkin tiedostamaan olemassaolevia. Silloin niiden kanssa on hieman helpompi elää. Elämäni ei ole täydellistä, mutta riittävän hyvää näinkin. Masennusjaksoja tulee ja menee, pärjään niiden kanssa.