Lue keskustelun säännöt.
Masennuksen kokeneet, paras neuvosi parantumiseen?
04.01.2025 |
Miten itse pääsit ylös? Oma masennus johtuu elämäntilanteesta, tuntuu, että kaikki elämän osa-alueet on huonosti tai pilalla enkä tiedä miten muuttaisin mitään niistä. Tällaiseen masennukseen ei mitkään terapiat ja lääkkeet auta.
Kommentit (199)
Seronil auttoi minulla oikeasti siihen, etten hypännyt junan alle. Lopullisesti auttoi lapsen saaminen ja sitä kautta uuden merkityksen elämälle saaminen. Eikä masennus koskaan uusinut ja lääkitys jäi vain vuoden mittaiseksi, mutta pelasti minut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoin itselleni kymmeniä kertoja päivässä että pää pois perseestä.
Se auttoi kun tajusin mistä masennus johtuu ja hankkiuduin ongelmasta eroon.
-Oravanpyörästä pois hyppääminen uupumisen ihmettelyn kautta ja ymmärrys, että onnenpyörä on ihan erikseen.
-terapia
-rajat
-itsensä kasvatus niin, että riittävä paketti, vaikka yksinkin elelee.
-Elämän ajattelu aika janana maali jossain lopussa kumminkin.
-iän tuoma vahvuus
-läheisten kuolemat tuoneet myös laajemman näkemyksen, että on olemassa jotain ihmistä suurempaa.
-ihminen tarvitsee tavoitteita ja niiden saavuttamisesta palkintoja. Parhaiten onnistuu, kun palkitsee itse itsensä. Muiden varaan ei niitä kannata laskea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stressin sietokyky voi parantua vähän liikunnalla, mutta ei sekään ihmeitä tee. Itselläni auttoi lääkkeet, mutta vain ja ainoastaan voxra. Nyt pitää kyllä varmaan alottaa se uudestaan kun en meinaa kestää enää mitään.
Ja tosiaan ei sitä liikkumista pysty tekemään jos on todella masentunut.
En ole tästä samaa mieltä. Liikkeelle lähteminen on ihan tahdonalainen asia. Jos pystyy ottamaan askeleita, pystyy liikkumaan. Kävelylenkki päivänvalossa onnistuu ihan tosi masentuneenakin ja nostaa mielialaa edes hiukan. ihan kokemuksesta puhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys vähän sivusta: millaisia sivuvaikutuksia masennuslääkkeistä on odotettavissa?
Riippuu masennuslääkkeestä ja myös ihmisestä. Itsellä kävi tuuri, ja hyvä masennuslääke (essitalopraami) löytyi heti, eikä ole aiheuttanut muuta haittaa kuin aloitus- ja nostovaiheissa suun kuivuutta. Toiset saavat lääkkeestä riippuen ummetusta, lihovat, libido häviää, sähköiskuja jne. Nuohan ovat kovin yksilöllisiä. Itse olisin mieluummim vähän pullukka kuin suunnittelisin edelleen itselikvidointia.
Itselläkin auttanut tuo lääke. Alkuun oli euforinen olo ja tuhlasin liikaa rahaa, myös paino nousi muutaman kilon. Olo normalisoitui n. puolessa vuodessa, ja nyt kun olen vähentänyt annosta painokin alkoi tippua.
Lisäksi salitreeni/jooga, luonnossa liikkuminen, sokeri/nopeat hiilarit/alkoholi minimiin. Asioiden käsittely ja aika auttanut myös, pari vuotta siinä meni mutta nyt ollaan voiton puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajusin, mistä masennukseni johtui,
->suurin osa syistä korjaantui ajan kanssa tai omalla työllä ja sitkeydellä siihen pisteeseen, ettei olleet ylitsepääsemättömiä.
-ikä toi elämänkokemusta ja laajensi katselukulmaani asioihin ja selkeytti.
-en silti halua kokea enää ikinä asioita, (kuten terveyden menetystä, muutakin), jotka kohdallani johtivat masennukseen.
-liikunta, läheiset
En tiedä, osalla se on konkreettinen syy, se poistuu yms. Osalla asiat on paljon syvemmällä. Osalla on "ulkopuolelta" katsottuna kaikki hyvin. Elämäntilanteita on monenlaisia, kaikki on "masennus"...
Otin päivän kerrallaan ja ajattelin että tämä on nyt tälläinen ajanjakso mutta loppuu jossain vaiheessa. Sen eteen tein kuitenkin joka päivä pieniä tekoja. Aamulla sain itseni ylös kun päätin keittää kahvit. Ruokaa sain alas koska päätin että ainakin pari Realin leipää täytyy syödä sekä vettä. Ulos lähteminen oli vaikeaa mutta kun sinne pääsin, helpotti kun sain nähdä vähän muutakin kuin kodin seinät. Sain myös raitista ilmaa. Sain lääkityksen mutta siitä muutuin tunteettomaksi, lopetin sen. Erehdyin myös kerran ottamaan alkoholia lääkkeen kanssa ja menin sekaisin, heräsin putkasta ja en tiennyt miksi. Muisti oli mennyt. Olin kuulemma jossain riehunut.
Yritin myös löytää pikkuhiljaa hyviä ystäviä, sellaisten asioiden parista jotka minua kiinnostivat. Tärkeää on ympärillä olevat ihmiset, jos ne ei tue niin on vaikeaa. Ajattelin asioiden hyviä puolia ja tein tavoitteita joita kohti menen. Vaatii itseltä pieniä askelia kohti sitä mitä itse haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kyllä. Masentuneenakin pystyy pakottamaan itsensä lenkille. Mutta se on pakkopullaa. Ei sekään tuota varsinaisesti iloa. Fyysisesti sillä toki saa freshimmän olon, mutta mieli ei välttämättä edelleenkään ole pirteä tai iloinen."
Vaikutukset tulevat pidemmällä aikavälillä, viikkojen päästä, kun jatkaa säännöllisesti.
Kävin 4 vuotta psykoterapiassa, kokeilin masennuslääkettä, sain ADHD-diagnoosin ja lääkkeet, kävin jopa Ayahuasca-seremoniassa hakemassa apua shamanistisesta sielunparannuksesta Muitakin vaihtoehtokeinoja ja luonnollisia metodeja tuli kokeiltua ravinnosta lähtien.
Näistä kaikista eniten apua oli psykoterapiasta. Ja ADHD-diagnoosista lääkkeineen.
Lopulta kuitenkin masennus väistyi lopullisesti, kun eräänä päivänä päätin antaa elämäni Jeesuksen haltuun. En tiennyt mitä se tarkoitti, mutta jokin sisimmässäni vain sanoi, että kokeile vielä tämä viimeinen oljenkorsi.
Sen jälkeen elämäni muuttui täysin, että itse yritin tietoisesti tehdä mitään. Lopulta piti vain todeta, että jotain erityistä tapahtui tuossa hetkessä, kun elämäni Jeesukselle annoin. Kiitos Jeesus. 🙏
P.S. Suosittelen menemään ortodoksiseen kirkkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras apu oli, kun pääsin eläkkeelle. Eipä tarvinnut jatkuvasti stressata, että miten jaksaa ja pärjää töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stressin sietokyky voi parantua vähän liikunnalla, mutta ei sekään ihmeitä tee. Itselläni auttoi lääkkeet, mutta vain ja ainoastaan voxra. Nyt pitää kyllä varmaan alottaa se uudestaan kun en meinaa kestää enää mitään.
Ja tosiaan ei sitä liikkumista pysty tekemään jos on todella masentunut.
En ole tästä samaa mieltä. Liikkeelle lähteminen on ihan tahdonalainen asia. Jos pystyy ottamaan askeleita, pystyy liikkumaan. Kävelylenkki päivänvalossa onnistuu ihan tosi masentuneenakin ja nostaa mielialaa edes hiukan. ihan kokemuksesta puhun.
Kaverini masentui niin, ettei noussut kahteen viikkoon juuri sängystä, vaikka meni parisuhde ja työpaikka. Vessaan pääsi, muttei ulos. Olikin sitten kaksi kuukautta suljetulla hoidossa. Eikä ollut edes päihdetaustaa.
Että se siitä tahdonalaisesta toiminnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveet elämäntavat (liikunta, ruokavalio ja nukkuminen) ja menestyvän yrityksen perustaminen entisen työttömyyden tilalle, joka korjasi rahatilanteen ohella paljon psykologisia juttujakin. Nyt on reilut kolme vuotta kulunut lääkärin antaman keskivaikean diagnoosin jälkeen ja "jo" uskaltaa sanoa että masennus alkaa olla takanapäin. Lääkitystä en tarvinnut.
- Aivot eivät ole suunniteltu onnellisuuteen, ne on suunniteltu homeostaasiin eli tasapainoon, pitämään yllä tiettyä tasapainotilaa. Kaikenlainen muutos ja uuden oppiminen voi tuntua vaikealta ja usein kohtaa aivojen osalta muutosvastarintaa. On helppo pitäytyä vanhoissa haitallisissakin tavoissa uuden oppimisen sijaan. Siksi jos haluaa parempaa elämältä, se vaatii ponnistelua, se vaatii niiden ajatusten kyseenalaistamista jotka päässä yrittävät pysyä entisisissä tavoissa.
- Elämän luonne ei ole onnellisuus. Elämään ei ole rakennettu mitään erityistä onnea mitä kenellekään on luvattu. Siksi kannattaa aina muistaa että teoriassa olisit voinut syntyä huomattavasti isompien terveyshaasteiden kanssa huomattavasti heikompiin oloihin. Kiitollisuutta on hyvä kokea ja sen muistaminen joka päivä voi auttaa masennukseen koska sen sijaan että miettii mitä kaikkea itsellä ei ole, voi myös ottaa näkökulman mitä kaikkea itsellä on. Suurella osalla maailmasta ei ole niitäkään asioita mitä esim köyhemmällä suomalaisella on ilmaisesta koulutuksesta, pehmeään petiin, puhtaaseen veteen, lämmitettyyn asuntoon ja ruokaan. Luin buddhalaisten ajatuksia kärsimyksestä ja ne on auttaneet hahmottamaan elämää paremmin. Ihmiset ovat kautta aikain esim uskonnon filosofioiden kautta yrittäneet pyrkiä diilaamaan elämään liittyvän kärsimyksen ja kuolevaisuuden kanssa. Jotenkin kärsimys ja heikkous ja sairaus tuntuu helposti nyky-yhteiskunnassa piilossa olevalta, mutta se kuuluu elämään olennaisena osana koska jokainen meistä voi sairastua, menettää ja tiedostaa oman kuolevaisuutensa. Tietty määrä eksistentiaalituskaa kuuluu jokaisen elämään koska tiedostamme mm kuolevamme, jonka kanssa meidän pitää oppia tulemaan sinuiksi. Mikään osa psykiatriassa esimerkiksi joka diagnosoi masennusta ei ota kantaa näihin elämään kuuluviin kärsimyksen muotoihin ja yrittää maalata ihmisen kokeman henkisen kärsimyksen esim aivojen ongelmana.
1
Vuosi meni toipuessa. Lähdin kuntosalille. Löysin miehen, nykyisen mieheni.
Yerapiasta olis ollut hyötyä, mutta silloin sellaista ei ollut helposti saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tärkeää oli tajuta, että neuvo "kuunnella itseään" oli huonoin mahdollinen. Mun masentuneet aivot ei tienneet yhtään, mikä on mulle hyväksi, päinvastoin. Ryhdyin sitten tekemään nimenomaan päinvastoin ja lopetin tunnustelemisen.
Niin. Kuunteletko itseäsi vai kuunteletko sairautta? Minut sairastutti se, kun liian pitkään en kuunnellut itseäni.
Älä jää kotiin makaamaan. Se vaan passivoi ja pahentaa tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä. Masentuneenakin pystyy pakottamaan itsensä lenkille. Mutta se on pakkopullaa. Ei sekään tuota varsinaisesti iloa. Fyysisesti sillä toki saa freshimmän olon, mutta mieli ei välttämättä edelleenkään ole pirteä tai iloinen."
Vaikutukset tulevat pidemmällä aikavälillä, viikkojen päästä, kun jatkaa säännöllisesti.
Leipäpalakin vain pyöri suussa, mutten pystynyt nielemään sitä ilman runsasta määrää nestettä. Niinpä söin pelkkää pussikeittoa kuukauden, ennen kuin hakeuduin työterveyteen.
Että ottakaahan vaan kaikki itseänne niskasta kiinni ja lähtekää lenkille!
T. 10 vuoden keskiarvo askelmittarissa 20.000 askelta ja taudistaan parantunut
Katkaisin myrkylliset ihmissuhteet, vedin rajat mihin taivun töissä ja miten minulle puhutaan. parantumisen apuna oli lääkitys, keskusteluapu, läheiset, ystävä ja säännölliset elintavat. On tärkeää pitää rutiinit jos vaan pystyy: unirytmi, ruoka-ajat ja ulkoilua tunti päivässä. Auringonvalo ja valo muutenkin on tärkeää.