Nykykulttuuri: Ihmisten hylkääminen, jos he "vievät energiaa"

Vierailija kirjoitti:

Satunnaisesti huonon päivän tai ajanjakson omaavia kavereita jaksaa kyllä kuunnella ja yrittää auttaa. Mutta jos huomaa, että ns. ystävyys perustuu hyväksikäyttöön, sellaista ystävää ei mielellään tapaa usein.

Tuttavapiirissä on yksi ahne ja kateellinen henkilö, joka ilmeisesti ei itse tajua, että muut huomaavat hänen yrittävän joka käänteessä saavan itselleen enemmän - mitä tahansa. Hänelle kyllä ystävien seuraa kelpaisi, mutta valitettavasti hän on varsinainen energiasyöppö.

Ravintolassa hän haluaa maksaa laskusta mahdollisimman vähän, mutta kaataa itselleen eniten yhteisestä pullosta viiniä ja tilaa vähiten ruokaa, mutta ehdottaa sitten, että voi mielellään auttaa muita syömään omia annoksiaan. Hänellä ei ole puutetta rahasta, mutta pihinä hän ei halua järjestää tapaamisia kotonaan, koska silloin pitäisi järjestää jotain tarjottavaa ja ehkä siivota. Hän ei ole valmis näkemään mitään vaivaa toisten 

huomioimiseksi, mutta mielellään tulee itse vieraaksi, jos muut näkevät sen vaivan. Häntä saa kyllä auttaa vaikka missä asioissa, mutta jos hänen pitäisi osallistua talkoisiin tai tehdä mitä tahansa jonkun muun hyväksi, niin se ei kyllä onnistu kun aina löytyy alibi.

Matkustellessaan hän mieluiten hyödyntää tuttavien ja tuttavien tuttavien asunnot matkakohteissa ilman minkäänlaista vastavuoroisuutta, koska luultavasti kuvittelee olevansa niin ihanaa seuraa, että kuka tahansa järjestää hänelle mitä tahasa. Saattaa kysyä mahtuisiko hän samaan hotellihuoneeseen. Jos hänen kanssaan yrittää jakaa kuluja, niin just silloin ei ole käteistä, mutta hän maksaa myöhemmin. Pankkitilille siirtäminen ei kuulu vaihtoehtoihin. Yleensä yrittää aktiivisesti unohtaa koko jutun. 

Koska vastavuoroisuus ja muiden huomioiminen on niin puutteellista, ei sellaista jaksa kovin usein katsella. Ymmärtäisin paremmin, jos olisi kyse vähävaraisuudesta. Jotkut taitavat kuvitella, että maailma pyörii heidän napojen ympärillä. Lokkeja ei oikein jaksa.

Kuvaat täydellisesti energiasyöpön jolle muut ihmiset on hyötymistä varten. Omat halut tulee aina ensin ja muiden tarpeet ei kinosta.

"Siis on todettu, että psykoterapia olisi sinulle erittäin tarpeellista, joten suutut, kun palstalla ehdotetaan sinulle psykoterapiaa?"

Alan pikkuhiljaa varmistua siitä,että nämä kommentit ovat vain ylläpidon trollausta, mutta: kukaan normaali ihminen ei ehdottele toiselle täysin tuntemattomalle ihmiselle psykiatrista hoitoa. Onko tämä jotenkin vieras ajatus itsellesi? Kyse on siitä,että kommentti oli täysin asiaton kontekstissaan. Suosittele sinä mitä vain eiköhän ihmiset ihan itse osaa paitsi pitää ne rajansa,myös hakea hoitoa jos sitä tarvitsevat ja ennenkaikkea jos saavat. Kuten sanoin,minä en saa,sillä se olisi painava todiste oikeudessa hoidon tarpeen todellisista juurisyistä,minkä kätevästi halusit jättää huomiotta. No, yritähän pärjäillä, sotelainen tai ko ajatusmaailman omaava.

Kohtuus tietysti kaikessa, mutta kyllä tuolle ajattelulle on myös paikkansa. Vuosia näin ja kuuntelin yhtä lapsuudenystävää säännöllisesti, vaikka olin jo pitkään ollut hänelle pelkkä yksipuolinen kaatopaikka. Näkeminen ahdisti etukäteen ja tapaamisen aikana, ja jälkeenpäin olin aivan puhki. Velvollisuudesta kuitenkin näin häntä, koska kaikkialla toitotettiin että ystävyyksistä on pidettävä kiinni. Suhde oli niin raskas, että oikeasti aloin vihata häntä. 

Näin jälkeenpäin en syytä itseäni siitä että etäännytin välit lopulta täysin. Nyt nelisen vuotta myöhemmin jo ilahdun, kun hän sattumalta tulee vastaan ja hänen kanssaan on aivan kiva lyhyesti jutella. 

Ymmärrätkö sinä, että tämä kokemasi välikohtaus ei ole ketjun aihe, tai ei olisi, ellet itse tuputtaisi sitä kuin kakkaa vieraalle lattialle?

Ymmärrätkö sinä,että olen jo moneen kertaan sanonut että keskittykää aloituksen aiheeseen ja lopettakaa se asiaton minun kommenttieni riepominen,mutta sehän ei täällä näköjään käy,koska on niin kiva etsiä kohteita kiusaamiselleen. Oliko sulla vielä muuta?

Vierailija kirjoitti:

263: Joku energiasyöppö siis kävi kimppuusi,  vaikka olit kertonut,  että sua ei haittaa,  vaikka ei oltaiskaan tekemisissä? Ihan tyypillistä energiasyöpön käytöstä.  Eivät usko, vaikka sanoo asiasta ääneen. 

Niin,siis minä en todellakaan usko, että tämä ko hlö on varsinaisesti ns energiasyöppö,vaan erittäin taitava manipuloija,jolla on tosiaan kirjaimellisesti ympärillään haaremi jota hän johtaa. Aina sillointällöin on käynyt näiden 20 vuoden aikana,että joku on saanut tarpeekseen ja on mennyt sukset ristiin haareminjohtajan kanssa.,mutta nämä on aina selitelty johtajan eduksi. Nyt sain kokea tämän itsekin ja totean: hlö on todella vakavasti mielisairas ja ne jotka eivät vielä näe hänen lävitseen,ovat myös erittäin vahvasti diagnosoitua porukkaa,lääkityksistä puhumattakaan. Oli minulla jokin intuitio,kun pidin kuitenkin tietynlaista hajurakoa, onneksi. Kuten jo monesti sanottu, aihe ei ole suoranaisesti osa mitään energiasyöppöys asiaa,mutta läheltä liippaa, sillä näissä kuvioissa on mukana yleensä myös narsismi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä. Just hyvä että ihmiset katkaisevat ihmissuhteita joissa toinen vie energiaa, miks ei?

En itsekkään haluaisi että kukaan kokee että minä vien energiaa muilta. Jos joku kokee että minä vien energiaa niin mielelläni väisty sivummalle, tai suon toisen lähtevän. Mitä järkeä ylläpitää suhdetta jossa toinen vain vie energiaa ja vaatii asioita?

En ole vielä törmännyt ihmisiin jotka olisivat turhaan katkaissut välejä toisiin ihmisiin, mutta olen nähnyt todella paljon ihmisiä joiden tekisi todella hyvää katkaista välejä energiasyöppöihin. 

Minä en ole nähnyt yhtään sellaista ihmistä, jota suosittelisin katkaisemaan välit energiasyöppöihin. Sen sijaan olen nähnyt paljon sellaisia ihmisiä, joiden olisi syytä opetella asettamaan rajoja ja puhumaan vaikeista asioista niiden ihmisten kanssa, jotka he kokevat energiasyöpöiksi. Ja vähentää pahan puhumista näiden ihmisten selän takana.

Ja en siis tarkoita rajojen asettamisella välien katkaisemista vaan esim. sitä, että rajoittaa tapaamisten määrää ja kuormittavista aiheista puhumiseen käytettävän ajan kestoa.

Energiasyöpöt ovat usein taitavia manipuloimaan.  Saavat toisen tuntemaan syyllisyyttä,  jos eivät mukaudu energiasyöpön tahtoon.  Aloittavat varovaisesti ja kun toinen on koukussa,  vaatimusten taso kasvaa.  Omasta mielestään ovat ystävinä lähes täydellisiä ja vika suhteen päättymiseen ei ole koskaan heissä vaan aina muissa.  Onneksi löytävät yleensä helposti uuden manipuloitavan. Ei siis tarvitse tuntea syyllisyyttä,  jos poistaa energiasyöpön elämästään. 

Tällaiset keskustelut on tosi hankalia, koska ihmisillä on niin erilaisia käsityksiä siitä mitä energiasyöppö tarkoittaa. Joidenkin mielestä kaikki joiden seurassa ei ole kivaa on energiasyöppöjä, kun taas toiset pitää energiasyöppöinä pelkästään läpeensä itsekeskeisiä ja empatiakyvyttömiä ihmisiä, joiden käsitys ystävästä muistuttaa pikemminkin palvelijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista törmänneeni tähän ilmiöön ennen, mutta on yleistynyt hurjasti nyt 2020-luvulla ikäisteni kolmekymppisten naisten keskuudessa. Näitä naisia yhdistää se, että ovat omassa elämässään ahdistuneita ja kuormittuneita, lisäksi vaativat toisilta paljon. Aivan kuin toisten pitäisi suorittaa asiat heidän mukaansa, jotta ahdistus säilyisi jotenkin aisoissa.

Eikä ainoastaan kolmikymppisten keskuudessa, vaan myös eläkeikäisten. Jos monikymmenvuotisesta ystävästä ei enää ole mitään hyötyä (taloudellista tms.), niin hänet heivataan kylmästi mitään syytä ilmoittamatta. Siinä sitten toinen ihmettelee, että mitä tapahtui, eikä ymmärrä!

 

Juuri näin ja tätä faktaa täällä alapeukutetaan . Millaisia ihmissuhteita teillä oikein on, ei todellisia ystäviä taida olla ainuttakaan.

Jos on vaikea kausi elämässä, niin ei kai kukaan sen takia hylkää? Sitä vastoin sellaiset heivataan elämästä, jotka on aina vaan ottamassa, eikä heiltä koskaan saa mitään vastineeksi.

Energiasyöpöt eivät ymmärrä puhetta, vaikka kuinka hienovaraisesti asian esittäisi tai rautalangasta vääntäisi, viesti ei vain mene perille.

Miksi ei voi katkaista yhteyttä? Anna yksi hyvä syy. Edelleen jos joku kokisi minun seurani raskaaksi niin ei minun kanssa ole mikään pakko olla tekemisissä. Miksi minun olisi siis oltava tekemisissä ihmisen kanssa joka vain vie minulta energiaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista törmänneeni tähän ilmiöön ennen, mutta on yleistynyt hurjasti nyt 2020-luvulla ikäisteni kolmekymppisten naisten keskuudessa. Näitä naisia yhdistää se, että ovat omassa elämässään ahdistuneita ja kuormittuneita, lisäksi vaativat toisilta paljon. Aivan kuin toisten pitäisi suorittaa asiat heidän mukaansa, jotta ahdistus säilyisi jotenkin aisoissa.

Eikä ainoastaan kolmikymppisten keskuudessa, vaan myös eläkeikäisten. Jos monikymmenvuotisesta ystävästä ei enää ole mitään hyötyä (taloudellista tms.), niin hänet heivataan kylmästi mitään syytä ilmoittamatta. Siinä sitten toinen ihmettelee, että mitä tapahtui, eikä ymmärrä!

Juuri näin ja tätä faktaa täällä alapeukutetaan . Millaisia ihmissuhteita teillä oikein on, ei todellisia ystäviä taida olla ainuttakaan.

No mulla on monenlaisia ihmissuhteita. On perheenjäseniä, lähisukulaisia, kauempia sukulaisia, ystäviä, kavereita, työkavereita, tuttavia, naapureita jne. Voin ihan rehellisesti myöntää, että tällä hetkellä 95 v isäni kuuluu mun elämässäni energiasyöppöihin. Mutta mä jaksan häntä, koska hän on isäni ja jo 95v. Jos hän olisi joku kaverini, niin en jaksaisi. Tai kaukaisempi sukulaiseni, naapurini tai työkaverini. Ystävästäkään en olisi ihan varma, paitsi jos ystävänikin olisi jo 95v ja tietäisin, ettei tätä kestä enää kovin montaa vuotta. Mutta kuten tuolla jo aiemmin kerroin, pidän huolen siitä, ettei kukaan kuvittele olevansa mun ystäväni, jos hän ei todellisuudessa sitä ole. Olen jo aikoja sitten oppinut pitämän omat rajani enkä päästä ketään sellaista, joka haluaa multa enemmän kuin mitä olen valmis antamaan, lähelleni. Voin olla sattumalta tavatessamme ihan ystävällinen, mutta minkäänlaista yhteydenpitoa en tällaisen ihmisen kanssa harrasta. Mulla menee vähintään vuosi ennenkuin uudesta tuttavuudesta voi tulla edes kaverini. 99%:sta  tuttaviani ei koskaan tule kavereitani. Heidän kanssaan mulle reiittää tuttavuus ihan hyvin. Ja 99%:sta kavereitani ei tule koskaan ystäviäni. Heidän kanssaan mulle riittää kaveruus ihan hyvin. Ystäviä mulla on muutama ja se riittää mulle ihan hyvin.

Jos on nuori ja vielä onnekkaasti säästynyt isommilta vastoinkäymisiltä elämässä, niin ehkä ei tajua niiden jossain vaiheessa osuvan omallekin kohdalle? Miltä sitten tuntuu, jos läheiset hylkää, koska et olekaan hauskaa seuraa?

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset keskustelut on tosi hankalia, koska ihmisillä on niin erilaisia käsityksiä siitä mitä energiasyöppö tarkoittaa. Joidenkin mielestä kaikki joiden seurassa ei ole kivaa on energiasyöppöjä, kun taas toiset pitää energiasyöppöinä pelkästään läpeensä itsekeskeisiä ja empatiakyvyttömiä ihmisiä, joiden käsitys ystävästä muistuttaa pikemminkin palvelijaa.

Ne ketkä katkaisevat välit energiasyöppöihin määrittelevät energiasyöpöt ihmiseksi jotka eivät ymmärrä toisten rajoja, vaativat ja valittavat ja syyttävät jne. Joko noita kaikkia tai jotain noista hyvin voimakkaasti.

Energiasyöpöt taas määrittelevät itsensä marttyyreiksi.  Myös ne jotka ovat hukassa omien rajojen kanssa tuntevat empatiaa energiasyöppöjä kohtaan ja kärsivät kun koittavat auttaa ja tukea energiasyöppöä joille ei kuitenkaan mikään riitä ja syyttävät sitten auttajaa kaikesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus ja sivusta seurattua:

Nämä elämästään "energiasyöpöt" ulkoistavat ihmiset eivät sano suoraan toiselle, mikä harmittaa. Sen sijaan vaan yhtäkkiä todetaan, että en halua enää viettää aikaa kanssasi. Ei sanota sille toiselle, että "Minua kuormittaa, kun usein puhut asiasta x. Voisimmeko keskustella enemmän muista aiheista?". Toinen ei saa edes mahdollisuutta käytöksensä muuttamiseen. Eikä ihminen välttämättä itse tajua, että toista saattaa kuormittaa hänen tapansa puhua asiasta x.

Oma kokemus myös: ei edes sanota, että jokin nyppii, vaan kylmästi lopetetaan yhteydenpito jopa kymmenien vuosien "ystävyyden" jälkeen. Todella ikävää!

Tai siis energiasyöppö ei ole taaskaan kuunnellut mitä toinen sanoo. Sanottu on, ei vaan mennyt perille. Energiasyöppö voi sitten uhriutua, kun kaveri katosi mitään sanomatta.

Jotkut ovat energiasyöppöjä ilman sen kummempia vastoinkäymisiä. Muuten vaan raskaita tyyppejä jotka kehittävät draamaa pienistäkin asioista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus ja sivusta seurattua:

Nämä elämästään "energiasyöpöt" ulkoistavat ihmiset eivät sano suoraan toiselle, mikä harmittaa. Sen sijaan vaan yhtäkkiä todetaan, että en halua enää viettää aikaa kanssasi. Ei sanota sille toiselle, että "Minua kuormittaa, kun usein puhut asiasta x. Voisimmeko keskustella enemmän muista aiheista?". Toinen ei saa edes mahdollisuutta käytöksensä muuttamiseen. Eikä ihminen välttämättä itse tajua, että toista saattaa kuormittaa hänen tapansa puhua asiasta x.

Oma kokemus myös: ei edes sanota, että jokin nyppii, vaan kylmästi lopetetaan yhteydenpito jopa kymmenien vuosien "ystävyyden" jälkeen. Todella ikävää!

Tai siis energiasyöppö ei ole taaskaan kuunnellut mitä toinen sanoo. Sanottu on, ei vaan mennyt perille. Energiasyöppö voi sitten uhriutua, kun

Niin totta. Energiasyöpöt vaativat, vähättelevät, syyttävät ja manipuloivat, eivätkä kuuntele toista ollenkaan. He myös kieltävät oman käyttäytymisensä. Aivan mahdotonta yrittää selvittää heille mitään. Ainoa toimiva keino on yhteyden katkaiseminen. 

"Sinä täällä olet jaksanut raivota, kuinka toisten pitäisi osata toimia "traumatisoituneiden" kanssa ehdottoman oikein ja haukkunut uhriutujiksi ihmisiä, jotka yrittävät selviytyä ihmissuhteissa parhaansa mukaan. Ymmärrystä sulta ei riitä kuin yhteen suuntaan. Mutta aivan sama, jää yksinäsi rauhassa riehumaan. Eipä sun ymmärrystäs lopulta kukaan tarvitsekaan."

A-minä en ole "raivonnut" mitään missään, sellainen käsitys tulee lähinnä sinusta

B-Missä olen "raivoamalla" vaatinut ihmisten kykenevän toimimaan traumatisoituneiden kanssa ehdottoman oikein? En missään, mistä olet saanut tämän valheellisen käsityksen? Et minulta ainakaan, sillä noin en todellakaan ajattele.

C-Uhriutujalla tarkoitan ihmistä,joka tietää ja tunnistaa,mitä hän jaksaa ja mitä ei jaksa, muttei tee tilanteelleen yhtään  mitään,vaikka voisi ja hänen aikuisena ihmisenä tulisi edes jotain asialle kyetä tekemään. Jos et opettele pitämään puoliasi vaikka tiedostat ongelman ja keinot tilanteen ratkaisemiseksi, älä valita, jos energiasyöppö kävelee ylitsesi-olet itse valinnut uhriutumisen ja tilanteeseen jäämisen. Olen myös maininnut,että on toimittava olosuhteiden sallimissa rajoissa ja ketään tahallisesti loukkaamatta. 

D-Ymmmärrystä minulla todellakin riittää ihan omastain elämästä moneen suuntaan, sillä olen ennen vakavia traumatisoivia kokemuksiani ollut juuri tuollainen "minun ylitseni saa kävellä,enhän minä minkään arvoinen ole, koska äitikin sanoi niin"-tyyppi,jolla ei ollut mitään käsitystä omista rajoistaan. Ne opitaan ja jos ei opita, se on ihan oikeasti sitten oma valinta jäädä itselle vahingolliseen tilanteeseen,jos kuitenkin olisi jokin keino päästä pois.

E-minä en riehu-täällä riehuvat vain alapeukuttelijat,joiden itsereflektiokyky on olematon ja kommenttien tarkoitus on ollut puhtaasti loukata minua vain siksi,että sanon asiat suoraan kuten ne ovat. En ole vastuussa muiden tunteista,varsinkaan tällaisella palstalla,mutta se on osa rajojen asettamista-ehkä sekin alapeukuttelijoille joskus valkenee.

F-Elämässäni on hyvinkin paljon ihmisiä, niin menneisyydessä,nykyisyydessä kuin tulevaisuudessakin, jotka ovat tarvinneet,tarvitsevat ja tulevat tarvitsemaan ymmärrystäni monenlaisista asioista. Tämä viimeinen solvauksesi on vain osoitus omasta kyvyttömyydestäsi nähdä maailma ja itsesi sellaisena kuin se on. 

Mutta hyvät jatkot teille, toivottavasti vielä ajallanne tulette näkemään, mistä näissä asioissa on kyse. Pitäkää rajanne, ei tuumaakaan periksi väärille toimille. 

Miksi ei voi katkaista yhteyttä? Miksi pitää pitää yhteyttä? Vuosikausia koitin puhua eräille ihmisille asioista jotka heidän toiminnassaan vaivasi, koitin puhua selkokielellä ja koitin vääntää rautalangasta. Olin avoin ja rehellinen, mutta minulle valehdeltiin ja yritettiin manipuloida. Sitten kun viimein katkaisin yhteydet 3 ihmiseen, niin minun elämänlaatuni parani kohisten. He ihmettelevät, pyörittelevät päätään miksi niin tein, mutta minä olin kertonut, he eivät vain kuunnelleet. Miksi minun pitäisi pitää yhteyttä heihin? Miksi minun pitäisi tavata heitä? 

Mrp 298: "C-Uhriutujalla tarkoitan ihmistä,joka tietää ja tunnistaa,mitä hän jaksaa ja mitä ei jaksa, muttei tee tilanteelleen yhtään  mitään,vaikka voisi ja hänen aikuisena ihmisenä tulisi edes jotain asialle kyetä tekemään. Jos et opettele pitämään puoliasi vaikka tiedostat ongelman ja keinot tilanteen ratkaisemiseksi, älä valita, jos energiasyöppö kävelee ylitsesi-olet itse valinnut uhriutumisen ja tilanteeseen jäämisen. Olen myös maininnut,että on toimittava olosuhteiden sallimissa rajoissa ja ketään tahallisesti loukkaamatta. "

Niin...aloituksessahan olikin oikeastaan kyse just tästä. Tai siis siitä, että ei saisi asettaa rajojaan vaan pitäisi vaan jaksaa kuunnella. Uksoisin, että moni ihminen kuuntelee ensin ihan vain kohteliaisuuttaan, mutta lopulta ei enää jaksa. On pakko alkaa asettaa omat rajansa ja joskus mikään sanominen ei auta vaan on yksinkertaisesti vain laitettava välit poikki.