Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nykykulttuuri: Ihmisten hylkääminen, jos he "vievät energiaa"
04.01.2025 |
Minua häiritsee nykykulttuuri, jossa toisia ihmisiä syytetään "energian viemisestä" ja hylätään hänet, jos toisella ihmisellä on vaikka raskasta elämässään. En tarkoita, että kukaan saisi käyttäytyä raskaan elämäntilanteen takia ikävästi toisia kohtaan, mutta on moukkamaista hylätä vaikka sairastunut/eronnut/ison vastoinkäymisen kohdannut siksi, että hän ei satu sillä hetkellä olemaan "hyvää" seuraa. Tähän ajattelumalliin törmää nykyisin todella usein, viimeksi eilen radiojuontaja kommentoi, miten hänestä on täysin ok heivata energiasyöpöt elämästä.
Todellisuudessa jokaisella on elämässään joskus huonoja aikoja ja silloin kaipaisi toisilta tukea, eikä valitusta siitä, että oletpa raskas ihminen niin ulkoistan sinut elämästäni.
Kommentit (368)
Vierailija kirjoitti:
Elämme itsekeskeistä aikaa. Mietitään vasn omaa napaa. Ystäville ja tuttaville ei anneta arvoa.
Tätähän moni yrittää tässä kertoa. On ihmisiä jotka ei anna arvoa toiselle vaan käyttää toisen hyväntahtoisuutta surutta hyväksi. Omat tarpeet ja oma napa. Sitten kun toinen ei jaksa olla hyväksikäytettynä terapeuttina ja ilmaisten palveluiden tarjoajana uhriudutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko heivaajat kertoneet ystävällenne miltä teistä tuntuu???? Se on tärkeää. Ei kukaan voi muuttua tietämättä että toinen kärsii. Eli avatkaa ne suunne!!!!! Väärin häipyä kertomatta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään elämä on niin rankkaa multitaskaamista joka vie energiaa ihan sellaisenaan, ettei vaan jaksa mitään ylimääräistä. Oma perhe on eri asia, mutta muille mahdollisille energiasyöpöille ei vaan oma jaksaminen riitä, vaikka se vähän pahalta tuntuukin.
Miksi pitää sitten kommentoida toisia energiasyöpöiksi? Miksi ei voi sanoa, että ei jaksa yhteydenpitoa, koska kaikki oma energia menee oman perheen parissa? Miksi toisilta ei voi ottaa apua vastaan, jos on itse väsynyt?
Jospa ne toiset eivät auta, vaan ainoastaan vaativat? Omat lapsetkin ovat kamalia energiasyöppöjä, mutta heitä täytyy velvollisuuden vuoksi kestää. Muita vaatijoita ei sitten enää kestäkään.
Kyllä pitkäkestoisessa ystävyydessä on muutakin sisältöä kuin skumppaa, vaaleanpunaista höttöä ja auringon paistetta. Kyse on myös vastavuoroisuudesta ja siitä että välillä voi ottaa vähän etäisytttä terveellä tavalla feidaamatta toista kokonaan pois elämästään tilapäisen kuirmituksen takia.
Aina ei ihmisten elämäntilanteet kohtaa niin, että voisi olla 24/7/365 toisen tukena, vaikka aiemmin olisi niin toiminutkin.
Itse kannattelin erästä itseäni nuorempaa ystävää läpi nuoruusvuosien, velkahelvetin ja monen muun asian. Autoin monella tavalla ja kuuntelin. Kun perheellistyin ja sain lapsia, asetin luonnollisesti perheeni tämän ystävän edelle enkä voinut enää auttaa yhtä paljon. Ystävyys kesti mutta kun hänet oli jälleen kerran autettu vaikean tilanteen yli ja olisin itsekin kaivannut tukea ja apua toisinaan, hän koki sen kuormittavana ja välit lopulta katkesivat.
Ystävyydessä voi olla myös ns välivuosia tai jotkut voi viilentyä mutta vastavuoroisuuttakin on sopivassa määrin lupa odottaa ettei ystävyys olisi yksipuolista.
Elämääni onkin nyt palannut sellaisia ihmisiä jotka ovat saaneet lapsia ennen minua ja jotka ovat samassa elämäntilanteessa. Ainoastaan saman elänyt voi ymmärtää täysin.
Vierailija kirjoitti:
Olen huolestunut näistä oman tilansa rajaajista. Heillä on monesti psyykkisiä ongelmia itsellään. Helpompi syyttää ympäristöä niistä kuin katsoa peiliin, ja miettiä rehellisesti, miksi tuntee niin?
Kukaan muu ei ole "huolestunut" oman tilansa rajaajista paitsi narsisti. Ja toi mustamaalaus perään psyykkisistä ongelmista on klassista kaasuvalotusta. Ootko työelämässä sossuna?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen olin samaa mieltä kuin aloittaja.
Nykyään, myös sen raskaan eron läpikäyneenä, olen sitä mieltä että jokaisen täytyy kyetä itse kohtaamaan oma elämänsä, ottamaan itse vastuunsa omasta elämästään.
Nykyään olen sitä mieltä, että jokainen nimenomaan on vastuussa omasta elämästään ja jokaisella on ja täytyy olla oikeus itse vetää omista langanpätkistään, ja kukaan ei "tarvitse" toista ihmistä jonka niskoille voi ulkoistaa omia elämän haasteita. Ja yksi vaihtoehto on myös sulkea myrkyllisiä ihmisiä ulos elämästään ja tämä on usein myös suositeltavaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen sitä mentaliteettia, millä moni elää. On puoliso jonka kanssa ollaan koko ajan ja muut ihmiset ovat joitakin esineitä, jota voi käyttää omien fiilisten mukaan ja sitten heittää hetkessä johonkin roskakoriin, jos joutuu vähänkin vaivaa näkemään toisen eteen. Ihan hiton ahdistavaa.
Jos sua kohdellaan noin niin rajaa sitä ihmissuhdetta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämme itsekeskeistä aikaa. Mietitään vasn omaa napaa. Ystäville ja tuttaville ei anneta arvoa.
Hyvä esimerkki on vaikka joku whatsapp-ketju. Luodaan ketju, jossa kaikki saavat kertoa kuulumisia, mutta sitten ajan mittaan ilmeneekin, että jos vaikka käydään läpi sairauksia tai jotain muita ongelmia, niin toisten sairauksia voivotellaan ja laitetaan tsemppipeukkua, ja toisen sairauksiin ei reagoida mitenkään, suoriin tietylle henkilölle osoitettuihin kysymyksiinkään ei aina vastata. Mitätöidään ihminen ja suljetaan näin siis ketjussa ulkopuolelle. Samoin käy joskus jossain seurassa, että kun yksi puhuu, kaikki nyökyttelee ja häntä myötäillään, ja kun toinen puhuu, siihen ei reagoida mitenkään, vaan se henkilö puhuu kuuroille korville. Yleensä myötäillään sitä tilantäyttäjää eli energiasyöppöä. Olen ollut myös esimerkiksi tällaisessa työpaikkahakuryhmäkeskustelussa, ja huomasin, kuinka yksi henkilö ei saanut ääntään ollenkaan kuuluviin. Ne toiset veivät kaiken energian ja tilan. Tosin kannattaako sellaiseen työpaikkaan edes päästä, jos psykologit on noin pihalla ryhmäkäyttäytymisestä. Paikan sai todennäköisesti se, joka toi itseään eniten esille. Olihan yriitys Nokia.
Itse olen aina käsittänyt energiasyöpön ihmisenä, jonka käytös on toistuvasti ja tasaisesti vaikeaa jollain tavalla. Esimerkkinä eräs tuttavani: hän on äärimmäisen hyväsydäminen ihminen, mutta todella raskasta seuraa. Hän puhuu ainoastaan omista mielenkiinnon kohteistaan eikä edes teeskentele olevansa muiden asioista kiinnostunut. Hänellä ei ole huumorintajua vaan sama vakavailmeinen pölötys ja monologi jatkuu, jatkuu ja jatkuu. Lisäksi hän uskoo olevansa jonkin sortin psykologi ja yhteydessä henkimaailmaan, ja sitten yrittää väkisin tunkea ihmisiä tiettyyn muottiin vain koska hänen mielestään tämä ihminen on tietyntyyppinen persoona. On todella vaikeaa olla jatkuvasti varpaillaan, kun yksikin varomaton sana saattaa laukaista analyysitulvan ja jatkuvan meemivirran puhelimeen. Mitään pahaa hän ei koskaan tarkoita, mutta hän ei ollenkaan kuuntele eikä edes yritä nähdä toista ihmistä muuten kuin oman tulkintansa kautta. Olen joutunut vähentämään yhteydenpitoa kun en vaan enää jaksa sitä saarnaamista ja pakkomielteistä oman mielipiteen tuputusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Energiasyöpöt eivät ymmärrä puhetta, vaikka kuinka hienovaraisesti asian esittäisi tai rautalangasta vääntäisi, viesti ei vain mene perille.
Miksi ei voi katkaista yhteyttä? Anna yksi hyvä syy. Edelleen jos joku kokisi minun seurani raskaaksi niin ei minun kanssa ole mikään pakko olla tekemisissä. Miksi minun olisi siis oltava tekemisissä ihmisen kanssa joka vain vie minulta energiaa?
Miksi täällä toistetaan tätä samaa vaikka ketjun alusta asti on tullut selkeitä neuvoja; sano/kerro selkeästi ja ymmärrettävästi mutta loukkaamatta syy,miksi feidaat ja jos ei mene perille,katkaise välit. Miksi jankutatte samaa sivutolkulla?
Kirjoitin tuossa myöhemmin, että aina se ei ole niin yksinkertaista. Jos kyseessä on ihminen, joka kostaa välien katkaisemisen, se ei välttämättä koske vain sinua. Hän saattaa kostaa sinun koko lähipiirillesi,ja pahimmillaan saat lähipiirisi vihat päällesi. Täytyy keksiä joku tekosyy, miksi et pidä yhteyttä, sellainen, mikä ei loukkaa tätä energiasyöppöä.
Ei ole myöskään mielestäni muiden velvollisuus opettaa ihmisiä, miten pitää elää, jokainen on vastuussa omasta toiminnastaan itse.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen aina käsittänyt energiasyöpön ihmisenä, jonka käytös on toistuvasti ja tasaisesti vaikeaa jollain tavalla. Esimerkkinä eräs tuttavani: hän on äärimmäisen hyväsydäminen ihminen, mutta todella raskasta seuraa. Hän puhuu ainoastaan omista mielenkiinnon kohteistaan eikä edes teeskentele olevansa muiden asioista kiinnostunut. Hänellä ei ole huumorintajua vaan sama vakavailmeinen pölötys ja monologi jatkuu, jatkuu ja jatkuu. Lisäksi hän uskoo olevansa jonkin sortin psykologi ja yhteydessä henkimaailmaan, ja sitten yrittää väkisin tunkea ihmisiä tiettyyn muottiin vain koska hänen mielestään tämä ihminen on tietyntyyppinen persoona. On todella vaikeaa olla jatkuvasti varpaillaan, kun yksikin varomaton sana saattaa laukaista analyysitulvan ja jatkuvan meemivirran puhelimeen. Mitään pahaa hän ei koskaan tarkoita, mutta hän ei ollenkaan kuuntele eikä edes yritä nähdä toista ihmistä muuten kuin oman tulkintansa kautta. Olen joutunut vähentäm
On kieltämättä hankalaa, jos ihminen on pohjimmiltaan hyväntahtoinen mutta käytöksensä uuvuttavaa ja asiayhteyteen sopimatonta. Olen tuntenut muutamia vastaavanlaisia ihmisiä kuin tuttavasi ja kokemukseni on ollut, että he eivät oikeasti ymmärrä, jos heidän kanssaan ottaa asian puheeksi. He vaikuttavat ymmärtävän, pyytelevät anteeksi ja selittävät, miksi käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät. Mitään pysyvää ja konkreettista muutosta ei kuitenkaan koskaan tapahdu vaan he jatkavat samaa keittiöpsykologisointia, omien käsitystensä tuputtamista muille ja muuta rajatonta käytöstä. Heiltä puuttuu ikään kuin kyky sisäistää ympäristöstä tulevaa informaatiota ja mukauttaa käytöstään sen mukaan. Pahimmillaan heidän tulkintansa ovat olleet aivan absurdeja ja joidenkin mielestä suorastaan loukkaavia. Jos vaikka minä sanoisin lempivärini olevan sininen, niin heiltä saattaisi tulla kommentiksi tähän jotain sen suuntaista, että en ole sinut naiseuteni kanssa ja siksi samastun maskuliinisena pidettyyn väriin. Ääriesimerkki mutta antaa osviittaa heidän ajatuksenjuoksustaan.
Muuta lääkettä en ole keksinyt kuin sen, että olen viilentänyt välini heihin enkä enää päästä lähipiiriini heidän kaltaisiaan ihmisiä. Pelkkä hyväsydämisyys ei riitä, jos ihmiseltä puuttuvat alkeellisetkin reflektointi- ja vuorovaikutustaidot. Se ei myöskään toimi, jos joudun jatkuvasti puolustamaan rajojani ja huomauttelemaan toiselle siitä, milloin hän on niitä taas rikkonut. Mielestäni aikuisten välisiin ihmissuhteisiin ei kuulu "tavoille opettaminen", koska se vääristää suhteen dynamiikkaa vanhempi-lapsi tai opettaja-oppilassuhteen kaltaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sa vissinsä et tiedä mitään niistä psykopaateista, narsisseis, satanisteistä, ihmissyöjistä, ketkö vievät energiaa eivötkä toiset haluaa seurustella niiten kanssa, vaika on caman perheen jäseniä? Sa joku et tiedä niistä mitään tai olet itse yksi niistä. Ja muuten, ei tarvitse tuomitsea, jos et tiedä toisten syitä. Näytät olevan 6 v tasolla vieäkin.
Vierailija kirjoitti:
Ennen olin samaa mieltä kuin aloittaja.
Nykyään, myös sen raskaan eron läpikäyneenä, olen sitä mieltä että jokaisen täytyy kyetä itse kohtaamaan oma elämänsä, ottamaan itse vastuunsa omasta elämästään.
Nykyään olen sitä mieltä, että jokainen nimenomaan on vastuussa omasta elämästään ja jokaisella on ja täytyy olla oikeus itse vetää omista langanpätkistään, ja kukaan ei "tarvitse" toista ihmistä jonka niskoille voi ulkoistaa omia elämän haasteita. Ja yksi vaihtoehto on myös sulkea myrkyllisiä ihmisiä ulos elämästään ja tämä on usein myös suositeltavaa.
Kaipa sitä rajoja vetäessäänkin voi kertoa toiselle ilman, että hänet hylätään kertomatta??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän monta rajojen laittajaa. Tekevät sitä monille. Ovatkin jääneet kovin yksin. Useimmilla mt-ongelmia.
Omalle kohdalleni on osunut yksi rajojen vetäjä- loppujen lopuksi kyse oli siitä, että tällä itsellään oli kohtuuttomia odotuksia muille ihmisille. Oli itse jatkuvasti jotain vailla.
Vastavuoroisuus ja ystävyyden kirjoittamattomat lojaliteettiodptukset olivat hänelle liikaa.
Ainoa ihminen kenen kanssa välit ovat viilenneet ihan syystäkin.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän monta rajojen laittajaa. Tekevät sitä monille. Ovatkin jääneet kovin yksin. Useimmilla mt-ongelmia.
Ettei vaan olisi käynyt toisin päin.
Vierailija kirjoitti:
Omalle kohdalleni on osunut yksi rajojen vetäjä- loppujen lopuksi kyse oli siitä, että tällä itsellään oli kohtuuttomia odotuksia muille ihmisille. Oli itse jatkuvasti jotain vailla.
Vastavuoroisuus ja ystävyyden kirjoittamattomat lojaliteettiodptukset olivat hänelle liikaa.
Ainoa ihminen kenen kanssa välit ovat viilenneet ihan syystäkin.
Jotkut ovat siinä tarvitsevuudessaan pohjattoman rajattomia. Ennenkuin sanotaan edes moi, alkaa se pommittaminen: minä haluan, saisinko, antaisitko, auttaisitko, avaisitko, vetäisitlö, työntäisitkö, niistäisitkö, pyyhkisitkö...lista toiveista ja pikku palveluista joka ei lopu ikinä...ellei sitä lopeteta!
En lukenut koko ketjua, ja moni lienee jo kommentoinut samaa, mutta en itse ajattele energiaa vieväksi ihmiseksi ihmistä, jolla on vaikeuksia. Minulla on näin viisikymppisenä monia, jo 30-40 vuotta kestäneitä ystävyyssuhteita, joihin totta kai mahtuu monenlaisia elämäntilanteita kummallakin osapuolella. On käyty yhdessä läpi sairauksia, kuolemaa, talousvaikeuksia ja eroja. On ollut vuosia kestäviä pimeitä soita ylitettävänä. En minä silti ajattele että nämä suhteet olisivat vieneet energiaa, koska niissä on silti ollut aina vastavuoroisuus läsnä, tai ainakin tieto siitä tukea tarvitsevan ja sitä antavan osat ovat jossain kohtaa taas toisinpäin.
Sitten taas elämän varrelta on tosiaan jäänyt pois kyydistä ihmisiä, jotka todella vievät energiaa. Ihmissuhteita, joissa ei sitä vastavuoroisuutta ole. Ihmissuhteita, joista ei tule koskaan hyvä olo. Ei näihin liity mitenkään välttämättä toisen vaikeudet. Viime vuosina olen heivannut elämästäni ihmisen, jolla on kaikki todella hyvin, mutta ilkeä ja itsekeskeinen asenne toisia ihmisiä kohtaan. Hän ei valita vaikeuksista kun niitä ei ole, päinvastoin. Silti hänen kuuntelemisensa vie energiaa. Mieluummin kuuntelen syöpäsairasta ystävääni, jolla ei ole tarvetta korostaa omaa erinomaisuuttaan muihin nähden ja nähdä muita negatiivisessa valossa. Hänen vaikeuksistaan keskusteleminen ei samalla tavalla vie energiaa, vaikka onkin raskasta. Kaikessa surullisuudessaan ja raskaudessaan se on oikeasti vain erilaisia kokemuksia, rikkautta ja elämää.
Olen keskustellut monenkin kanssa näistä ystävät hylänneistä "rajojen vetäjistä". Yhteistä näille on usein seuraavat seikat:
- ovat itse jatkuvasti jotain vailla
- ovat asettaneet ystäville kovia odotuksia kun tässä ollaan "perhettä" tai "läheisiä" niin kehtaan vaatia...
- olettavat muiden ajatuksia ja tekevät peruuttamattomiakin asioita pelkkiin oletuksiin perustuen (kun sinä kuitenkin ajattelet niin tai näin)
- monesti aivan ihania ihmisiä mutta todella raskaita pidemmän päälle
- hylkäävät sinut kun huomaavat että palvelukset on vähentyneet ja vastavuoroisuuttakin toivotaan
Alue: Aihe vapaa
Olin joskus lasten harrastusryhmän huoltajille tarkoitetussa wa-ryhmässä. Kun tutustuttiin toisiin paremmin alkoi yksi tämmöinen energiasyöppö nousta esiin. Mamma käytti ryhmää terapiaryhmänä jossa pakotti toiset lukemaan perheensä ongelmista, lapsen nepsytutkimuksista, talousvaikeuksista jne. Kirjoitti yksityiskohtaisia tekstejä yksityiselämästään. Häntä se varmaan helpotti mutta lopulta mulla alkoi sydän hakata valmiiksi kun näin että tämä nainen oli laittanut ryhmään taas viestejä. Kaikki ihmiset ei ymmärrä että moni on valmiiksi ahdistunut ja kuormittunut elämässä. Ei voi pakottaa toisia lukemaan tai kuuntelemaan raskaita juttuja jotka pitäisi selvittää ammattilaisten kanssa. Ei tavallisilla ihmisillä ole välineitä eikä usein voimavaroja toimia kuuntelijana ja lohduttajana johon rooliin joutuu tahtomattaan. Ryhmässä oli pakko pysyä kun halusi saada tiedotusviestit. Lapsi lopetti ajallaan harrastamisen ja yhteys tähän mammaan katkesi samalla luojan kiitos.
On olemassa rajattomia ihmisiä joihin on pakko katkaista välit oman mielenterveyden suojaksi. Jos joku sanoo kokevansa sinut raskaaksi on takana varmasti pitkäaikainen tunne riistosta ja hyväksikäytöstä tai toistuvasta rajojen yli kävelemisestä.