Nykykulttuuri: Ihmisten hylkääminen, jos he "vievät energiaa"

Se syy miks täällä menee muka sekaisin tää termin merkitys on koska kaikki energia vampyyrit ovat täällä kirjainmellisesti syyllistämässä. Kaverit hylkää hetikun menee hetken huonommin, mutta se ei ole hetki vaan kokoajan ja huonommin on sitä samaa draamaa ja valitusta vuodesta toiseen. Kukaan täällä ei ole hylkäämässä kaveria hetkellisen tragedian vuoksi, mutta tää keskustelu koitetaan nyt kääntää toisinpäin tarkoituksella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen karsinut pari tällaista energiasyöppöä elämästäni, jollen kokonaan pois niin kohtaamiset minimiin. Kellään meistä ei ole aina hyvä päivä, mutta siinä vaiheessa kun se huono vaihe kestää toista vuotta eikä ihminen tee ololleen muuta kuin valita, niin en enää jaksa. Jos se tekee minusta huonon ihmisen niin sitten olen sitä.

Kun huono päivä on kestänyt 10 vuotta eikä henkilö suostu ratkaisemaan ainuttakaan elämänsä ongelmaa mistä valittaa tauotta, täytyy todeta että kyse on hyväksikäytöstä ja tahallisesta näännyttämisestä sen valittajan taholta.

mä olen niin samaa mieltä. Läheisistä löytyy ihmisiä joilla on ollut vaikeita sairauksia, jotkut menehtyneetkin niihin, hankalia eroja, lasten vammaisuutta ja kuolemaakin. 

Vaikka elämä on tosi vaikeaa ja hetkittäin ei meinaa nähdä valoa missään niin useimmiten pystyy kuitenkin välillä löytämään niitä positiivisia juttuja, olemaan kiitollinen läheisille heidän avusta ja kuuntelemaan ja tukemaan heitäkin. 

Vaikkei nallekarkit aina mene tasan niin jos tuon 10v aikana ei tosissaan saa mitään ongelmiaan ratkottua tai pysty löytämään läheisten kanssa muuta keskusteltavaa kuin oman tilanteen valittamisen niin varmasti olosuhteiden lisäksi on asenteessakin vikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus ja sivusta seurattua:

Nämä elämästään "energiasyöpöt" ulkoistavat ihmiset eivät sano suoraan toiselle, mikä harmittaa. Sen sijaan vaan yhtäkkiä todetaan, että en halua enää viettää aikaa kanssasi. Ei sanota sille toiselle, että "Minua kuormittaa, kun usein puhut asiasta x. Voisimmeko keskustella enemmän muista aiheista?". Toinen ei saa edes mahdollisuutta käytöksensä muuttamiseen. Eikä ihminen välttämättä itse tajua, että toista saattaa kuormittaa hänen tapansa puhua asiasta x.

Juuri tämä. Ilmoitetaan viestillä, ettei enää haluta pitää yhteyttä.  Ainoana selityksenä  "Tiedät kyllä itsekin miksi." Harmi vaan, että en tiedä. En osaa lukea ajatuksia. Konfliktitilanteissa nämä suuttuvat niin, että oksat pois. Kun asiaa yrittää käydä läpi, he kieltäytyvät puhumasta asiasta.  

Mä annan tähän vinkin. Kun olet ystäväsi kanssa tekemisissä, kerro omista kuulumisistasi muutamalla  lauseella (max 5 minuuttia)  ja sen jälkeen kysy ystävältäsi, mitä tälle kuuluu. Ja kun hän on kertonut omat kuulumisensa (max 5 minuuttia), puhukaa jostain muusta kuin sinusta tai hänestä. Ja tarkoitan nyt sellaisia ystäviä, joiden kanssa on yhteyksissä usemmin kuin 2 kertaa vuodessa.

Kaveri lemppas mut "palataan asiaan" -taktiikalla. Oli oppinut sen naistenlehden sivulta.

Vierailija kirjoitti:

Energiasyöppöä voi verrata lokkeilevaan rahan pummaajaan . Suhde toimii niin kauan,  kun toinen tarjoaa ruuat,  juomat,  leffaliput jne ja on aina valmis antamaan rahaa,  kun toinen valittaa rahapulaansa.  Kun lopulta kaverin tili on tyhjä eikä enää tarjoa mitään eikä anna rahaa,  suhde päättyy. Ja tämä ei tietenkään ole pummaajan mielestä hänen syynsä vaan toisen,  joka ei halunnut ottaa edes pikavippiä "auttaakseen " kaveriaan. 

Tämä oli mun mielestä aika hyvä vertaus. Kuinka moni ihan oikeasti olisi valmis antamaan toiselle ihmiselle rajattomat käyttöoikeudet pankkitiliinsä? Ja vielä ottamaan vastaan ne syytökset, kun tili onkin lopulta tyhjä? Olisiko edes ap vamis sellaiseen? 

On ihan totta, että jokaisen vastuulla on asettaa omat rajansa. Normaali ihminen kuitenkin ymmärtää, ettei ole normaalia kokeilla, kuinka pitkälle voi toisen eklämään tunkea. Ts kuinka rajaton saa itse olla kunnes toinen asettaa ne rajat. 

Mulla on ollut elämässäni aika raskas pari vuotta takana ja olen kyllä ihan itse miettinyt, kuinka paljon voin kuormittaa ystäviäni omilla asioillani. Enkä kaatanut kaikkea heidän niskaansa ja odottanut, että he itse sanovat, että nyt en kuule jaksa enää kuunnella sua. Jotain vastuuta pitää olla itselläkin. 

 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Energiasyöppöä voi verrata lokkeilevaan rahan pummaajaan . Suhde toimii niin kauan,  kun toinen tarjoaa ruuat,  juomat,  leffaliput jne ja on aina valmis antamaan rahaa,  kun toinen valittaa rahapulaansa.  Kun lopulta kaverin tili on tyhjä eikä enää tarjoa mitään eikä anna rahaa,  suhde päättyy. Ja tämä ei tietenkään ole pummaajan mielestä hänen syynsä vaan toisen,  joka ei halunnut ottaa edes pikavippiä "auttaakseen " kaveriaan. 

Tämä oli mun mielestä aika hyvä vertaus. Kuinka moni ihan oikeasti olisi valmis antamaan toiselle ihmiselle rajattomat käyttöoikeudet pankkitiliinsä? Ja vielä ottamaan vastaan ne syytökset, kun tili onkin lopulta tyhjä? Olisiko edes ap vamis sellaiseen? 

On ihan totta, että jokaisen vastuulla on asettaa omat rajansa. Normaali ihminen kuitenkin ymmärtää, ettei ole normaalia kokeilla, kuinka pitkä

No näin. 

 

Jos ystäväni paskantaa olohuoneeni lattialle, täytyykö minun alkaa ohjeistaa aikuista, että hei, ensi kerralla voisit käyttää vessaa, hei, voin lähteä kanssasi ostamaan aikuisvaippoja, hei, tiesitkö että sisällä kakataan vessaan? Eiköhän ole aika luontevaa olettaa, että en kutsu tällaista ystävää enää kylään. 

 

Jos ystävä taas kieltäytyy kuulemasta, että minulla on kiire, enkä ehdi jutella nyt vaan myöhemmin, tai vaatii minua hakemaan hänet yöllä taksilla luokseen ties mistä pinteestä, niin minunko kuuluisi opettaa aikuistaitoja hänelle, että kuule tällainen ei ole ihan tavallista, että pitää uskoa kun toinen sanoo, että ei saa ottaa hiekkalapiota toisen kädestä? Osa ketjussa tuntuu olevan sitä mieltä. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat todella itsekkäitä. Annan itsestäni paljon ja koen toisinaan uupumusta, mutta pitää vetää rajoja ja sitten levätä, mutta en katkaise välejä sen takia, että "joku veisi energiaa". Olenhan itsekin ollut maassa ja minua on kuunneltu. Kyllä tämä on vastavuoroista. 

Mutta ne nk energiasyöpöt eivät olekaan vastavuoroisia. He vain ottavat, mutta eivät koskaan anna mitään. Normaaliin ystävyyssuhteeseen kuuluu vastavuoroisuus. Energiasyöpoöt eivät kykene vastavuoroisuuteen. Siksi heihin katkaistaan välit. 

Minun kommenttejani on alapeukutettu ketjun alusta asti, vaikka kanssani on monikin samaa mieltä. Kerroin jopa esimerkin elävästä elämästä,millä tavalla nämä "yyhyy,tuo on energiasyöppö,yhyy minua uhria"-ihmiset toimivat, jos heidän kasvojensa eteen laitetaan totuus heidän omasta käytöksestään sitä ihmistä kohtaan,jota he haukkuvat "raskaaksi" vaikka mitään pakkoa yhteydenpitoon ei tuo toinen ole asettanut.

On todellakin eroja siinä, minkälaiset ihmiset voidaan lokeroida energiasyöpöiksi, kenet taas vain satunnaisesti kohdattaviksi hädässä olijoiksi,joille voi kyllä tarjota hautessaan hetkeksi olkapään, kun vain muistaa olla selkeä siinä,missä menevät oman jaksamisen rajat. Itse pyrin aina olemaan vastavuoroinen suhteessa tuohon ihmiseen,joka lopulta osoittautui teeskentelijäksi tai kyvyttömäksi kypsään kommunikointiin ja rehellisyyteen omista rajoistaan tai todellisista mielipiteistään.

Kyse ei ollut edes siitä, että itse olisin ollut roikkumassa håänessä,vaan nimenomaan pyrin siihen, että vain todella äärimmäisessä hädässä itse otin yhteyttä, koska en halunnut olla taakka murheineni enkä halua edelleenkään. En tietenkään halua käyttää ketään omana terapeuttinani, mutta silloin ihmisten on myös kyettävä hyväksymään se, että minä en ole olemassa hyvänpäivän-tuttavuuksia varten enkä toimi, kuten sosiaalisissa leikeissä ihmisten yleensä odotetaan toimivan. Kaikkein pahimmat traumat ovat tulleet minun elämääni nimenomaan uskovaisten toiminnan kautta ja tämä srkssa toimiva hlö vei minulta viimeisenkin yritykseni uskoa raamatun Jumalaan. Millainen ihminen,uskovainen,voi tehdä rikotulle ihmiselle pahaa ja sitten olla kuin mitään ei olisi tapahtunut "koska minä olin se todellinen uhri,yhyy"? En yritä tässä velkoa mitään,kerronpahan vain,että kaikki ei ole niin yksinkertaista,kuin te uhriutuvat energiapyöppöhokijat annatte ymärtää. Asia on eri, jos joku todella on kimpussanne 24/7 ja te ette saa häirintää loppumaan. Silloin oikea osoite on edelleenkin poliisi ja rikosilmoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihmisiä, jotka puhuvat tunteja lähes yksinpuhelua puhelimessa. Työpäivän jälkeen, kun puhelin soi ja soittajan nimi lävähtää näyttöön, niin onko ensimmäinen ajatus kiva ... vai voi v...u. 

Ei ihminen jaksa olla toisen koko elämän katkeruuksien oksennussankona. Terapia hoitaa sen.

 

Väsyttävintä on kun olet päivän palvellut aspassa ja tulet kotiin aivan poikki. Joku soittaa tunnin tilityspuhelun omista ongelmistaan joita pyörittelee ja vatvoo. Ei jaksa. Ei jaksa millään olla olkapää kun vapaa-aikaa on pari-kolme tuntia illassa ja se pitäisi käyttää jonkun terapoimiseen. 

Tässäkin olisi syytä katsoa peiliin: Kuka pakottaa kuuntelemaan pitkiä tilityspuheluita? Mikset kerro soittajalle, että olet liian kiireinen tai väsynyt raskaan päivän jäljiltä? Jos jäät

Todellakin! Tuollaiset uhriutujat on itse melkoisia energiasyöppöjä: rasittavia valittajia, jotka syyllistää muita omista valinnoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Uusi tapa sanoa ettei välitä toisesta eikä siitä ole mitään hyötyä. Sekin ettei enää ole valmiuksia käsitellä toisen vaikeita tunteita. 

Juuri näin. Jos joku on lähelläsi avun tarpeessa, sinä voit sanoa hänelle suoraan,että minun jaksamiseni ja käsityskykyni eivät nyt riitä tämän tilanteen suhteen,mutta mielelläni lähden tueksesi viemään sinut vaikka psykiatrisen hoitajan juttusille ensimmäisellä kerralla. Sen jälkeen, kun hoitokontakti on järjestynyt, voit hyvällä omallatunnolla jättää tämän ihmisen kanssa yhteydenpidon sikseen. Ellei sitten ole kyse siitä ettet todellisuudessa välitä tästä ihmisestä yhtään-silloin ei kannata lähteä tekopyhästi leikkimään mitään tukihenkilöä, voit pahimmassa tapauksessa väärillä neuvoillasi tuhota jonkun elämän. 

Tuskin se asia on ihan noin yksinkertainen, että ei kestetä mitään toisten vastoinkäymisiä. Mutta jos ihminen valittaa aina omia vastoinkäymisiään eikä ole yhtään kiinnostunut toisen kuulumisista eikä edes muista mitä toinen on aiemmin kertonut, ja on muutenkin tylsää seuraa, niin...

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nrto 203: "Juuri tämä ja juuri tätä olen hokenut kautta koko ketjun ja saanut osakseni vain törkeää halveksivaa ja ilkeää kommentointia. Nyt,kun joku muu sanoo saman asian, siis täysin saman, hän saa yläpeukkuja. Eikö olekkin ih meel lis tä..Jokainen on vastuussa IHAN ITSE siitä rajojen vedosta. Ei kukaan muu. Täysin peruspsykologiaa-kuinka tällaisesta edes voi joku olla mitään muuta mieltä,ellei kyseessä ole uhriutuja tai sellaisen puolustelija?"

Juuri näin, Jos olet erehtynyt päästämään elämääsi energiasyöpön, hankkiudu hänestä eroon. Tai ainakin rajoita yhteydenpitoa häneen niin, ettei hän enää vie energiaasi. Älä edes vastaa hänen puheluihinsa, jos et jaksa kuunnella. Kännyköiden aikakautena tämä on vieläpä oikein helppoa. Kännykästä kun näkee, kuka soittaa. Tai voi jopa laittaa eston ko henkilön puheluille. Viestitkin voi lukea vasta sitten, kun haluaa. Ja vastata sitten, kun jaksaa. Ehkä koko tämä ongelma o

Lankapuhelinten aikaan oli omat ongelmansa. Yksi isoimmista ongelmista oli, ettei soittajan numeroa nähnyt vaan puhelimeen oli pakko vastata aina kun joku soitti, ellei halunnut missata jotain tärkeää tai ilahduttavaa puhelua. Nykyään on paljon helpompaa, kun rasittavien ihmisten yhteydenotot voi hiljentää tai jopa estää kokonaan.

"Kyse ei ollut mistään muusta kuin siitä, että alkuperäisessä kommentissasi (ja taas) odotat toisilta täydellistä itsetuntemusta, rajojen vetämistä ja vastuun ottamista näiden traumatisoituneiden tunteista. Tosielämässä se nyt kuitenkin menee usein niin, että monet ihmiset kasvatetaan vähintäänkin "kohteliaiksi" ja "kilteiksi", ellei peräti suoranaisesti kantamaan vastuu toisista ihmisistä. Nämä sitten oman hyvinvointinsa ja mielenterveytensä kustannuksella kuuntelevat ja kuuntelevat ja yrittävät ymmärtää muita, kunnes tulee se lopullinen seinä vastaan ja pistävät täysstopin vuodatuksille. Sen sijaan, että riehut näiden ihmisten osaamattomuudesta, voisit suoda heille yhtäläisen oikeuden epätäydellisyyteen ja siihen, että vähän kerrassaan, ajan kanssa, oppivat tunnistamaan ne omat rajat ja osaavat ne toisillekin ilmaista heti alusta lähtien."

Kysehän on siitä, että sinäkin oletat hlön,jota sanotaan e-syöpöksi kykenevän itsetuntemukseen, vastuun ottamiseen, rajojen vetoon etc. mutta uhriutujan ei tällaiseen tietenkään tarvitse kyetä? Tajuatko edes,miten päätön tuo ajatuskulku on? Yrität vedota argunentillasi samaan,kuin nämä syöpötkin:"minulla oli niin vaikea lapsuus, uliuli, joten minun ei tarvitse ottaa aikuisen vastuuta vaan voin vain loputtomasti valittaa kaikesta kokemastani vääryydestä tälle likaämpäri-ihmiselleni,mutta ei minun tarvitse kertoa rehellisesti tuolle ongelmani (muka) aikaansaavalle rasittavalle ihmiselle, että mittani on täysi,eikä tehdä sitä ainakaan mahdollisimman kypsällä ja siistillä tavalla." 

Vielä kerran,kun ei mitenkään mene perille:

Jos tunnistaa että ei jaksa olla yhteydessä johonkin ihmiseen, silloin on sen tunnistajan vastuulla vetää ne rajat,keinolla millä hyvänsä,vaikka viranomaisten avulla jos muu ei auta. Tässä ei ole mitään monimutkaista, paitsi heille,jotka rakastavat uhrin asemaa ja syntipukkien etsimistä omalle pahalle ololleen.

Nro 247: Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Mä en ole mainitsemasi uhriutuva energiansyöppöhokija. Olen vaan yhden kerran (yli 20 vuotta sitten)  erehtynyt ystävystymään energiasyöpön kanssa ja syytän siitä virhearviostani vain itseäni. Otin kerrasta opikseni enkä toista kertaa sellaisen ihmisen kanssa ystävysty. Kuten  jossain aiemmin jo kirjoitinkin, mulla menee alun tutustumisesta vähintään yksi vuosi ennenkuin voin puhua edes kaveruudesta. Kaveruudesta ystävyyteen menee sitten ainakin 2 vuotta eikä läheskään kaikista kaveruuksista koskaan synny ystävyyttä. Ihan just siksi, että en halua tehdä samaa virhettä toista kertaa. Vain yhden kerran olen ystävystynyt lyhyessä ajassa. 

Mä olen kuitenkin sitä mieltä, että jokainen ihminen tietgää itse parhaiten omat voimavaransa ja energiansa. Ja juuri sen vuoksi jokainen voi määrittää energiasyöppöyden haluamallaan tavalla. Joku ihminen ei veisi sinulta yhtään energiaa ( = ei ole sinulle energiasyöppö), mutta joltain toiselta vie ( = on energiasyöppö).

Uskovaisiin en ota kantaa, koska en ole itse uskovainen enkä tunne heidän toimintatapojaan. Mutta tuli sun kirjoituksesta mieleen, että oletko ihan varma, että tuo kyseinen henkilö (tai kyseiset henkilöt) pitivät sinua ystävinään? Onhan olemassa aika paljonkin ihmisiä, jotka vain keräävät ympärilleen mahdollisimman paljon ihmisiä. Pitävät eräänlaista "haaremia" tai miksi sitä nyt kutsuisi, kun kyse ei ole kuitenkaan mistään seksuaalisesta. Mitä suurempi "haaremi", sitä suositumpia he ovat tietyissä piireissä. Varsinkin omissaan. Eikä tarvitse olla kyse ihan tuostakaan vaan myös ihan tavallisissakin ihmissuhteissa toinen voi kuvitella merkitsevänsä toiselle enemmän kuin mitä oikeasti merkitsee. Tämäkin on yksi syy, miksi haluan tutustua hitaasti. Vain mun ystävilläni on mun puhelinnumeroni. Kaverit ja tuttavat pystyvät pitämään muhun yhteyttä edelleen vain Messengerin kautta. En halua antaa toiselle ihmiselle väärää käsitystä suhteemme laadusta. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat todella itsekkäitä. Annan itsestäni paljon ja koen toisinaan uupumusta, mutta pitää vetää rajoja ja sitten levätä, mutta en katkaise välejä sen takia, että "joku veisi energiaa". Olenhan itsekin ollut maassa ja minua on kuunneltu. Kyllä tämä on vastavuoroista. 

Mutta ne nk energiasyöpöt eivät olekaan vastavuoroisia. He vain ottavat, mutta eivät koskaan anna mitään. Normaaliin ystävyyssuhteeseen kuuluu vastavuoroisuus. Energiasyöpoöt eivät kykene vastavuoroisuuteen. Siksi heihin katkaistaan välit. 

Minun kommenttejani on alapeukutettu ketjun alusta asti, vaikka kanssani on monikin samaa mieltä. Kerroin jopa esimerkin elävästä elämästä,millä tavalla nämä "yyhyy,tuo on energiasyöppö,yhyy minua uhria"-ihmiset toimivat, jos heidän kasvojensa eteen laitetaan

Hei, olet oikeasti hieman sekaisin. Ammattiauttaja, siis esimerkiksi psykiatri tai Valviran hyväksymä psykoterapeutti, voi auttaa - ei seurakunnan työntekijä tai sinun kaappaamasi sivullinen tuttava, vaikka kuinka julistaisit itsesi satunnaiseksi hädässä olijaksi. 

 

Ja ei, ei ole oikein käyttäytyä huonosti toista kohtaan, vaikka seurassasi olo olisikin vapaaehtoista. Sinulla on tässä kohti vakava ajatusvirhe. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusi tapa sanoa ettei välitä toisesta eikä siitä ole mitään hyötyä. Sekin ettei enää ole valmiuksia käsitellä toisen vaikeita tunteita. 

Juuri näin. Jos joku on lähelläsi avun tarpeessa, sinä voit sanoa hänelle suoraan,että minun jaksamiseni ja käsityskykyni eivät nyt riitä tämän tilanteen suhteen,mutta mielelläni lähden tueksesi viemään sinut vaikka psykiatrisen hoitajan juttusille ensimmäisellä kerralla. Sen jälkeen, kun hoitokontakti on järjestynyt, voit hyvällä omallatunnolla jättää tämän ihmisen kanssa yhteydenpidon sikseen. Ellei sitten ole kyse siitä ettet todellisuudessa välitä tästä ihmisestä yhtään-silloin ei kannata lähteä tekopyhästi leikkimään mitään tukihenkilöä, voit pahimmassa tapauksessa väärillä neuvoillasi tuhota jonkun elämän. 

Minä ehdotan Sinulle nyt, että soitat esimerkiksi auttavaan puhelimeen:

Valtakunnallinen kriisipuhelin (MIELI Suomen Mielenterveys ry) Kriisipuhelin päivystää suomen kielellä 24/7 numerossa 09 2525 0111. Puhelimeen vastaavat kriisityöntekijät sekä koulutetut vapaaehtoiset. Soittaa voi nimettömänä.

 

Jos tämä ei riitä, ota yhteys paikkakuntasi päivystykseen. Ajattelen, että tarvitset psyykellesi tukea, ja sanon sen nyt suoraan. 

 

Anonyymi

Vierailija kirjoitti:

Aina se on tuollaista ollut. Ihmiset ovat vain viihdettä ja asusteita toisilleen, joten ei kannata koskaan kiintyä kehenkään kunnolla, koska se jättää sut heti kun et enää viihdytä.

Olimme esimerkiksi lapsuudenystäväni kanssa 20 vuotta kuin paita ja perse. Sitten mulla tuli monenlaisia ongelmia elämässä, enkä jaksanut nähdä tai kuulla enää niin usein. Ystävä laittoi välit poikki, koska kanssani ei ollut enää hauskaa. Ei merkinneet hänelle mitään aiemmat 20 vuotta ystävyyttä, tulihan noita, uusia kavereita. Varmasti tulikin, ei siinä. 

Tuosta on jo 25 vuotta aikaa ja samanlaisia muitakin ihmisiä olen sinä aikana kohdannut. Ollaan tekemisissä vain sen aikaa, kun voidaan pitää toista yleisönä omille jutuille ja vihtyä seurassa. Heti jos menee vähänkin tylsäksi, vaihdetaan seuraa. 

Eikä ole mikään nykyajan ilmiö kyllä. Vain sukulaisuus pitää ihmiset tekemisissä pidemmän päälle, koska siitä ei o

Toistuvat rituaalit pitää yhdessä. Sukulaisten kanssa näitä on lähes aina. Ystävien ja tuttavien kanssa joskus. 

Vierailija kirjoitti:

"Kyse ei ollut mistään muusta kuin siitä, että alkuperäisessä kommentissasi (ja taas) odotat toisilta täydellistä itsetuntemusta, rajojen vetämistä ja vastuun ottamista näiden traumatisoituneiden tunteista. Tosielämässä se nyt kuitenkin menee usein niin, että monet ihmiset kasvatetaan vähintäänkin "kohteliaiksi" ja "kilteiksi", ellei peräti suoranaisesti kantamaan vastuu toisista ihmisistä. Nämä sitten oman hyvinvointinsa ja mielenterveytensä kustannuksella kuuntelevat ja kuuntelevat ja yrittävät ymmärtää muita, kunnes tulee se lopullinen seinä vastaan ja pistävät täysstopin vuodatuksille. Sen sijaan, että riehut näiden ihmisten osaamattomuudesta, voisit suoda heille yhtäläisen oikeuden epätäydellisyyteen ja siihen, että vähän kerrassaan, ajan kanssa, oppivat tunnistamaan ne omat rajat ja osaavat ne toisillekin ilmaista heti alusta lähtien."

 

Kysehän on siitä, että sinäkin oletat hlön,jota sanotaan e-syöpöksi kykenevän itsetuntemukseen, vastuun ottamiseen, rajojen vetoon etc. mutta uhriutujan ei tällaiseen tietenkään tarvitse kyetä? Tajuatko edes,miten päätön tuo ajatuskulku on? Yrität vedota argunentillasi samaan,kuin nämä syöpötkin:"minulla oli niin vaikea lapsuus, uliuli, joten minun ei tarvitse ottaa aikuisen vastuuta vaan voin vain loputtomasti valittaa kaikesta kokemastani vääryydestä tälle likaämpäri-ihmiselleni,mutta ei minun tarvitse kertoa rehellisesti tuolle ongelmani (muka) aikaansaavalle rasittavalle ihmiselle, että mittani on täysi,eikä tehdä sitä ainakaan mahdollisimman kypsällä ja siistillä tavalla." 

Vielä kerran,kun ei mitenkään mene perille:

Jos tunnistaa että ei jaksa olla yhteydessä johonkin ihmiseen, silloin on sen tunnistajan vastuulla vetää ne rajat,keinolla millä hyvänsä,vaikka viranomaisten avulla jos muu ei auta. Tässä ei ole mitään monimutkaista, paitsi heille,jotka rakastavat uhrin asemaa ja syntipukkien etsimistä omalle pahalle ololleen.

Sinä täällä olet jaksanut raivota, kuinka toisten pitäisi osata toimia "traumatisoituneiden" kanssa ehdottoman oikein ja haukkunut uhriutujiksi ihmisiä, jotka yrittävät selviytyä ihmissuhteissa parhaansa mukaan. Ymmärrystä sulta ei riitä kuin yhteen suuntaan. Mutta aivan sama, jää yksinäsi rauhassa riehumaan. Eipä sun ymmärrystäs lopulta kukaan tarvitsekaan.

Mikään ei estä sinua kaveeraamasta energiasyöppöjen kanssa. Kaikki valikoivat seuransa omilla kriteereillään

Vierailija kirjoitti:

Tähän on tultu, kun vanhemmat tuijottavat somea eivätkä anna rakkautta ja huomiota lapsilleen.

Tuloksena on tarvitseva aikuinen, jonka asiat ja ongelmat eivät anna tilaa vastavuoroisille ihmissuhteille. Harvoin ihmissuhteet ovat täysin tasavertaisia, mutta kovinkaan moni ei jaksa kannatella ihmistä, jolla on jatkuva paha olo tai turvallisen sylin tarve. 

Kenenkään aikuisen ei kuulu toimia töisen aikuisen vanhempana.

Ihmissuhteista saa eniten irti, kun osapuolilla on jotain annettavaa toisilleen.

Ihmisten kannattaisi myös kääntyä yksilön ongelmista kohti yhteisöllisyyttä.

Tätä on ollut aina, ihan aina. Vanhempani ovat boomereita, ja heidän ikäluokkansa on tuskaillut näitä ihan samoja asioita, eivät vain osanneet/uskaltaneet samalla tavalla vetää rajoja kuin nykyään nuoremmat.

Ja terveet yksilöt luovat terveen yhteisön. On vain jokaisen yksilön vastuulla käsitellä ongelmansa ja traumansa, tarvittaessa ammattiavulla.

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei estä sinua kaveeraamasta energiasyöppöjen kanssa. Kaikki valikoivat seuransa omilla kriteereillään

Juuri näin. Sukulaisiaan ja työkavereitaan ei voi valita, mutta  kaikki muut ihmiset elämässään voi. Tai no työkaveritkin voi, jos olet se, joka päättää firman rekrytoinneista.