Mikä on paras tapa hoitaa tilanne kun varattuna rakastuu toiseen?
Pettäminen on väärin, mutta miten tuo pitäisi hoitaa niin, että se puoliso siitä selviäisi kohtuu järjissään? Ei kai kukaan kuitenkaan halua, että jäädään vain siihen, ollaan yhdessä, vaikka toisen tunteet suuntautuu johonkin toiseen? Vai haluaako? Haluaisitteko olla vain tietämättä, että toinen ei enää rakasta, mutta pysyy siinä lasten ja asuntolainan takia?
Kommentit (271)
En todellakaan haluaisi että joku olisi kanssani vain lainan tai lasten takia. Ero niin molemmat voivat olla taas onnellisia.
Vierailija kirjoitti:
Et tee mitään. Et viddu tee yhtään mitään. Unohda se!
Mikä tämmöisiä vaivaa? Olisitko siis mieluummin suhteessa tyypin kanssa joka ei enää rakasta sinua? Miksi joillekin on niin kauheaa erota? Jos toinen ei rakasta niin hittoako jäät sellaiseen suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli olet ihastunut ja perhe ei paina vaa'assa yhtään? Viisaat ohittaa ihastukset ja keskittyy vahvistamaan omaa parisuhdettaan.
Eli haluaisitko olla vain tietämättä jos kumppanisi olisi rakastunut johonkin toiseen?
Kumppani tietää aina ja heti kun ihastut toiseen. Viisaampana odottelee hiljaa kun hormonihuurusi haihtuu. Jokaiseen tunteeseen ei pidä jäädä kiinni eikä mennä mukana. Kerran kun lähdet, takaisin et pääse. Luottamus on mennyt ikuisesti.
toinen kommentoija.
No mitä jos ei haihdu. Jos se kestää vaikka useamman vuoden? Purraanko vain hammasta?
<
Miksi te olette tällaisissa suhteissa??? Toisen puoliso läpsii lapsia ja toisen käskee pitää turvan kiinni! Huh huh
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin jätät miehesi ja lapsesi. Sitten kun jännis kyllästyy sinuun parin panon jälkeen, on turha toivoa paluuta takaisin.
Mistä sä tiedät että ap on nainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti eroaja ja salasuhtelija maalaa siitä nykykumppanistaan kotityrannin jota hän ei oikeasti ole. Oikeuttaakseen salasuhteliunsa.
Itse kun salasuhtelija monesti on ottanut alistuvan tossun roolin joka on piilotellut tahallaan omia tunteitaan ja tarpeitaan hylkäämisen pelossa. Sellaiset salasuhteilijat ovat pohjasakkaa ihmisinä, kumppaneina ja lasten vanhempina.
Tämä. Itsekin luulin valinneeni aviopuolisokseni turvallisen ja varman miehen, sellaisen hiljaisen hissukan, joka ei riidellyt eikä huutanut eikä flirttaillut muille naisille. Mutta niin vain oli hommannut toisen naisen selkäni takana ja pitkä avioliitto päättyi ilmoitusluontoiseen jättämiseen. Avioliittomme kesti lähes 20 vuotta.
Et ehkä valinnut oikein syin. Jos valitsee laskelmoiden et ole sen toisenkaan suuri rakkaus.
En ole parisuhteessa, mutta mies, johon olen rakastunut, on. Hänen puolisonsa on vakavasti sairas, ja avioliitto perustuu hoitosuhteeseen. Mies on rakastunut minuun, ja meillä on hyvä ja avoin yhteys. Emmekö saisi olla rakastuneita?
Vierailija kirjoitti:
Se on vaan ihastus joka menee ohi. Menee vaa kuntosalille ja hankkii muuta ajateltavaa. Koska on AINA LÄHTÖKOHTAISESTI huonoja ideoita ja yksipuolisia, tai muuten mahdottomia juttuja.
Jos kumppania taas tekee mieli pettää jatkuvasti, useiden eri tyyppien kanssa, kannattanee erota ennen kuin tekee niin.
Ei ne aina mene ohi. Mä ihastuin 2014 yhteen kaverimieheen, mutta en tuolloin saanut vastakaikua häneltä. Vasta 2020 hän alkoi yllättäen laittaa mulle viestiä ja viimeksi muutama kuukausi sitten. Viestien aiheet ovat arkipäiväisiä ja ns tylsiä. Mutta yhä edelleen herran vuonna 2025 mulla pyörii sukat jalassa kun saan häneltä viestin. Vahinko vaan että aloitin nykyisen parisuhteeni 2019 ja tässä on nyt pelissä lapsi ja asuntolaina omakotitalosta.
Onneksi mulla ja tällä kaverimiehellä on etäisyyttä fyysisesti, asumme eri puolella Suomea. Opiskelin hänen kotipaikkakunnallaan, mutta olen työn ja tukiverkkojen takia muuttanut omalle lapsuuden kotiseudulle takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vaan ihastus joka menee ohi. Menee vaa kuntosalille ja hankkii muuta ajateltavaa. Koska on AINA LÄHTÖKOHTAISESTI huonoja ideoita ja yksipuolisia, tai muuten mahdottomia juttuja.
Jos kumppania taas tekee mieli pettää jatkuvasti, useiden eri tyyppien kanssa, kannattanee erota ennen kuin tekee niin.
Ei ne aina mene ohi. Mä ihastuin 2014 yhteen kaverimieheen, mutta en tuolloin saanut vastakaikua häneltä. Vasta 2020 hän alkoi yllättäen laittaa mulle viestiä ja viimeksi muutama kuukausi sitten. Viestien aiheet ovat arkipäiväisiä ja ns tylsiä. Mutta yhä edelleen herran vuonna 2025 mulla pyörii sukat jalassa kun saan häneltä viestin. Vahinko vaan että aloitin nykyisen parisuhteeni 2019 ja tässä on nyt pelissä lapsi ja asuntolaina omakotitalosta.
Onneksi mulla ja tällä kaverimiehellä on etäisyyttä fyysises
Noh noh, olipas impulsiivinen ja provokatiivinen vastaus, äo:si taitaa olla alle 100. Jos mä puhun toiselle vain omakotitalon kattoremonteista enkä ole aikeissa matkustaa tuonne toisen luokse 800km päähän niin eipä siinä vahinkoa tapahdu.
No ainakin pitää olla munaa kertoa miksi haluaa erota, koska toinen henkilö, eikä vaan, sössöttää, että "kasvoimme erillemme" oli se eroa haluava kumpaa sukupuolta tahansa.
Mutta ennen eroa kannattaisi vielä miettiä onko pariterapiasta apua. Ettei sitte kadu kunnon myöhäistä.
Ei ero ole koskaan helppo kenellekään osapuolista, vaikka kuinka olisi toinen jo odottamassa.
Onko sulla siis huono tuo nykyinen suhde?
Sä kerrot, että se ei ole sitä mitä haluat. Oket muuttunut?
Siitä toisesta viulusta ei kannata kertoa mitään. Ei kuulu. Saattaa sitäpaitsi olla, että se jatkossa on tai ei ole.
Joku syyhän on, että et enää viihdy nykyisessä parisuhteessa. Ole rehti. Irti vaan, jos kerran et halua -tai se toinen ei halua selvittää asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haetko ap täältä kenties itsellesi oikeutusta hypätä salasuhteeseen vai tunnustaa perheellesi rakastuneen toiseen ja ottaa hatkat? Senkun teet valintasi ja kerrot rakastuneesi toiseen ja suksit perheestäsi niin pitkälle kuin pippuri kasvaa tietäen ettei enää takaisinpaluuta ole joten jos se ruoho ei sittenkään ollut sen vihreämpää siellä aidan toisella puolella kun sitäkään ei viitsitty hoitaa ja sekin autuus katoaa niin yksin olet. Luottamuksen olet menettänyt. Ikiajoiksi.
Haluaisin tietää mikä on se aikuismaisin ja vähiten satuttava tapa hoitaa tällainen tilanne. Kaikki on niin nyrkit pystyssä heti, ettei asiasta ilmeisesti pysty edes puhumaan. Oletan nyt kuitenkin, ettei kukaan haluaisi elää ihan pimennossa siitäkään, jos kumppani oikeasti haluaisi olla jonkun toisen luona.
Olisin hyvin petty
Haluaisit, että jäisi siihen, vaikka ei halua olla kanssasi?
Vierailija kirjoitti:
Hankalaa. Itse ihastuin ja rakastuin ja annoin mennä. En olisi enää vanhaan avioliittoon pystynyt jäämään. Viimeiset kaksi vuotta kun yksin yritin ja sain vain paskaa niskaan niin päätös oli lopulta helppo.
Sama täällä. Vuodet kun sitkuttelee yksin suhteessa ja yrittää kahden puolesta, niin en jarrutellut kun kohtasin miehen joka on hellä, kunnioittava ja rakastava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haetko ap täältä kenties itsellesi oikeutusta hypätä salasuhteeseen vai tunnustaa perheellesi rakastuneen toiseen ja ottaa hatkat? Senkun teet valintasi ja kerrot rakastuneesi toiseen ja suksit perheestäsi niin pitkälle kuin pippuri kasvaa tietäen ettei enää takaisinpaluuta ole joten jos se ruoho ei sittenkään ollut sen vihreämpää siellä aidan toisella puolella kun sitäkään ei viitsitty hoitaa ja sekin autuus katoaa niin yksin olet. Luottamuksen olet menettänyt. Ikiajoiksi.
Haluaisin tietää mikä on se aikuismaisin ja vähiten satuttava tapa hoitaa tällainen tilanne. Kaikki on niin nyrkit pystyssä heti, ettei asiasta ilmeisesti pysty edes puhumaan. Oletan nyt kuitenkin, ettei kukaan haluaisi elää ihan pimennossa siitäkään, jos kumppani oikeasti haluaisi olla jonkun toisen luona.
Olisin hyvin petty
Lapset voi ja pitäisi kuitenkin olla ykkösiä vaikkei se "ydinperhe" enää olisikaan.
Itse en usko että sellainen suhde on hyvä missä haikaillaan muiden perään. Eli joku vika siinä nykyisessä suhteessa on että rakastuu muihin.
Ensin useamman vuoden salasuhde niin paljastuu millaisen tyypin kanssa olet tekemisissä. Näin toimin itse. 3 v jälkeen päätin pitää perheeni ja tylsän mieheni enkä ole eronnut. Komean panoni kanssa jatkamme samaan malliin kuin ennenkin.
Jotenkin ajattelin että ap on mies
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ajattelin että ap on mies
Hyvin naisille tyypillisiä ilmaisuja käyttää. Mutta voi olla mies joka käyttäytyy hyvin stereotyyppisen naismaisesti parisuhteissaan. Tiedä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en usko että sellainen suhde on hyvä missä haikaillaan muiden perään. Eli joku vika siinä nykyisessä suhteessa on että rakastuu muihin.
Vika on haikailijassa. Yksin.
Miten niin? Hyvin moni on tyytymissuhteessa tai väljähtäneessä suhteessa, ja vikaa voi olla molemmissa. Kaikki eivät sovi toisilleen vaikka ovat yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ajattelin että ap on mies
Niin minäkin. Oletko ap mies vai nainen? Minkä ikäinen ja kuinka pitkä suhde takana?
Jos olet oikeasti löytänyt elämäsi rakkauden niin sitten eroat. Tuskin nykyinenkään puolisosi haluaa olla suhteessa ihmisen kanssa joka on rakastunut toiseen.