Lue keskustelun säännöt.
Mikä on paras tapa hoitaa tilanne kun varattuna rakastuu toiseen?
03.01.2025 |
Pettäminen on väärin, mutta miten tuo pitäisi hoitaa niin, että se puoliso siitä selviäisi kohtuu järjissään? Ei kai kukaan kuitenkaan halua, että jäädään vain siihen, ollaan yhdessä, vaikka toisen tunteet suuntautuu johonkin toiseen? Vai haluaako? Haluaisitteko olla vain tietämättä, että toinen ei enää rakasta, mutta pysyy siinä lasten ja asuntolainan takia?
Kommentit (271)
Vierailija kirjoitti:
Pettäminen voi myös pelastaa ontuvan suhteen. Se luo kriisin joka pakottaa tutkimaan läpikotaisin tilanteen. Parhaimmillaan se johtaa suureen parisuhdetyöhön jota ei muuten olisi tehty.
Höpöhöpö.Pettäjä usein joutuu toteamaan että ruoho ei ollut vihreämpää = toista sopivampaa ei ollutkaan. Se ei liity sinänsä petettyyn, voihan toki yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroaisin, mutta en sen perusteella, että olen rakastunut toiseen. Miettisin, mitkä ovat niitä syitä, jotka ovat saaneet minut avioliitossani sellaiseen tilaan, että olen mennyt ja rakastunut toiseen. Onko avioliitto todellakin sellainen ettei siinä tule ikinä saamaan sitä mitä tarvitsisin? Tämän pohdinnan jälkeen ilmoittaisin puolisolleni, että haluan erota. En aloittaisi heti suhdetta uuden rakkauden kohteen kanssa, koska tunteet häntä kohtaan eivät välttämättä ole todellisia vaan tilanteen aikaansaamia.
Vierailija kirjoitti:
Paras tapa on olla uskollinen. Ei jokaisen himon perässä pidä juosta.
Missä on sanottu että aloittaja juoksisi jokaisen himon perässä?
Myöh keski-iällä sain tuon kokea. Aivan kahjo rakkaus toiseen ihmiseen. Ei mitään järkeä. Päätin kuitenkin jäädä entiseen elämään lasten takia joilla koulu hankalasti kesken. Sydämeni särkyi totaalisesti. Fyysistä kipuakin kesti monta kuukautta. Ja rakkauteni kohde myös sairastui fyysisesti. Noissa tilanteissa kannattaa miettiä mitä elämä teille yrittää opettaa. Mulle opetti etten ollut aiemmin lainkaan tiennyt mitä on unconditional love vieraaseen ihmiseen, mitä on lojaliteetti, mitä on syvä sydänsuru. Ja annoin vuosien jälkeen lopulta myös anteeksi ensimmäiselle aviomiehelleni joka lähti aikoinaan uuden rakkauden perään. Koska tajusin että on todellakin mahdollista löytää todellinen sielunkumppani jonka ajatuksia on mahdollista lukea ilman että olet fyysisesti lähellä ja jonka fyysinen kipu on myös omaa fyysistä kipuasi. Itselleni ja hänelle väärä hetki. Molemmat ymmärsi asian. Edelleenkin toivon hänelle vain hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras tapa on olla uskollinen. Ei jokaisen himon perässä pidä juosta.
Missä on sanottu että aloittaja juoksisi jokaisen himon perässä?
Koska kyselee tällaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras tapa on olla uskollinen. Ei jokaisen himon perässä pidä juosta.
Missä on sanottu että aloittaja juoksisi jokaisen himon perässä?
Koska kyselee tällaista.
Joten jos mahdollisesti ensimmäistä kertaa elämässään on tullut tällaiseen tilanteeseen, juoksee jokaisen himon perässä. Selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kestävät rakkauden tunteet muodostuvat pitkän ajan kuluessa. Rakastumisen tunne on tutkitusti hormoniryöppyä. Jotkut ovat addiktoituneet siihen kuin huumeriippuvaiset ja siksi heillä pakko-ajatuksia uudesta rakkaudesta tasaisin väliajoin elämässään.
Yleeensä tuon addiktion taustalla esimerkiksi äidin vakavat mt-ongelmat ja isän alkoholismi.
Niinpä. Tuollaisten vanhemmuus on lapsille usein äärimmäisen vahingoittavaa psyykkisesti. Siksi huoltajuus tulisi olla vähintään valvottua ellei sitten kokonaan poistettua. Elleivät sitoudu pitkäaikaiseen terapiaan jolla riippuvuus poistetaan.
Alapeukuttajaan taisi osua ihon alle. Kannattaa miettiä mistä se kumpuaa? Onko oma vanhemmuus hoidettu niin kuin normaalit mieleltään terveet ja vakaat tekevät?
Pata kattilaa soimaa. 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monesti eroaja ja salasuhtelija maalaa siitä nykykumppanistaan kotityrannin jota hän ei oikeasti ole. Oikeuttaakseen salasuhteliunsa.
Itse kun salasuhtelija monesti on ottanut alistuvan tossun roolin joka on piilotellut tahallaan omia tunteitaan ja tarpeitaan hylkäämisen pelossa. Sellaiset salasuhteilijat ovat pohjasakkaa ihmisinä, kumppaneina ja lasten vanhempina.
Tämä. Itsekin luulin valinneeni aviopuolisokseni turvallisen ja varman miehen, sellaisen hiljaisen hissukan, joka ei riidellyt eikä huutanut eikä flirttaillut muille naisille. Mutta niin vain oli hommannut toisen naisen selkäni takana ja pitkä avioliitto päättyi ilmoitusluontoiseen jättämiseen. Avioliittomme kesti lähes 20 vuotta.
En kertosi jos uudesta ihmisestä ei juuri kukaan tiedä ennen eroa. Olen sivusta seurannut kuinka ystävän suhteessa ja lapsiin tutustumisessa kaikki meni perseelleen, koska valmiiksi jo luonteeltaan mustasukkainen ja omistushaluinen exä ei kestänyt lapsiensä näkevän ja myöhemmin elävän vuoroviikoin juuri sen naisen kanssa, johon ystäväni varattuna rakastui.
No tietysti on eri asia, jos suhteessa on jo valmiiksi sairasta mustasukkaisuutta ja kontrollointia, väkivaltaa, tms. ei kannata mitään yksityiskohtia, sanoa vain että haluaa eron ja sillä piste.
Puhuin nyt ihan normaalien ihmisten suhteista, eli siis siitä maailman tavallisimmasta tarinasta, jossa suhde on jo päässyt väljähtymään ja toinen kenties kokee sen voimakkaammin kuin toinen, ts. toisella voi olla vielä lämpimämpiä tunteita tai ainakin halua yrittää vielä katsoa, olisko tästä mihinkään. Eikö silloin kannata putsata pöytä niin, että kummallekaan ei jää mitään epäilyjä tai kummastuksen aiheita, mitä tässä tapahtui.
Itselleni myös tavallaan se suhde oli helpoin loppu, jossa toiseen rakastuttiin. Niinpä tiesin, että taakse ei kannata enää katsella.
Lisäksi: mitenkäpä luulet, että tämä mustasukkainen ja omistushaluinen exä olisi reagoinut, jos olisi saanut kyliltä kuulla, että siellä ollaan naisen kanssa, joka oli kuvioissa jo eron aikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myöh keski-iällä sain tuon kokea. Aivan kahjo rakkaus toiseen ihmiseen. Ei mitään järkeä. Päätin kuitenkin jäädä entiseen elämään lasten takia joilla koulu hankalasti kesken. Sydämeni särkyi totaalisesti. Fyysistä kipuakin kesti monta kuukautta. Ja rakkauteni kohde myös sairastui fyysisesti. Noissa tilanteissa kannattaa miettiä mitä elämä teille yrittää opettaa. Mulle opetti etten ollut aiemmin lainkaan tiennyt mitä on unconditional love vieraaseen ihmiseen, mitä on lojaliteetti, mitä on syvä sydänsuru. Ja annoin vuosien jälkeen lopulta myös anteeksi ensimmäiselle aviomiehelleni joka lähti aikoinaan uuden rakkauden perään. Koska tajusin että on todellakin mahdollista löytää todellinen sielunkumppani jonka ajatuksia on mahdollista lukea ilman että olet fyysisesti lähellä ja jonka fyysinen kipu on myös omaa fyysistä kipuasi. Itselleni ja hänelle väärä hetki. Molemmat ymmärsi asian. Edelleenkin toivon hänelle vain hyvää.&n
Kaunis tarina, kiitos kun jaioit sen meille! Itselleni on käynyt myös niin että rakastuin toiseen, mutta olen ajatellut että voin rakastaa tätä toista vähän kauempaa ja pysyä yhdessä puolisoni, jos myös rakastan, kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Eroaisin, mutta en sen perusteella, että olen rakastunut toiseen. Miettisin, mitkä ovat niitä syitä, jotka ovat saaneet minut avioliitossani sellaiseen tilaan, että olen mennyt ja rakastunut toiseen. Onko avioliitto todellakin sellainen ettei siinä tule ikinä saamaan sitä mitä tarvitsisin? Tämän pohdinnan jälkeen ilmoittaisin puolisolleni, että haluan erota. En aloittaisi heti suhdetta uuden rakkauden kohteen kanssa, koska tunteet häntä kohtaan eivät välttämättä ole todellisia vaan tilanteen aikaansaamia.
Voi voi... Elämä vielä opettaa, että kaikkia ihastuksia ei kannata edes vaalia tai uhrata ajatuksiaan niille, saati mennä niiden takia eroamaan. Ei kannata ehkä tulkita tunteitaan kuin piru raamatutua, tunteet ei aina jos yleensäkään johda oikeaa suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran menty yhteen niin pitää olla yhdessä vaikka toinen saa aikaan pääasiassa negatiivisia tuntemuksia ja häntä ei halua edes koskea.
Vierailija kirjoitti:
Kerran menty yhteen niin pitää olla yhdessä vaikka toinen saa aikaan pääasiassa negatiivisia tuntemuksia ja häntä ei halua edes koskea.
No niin. Jospa poistuisit tältä kommenttipalstalta. Missään näet ei ole sanottu noin! Sinua vain jostain syystä triggeroi tämä ketju. Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran menty yhteen niin pitää olla yhdessä vaikka toinen saa aikaan pääasiassa negatiivisia tuntemuksia ja häntä ei halua edes koskea.
No niin. Jospa poistuisit tältä kommenttipalstalta. Missään näet ei ole sanottu noin! Sinua vain jostain syystä triggeroi tämä ketju. Miksi?
Pelottaako että oma ajattelisi noin?
Vierailija kirjoitti:
Kerran menty yhteen niin pitää olla yhdessä vaikka toinen saa aikaan pääasiassa negatiivisia tuntemuksia ja häntä ei halua edes koskea.
Ei, vaan silloin pitää erota. Ei olla muka yhdessä ja sivusuhteilla vaan erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran menty yhteen niin pitää olla yhdessä vaikka toinen saa aikaan pääasiassa negatiivisia tuntemuksia ja häntä ei halua edes koskea.
No niin. Jospa poistuisit tältä kommenttipalstalta. Missään näet ei ole sanottu noin! Sinua vain jostain syystä triggeroi tämä ketju. Miksi?
Pelottaako että oma ajattelisi noin?
Miksi? Lähinnä huvittaa kaasuvalottaminen kun kommentit osuvat eri kulmilta. 😉
Ei kyllä itseen osunut niin miltään kulmalta, jos sitä ajoit takaa. En edes ole suhteessa tällä hetkellä. :)
Tästäkin on tehty laulu:
Rakasta, kärsi ja unhoita...
Moni sarjassa salasuhteileva ja sarjaeroaja on verrattavissa koulukiusaajaan mutta aikuisen ihmisen muotoisena.
Esittää rohkeaa ja jopa kovaa ihmistä kuinka kykenee tekoihinsa. Kehuskelee jopa julkisesti somessa ja netissä niistä.
Todellisuudessa syvällä sisimmässään äärettömän epävarma itsestään.
Kieltää tarvitsevuuden itsessään koska jäänyt lapsena vaille johdonmukaista turvaa, rakkautta ja hoivaa.
Siksi ei pysty käsittelemään normaaleja parisuhteissa nousevia tunteitaaan aikuismaisesti vaan turvautuu koulukiusaajan tapoihin.
Vierailija kirjoitti:
Myöh keski-iällä sain tuon kokea. Aivan kahjo rakkaus toiseen ihmiseen. Ei mitään järkeä. Päätin kuitenkin jäädä entiseen elämään lasten takia joilla koulu hankalasti kesken. Sydämeni särkyi totaalisesti. Fyysistä kipuakin kesti monta kuukautta. Ja rakkauteni kohde myös sairastui fyysisesti. Noissa tilanteissa kannattaa miettiä mitä elämä teille yrittää opettaa. Mulle opetti etten ollut aiemmin lainkaan tiennyt mitä on unconditional love vieraaseen ihmiseen, mitä on lojaliteetti, mitä on syvä sydänsuru. Ja annoin vuosien jälkeen lopulta myös anteeksi ensimmäiselle aviomiehelleni joka lähti aikoinaan uuden rakkauden perään. Koska tajusin että on todellakin mahdollista löytää todellinen sielunkumppani jonka ajatuksia on mahdollista lukea ilman että olet fyysisesti lähellä ja jonka fyysinen kipu on myös omaa fyysistä kipuasi. Itselleni ja hänelle väärä hetki. Molemmat ymmärsi asian. Edelleenkin toivon hänelle vain hyvää.&n
Kuinkahan paljon näissä todellisuudessa vaikuttaa se, että kyseessä on ns. "kielletty rakkaus", joka on jännää tuo oman adrenaliinihetkensä.
Tiesin tuossa joitain vuosia yhden kaukaa toisiaan kaihoavan parin, kumpikin naimisissa toisen kanssa. Kun kumpikin oli tahoillaan eronnut, ja olisivat voineet aloittaa sen odottamansa yhteiselämän, niin homma lässähtikin oikeastaan heti alkuunsa. Ei sitten tullutkaan heistä pariskuntaa.
Paras tapa on olla uskollinen. Ei jokaisen himon perässä pidä juosta.