Lue keskustelun säännöt.
Mikä on paras tapa hoitaa tilanne kun varattuna rakastuu toiseen?
03.01.2025 |
Pettäminen on väärin, mutta miten tuo pitäisi hoitaa niin, että se puoliso siitä selviäisi kohtuu järjissään? Ei kai kukaan kuitenkaan halua, että jäädään vain siihen, ollaan yhdessä, vaikka toisen tunteet suuntautuu johonkin toiseen? Vai haluaako? Haluaisitteko olla vain tietämättä, että toinen ei enää rakasta, mutta pysyy siinä lasten ja asuntolainan takia?
Kommentit (271)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi olla rakastunut toiseen, ellei ole jo ollut ainakin kommunikoinnin tasolla uskoton. Muuten kyse on ihastumisesta, ja silloin kyse on enemmän omasta mielikuvituksesta kuin todellisuudesta.
Jokainen ihastuu pitkässä parisuhteessa, se on normaalia, eikä kerro mistään muusta kuin siitä, että ihmisen aivoissa on tiettyjä toimintoja. Niistä ei kuulu kertoa ihastuksen kohteelle eikä puolisolle. Eikä se kerro, että rakkaus puolisoon olisi vähentynyt.
Näin se on. Pettäjiä ovat jo tuossa vaiheessa. Välinpitämättömiä ja ohikäveleviä.
Siis pettää jo kun joku tunne ilmaantuu? Joidenkin mielestä teit miten vaan, teet aina väärin. Ei saa heti erota kun joku tunne tulee kun sehän on luovuttamista mutta ei saa odottaa sitäkään että se tunne menee ohi kun silloinhan on jo p
Niin. Tuntuuko siltä että olet umpikujassa? 🤣🤣🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi olla suhteessa, jossa kumppani on rakastunut toiseen. Ja aito rakastuminen ei ole sama asia kuin ohimenevä tusinaihastus, toisin kuin osa tuntuu tässä ketjussa luulevan. Omasta mielestäni rehdein valinta on tuossa vaiheessa erota. Syytä ei tarvitse kertoa.
Ja olennaista ei minusta ole edes se, tuleeko uusi suhde toimimaan. Itse en edes kelvannut sille johon rakastuin. Mutta päätös tuntuu silti vielä kolme vuotta myöhemminkin oikealta.
Ei todellakaan. Tuntuu siltä että teen niinkuin itselleni ja perheelleni parhaaksi näen. Enkä välitä siitä että vauvapalstan mielipuolten mielestä kaikki on väärin. Ikävä tuottaa sulle pettymys, mutta jotkut kykenevät rakastamaan. Kommentistasi päätellen sua huvittaa vain muiden kuviteltu umpikuja. Mä pääsen tästä vielä eteenpäin mutta pääsetköhän sinä.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. Tuntuu siltä että teen niinkuin itselleni ja perheelleni parhaaksi näen. Enkä välitä siitä että vauvapalstan mielipuolten mielestä kaikki on väärin. Ikävä tuottaa sulle pettymys, mutta jotkut kykenevät rakastamaan. Kommentistasi päätellen sua huvittaa vain muiden kuviteltu umpikuja. Mä pääsen tästä vielä eteenpäin mutta pääsetköhän sinä.
Jotkut pääsevät eteenpäin vain jos tekevät tiliä menneisyytensä kanssa ja terapioivat silloiset asenteet lopullisesti pois itsestään. Muuten ovat lapsilleenkin vaarallisia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli olet ihastunut ja perhe ei paina vaa'assa yhtään? Viisaat ohittaa ihastukset ja keskittyy vahvistamaan omaa parisuhdettaan.
Ainahan sanotaan että ihastuksia tulee ja menee. Siihen uskoin itsekin noin vuoden.
Nyt on mennyt 11 vuotta. Miten tämän voi ohittaa?? Usko huviksesi, ei ole ollut helppoa, mieluusti olisin koko ajan ollut rakastunut mieheeni, olisi helpointa itsellenikin.
Kenellekään en ole tästä kertonut. En siis ole tehnyt asialle mitään.
Miten tunteet ohitetaan? Järkihän tässä itsellekin on sanonut että älä tee mitään. Mutta ei ihminen voi valita sitä keneen rakastuu. Jos muuta väittää, ei tiedä mitä rakkaus.
Terapia on ratkaisu kaikkeen. Eli sinne vaan.
Olen eri, mutta eipä itsellä helpottanut kolmen vuoden terapiallakaan. Ei terapia ole mikään aivopesula.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. Tuntuu siltä että teen niinkuin itselleni ja perheelleni parhaaksi näen. Enkä välitä siitä että vauvapalstan mielipuolten mielestä kaikki on väärin. Ikävä tuottaa sulle pettymys, mutta jotkut kykenevät rakastamaan. Kommentistasi päätellen sua huvittaa vain muiden kuviteltu umpikuja. Mä pääsen tästä vielä eteenpäin mutta pääsetköhän sinä.
Miksi käyt tällä palstalla? Mikä sai sinut solvaamaan itsellesi tuntemattomia? Mene terapiaan että pystyt päästämään irti patoutuneesta vihasta.
Kolme vuotta kesti ihastuminen/rakastuminen toiseen. Soveliaisuuden rajoja ylitettiin, mutta sänkyyn en koskaan suostunut.
Nyt olen ikionnellinen että en kertonut puolisolleni ja päätin sisukkaasti odotella tunteen haalistumista, pikkuhiljaa irti päästämällä. Henkilö ei vieläkään kokonaan ole mielestä poissa mutta ikipäivänä en perushyvää perhe-elämääni ja kunnollista puolisoani vaihtaisi häneen. Kiduttavat olivat ne vuodet, täynnä kaipuuta ja huonoa omaatuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. Tuntuu siltä että teen niinkuin itselleni ja perheelleni parhaaksi näen. Enkä välitä siitä että vauvapalstan mielipuolten mielestä kaikki on väärin. Ikävä tuottaa sulle pettymys, mutta jotkut kykenevät rakastamaan. Kommentistasi päätellen sua huvittaa vain muiden kuviteltu umpikuja. Mä pääsen tästä vielä eteenpäin mutta pääsetköhän sinä.
Jotkut pääsevät eteenpäin vain jos tekevät tiliä menneisyytensä kanssa ja terapioivat silloiset asenteet lopullisesti pois itsestään. Muuten ovat lapsilleenkin vaarallisia
Mitä ihmettä selität? Asenteet? Ja millä tavalla tässä nyt ollaan lapsillekin vaarallisia? Kerro nyt ihan kunnolla kun tiedät tilanteen noin tarkasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. Tuntuu siltä että teen niinkuin itselleni ja perheelleni parhaaksi näen. Enkä välitä siitä että vauvapalstan mielipuolten mielestä kaikki on väärin. Ikävä tuottaa sulle pettymys, mutta jotkut kykenevät rakastamaan. Kommentistasi päätellen sua huvittaa vain muiden kuviteltu umpikuja. Mä pääsen tästä vielä eteenpäin mutta pääsetköhän sinä.
Miksi käyt tällä palstalla? Mikä sai sinut solvaamaan itsellesi tuntemattomia? Mene terapiaan että pystyt päästämään irti patoutuneesta vihasta.
Ymmärsit väärin. Ei ole kyse vihasta vaan rakkaudesta. Minun kohdallani. Sinulla sen sijaan taitaa olla vihaa pahasti patoutuneena. Toivottavasti sinäkin löydät rakkauden ja ymmärrät mistä tässä kaikessa on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista, kuinka muiden rakkaus synnyttää joissakin vihaa. Rakkautta ei ole koskaan liikaa. Viha on kuluttavaa ja turhaa kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Reikä pyöreäksi, elämät paskaksi, alapää ohjaa onneen ;-(
Kakarat kärsiköön
Ikävä juttu jos olet näin tehnyt, olisihan varmasti ollut vaihtoehtoja :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme vuotta kesti ihastuminen/rakastuminen toiseen. Soveliaisuuden rajoja ylitettiin, mutta sänkyyn en koskaan suostunut.
Järjetöntä. Olisit suostunut, kun noin polttelee.
Meillä on miehen kanssa sopimus, että jos jotakuta nyt niin haluaa ja kiihkoilee perään, sänkyyn vaan. Siitähän sen sitten tietää.
Nimittäin itse tein tämän kerran ja ei ollutkaan kummoista. Ei auennut tähdetkuukesäsateenheinikko. Ihan tavallinen pano, eikä mieskään sen jälkeen näyttänyt enää nuorelta brat pittiltä.
En tiedä miehen seikkailuista, on sovittu myös että jos aihetta ei ole, eli rakastuminen toiseen, näistä ei puhuta. Oletan jotain olleen, mutta molemmat on ehkä myös oppineet läksynsä ruohon väristä kun nykyään on tosi seesteistä, viihdytään eniten kotona tai jos on menoja pyytää aina toisen mukaan, kun on hauskempaa niin. Naisten/miesten illoista kotiudutaan hyvällä mielellä, vaikka olisi yön yli reissu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli olet ihastunut ja perhe ei paina vaa'assa yhtään? Viisaat ohittaa ihastukset ja keskittyy vahvistamaan omaa parisuhdettaan.
Ainahan sanotaan että ihastuksia tulee ja menee. Siihen uskoin itsekin noin vuoden.
Nyt on mennyt 11 vuotta. Miten tämän voi ohittaa?? Usko huviksesi, ei ole ollut helppoa, mieluusti olisin koko ajan ollut rakastunut mieheeni, olisi helpointa itsellenikin.
Kenellekään en ole tästä kertonut. En siis ole tehnyt asialle mitään.
Miten tunteet ohitetaan? Järkihän tässä itsellekin on sanonut että älä tee mitään. Mutta ei ihminen voi valita sitä keneen rakastuu. Jos muuta väittää, ei tiedä mitä rakkaus on.
Näin nyt keittiöpsykologin pätevyydellä miettisin, että jos näet sitä ihastustasi usein (työpaikka, harrastus tms.), mutta niin että pysyy sinulle samalla etäisenä ihastuksen kohteena. Ja mieli täydentää niitä puuttuvia osia vielä tätdellisimmillä luonteenpiirteillä ja ominaisuuksilla. Niin vaikuttaahan se täydelliseltä siihen arkistuneeseen puolisoon verrattuna.
Mutta rakkaudeksi en ihastusta sanoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut haaveilee lottovoitosta, toiset siitä täydellisestä ihastuksesta. Nämä on aikuisten satulinnoja, pakoa arjesta.
Pahinta silloin, kun sorrutaan tuhlailemaan vaikka voisi säästää tai ei uskalleta erota, vaikka aihetta olisi todellakin.
Muuten viatonta arkipäivän piristystä.
Pitäydyn kannassani ja eihän se puoliso tiedä noista ihastumisista ja nyt olet sitten viimein jättämässäkin hänet. Joko unohdit alkuperäisen kirjoituksesi. Siihenhän tässä pitää peilata ja arvioida. Olen ollut 24 vuotta saman puolison kanssa yhdessä. Olet huono puoliso ja sillä hyvä.
En muuten tiedä kumpi ottaisi päästä enemmän. Sekö, että puoliso käy vieraassa petissä vai se, että haaveilee jostain iki-ihanasta vuosikausia ja hampaat irvessä kestää meidän elämää. Eiku tiedänpäs.
Vierailija kirjoitti:
Kolme vuotta kesti ihastuminen/rakastuminen toiseen. Soveliaisuuden rajoja ylitettiin, mutta sänkyyn en koskaan suostunut.
Nyt olen ikionnellinen että en kertonut puolisolleni ja päätin sisukkaasti odotella tunteen haalistumista, pikkuhiljaa irti päästämällä. Henkilö ei vieläkään kokonaan ole mielestä poissa mutta ikipäivänä en perushyvää perhe-elämääni ja kunnollista puolisoani vaihtaisi häneen. Kiduttavat olivat ne vuodet, täynnä kaipuuta ja huonoa omaatuntoa.
Olet itsekäs. Jos olisin puolisosi, niin en olisi ikionnellinen... Haluisin erota jos kumppanilla on vuosikausia joku muu mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli olet ihastunut ja perhe ei paina vaa'assa yhtään? Viisaat ohittaa ihastukset ja keskittyy vahvistamaan omaa parisuhdettaan.
Ainahan sanotaan että ihastuksia tulee ja menee. Siihen uskoin itsekin noin vuoden.
Nyt on mennyt 11 vuotta. Miten tämän voi ohittaa?? Usko huviksesi, ei ole ollut helppoa, mieluusti olisin koko ajan ollut rakastunut mieheeni, olisi helpointa itsellenikin.
Kenellekään en ole tästä kertonut. En siis ole tehnyt asialle mitään.
Miten tunteet ohitetaan? Järkihän tässä itsellekin on sanonut että älä tee mitään. Mutta ei ihminen voi valita sitä keneen rakastuu. Jos muuta väittää, ei tiedä mitä rakkaus on.
Näin nyt keittiöpsykologin pätevyydellä miettisin, että jos näet sitä ihastustasi usein (työpaikka, harrastus tms.), mutta niin että pysyy sinull
Väärin päätelty, kuinkas muutenkaan kun et tunne meitä. Erittäin läheinen tietyllä tavalla sukua oleva ihminen jonka kanssa eletty samankin katon alla ajoittain eikä todellakaan ole elämän negatiiviset asiat jääneet vieraiksi, mutta tässä silti ollaan. Lapsen kuolrmakin on osunut kohdalle ja se on vaikuttanut kummankin elämään, eli ei ihan ole kyse kuvailemastasi mielikuvitusfantasiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolme vuotta kesti ihastuminen/rakastuminen toiseen. Soveliaisuuden rajoja ylitettiin, mutta sänkyyn en koskaan suostunut.
Nyt olen ikionnellinen että en kertonut puolisolleni ja päätin sisukkaasti odotella tunteen haalistumista, pikkuhiljaa irti päästämällä. Henkilö ei vieläkään kokonaan ole mielestä poissa mutta ikipäivänä en perushyvää perhe-elämääni ja kunnollista puolisoani vaihtaisi häneen. Kiduttavat olivat ne vuodet, täynnä kaipuuta ja huonoa omaatuntoa.
Olet itsekäs. Jos olisin puolisosi, niin en olisi ikionnellinen... Haluisin erota jos kumppanilla on vuosikausia joku muu mielessä.
Itsekäs jos valitsee puolison ja perheen ja väkisin tukahduttaa tunteet? Mielenkiintoinen näkemys.
Terapia on ratkaisu kaikkeen. Eli sinne vaan.