Jouduin psykiatrian potilaaksi ja minusta yritetään tehdä joku muu kuin olen

Ikävää. Itse olen saanut loistavaa hoitoa psykiatrisella poliklinikalla. Valehtelematta se on pelastanut henkeni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroin psykiatrille, että on huonoja kokemuksia lääkäreistä ja hoitotilanteista kun en tule aina kuulluksi.

Luin paljon myöhemmin kirjauksen, jossa väitettiin minun olevani pelokas ja vainoharhainen, ja että uskon minulle tehtävän pahaa.

Kiitos tämä riitti, en hakeudu enää hoitoon mihinkään ellei ole hätätilanne.

Kovin vähäisistä ongelmista ei kannata hoitoon hakeutua. Hoidossa voi mennä moni asia pieleen ja hoidosta voi olla haittaakin. Joten pienessä ongelmassa ongelmien pahenemisen riski on saatavaan potentiaaliseen apuun nähden suhteettoman suuri.

Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Ikävää. Itse olen saanut loistavaa hoitoa psykiatrisella poliklinikalla. Valehtelematta se on pelastanut henkeni. 

Paljon on myös ihan tuurista kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä asioissa?

En ole aloittaja, mutta minusta on tehty joku traumapotilas. En lue papereitani niin en edes tiedä mitä kaikkea on kirjoitettu. Kaikki sanomiseni kuitenkin vääristellään.

Jep, saman huomannut, ensin eivät kuuntele ja sitten on kirjattu ihan jotain muuta kuin on puhuttu, suoria valheita joita eivät suostu korjaamaan. Itse en hae eläkkeelle mutta nyt alkaa oikeasti pännimään tuo psykatrinen hoito, pelkkää paskaa suoltavat.

Kirjaavat asioita, mitä ei ole tapahtunut. Jättävät kirjaamatta oleellista tietoa, kuten vakaviakin lääkehaittoja. Monesti olen miettinyt, että onko vahingossa kirjattu jonkun toisen potilaan tietoja, kun en tunnista itseäni kirjauksista.

Manipulaatio epäonnistunut.

Mitä haluat sanoa seuraavaksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri kun meni terapiaan, niin puolessa vuodessa sen pää oli käännetty niin, että sen hyvät ja kiltit kaveritkin alkoi saada syytöksiä miten he on toimineet häntä kohtaan väärin, mitään hyvää sanottavaa ei kavereista enää ollut. Ja hänessä itsessään ei ollut mitään vikaa, hän oli vain viaton uhri, kun muut ovat niin pahoja.

Sitten hän alkoi rajaamaan ihmisiä pois elämästään. Ja kaikella tällä ei kuulemma ollut mitään tekemistä terapian kanssa. Ja lopuksi hän sitten vielä valitteli yksinäisyyttään.

Minun kokemus oli erilainen. Tuntui, että terapeutti syyllisti. Sellaisistakin tilanteista, joissa toinen osapuoli oli selkeästi toiminut väärin. Alkoi tuntua siltä, että olen paha ihminen. Miten tuollaisen pitäisi kuntouttaa masennuksesta?

No ei tuo lainaamassasi kuvailtu uhriutu

Voisiko kuitenkin olla joku kolmas tapa?  Mielestäni epäterveet ihmissuhteet on hyväkin katkaista, jos niitä ei ole mahdollista korjata. Kaikkien syyttely kuulostaa kieltämättä omituiselta. On vaarallista, jos terapeutti syyllistää asiakasta tilanteesta, jossa asiakas oikeasti kokee väkivaltaa. Tilanteesta, josta tulisikin lähteä. Esim. väkivaltainen parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt, että olkoon kyse terapiasta tai osastohoidosta, niin läheisiä ei kuulla lainkaan. Ja siellä on sitten villejä kirjauksia. Puhutaan vaikka tapahtumista, joita ei tosielämässä ole tapahtunut.

Läheisiltä saisi hyödyllistä ja tärkeää tietoa. Mutta kun sitä ei oteta vastaan, niin pahimmillaan jotain ongelmaa saatetaan hoidossa vahvistaa.Tuo on vähän pelottavaa.

Ei ole.

Selitä,miksi ei mielestäsi ole pelottavaa ja ihmisen oikeusturvan vaarantavaa,ettei hänet parhaiten tuntevia ja hänen elämässään läsnäolleita ihmisiä kuulla lainkaan,ei edes oikeusasteissa? Kerro kerro.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäähän sitä työntekijöiden yrittää keksiä, mitä he kirjaavat kelaan meneviin lääkärin lausuntoihin

Totta. Keksitään dg, koska kertomasta ei löydy mitään. Unohdetaan varsinainen dg, koska se ei ole in. 

 

Osa diagnooseistahan on vaan ns. työdiagnooseja lyhyemmän tai pidemmän aikaa siihen asti, kunnes löytyy riittävän osaavia resursseja selvittää tarkemmin, mistä on oikeasti kyse. Kiitos, että siihenkin löytyy toisinaan ne resurssit. Eihän kuntoutuminen vääriä polkuja pitkin voisi mitenkään edes onnistua ja mikä sitten edes on sen kuntoutumisen tavoitteena, johon on tarkoitus pyrkiä. Eihän sitäkään aina sanota ääneen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle aloitettiin hormonikorvaushoito, kun muista syistä päädyin gynelle. Sattumalta löytyi selitys oireilulle. Hormonikorvaushoidon ansiosta mieliala on hyvä ja nukun ilman unilääkkeitä. Suututtaa, kun olen saanut kaksi väärää diagnoosia psykiatrilta ja jopa epäilyn bipolarihäiriöstä. Nämä diagnoosit kummittelevat kirjauksissa loppuelämän! Viisi vuotta elämästäni meni hukkaan ja päälle lääkehaitat. 

Hulluus olikin vaihdevuodet. Paljonkohan meitäkin on. Jos nyt tulkkasin oikein viestisi.

Hormonaalinen ehkäisy aiheuttaa osalle samankaltaisia oireita. Sitä eivät lääkärit yleensä myönnä.

Jo on taas vihervassarilla murheet.

Tuota se aivopesu sitten teettää.

Et tiedä enää itsekkään mikä tai kuka olet.

Ehdottomasti sinulle pitäisi viimeistään nyt tehdä aivoavanne.

Kyllä huomaa, että mt-potilaat kirjoittelemassa tässä ketjussa. Tuskin on lääkärin edun mukaista keksiä sairauksia, joita ei ole. Mitä intressiä kenellekään psykiatrilla olisi sellaiseen? Hänellä riittää kyllä töitä muutenkin. Olette kyllä sen hoidon tarpeessa. Ottakaa se vastaan vaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulle on teini-ikäisenä kirjattu tietoihin esim vaikean kotitilanteen aiheuttamaa masennusoireilua,voit löytää itsesi ja perheesi lastensuojelun asiakkuudesta kymmeniä vuosia myöhemmin. Kannattaa todellakin miettiä,mitä psykiatreille puhuu,sama pätee vielä vahvemmin ammattitaidottomiin hoitajiin. Kaikki mitä kerrot,jää ikuisesti rekistereihin,mitään väliä ei ole sillä,pitääkö kirjaus paikkansa vai ei ja onko sillä nykyhetkessä mitään tekemistä minkään kanssa. Teitä mua etetaan,ihmiset,mutta kun näistä puhuu,saa päällensä pilkkaamista ja halveksuntaa. Sinä psykiatrian tai muun sotealan asiakas/potilas; ota nauhuri mukaasi kaikkialle,missä olet viranomaisten kanssa tekemisissä ja tallenna paitsi käynnit,myös puhelut. Lue potilaslakia ja tiedosta, ettei vika ole sinussa,vaan järjestelmässä.

Onhan joskus terveydenhuollon kirjauksista jäänyt pois asioita, kun alaikäinen ei ole kyennyt kertomaan kaikkea kotioloista. Silloisista tai aiemmista. Toki lastenpsykiatrialta on myös voitu alaikäisillekin todeta, että lapset voi olla vanhemmilleen lojaaleja. Kaikkea oleellista psyykkeeseen vaikuttavaa ei ne vanhoja kirjauksia vuosia tai vuosikymmeniä myöhemmin lukevat työntekijätkään välttämättä edes saisi mitenkään tietoon pelkkiä kirjauksia lukemalla, kun ei lapset ole aina kaikkea kertoneet terveydenhuollolle asioistaan syystä tai toisesta. 

Näin se menee. Älkää hakeko apua julkiselta. Maksakaa se tonni vuodessa yksityiselle, ei ole paha mielenrauhasta.

Vierailija kirjoitti:

Ikävää. Itse olen saanut loistavaa hoitoa psykiatrisella poliklinikalla. Valehtelematta se on pelastanut henkeni. 

Valitetavasti muut eivät ole saaneet muuta, kun leimakirvesdiagnoosin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä huomaa, että mt-potilaat kirjoittelemassa tässä ketjussa. Tuskin on lääkärin edun mukaista keksiä sairauksia, joita ei ole. Mitä intressiä kenellekään psykiatrilla olisi sellaiseen? Hänellä riittää kyllä töitä muutenkin. Olette kyllä sen hoidon tarpeessa. Ottakaa se vastaan vaan.

Esim. omien hoitovirheiden peittely tai ihan vaan silkka vallanhimo, jopa suoranainen sadismi. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä huomaa, että mt-potilaat kirjoittelemassa tässä ketjussa. Tuskin on lääkärin edun mukaista keksiä sairauksia, joita ei ole. Mitä intressiä kenellekään psykiatrilla olisi sellaiseen? Hänellä riittää kyllä töitä muutenkin. Olette kyllä sen hoidon tarpeessa. Ottakaa se vastaan vaan.

Yhden lääkärin väärä diagnoosi voi pilata koko elämän.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä huomaa, että mt-potilaat kirjoittelemassa tässä ketjussa. Tuskin on lääkärin edun mukaista keksiä sairauksia, joita ei ole. Mitä intressiä kenellekään psykiatrilla olisi sellaiseen? Hänellä riittää kyllä töitä muutenkin. Olette kyllä sen hoidon tarpeessa. Ottakaa se vastaan vaan.

Osa oireistahan olisi tulkittavissa moniinkin diagnooseihin. Voisiko ne diagnoosit tarkentua nopeammin kohdalleen, mikäli lääkehaitatkin tulisi paremmin kuulluiksi ja olisi mahdollisuus joissain tilanteissa olla ilman säännöllistä pakkolääkitystä osastolla kuten on voinut olla mahdollisuus olla lastenpsykiatrian puolellakin riittävän aikaa (ainakin vielä joku vuosi sitten oli sekin mahdollisuus olemassa). 

Vierailija kirjoitti:

Näin se menee. Älkää hakeko apua julkiselta. Maksakaa se tonni vuodessa yksityiselle, ei ole paha mielenrauhasta.

Kaikki psykoterapeutit ovat yksityisiä. Kela maksaa vain osan käyntien hinnasta, jos on diagnoosi. 

Terapia maksaa noin satasen tunti, ehkä vähän alle. Tonnilla pääsee 10 kertaa. Vakavissa ongelmissa terapiaa olis hyvä olla 1 tai jopa 2 kertaa viikossa. Tonnilla saa 10 tai max 12 kertaa, jos on joku halpa paikka. 

Yhtä hyvin hoito voi olla huonoa, vaikka maksaisi itsekin, jos on huono/sopimaton terapeutti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä huomaa, että mt-potilaat kirjoittelemassa tässä ketjussa. Tuskin on lääkärin edun mukaista keksiä sairauksia, joita ei ole. Mitä intressiä kenellekään psykiatrilla olisi sellaiseen? Hänellä riittää kyllä töitä muutenkin. Olette kyllä sen hoidon tarpeessa. Ottakaa se vastaan vaan.

Yhden lääkärin väärä diagnoosi voi pilata koko elämän.

Kiitos, että toisinaan voi sosiaalityökin auttaa ihmisiä oikaisemaan diagnooseja kohdalleen, kun siihen ei aina välttämättä terveydenhuollon resurssit riitä. Oppiihan ne omaisetkin tunnistamaan jollain ajalla läheistensä oireet ja pohtimaan onko olemassa oleva dg oikea vai väärä. Voiko kolmas sektoriakin auttaa ihmisiä jotenkin, etteivät he aivan itsekseen jäisi

Vierailija kirjoitti:

Näin se menee. Älkää hakeko apua julkiselta. Maksakaa se tonni vuodessa yksityiselle, ei ole paha mielenrauhasta.

Mulla kaivoi esiin dg:n, jonka oireita ei ole missään kirjattuna biimeisinä vuosina/viimeisissä kirjauksissa. Kiellot kannassa, mutta näkyy ne kielloista huolimatta. Kukaan ei myöskään suostu osoittamaan, mitkä kriteerit tästä vanhasta, jo ohi menneestä täyttyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin se menee. Älkää hakeko apua julkiselta. Maksakaa se tonni vuodessa yksityiselle, ei ole paha mielenrauhasta.

Kaikki psykoterapeutit ovat yksityisiä. Kela maksaa vain osan käyntien hinnasta, jos on diagnoosi. 

Terapia maksaa noin satasen tunti, ehkä vähän alle. Tonnilla pääsee 10 kertaa. Vakavissa ongelmissa terapiaa olis hyvä olla 1 tai jopa 2 kertaa viikossa. Tonnilla saa 10 tai max 12 kertaa, jos on joku halpa paikka. 

Yhtä hyvin hoito voi olla huonoa, vaikka maksaisi itsekin, jos on huono/sopimaton terapeutti. 

Pätee myös hoitajaan ja lääkäriin.