Oliko Stigan rattikelkka 80-luvulla niin kallis että vain rikkailla oli sellaiseen varaa?

1980-luvulla Stiga oli jo sellainen halvasta huonekaluputkesta ja ohuista muoviosista tehty massatuotettu rimpula joka ei ollut läheskään yhtä kallis tai tukeva kuin vielä 1970-luvulla jolloin istuinkin oli vielä paksua vaneria jossa oli vaahtomuovipehmuste ja vinyylipäällinen. 

Sain ensimmäisen Stigan muistaakseni 1978 tai 1979 ja silloin se oli vielä sen verran kallis että tämä oli ainoa joululahjani. Sen lisäksi ei tullut juuri muuta kuin suklaakonvehteja ja vastaavia kummeilta ja isovanhemmilta.

En nyt tiedä miten sen hinnan voisi suhteuttaa nykyiseen ostovoimaan mutta sanotaan pyöreästi että tuo vastasi pleikka vitosta tänään. Työttömän tai pienituloisen yh:n jälkikasvu ei tuollaista uskalla edes toivoa ja keskituloisella palkansaajaperheelläkin tuon hintainen lahja alkaa aiheuttaa jo melkoista rutinaa ellei sitä hankita kahdelle lapselle yhteiseksi. 

Muutamat toki latovat nykyään lapselle joululahjaksi vaikka uusimman iPhonen mutta suhteessa keskituloisenkin käteen jääviin tuloihin tuo on niin tolkuttoman kallis lahja ettei 1970- tai 1980-luvuilla sellaisia annettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli sellainen puusäleistuin rattikelkka, jossa muut osat rautaa.

.

Joo niin mullakin. Se oli vissiin 60-luvulta. 

 

Olihan tuollainen puu+metalli 100X parempi, käytännössä ikuinen,  kuin se Stigan muoviviritelmä, mutta ei ollut tietysti niin seksikästä istua hikisellä puulla.  Seksikkäät laskettelivat tyytyväisenä Stigan muovipulkalla kunnes ratti katkesi käteen ja törmäsivät kiveen tai puuhun ja sitten kaikki oli ohi.

 

Käsittääkseni Stigan rattikelkka oli puuta ja metallia ja siten kestävä. Pulkka on eri asia kuin kelkka. Rattipulkka oli muovista tehtty pulkka, jossa oli ratti ja jonkinlainen ohjaussysteemi edessä.

 

Stiga rattikelkka lanseerattiin 1972 ja silloin jalaksetkin olivat metallia ja penkki puuta. Sain ensimmäisen stigan 1970-luvun lopussa jolloin jalakset olivat jo muovia mutta penkki edelleen vinyylillä päällystettyä puuta jossa oli jopa ohut vaahtomuovipehmustekin kuin moottoripyörissä.

Aika pian 1980-luvun puolella penkki vaihtui isoon ruiskupuristettuun muoviosaan jossa käytetyn muovilaadun pakkasenkesto jätti kyllä jonkun verran toivomisen varaa.

Vierailija kirjoitti:

Oli se liian kallis. Meidän kylällä vain yhdellä oli. Isänsä oli linja-auton kuljettaja (hieno ammatti silloin) ja äidilläänkin vakivirka toimihenkilönä. Ainoa lapsi kyseessä. Sitä ihmeteltiin porukalla. Tuolloin oli tavallista että perheen lapset jakoivat esim sukset, ostettiin yhdet joilla useampi hiihti. Nykyisin olisi jutun aihe iltalehdessä tuommoinen pula ja puute jossakin perheessä.

Asuin kasarilla nappulana Lahden lähellä maaseudulla ja siellä ainakin noita stiga kelkkoja oli joka toisella, minä mukaanluettuna.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä oli. Varakkaiden perheissä stiga ja köyhien perheessä lapset laski liukurilla tai pulkalla.

Jos oli todella köyhä perhe niin lapset laski jätesäkillä penkalta ojaan!

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on varmaan silloinkin kuten nykyäänkin ollut erilaisia prioriteetteja, joiden mukaan on toimittu.

Sain sinisen stigan 3-vuotiaana kasarin alkupuoliskolla, ja tykkäsin kovasti. Yh-äidin ainoa lapsi, ja äiti tykkäsi kamalasti laskea sillä Stigalla kanssani. Tuli mieleen ehkä jo lapsena, että kenelleköhän äiti lopulta Stigansa osti. ;-) Ihania lapsuusmuistoja on niistä yhteisistä laskureissuista.

En muista, oliko tai eikö ollut muilla Stigoja. Kiitos aiemmalle kommentaattorille Stigojen hinta-arvioista.

Äitini oli pienituloinen, mutta jälkikäteen ajateltuna piti huolen, että minulla oli kaikkea. Yleensä sukulaisten vanhoja, mutta joskus jotain todella hienoa uutta. Niin kuin se Stiga. Siitä lähti ysärin alussa joku pitkä ruuvi irti, minkä seurauksena se on edelleen varastossa. Kiinnitin huomiota jossain kohtaa siihen, että ysärin uusissa Stigoissa ei ollut enää käsijarrua vaan jalkajarru. Ajattelin aina, että onpa

Todella cool mutsi sulla! Varmaan laski jopa hyppyristä stigalla? 👍 Voiko tuollaisia äitejä ollakaan 😅

Mitenhän se Stiga oli liian kallis, kun täällä viimeksi tänään selvitettiin miten jokaisella oli varaa kivitaloon 80-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin kasarilla ostettiin luotolla ja osamaksulla Stigoja tai muitakaan ei-välttämättömiä tavaroita. Silloin taisi olla vielä vanha sääntö voimissaan: säästä ensin, osta sitten. Ja valintoja piti tehdä, hyvin harvalla suomalaisella oli silloinkaan varaa ostaa ihan kaikkea, mitä halusi.

Toki valtaosa ihmisistä oli kasarilla töissä ja rahaa myös oli. Lisäksi ei ollut niin paljon erilaisia kohteita rahan tuhlaamiseen.

Olisi varmaan eri ketjuun parempi tämä kommentti, mutta elämä oli kasarilla rauhallisempaa, maltillisempaa ja hillitympää. Kaipaan sitä aikaa.

Kasarilla oli ne ns. vahvan markan vuodet, kun hölmölandia otti velkaa ulkomaan valuutassa. Siinä oltiin hetken aikaa polleena että nyt on fyrkkaa. Totuus iski kynsille ja silmille, kun kukaan eikä mikään enää suostunut luotottamaan, ja velat lankesivat maksuun.

Tämän vuoksi on aina äärimmäisen huvittavaa, kun joku etuoikeutettu selittää että "Suomi on rikas maa." Tällaisen ylimielisyyteen ei ole varaa.

Useimmilla oli sininen halppismalli kovalla istuimella ja veljellä GT malli uretaani penkillä ja koristeluilla.Kevät talvella oli ollut jo jokin huima alennus?

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli sellainen puusäleistuin rattikelkka, jossa muut osat rautaa.

.

 

Nyt tämä olisi todella hieno kapine. Oikea hipsteri- kelkka

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli sellainen puusäleistuin rattikelkka, jossa muut osat rautaa.

.

Joo niin mullakin. Se oli vissiin 60-luvulta. 

 

Olihan tuollainen puu+metalli 100X parempi, käytännössä ikuinen,  kuin se Stigan muoviviritelmä, mutta ei ollut tietysti niin seksikästä istua hikisellä puulla.  Seksikkäät laskettelivat tyytyväisenä Stigan muovipulkalla kunnes ratti katkesi käteen ja törmäsivät kiveen tai puuhun ja sitten kaikki oli ohi.

Meillä on edelleen täysin toimiva minun vanha ysärin alusta peräisin oleva stiga ja miehen vanhempien luona miehen vanha. Ja jos suksi katkeaa niin varaosia saa edelleen. Ei voi kovin huonolaatuiseksi sanoa. 

Vierailija kirjoitti:

Mitenhän se Stiga oli liian kallis, kun täällä viimeksi tänään selvitettiin miten jokaisella oli varaa kivitaloon 80-luvulla.

Kivitaloon kyllä, Stigaan ei.

Siksi niin monet haikailevat takaisin 1980-luvulle. Silloin asiat joita elämässä oikeasti tarvittiin olivat suhteessa naurettavan halpoja nykyiseen verrattuna (kuten omakotitalo rauhallisella alueella hyvien koulujen lähettyvillä, terveydenhuolto jne) mutta kaikki turha (kuten rattikelkat) suhteessa tolkuttoman kalliita.

Nykyään asiat ovat täysin päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Stiga oli melkein sama kuin Tunturin pitkäsatulainen custom - polkupyörä. Siis se fillari, jossa oli amerikkalaisista autoista tuttu vaihdekeppi - shifteri siinä keskellä. Siinä ei tarvinnut leikellä viilipurkista räpättimiä takapyörään, koska se oli niin cool. Ne fillarit hävisivät pyöräkellarista nopeammin kuin prässirunko - jopot.

Stiga ei koskaan ihan yltänyt tälle tasolle, jo siksi että hurjimmat veti Skini Mimboilla.

Menee hieman ohi aiheen mutta kysyn. Osaako joku sanoa oliko 80-luvulla nämä bmx- polkupyörät kalliita? Tarkoitan semmosta vaihteetonta missä ei yleensä ollut lokasuoja. Halusin 80 luvulla semmoista varmaan ekaluokasta seiskaluokkaan. Mutta en semmosta ikinä saanut. Ei mulla kyllä stigaakaan ollut. 

Minulla ei ollut Stigaa, mutta en muistaakseni sitä kyllä toivonutkaan. Mielestäni se oli 80-luvulla enemmän sellainen lifestyle-valinta, stigoja oli sellaisilla pojilla, jotka muutenkin tykkäsivät vauhdikkaista harrastuksista: mikroautoilla ajelua, slalom-laskettelua sitten kun se oli mahdollista jne.

Meillä 1983 isä sahas siskon sängyn pohjavanerista pättkän (sisko oli synnynn.  kitukasvuimen, ei tarvennut petiä koko mitalta) ja höyryllä taivutti siihin keulan. Äiti hankkki koululta vissiin suksi- tms vahaa j hinkkas pohjan, menin sillä Pitkässämäessä ohi Stiigasta ja muista.

Vierailija kirjoitti:

Sain lainaksi kerran ja samalla sain huuleni auki tikattavaksi, vielä vuosikymmenten jälkeen huulessa tuntuu tuo kohta.

Ei olis kantsinu lainata.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli sellainen puusäleistuin rattikelkka, jossa muut osat rautaa.

Nää on ihania, Meillä on miehen vanha vintillä. 

.

 

Minulla oli myös Stiga. Ei oltu todellakaan rikkaita, molemmat vanhemmat töissä mutta matalapalkka-alalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on varmaan silloinkin kuten nykyäänkin ollut erilaisia prioriteetteja, joiden mukaan on toimittu.

Sain sinisen stigan 3-vuotiaana kasarin alkupuoliskolla, ja tykkäsin kovasti. Yh-äidin ainoa lapsi, ja äiti tykkäsi kamalasti laskea sillä Stigalla kanssani. Tuli mieleen ehkä jo lapsena, että kenelleköhän äiti lopulta Stigansa osti. ;-) Ihania lapsuusmuistoja on niistä yhteisistä laskureissuista.

En muista, oliko tai eikö ollut muilla Stigoja. Kiitos aiemmalle kommentaattorille Stigojen hinta-arvioista.

Äitini oli pienituloinen, mutta jälkikäteen ajateltuna piti huolen, että minulla oli kaikkea. Yleensä sukulaisten vanhoja, mutta joskus jotain todella hienoa uutta. Niin kuin se Stiga. Siitä lähti ysärin alussa joku pitkä ruuvi irti, minkä seurauksena se on edelleen varastossa. Kiinnitin huomiota jossain kohtaa siihen, että ysärin uusissa Stigoissa ei ollut enää käs

Todella cool mutsi sulla! Varmaan laski jopa hyppyristä stigalla? 👍 Voiko tuollaisia äitejä ollakaan 😅

Tuohon aikaan se ei varmaan ollut yleistä, mutta nykyään melkein kaikki mun tuntemat äidit laskee itsekin mäkeä lastensa kanssa. 

Me olimme keskituloisia ja meillä oli aina Stiga. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on varmaan silloinkin kuten nykyäänkin ollut erilaisia prioriteetteja, joiden mukaan on toimittu.

Sain sinisen stigan 3-vuotiaana kasarin alkupuoliskolla, ja tykkäsin kovasti. Yh-äidin ainoa lapsi, ja äiti tykkäsi kamalasti laskea sillä Stigalla kanssani. Tuli mieleen ehkä jo lapsena, että kenelleköhän äiti lopulta Stigansa osti. ;-) Ihania lapsuusmuistoja on niistä yhteisistä laskureissuista.

En muista, oliko tai eikö ollut muilla Stigoja. Kiitos aiemmalle kommentaattorille Stigojen hinta-arvioista.

Äitini oli pienituloinen, mutta jälkikäteen ajateltuna piti huolen, että minulla oli kaikkea. Yleensä sukulaisten vanhoja, mutta joskus jotain todella hienoa uutta. Niin kuin se Stiga. Siitä lähti ysärin alussa joku pitkä ruuvi irti, minkä seurauksena se on edelleen varastossa. Kiinnitin huomiota jossain kohtaa siihen,

 

Tuohon aikaan se ei varmaan ollut yleistä, mutta nykyään melkein kaikki mun tuntemat äidit laskee itsekin mäkeä lastensa kanssa. 

Totta. Suuret ikäluokat ei laskeneet mäkeä lastensa kanssa. Ei ne kyllä yleensä muutenkaan leikkineet tms. lastensa seurana. Lapset oli aina keskenään.