Lue keskustelun säännöt.
Oliko Stigan rattikelkka 80-luvulla niin kallis että vain rikkailla oli sellaiseen varaa?
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän se Stiga oli liian kallis, kun täällä viimeksi tänään selvitettiin miten jokaisella oli varaa kivitaloon 80-luvulla.
No olihan se Stiga kallis kun kaikki rahat menivät siihen kivitaloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli se jonkinmoinen statussymboli. Itse sain harmaan ei-merkki rattikelkan kovan pyytelyn jälkeen, ja siitä pilkattiin kun ei ollut oikea Stiga.
Olisiko ollut 119 markkaa, mun vanhemmat osti. Kaveri oli kateellinen kun sen vanhemmilla ei ollut varaa.
Vierailija kirjoitti:
Tukiloiset elävät nykyään paljon leveämmin kuin 80-luvulla perhe jossa molemmat aikuiset kävivät tavallisissa töissä.
Tämä se on niin totta. Silloin ei tosiaankaan tuilla elelty ja vaikka molemmat vanhemmat oli töissä lapselle ei ollut varaa ostaa edes suksia saati sitten kelkkaa.
Minulla oli sellainen kun olin lapsi, eikä meillä oltu erityisen rikkaita, mutta ei köyhiäkään. Sain sen joululahjaksi, tosin en sinä jouluna saanutkaan mitään muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en saanut minäkään rattikelkkaa.pulkalla mentiin ihan tyytyväisenä.
kaverilla oli mäkihimu niminen pulkka.sekin oli hieno.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on varmaan silloinkin kuten nykyäänkin ollut erilaisia prioriteetteja, joiden mukaan on toimittu.
Sain sinisen stigan 3-vuotiaana kasarin alkupuoliskolla, ja tykkäsin kovasti. Yh-äidin ainoa lapsi, ja äiti tykkäsi kamalasti laskea sillä Stigalla kanssani. Tuli mieleen ehkä jo lapsena, että kenelleköhän äiti lopulta Stigansa osti. ;-) Ihania lapsuusmuistoja on niistä yhteisistä laskureissuista.
En muista, oliko tai eikö ollut muilla Stigoja. Kiitos aiemmalle kommentaattorille Stigojen hinta-arvioista.
Äitini oli pienituloinen, mutta jälkikäteen ajateltuna piti huolen, että minulla oli kaikkea. Yleensä sukulaisten vanhoja, mutta joskus jotain todella hienoa uutta. Niin kuin se Stiga. Siitä lähti ysärin alussa joku pitkä ruuvi irti, minkä seurauksena se on edelleen varastossa. Kiinnitin huomiota jossain kohtaa siihen, että ysärin uusissa Stigoissa ei ollut enää käs
Totta mooses mentiin äidin kanssa sinisellä Stigalla hyppyreistä! Aivan kodin vieressä oli "pieni" mäki, johon joku teki aina kaksi tai kolmekin hyppyriä, vähän kauempana isompi mäki. Yhdet varhaisimmista lapsuusmuistoista on, kun minä istun edessä ja äiti takana ja siinä mennään vauhdilla alas! Tosiaan, 3-vuotissynttärilahjaksi Stigan sain, olisin ollut liian pieni käyttämään yksin. Toki voi olla, että muistot ovat esim. 4- tai 5-vuotiaana tapahtuneista mäenlaskuista. Joskus ala-asteikäisenä ehkä menin yksin tai kavereiden kanssa mäkeen, ja etenkin jos oli jäätyneet ne hyppyrit, siinä tuli vauhtia!
Hienoja muistoja kasarin alkupuoliskon lapsuudesta. Ja talvimuistojen osalta se Stiga aivan ykkösenä mukana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stiga oli vielä 90-luvullakin kallis. Ei minulla ollut sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sininen vai musta
Punamustan olisin halunnut.
Ap
Mulla on tämä. En tiennyt se olevan hinnakas? On tallessa vielä, voin lahjoittaa 🙏
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on varmaan silloinkin kuten nykyäänkin ollut erilaisia prioriteetteja, joiden mukaan on toimittu.
Sain sinisen stigan 3-vuotiaana kasarin alkupuoliskolla, ja tykkäsin kovasti. Yh-äidin ainoa lapsi, ja äiti tykkäsi kamalasti laskea sillä Stigalla kanssani. Tuli mieleen ehkä jo lapsena, että kenelleköhän äiti lopulta Stigansa osti. ;-) Ihania lapsuusmuistoja on niistä yhteisistä laskureissuista.
En muista, oliko tai eikö ollut muilla Stigoja. Kiitos aiemmalle kommentaattorille Stigojen hinta-arvioista.
Äitini oli pienituloinen, mutta jälkikäteen ajateltuna piti huolen, että minulla oli kaikkea. Yleensä sukulaisten vanhoja, mutta joskus jotain todella hienoa uutta. Niin kuin se Stiga. Siitä lähti ysärin alussa joku pitkä ruuvi irti, minkä seurauksena se on edelleen va
Kiitos näkökulmistanne. En aiemmin ajatellut, että äitini olisi ollut jotenkin erityinen siltä osin, että leikki kanssani. Leikki myös serkkujeni kanssa aina kun heillä oltiin. Ja suurta ikäluokkaa sekä äitini että sisaruksensa. Paljon oli lautapelejä myös, joita äidin kanssa pelattiin. Samana 3-vuotissynttärinä esim. sain Afrikan tähden, sitä pelattiin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Oli se jonkinmoinen statussymboli. Itse sain harmaan ei-merkki rattikelkan kovan pyytelyn jälkeen, ja siitä pilkattiin kun ei ollut oikea Stiga.
Ihan oikein sulle, prole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tukiloiset elävät nykyään paljon leveämmin kuin 80-luvulla perhe jossa molemmat aikuiset kävivät tavallisissa töissä.
Tämä se on niin totta. Silloin ei tosiaankaan tuilla elelty ja vaikka molemmat vanhemmat oli töissä lapselle ei ollut varaa ostaa edes suksia saati sitten kelkkaa.
Onko sitten muuten eletty yli varojen? Onko rakennettu liian suurivelkainen ok-talo? Vai onko sittenkin priorisoitu omiin menoihin ja omiin "tärkeisiin" asioihin?
Kysyn siksi, kun oma kokemukseni (joka voi tai voi olla pitämättä paikkaansa) on näin aikuisena miettien se, että oma boomer-sukupolven yh-äiti teki tietoisia päätöksiä siitä, että lapsen tarpeet ovat katon ja ruoan jälkeen ensisijaiset. Näin olen jälkikäteen päätellyt. Vaikka monista asioista oli selvää, ettei niihin ollut varaa ja ettei "turhaan" laiteta rahaa, niin aika moniin pieniin tai isompiin toiveisiini vastattiin. Eli minun toiveitani ei pidetty turhina (vaikka nyt aikuisena jälkikäteen on selvää, että ei niitä leluja olisi niin paljon tarvinnut olla...).
Joitain yksittäisiä muistivälähdyksiä lapsuudesta tulee, jossa äiti keskustelee ystäviensä tai työkavereidensa kanssa ja jopa väittelee asiasta, mistä voi päätellä, että kahden työssäkäyvän vanhemman perheissä lapsimäärästä riippumatta lasten "tarpeita" ei pidetty lainkaan tärkeinä mutta omia "tarpeita" ei kyseenalaistettu. Eli rahaa oli mitä oli, mutta se ns. allokoitiin hyvin eri tavoilla.
Omat lapsen muistikuvani kasarilta ovat, että kaikki aikuiset olivat pysyvässä työssä ja palkkaa tuli (suuri kontrasti myöhempään 90-lukuun) mutta ihmisten rahankäyttö saattoi olla hyvin erilaista. Niin kuin on varmasti nytkin, mutta ero on sieltä 90-luvulta asti ollut siinä, että nyt kaikki eivät todellakaan ole töissä. Tunnen tätä nykyä ihmisiä aika monesta eri yhteiskuntaluokasta ja kuvittelen tietäväni eri ihmisten realiteetteja. Kasari näyttäytyy minulle jotenkin "tasa-arvoisempana" tai "tasavertaisempana" aikakautena, jossa kaikilla oli työtä ja palkkaa (eikä mitään työtä väheksytty) ja aikuiset sitten tekivät rahojensa kanssa hyvin erilaisia ratkaisuja. Kun taas 90-luvulta eteenpäin on ollut suuria railoja siinä, että joillakin on rahaa ja joillakin ei ja osa porukasta on koko ajan jossain siinä välissä (työttömyys-pätkätyöt-epävarmat työsuhteet-pysyvät työsuhteet joissa joko palkkakuopassa tai ei-nousujohtoinen ura).
Oma mutuni siis on, että kaikilla varmasti olisi ollut varaa Stigaan 80-luvulla mutta eri perheissä tehtiin erilaisia valintoja rahankäytön suhteen. Aiemmin oli kommenttia, että suuret ikäluokat eivät juuri lastensa kanssa leikkineet, mikä sai minut ajattelemaan sitä, että ehkä vanhemmat eivät antaneet riittävästi arvoa lastensa toiveille ja tarpeille ja siksi lapsille sanottiin, että Stigaan ei ole varaa; samaan aikaan kun - mahdollisesti - vanhemmat ostivat itselleen jotakin ainakin lapsen näkökulmasta huomattavasti vähemmän tärkeää kuin Stigan. Mielikuvani esim. on, että 80-luvulla monilla perheillä oli tietynlaiset kirjahyllyt, niissä viinakaapit sekä kirjasarjoja... Meillä taas ei ollut kirjasarjoja, vaan kirjastosta haettiin kirjat; ehkä niillä kirjoista säästetyillä rahoilla ostettiin sitten se Stiga. Noin esimerkiksi. Kuten tiedetään, elämä on valintoja. Harva voi saada kaikkea, mitä haluaa.
Itse saatoin olla onnekas yksinkertaisesti siitä syystä,että oma vanhempani kaikesta päätellen halusi itse laskea sillä Stigalla enemmän kuin 3-vuotias lapsensa. ;-)
Hyvä investointi se Stiga kuitenkin oli, ei lainkaan turha, sillä lähes vuosikymmeneksi siitä riitti iloa ja riemua!
Vierailija kirjoitti:
Tukiloiset elävät nykyään paljon leveämmin kuin 80-luvulla perhe jossa molemmat aikuiset kävivät tavallisissa töissä.
Tämä se on niin totta. Silloin ei tosiaankaan tuilla elelty ja vaikka molemmat vanhemmat oli töissä lapselle ei ollut varaa ostaa edes suksia saati sitten kelkkaa.
Onko sitten muuten eletty yli varojen? Onko rakennettu liian suurivelkainen ok-talo? Vai onko sittenkin priorisoitu omiin menoihin ja omiin "tärkeisiin" asioihin?
Kysyn siksi, kun oma kokemukseni (joka voi tai voi olla pitämättä paikkaansa) on näin aikuisena miettien se, että oma boomer-sukupolven yh-äiti teki tietoisia päätöksiä siitä, että lapsen tarpeet ovat katon ja ruoan jälkeen ensisijaiset. Näin olen jälkikäteen päätellyt. Vaikka monista asioista oli selvää, ettei niihin ollut varaa ja ettei "turhaan" laiteta rahaa, niin aika moniin pieniin tai isompiin toiveisiini vastattiin. El
Meillä pidempään! Myös omat lapseni sitä käytti. Ja edelleen kunnossa. Mahdollisesti 10-15 vuoden päästä minun lapsen lapseni laskee sillä mäkeä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan oli kun itse köyhässä perheessä sain toisen mallisen joka ei läheskäämn yhtä nopea tai hyvä ohjattava. Siinä oli vain 2 suksea joiden kärjessä ratista liikkuvat osat. Aika hidas ja huono ohjatttava. Hienoa oli luukku valolle "konepellissä".
Mä sain sen kasarilla, vaikka äiti oli yh ja teki töitä siivoojana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukiloiset elävät nykyään paljon leveämmin kuin 80-luvulla perhe jossa molemmat aikuiset kävivät tavallisissa töissä.
Näinhän se on. Ja sitten ovat katkeria kun pitävät itseään oikeutettuina vieläkin suurempiin tukiin.
Katkeria tässä ovat lihavat tantat siitä, että joku elää tuilla tai elää itse yli varojensa ja kitisee, että 3-4 k palkalla ei tule toimeen. Onneksi joudutte kohta 9 euron töihin. Itse olen sen verran lahjakas kelarotta, että olen onnistunut välttelemään töitä jo kohta 20 vuotta, eli täysi-ikäisyydestä lähtien ja sanon aina virkailijoille, jotka noita 9 euron töitä ehdottavat, että mene itse sinne. Onneksi pystyn tekemään pimeänä useita tuhansia euroja kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Tukiloiset elävät nykyään paljon leveämmin kuin 80-luvulla perhe jossa molemmat aikuiset kävivät tavallisissa töissä.
Sinäi mbesilli et taida tajuta,että myös elinkustannukset ja esim ruoan hinta on moninkertaistunut noista ajoista! Mene rasvamonttuun pätemään,nuija.
Köyhälle kaikki on aina kallsta vaikka yhteiskunta maksaisi.
Sain sinisen Stigan 80-luvulla, joten kaipa me sitten oltiin rikkaita. Commodore 64 sen sijaan oli tiukassa saada...
Joo, ei ollut. Seitkytluvulla, kun niitä alkoi tulla, olivat kalliita meidän mittapuun mukaan. Jouduttiin hankkimaan minulle silmälasit, niin siinä meni toiveet. Joka vuosi uusia laseja, kun näkö huononi. Ja koskaan mitään muuta. Et voi tuollaisia vaatia, kun justiinsa olet uudet silmälasit saanut...? No, nehän olikin ne tärkeimmät. Vanhempana, kun näkö ei ole enää huonontunut juurikaan, käytän samoja laseja aina kymmenen vuotta. Kaikki muut hankinnat menevät aina edelle. Sitten kun niitä ei enää saa korjattua, niin pakko hankkia uudet. Ja pekseiverssiltä. Tarjouksesta.