Oliko Stigan rattikelkka 80-luvulla niin kallis että vain rikkailla oli sellaiseen varaa?

Ihmisillä on varmaan silloinkin kuten nykyäänkin ollut erilaisia prioriteetteja, joiden mukaan on toimittu.

Sain sinisen stigan 3-vuotiaana kasarin alkupuoliskolla, ja tykkäsin kovasti. Yh-äidin ainoa lapsi, ja äiti tykkäsi kamalasti laskea sillä Stigalla kanssani. Tuli mieleen ehkä jo lapsena, että kenelleköhän äiti lopulta Stigansa osti. ;-) Ihania lapsuusmuistoja on niistä yhteisistä laskureissuista.

En muista, oliko tai eikö ollut muilla Stigoja. Kiitos aiemmalle kommentaattorille Stigojen hinta-arvioista.

Äitini oli pienituloinen, mutta jälkikäteen ajateltuna piti huolen, että minulla oli kaikkea. Yleensä sukulaisten vanhoja, mutta joskus jotain todella hienoa uutta. Niin kuin se Stiga. Siitä lähti ysärin alussa joku pitkä ruuvi irti, minkä seurauksena se on edelleen varastossa. Kiinnitin huomiota jossain kohtaa siihen, että ysärin uusissa Stigoissa ei ollut enää käsijarrua vaan jalkajarru. Ajattelin aina, että onpa hienoa kun minulla on vanhanajan Stiga. Oli niin rakas "lelu" minulle, että pidin siitä erityisen hyvää huolta, mistä syystä ruuvin hävittyä se jäi käyttämättömäksi, nyt jo yli 30 vuodeksi. Lieneeköhän muovi jo mennyt pilalle, vai olisikohan vielä käyttökelpoinen?

Olisi kiinnostavaa tietää vielä, oliko Stiga siis kallis ja vain "rikkaiden" perheiden lasten kapine. Vai onko kyse tuosta, mitä arvelin, että eri perheissä aikuiset tekivät erilaisia priorisointeja ja ajateltiin, että eivät lapset nyt mitään Stigaa tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Tukiloiset elävät nykyään paljon leveämmin kuin 80-luvulla perhe jossa molemmat aikuiset kävivät tavallisissa töissä.

tehotuotanto, käytetyn tavraaran markkinat ku joidenki o pakko saada koko ajan uusinta uutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli sellainen puusäleistuin rattikelkka, jossa muut osat rautaa.

.

Joo niin mullakin. Se oli vissiin 60-luvulta. 

 

Olihan tuollainen puu+metalli 100X parempi, käytännössä ikuinen,  kuin se Stigan muoviviritelmä, mutta ei ollut tietysti niin seksikästä istua hikisellä puulla.  Seksikkäät laskettelivat tyytyväisenä Stigan muovipulkalla kunnes ratti katkesi käteen ja törmäsivät kiveen tai puuhun ja sitten kaikki oli ohi.

 

Käsittääkseni Stigan rattikelkka oli puuta ja metallia ja siten kestävä. Pulkka on eri asia kuin kelkka. Rattipulkka oli muovista tehtty pulkka, jossa oli ratti ja jonkinlainen ohjaussysteemi edessä.

Mulla oli rattikelkka, joka oli puuta ja metallia. Sen jalakset oli kuin potkukelkassa. Eli ei sillä oikein pystynyt pulkkamäkiä laskemaan, kun jalakset vajosivat. 

Vierailija kirjoitti:

Ei oltu hyvätuloisia, mutta meillä oli Stiga. Sama Stiga on edelleen ehjä ja tallessa.

Sama meillä, lapsenlapset käyttävät kelkkamäessä vieläkin.

Sininen on.

Vierailija kirjoitti:

Oli kaikki merkkijutut kalliita silloin, piti ostaa halvempi ja huonompi versio että oli edes jotain.

Meinaatko ettei näin ole nykyään xD

ennen ei vain maltettu, rahaa silloin oli paremmin. Kaikki duunarit rakensi isoja kivitaloja eikä tuntunut missään.

Stigaa mainostettiin 80-luvulla päntiönään televisiossa. Luulen, että vanhemmilleni jo se mainosten määrä riitti siihen, ettei Stigaa hankittu. Vanhemmat sukupolvet eivät availleet lompakoitaan jokaisen uuden pakkovillityksen perässä.

Ei se aivan mahdoton hankittava ollut vähävaraisillekaan, meilläkin oli, vaikka ihan tavallisessa duunariperheessä elin. Tosin vanhemmat eivät polttaneet, eikä alkoon mennyt isällä rahaa muutamaa saunaolutta enempää. Mutta missään ulkomaanlomilla ei ikinä käyty, eikä tuhlattu muuten. Silti saatiin jouluksi stiga lahjaksi. Yhteinen tosin. 

80 luvulla lasten Stiga oli vielä edullinen järkiostos. Mitä muuta siihen aikaan muka olisi ostanut? Lelut ja pelit oli parasta tuossa vuosikymmenessä.

Oli se stiga varmaan kallis 80-luvun mittapuulla. Varmaan maksoi satoja markkoja. Muistelen että vuokra on saattanut olla alle 1000 markkaa/kk samoihin aikoihin.

Meidän pienituloisessa perheessä saatiin stiga (sininen käsijarrulla) 80-luvulla, varmaan loppupuolella.

Ja juu, ei vanhemmat ryypänneet ja ainakin toinen kävi pienipalkkaisessa työssä kun oltiin lapsia.

Sanoisin että pienituloinenkin perhe voi hankkia kaikenlaista jos elää säästäväistä elämää. Oli omat eväät töissä.

Meillä ei ole vieläkään varaa ostaa Stigaa lapselle. 

Vierailija kirjoitti:

Viina oli kasarilla suhteellisen kallista.

Itehän osaavat sitä tekivät.

Ulkomaanlomilla 80-luvulla? Tirsk. 80-luvun alussa Suomesta poistuttiin ainoastaan Haaparannalle.

En tiedä,mutta kestävä on.Itsellä 85 ostettu ja tänään oli taas käytössä.

Meillä oli ainokaiselle stigat ja kaikki mahdollinen. Nyt hänen perheensä käyttää tyttäreni vanhoja leluja, kuin myös miehensä lapsuuden tärkeitä esineitä. 676

Vierailija kirjoitti:

Tukiloiset elävät nykyään paljon leveämmin kuin 80-luvulla perhe jossa molemmat aikuiset kävivät tavallisissa töissä.

Höpö höpö. Perheeni oli kasarilla keskiluokkainen, molemmat vanhemmat valtion hommissa ja erittäin hyvin tultiin toimeen. Ruokaa oli hyvää ja saatiin harrastaa mitä haluttiin. Asuttiin omakotitalossa hyvällä alueella. Toki elintaso oli silloin vaatimattomampi kaikilla. Nykyään on aivan kestämättömät kulutusjuhlat, mutta ei siihen aikaankaan mitään meiltä puuttunut. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole vieläkään varaa ostaa Stigaa lapselle. 

Eikö nykyään ole muodissa kerjätä somessa?

Tuskin kasarilla ostettiin luotolla ja osamaksulla Stigoja tai muitakaan ei-välttämättömiä tavaroita. Silloin taisi olla vielä vanha sääntö voimissaan: säästä ensin, osta sitten. Ja valintoja piti tehdä, hyvin harvalla suomalaisella oli silloinkaan varaa ostaa ihan kaikkea, mitä halusi.

Toki valtaosa ihmisistä oli kasarilla töissä ja rahaa myös oli. Lisäksi ei ollut niin paljon erilaisia kohteita rahan tuhlaamiseen.

Olisi varmaan eri ketjuun parempi tämä kommentti, mutta elämä oli kasarilla rauhallisempaa, maltillisempaa ja hillitympää. Kaipaan sitä aikaa.

Muistelisin, että Stigaa ei ostettu, koska sitä ei pidetty turvallisena. Joillain oli, mutta itse laskin mielummin pulkalla. 

Minulla oli sekä musta että sininen Stiga ja valitsin niistä kummalla laskin. Palvelija päivittäin rasvasi jalakset siitä jotta olivat aina nopeita.

Se maksoi uutena noin 250 markkaa ja kävin poliisin huutokaupasta ostamassa seitsemällä kympillä. Oli uudenveroinen. Aika normi perhe meillä oli. Isä rakensi talon ja kävi yksin töissä. Äiti oli kotona meidän neljän lapsen kanssa. Ei onnistu enää. Palkat on suhteessa huonommat.