lääkäri ja kätilö heittäytyivät Outin ylävatsan päälle. Outi ei ollut saada henkeä, mutta vauva oli pakko saada ulos. Kipu oli sanoin kuvaam

Jännä että synnytyspelko lisääntyy samalla, kun tietoa on enemmän saatavilla, vaikka alatiesynnytys on nykyään kivuton ja riskitön (lääkärien ja kätilöiden mielestä). Luin raskausaikana ja jo ennen sitä nimenomaan tilastotietoja ja tutkimuksia aiheesta, mikä ei todellakaan vähentänyt pelkoa. Muutaman prosentin todellisuus joutua pysyvästi pidätyskyvyttömäksi tai menettää tunto häpyhermon vaurioitumisen vuoksi ei mielestäni ole vähän. Lisäksi tulevat tietysti kaikki lievemmät ja väliaikaiset vaivat.

Tähän päälle se, että synnytyskivut ovat 85-90 prosentin mielestä sietämättömiä ja elämän suurin kipu, vaikka niitä muka hoidetaan hyvin, niin ei saanut mitenkään innolla odottamaan synnytystä. Lisäksi tietysti se, että vauvalle voi käydä huonosti, mikä on myös aivan kestämätön ajatus.

Vaiitettavasti synnytykseni vahvisti sen, että synnytyspelkoni oli ollut täysin aiheellinen, eikä toista synnytystä tule.

Naurettavaa, ettei Suomessa saa omaa synnytystapaansa vapaasti valita. Jos sektion saisi aina halutessaan ja varmasti (eli se olisi vain ilmoitusasia, kumman haluaa) niin aivan taatusti alkaisi niitä kaivattuja tulevia eläkkeenmaksajia syntyä enemmän.

Jos Suomeen halutaan lisää lapsia, niin pitää sijoittaa synnyttäjiin ja maksaa mukisematta ne sektiot ja korjausleikkaukset. Naiset eivät enää ole mitään marttyyreita, jotka kilvoittelevat kärsimyksellä. Mieluummin jätetään sitten väliinm

Olisi kyllä petrattava naisten jälkihuoltoa synnytyksen jälkeen. Riskit repeämille on jo kuitenkin tiedossa, nyt naisten pitäisi saada apua.

Minulla molemmat lapset ovat syntyneet sektiolla. Jäi siitäkin vaivoja, rakkoni oli kiinnikkeinen edellisen leikkauksen jäljiltä. Arpi on ruma vatsapoimun alla ja se on osin tunnoton ja osin tuntuu olevan tosi herkkä.

Minä toivuin nopeasti, toinen kerta oli vähän hankalampi. Ikääkin oli kymmenen vuotta enemmän kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten hel ve tis sä välilihan repeämä jäisi keneltäkään huomaamatta?

Toisen, ja joskus kolmannenkin, asteen repeämiä jää huomaamatta melko usein, jos siinä on ehjä iho/limakalvo päällä ja alta on lihaksia tai sidekudosta revennyt. Todella usein esim. laskeumaleikkauksessa todetaan ensimmäisen kerran vuosikymmeniä vanha synnytysrepeämä välilihassa. 

Kolmannen asteen repeämiä korjataan synnytyksen yhteydessä noin yhdeltä prosentilta. Noin viidelle prosentille niiden lisäksi tulee sulkijalihasvaurio, joka oireilee mutta jää korjaamatta. Lisäksi tulee jonkin verran sulkijarepeämiä, jotka näkyy ultralla,  mutta ei oireile, mutta altistavat oireilulle myöhemmin tulevaisuudessa.

Lkt tri Tarja Pinta on tehnyt väitöstutkimuksen noista kolmannen asteen repeämistä ja niiden korjauksista Suomessa.

 

 LISÄKSI kaikesta tuosta syytetään naista itseään.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä petrattava naisten jälkihuoltoa synnytyksen jälkeen. Riskit repeämille on jo kuitenkin tiedossa, nyt naisten pitäisi saada apua.

Minulla molemmat lapset ovat syntyneet sektiolla. Jäi siitäkin vaivoja, rakkoni oli kiinnikkeinen edellisen leikkauksen jäljiltä. Arpi on ruma vatsapoimun alla ja se on osin tunnoton ja osin tuntuu olevan tosi herkkä.

Minä toivuin nopeasti, toinen kerta oli vähän hankalampi. Ikääkin oli kymmenen vuotta enemmän kyllä.

Juu, totta kai sektiossakin on jälkivaivansa. Ei sellaista synnytystä olekaan, mistä ei mitään jälkeä jäisi kroppaan. Mutta itse ainakin mieluummin ottaisin arven alavatsaan kuin repeäisin ja vaurioituisin kenties peruuttamattomasti (jos kerran osalle vaan sanotaan, että ei voi edes korjata) kaikkein herkimpään paikkaan ja pilaisin kenties seksielämäni loppuiäksi. 

Lisäksi mieluummin haava ja kipu vatsassa, jota on paljon helpompi hallita ja esim pitää puhtaana, kuin verinen haava alapäässä. Sieltä pitäisi kuitenkin myös virtsata ja ulostaa, ja istua sen revityn ja tikatun toosan päällä.

"Et taida tietää yhtään mistä puhut. Ei siellä osastolla kukaan kysele oletko syönyt tai miten menee. "

Et taida sinäkään tietää yhtään mistä puhut.

Taas yksi uhrituja lisää, nyyhnyyhvinkuvinku kun minulta ei kysytty mitään, niin keneltäkään muultakaan ei kysytä nyyhnyyyhvinkuvnku kyllä on suomessa huonotasoistahoitoa nyyhnyyhvinkuvinku kun en osaa omaa suuta edes avata sairaalassa ja kertoa etten kykene mihinkään nyyhnyyhvinkuvinkuvonku

minulta on kysytty ihan jokaisen synnytyksen jälkeen olenko saanut syötyä ja mikä on vointi. Sen mukaan olen sitten päässyt kotiin joko aikaisemmin tai myöhemmin. Osa syy tähän kaikkeen hyvään kohteluun on se, että minä olen ihan itse osanut puhua myös näistä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Naurettavaa, ettei Suomessa saa omaa synnytystapaansa vapaasti valita. Jos sektion saisi aina halutessaan ja varmasti (eli se olisi vain ilmoitusasia, kumman haluaa) niin aivan taatusti alkaisi niitä kaivattuja tulevia eläkkeenmaksajia syntyä enemmän.

Jos Suomeen halutaan lisää lapsia, niin pitää sijoittaa synnyttäjiin ja maksaa mukisematta ne sektiot ja korjausleikkaukset. Naiset eivät enää ole mitään marttyyreita, jotka kilvoittelevat kärsimyksellä. Mieluummin jätetään sitten väliinm

eI voi valita vapaasti, koska ihmiset ovat niin sivistymättömiä etteivät tajua mitä kaikkea voi sektiossa mennä pieleen ja millaisia vaikeuksia siitä tulee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua säälittää sektiolla synnyttävät. Makaavat liikuntakyvyttöminä toisten armoilla alapää paljaana pöytään sidottuna. Tärisevät myrkyistä, oksentavat, eivätkä saa vastasyntyneen kanssa koskaan kahdenkeskistä aikaa oksitosiinihöyryissä. Maito ei nouse ja suuremman verenhukan vuoksi pystyssä pyörryttää. Kipujen vuoksi tarvitsevat opiaatteja vuodeosastolla ja niitäkin saa vain rajallisesti koska muuten vauvalle tulee hengityslama.

 

T. Anestesiahoitaja

 

Just näin! Olen läpikäynyt sekä sektion että alatiesynnytyksen ja valitsisin jälkimmäisen ehdottomasti jos se omasta valinnasta on kiinni. Sektion jälkeen toipumisessa kesti todella pitkään ja leikkaushaava oli paljon kipeämpi kuin  alatiesynnytyksen jälkeen muutaman tikin vaatinut alapää. Vauvaakin oli paljon vaikeampi ja kivuliaampi hoitaa ja syöttää kun ei sitä kipua to

Mun lapsi syntyi hätäsektiolla ja kahden viikon päästä olin siinä kunnossa, että pystyin rivakkaa vauhtia kävelemään kauppaan. Ystävätär oli taas niin huonossa kunnossa, että oli kuukausia kipeä. Ei näissä ole mitään takeita mistään.

Juu, totta kai sektiossakin on jälkivaivansa. Ei sellaista synnytystä olekaan, mistä ei mitään jälkeä jäisi kroppaan. Mutta itse ainakin mieluummin ottaisin arven alavatsaan kuin repeäisin ja vaurioituisin kenties peruuttamattomasti (jos kerran osalle vaan sanotaan, että ei voi edes korjata) kaikkein herkimpään paikkaan ja pilaisin kenties seksielämäni loppuiäksi. 

Lisäksi mieluummin haava ja kipu vatsassa, jota on paljon helpompi hallita ja esim pitää puhtaana, kuin verinen haava alapäässä. Sieltä pitäisi kuitenkin myös virtsata ja ulostaa, ja istua sen revityn ja tikatun toosan päällä

------

Olen lainaamasi viestin kirjoittaja ja ehdottomasti valitsisin sektion. Toinen lapseni tuli kiireisellä sektiolla. Oli varmasti tulossa väärässä tarjonnassa, koska synnytys ei vaan edennyt viiteen tuntiin minnekään. Tätä kaikkea oli jo edeltänyt käynnistysyritys. Kyllä nämä kaikki kivut traumatisoivat paljon enemmän, kuin muutaman viikon haavakipu. Jalkeille pääsin heti. Maidontulo alkoi molemmilla kerroilla aivan normaalisti. Pidin vauvaa lähellä koko ajan. 

Hauska tapaus tuli. Osasi vaatia tissiä jo ihan vastasyntyneenä. Isänsä oli hoitamassa vauvaa kun minä kävin suihkussa ja syömässä. Oli syöttänyt lisämaidon vauvalle, joka rääkäisi vielä tissiä päälle. Ei itkenyt vaan komensi. Kuulin tuon komentamisen käytävältä ja tiesin heti mitä hän haluaa.

On todella tarkka ruoka-ajoista vieläkin. Ja reipas lapsi syömään, ei ole nirsoillut ikinä. 

Itkin rakkaudesta usein. Joten omaksi vauvaksi tiesin kyllä heti. Synnytystavasta huolimatta

Ensimmäinen oli toista sorttia ja ei antanut ennakkomerkkejä esim. nälästä. Kaikki tunteet iski päälle heti ja täysillä. Aikaa ongelman selvittämiseen oli 2 sekuntia, samoin pukemiseen. Temperamentin kanssa tosiaan synnytään :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurettavaa, ettei Suomessa saa omaa synnytystapaansa vapaasti valita. Jos sektion saisi aina halutessaan ja varmasti (eli se olisi vain ilmoitusasia, kumman haluaa) niin aivan taatusti alkaisi niitä kaivattuja tulevia eläkkeenmaksajia syntyä enemmän.

Jos Suomeen halutaan lisää lapsia, niin pitää sijoittaa synnyttäjiin ja maksaa mukisematta ne sektiot ja korjausleikkaukset. Naiset eivät enää ole mitään marttyyreita, jotka kilvoittelevat kärsimyksellä. Mieluummin jätetään sitten väliinm

eI voi valita vapaasti, koska ihmiset ovat niin sivistymättömiä etteivät tajua mitä kaikkea voi sektiossa mennä pieleen ja millaisia vaikeuksia siitä tulee. 

Kyllä ihan tavallisessa synnytyksessä voi mennä asioita paljonkin pieleen. Synnytyspelkoiset laitetaan synnyttämään ja siinä voi käydä huonosti.

Perse repeää ja kärsit 10 vuotta, jonka jälkeen sinulle sanotaan, että ei voidakaan korjata, vaikka luvattiin. 

Kyllä naisten pitäisi saada tietää ihan rehellisesti mitä tulevat kohtaamaan.Kaikkia traumoja ei hoida se vauvan syliin saaminen. Varsinkin esikoisen saaminen mullistaa koko elämän ja kehon muuttuminen voi olla shokki. Kokee kipuja, jonkalaisia ei voi edes kuvitella. Sitten pahimmillaan jätetään yksin itkeskelemään kipeänä vauvan kanssa ja ainoa "hoito" on se, että kätilön näkee muutaman kerran. Kipua ei hoideta jälkikäteen ja imetystä ei ehditä opastaa. 

Kiire sen tekee ihan varmasti. 

Naikkarilla oli muuten se potilaiden kipulääkkeitä varasteleva hoitajakin. Monikohan oli hänen uhrinsa.

Vierailija kirjoitti:

Kai sillä nyt oli skalpellikin mukana, että voi tarvittaessa itse suorittaa sektion.

Sektioitu pääsee pistämään Inhixankin itse. Hoitaja näyttää ekalla kerralla ja seuraavat pistokset saa itse tuikkia vatsaan. Itseäni kammottaa ajatus uudesta raskaudesta siksi, että saan pistellä taas tuota hirvitystä jos saan sektion 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sillä nyt oli skalpellikin mukana, että voi tarvittaessa itse suorittaa sektion.

Sektioitu pääsee pistämään Inhixankin itse. Hoitaja näyttää ekalla kerralla ja seuraavat pistokset saa itse tuikkia vatsaan. Itseäni kammottaa ajatus uudesta raskaudesta siksi, että saan pistellä taas tuota hirvitystä jos saan sektion 😁

Ai että. Se oli kyllä inhottavaa. Jotenkin raskausarvet lisäsivät sitä, miten ikävältä se pistäminen tuntui.

Inhixa siis estää veritulppien syntymistä ja muistaakseni 10 päivää piti pistää ja vielä aamuin illoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurettavaa, ettei Suomessa saa omaa synnytystapaansa vapaasti valita. Jos sektion saisi aina halutessaan ja varmasti (eli se olisi vain ilmoitusasia, kumman haluaa) niin aivan taatusti alkaisi niitä kaivattuja tulevia eläkkeenmaksajia syntyä enemmän.

Jos Suomeen halutaan lisää lapsia, niin pitää sijoittaa synnyttäjiin ja maksaa mukisematta ne sektiot ja korjausleikkaukset. Naiset eivät enää ole mitään marttyyreita, jotka kilvoittelevat kärsimyksellä. Mieluummin jätetään sitten väliinm

eI voi valita vapaasti, koska ihmiset ovat niin sivistymättömiä etteivät tajua mitä kaikkea voi sektiossa mennä pieleen ja millaisia vaikeuksia siitä tulee. 

Kyllä ihan tavallisessa synnytyksessä voi mennä asioita paljonkin pieleen. Synnytyspelkoiset laitetaan synnyttämään ja siinä voi käydä huonosti

mitä vttua! En missään väittänyt etteikö tavallisessakin synnytyksessä voisi mennä asiat pieleen. Juuri tuollaisten ihmisten takia, ei saisi potilaita päättämään itse hoidostaan, kun eivät osaa vttu edes lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurettavaa, ettei Suomessa saa omaa synnytystapaansa vapaasti valita. Jos sektion saisi aina halutessaan ja varmasti (eli se olisi vain ilmoitusasia, kumman haluaa) niin aivan taatusti alkaisi niitä kaivattuja tulevia eläkkeenmaksajia syntyä enemmän.

Jos Suomeen halutaan lisää lapsia, niin pitää sijoittaa synnyttäjiin ja maksaa mukisematta ne sektiot ja korjausleikkaukset. Naiset eivät enää ole mitään marttyyreita, jotka kilvoittelevat kärsimyksellä. Mieluummin jätetään sitten väliinm

eI voi valita vapaasti, koska ihmiset ovat niin sivistymättömiä etteivät tajua mitä kaikkea voi sektiossa mennä pieleen ja millaisia vaikeuksia siitä tulee. 

Kyllä ihan tavallisessa synnytyksessä voi mennä asioita paljonkin pieleen. Synnytyspelkoiset laitetaan synnyttämään ja siinä voi käydä huonosti

noita hoitajia on jokaisella osastolla, ei johdu mitenkään synnytyksestä tai osastosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurettavaa, ettei Suomessa saa omaa synnytystapaansa vapaasti valita. Jos sektion saisi aina halutessaan ja varmasti (eli se olisi vain ilmoitusasia, kumman haluaa) niin aivan taatusti alkaisi niitä kaivattuja tulevia eläkkeenmaksajia syntyä enemmän.

Jos Suomeen halutaan lisää lapsia, niin pitää sijoittaa synnyttäjiin ja maksaa mukisematta ne sektiot ja korjausleikkaukset. Naiset eivät enää ole mitään marttyyreita, jotka kilvoittelevat kärsimyksellä. Mieluummin jätetään sitten väliinm

eI voi valita vapaasti, koska ihmiset ovat niin sivistymättömiä etteivät tajua mitä kaikkea voi sektiossa mennä pieleen ja millaisia vaikeuksia siitä tulee. 

Kyllä ihan tavallisessa synnytyksessä voi mennä asioita paljonkin pieleen. Synnytyspelkoiset laitetaan synnyttämään ja siinä voi käydä huonosti

Todella surullista, että teillä on ollut noin huono suhde omaan äitiinne, isoäitiinne, ehkä muihin läheisiin naispuolisiin lapsellisiin sukulaisiin, jotka eivät ole kertoneet. Tai että ette itse ole sitten ottaneet selvää raskausaikana millaista lapsiarki on.Nykyisin löytyy niistäkin kuvauksia eri lähteistä. Aina ei pidä odottaa holhoamista, että jossain joku viranomainen tai sen edustaja kertoo miten asiat menee, vaan sosiaalisella kanssakäymisellä toisten kanssa jaetaan tietoa arkielämästä. Harmi ettei kaikilla ole tuollaista sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sillä nyt oli skalpellikin mukana, että voi tarvittaessa itse suorittaa sektion.

Sektioitu pääsee pistämään Inhixankin itse. Hoitaja näyttää ekalla kerralla ja seuraavat pistokset saa itse tuikkia vatsaan. Itseäni kammottaa ajatus uudesta raskaudesta siksi, että saan pistellä taas tuota hirvitystä jos saan sektion 😁

Ai että. Se oli kyllä inhottavaa. Jotenkin raskausarvet lisäsivät sitä, miten ikävältä se pistäminen tuntui.

Inhixa siis estää veritulppien syntymistä ja muistaakseni 10 päivää piti pistää ja vielä aamuin illoin.

En ole kuullutkaan tällaisesta, vaikka lapsi syntyi sektiolla. Annetaankohan sitä vain riskiryhmään kuuluville vai mistähän johtuu?

Vierailija kirjoitti:

Juu, totta kai sektiossakin on jälkivaivansa. Ei sellaista synnytystä olekaan, mistä ei mitään jälkeä jäisi kroppaan. Mutta itse ainakin mieluummin ottaisin arven alavatsaan kuin repeäisin ja vaurioituisin kenties peruuttamattomasti (jos kerran osalle vaan sanotaan, että ei voi edes korjata) kaikkein herkimpään paikkaan ja pilaisin kenties seksielämäni loppuiäksi. 

 

Lisäksi mieluummin haava ja kipu vatsassa, jota on paljon helpompi hallita ja esim pitää puhtaana, kuin verinen haava alapäässä. Sieltä pitäisi kuitenkin myös virtsata ja ulostaa, ja istua sen revityn ja tikatun toosan päällä

------

Olen lainaamasi viestin kirjoittaja ja ehdottomasti valitsisin sektion. Toinen lapseni tuli kiireisellä sektiolla. Oli varmasti tulossa väärässä tarjonnassa, koska synnytys ei vaan edennyt viiteen tuntiin minnekään. Tätä kaikkea oli jo edeltänyt käynnistysyritys. Kyllä nämä k

Minulla myös takana virhetarjonnan vuoksi sektioon päätynyt synnytysyritys. Yli vuorokauden kestänyt synnytys oli pahinta kidutusta ikinä ja aiheutti pysyvät traumat. Sektion jälkeinen kipu oli siedettävää, ja sekin olisi varmasti ollut vähäisempää, ellei olisi ensin pidetty sietokyvyn rajan ylittävissä kivuissa tuntikausia.

Monille traumatisoiville synnytyskokemuksille näyttää olevan yhteistä nimenomaan vauvan virheasento. Miksiköhän niitä ei voida sovinnolla leikata heti, kun on selvää, että vauva ei ole kääntymässä, vaan kidutetaan ensin pitkiä aikoja ja sitten vasta leikataan? Tuntuu täysin järjenvastaiselta toiminnalta. Tosin epäilen, että ainakin omaa sektiotaki pitkitettiin siksi kahdeksalla tunnilla, että saatiin se hoidettua virka-aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai lääkärikö päättää lapsiluvun? what the fuck?Ihan itse päätän maksimiluvun, mitä olen valmis hankkimaan/hoitamaan. Kaikki ei tietty saa yhtäkään, vaikka haluaisivat. Halusin 2 ja sain 2 alle 30-vuotiaana. Mun puolesta olis voitu samalla poistaa sektion yhteydessä kohtukin, mutta siihen eivät suostuneet, kun olin alle 30v. Lisää lapsia en silti halunnut, ihan omasta päätöksestäni näin. Mikään riskilässytys ei asiaan vaikuttanut.

Kyllä lääkärit tietää että se mieli vielä muuttuu. Siksi synnyttäjä ei voi tehdä itseään koskevia päätöksiä. Koska ei osaa olla rationaalinen. Lääkäreiden on yksinkertaisesti pakko holhota synnyttäjiä. 

Haista paska! Olen 47v, eipä mieli muuttunut. Nyt jo menkankit loppuneet ja lapset aikuisia. Ihana vapaus!

47-vuotias eikä alkeellisintakaan ironiantajua. Saatat olla toivoton tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

synnytyksen kulkuun voi todellakin itse vaikuttaa. Voi opetella rentouttamaan oman kehonsa. Voi opetella hengittämään eri tavoilla. Voi opetella kommunikoimaan. Esimerkiksi miettii miten voi ilmaista liian kovaa kipua, kun puhuminenkin tuntuu liian vaikealta ja niin edelleen. Kaikki nämä tehdään jo raskausaikana. Se on sitä valmistautumista. Voi pitää kuntonsa hyvänä. voi kokeilla etukäteen erilaisia synnytysasentoja.

Ehkä tuollaiset normaalille ihmisille itsestäänselvät asiat ovat joillekin suurenkin suunnittelun takana.

Tuntuu olevan, ainakin kun tämän ketjun kirjoituksia lukee, joissa aivan selvästi näkyy, että kaikki olisi pitänyt tarjottimella valmiiksi tuoda synnyttäjälle juuri siten kuin synnyttäjä tahtoo

 

Huvittava kommentti, kun osastolla piti käydä muistuttamassa hoitajille jopa lääkkeenantoajoista kanslian ovella.

No, ehkä tämä on juuri sellainen asia, jota nuo pösilöt kritisoi. Tarjottimellako sinulle olisi pitänyt ne lääkkeet tuoda. Onko nyt niin suuri vaiva käydä kansliasta hakemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai lääkärikö päättää lapsiluvun? what the fuck?Ihan itse päätän maksimiluvun, mitä olen valmis hankkimaan/hoitamaan. Kaikki ei tietty saa yhtäkään, vaikka haluaisivat. Halusin 2 ja sain 2 alle 30-vuotiaana. Mun puolesta olis voitu samalla poistaa sektion yhteydessä kohtukin, mutta siihen eivät suostuneet, kun olin alle 30v. Lisää lapsia en silti halunnut, ihan omasta päätöksestäni näin. Mikään riskilässytys ei asiaan vaikuttanut.

Kyllä lääkärit tietää että se mieli vielä muuttuu. Siksi synnyttäjä ei voi tehdä itseään koskevia päätöksiä. Koska ei osaa olla rationaalinen. Lääkäreiden on yksinkertaisesti pakko holhota synnyttäjiä. 

Haista paska! Olen 47v, eipä mieli muuttunut. Nyt jo menkankit loppuneet ja lapset aikuisia. Ihana

Ei tuossa ollut mitään ironiaa, kun raskaana olevia kohtaan on edelleen tuollaista käytöstä. Naista kohdellaan kun kantoalusta ja kaikilla on mielipide miten raskaana pitäisi olla ja mitä hänelle tehdään.