lääkäri ja kätilö heittäytyivät Outin ylävatsan päälle. Outi ei ollut saada henkeä, mutta vauva oli pakko saada ulos. Kipu oli sanoin kuvaam

"Tosiasiassa repeämät ovat alatiesynnytyksissä niin yleisiä, että lähes jokainen ensisynnyttäjä repeää. "

Niin niin. Tässä nyt taas unohtuu se, että minkätasoisia nämä repeämät on. Itsellä esikoisen 4,4kg jälkeen tuli vähän repeytymiä, mutta nämäkin oli todella pieniä ja osa pelkkiä nirhaumia, joita ei siis tarvinnut tikata. Täällä keskustelu tuntuu olevan hyvin yleistävää, sektiota ihannoivaa, jolloin kriittinen tarkastelu unohtuu. 

Lisäksi disinformaation määrä on suuri. Joku kertoi ottavansa omat lääkkeensä sairaalaan mukaan sektioon mennessään, joita ei edes saa käyttää, koska ne vaarantavat vauvan terveyden ja hengen. Älkää nyt saako näistä mitään ideoita ja lähtekö toteuttamaan esim. kivunlievitystä ominpäin, vaan varmistakaa asiat aina alan ammattilaisilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua säälittää sektiolla synnyttävät. Makaavat liikuntakyvyttöminä toisten armoilla alapää paljaana pöytään sidottuna. Tärisevät myrkyistä, oksentavat, eivätkä saa vastasyntyneen kanssa koskaan kahdenkeskistä aikaa oksitosiinihöyryissä. Maito ei nouse ja suuremman verenhukan vuoksi pystyssä pyörryttää. Kipujen vuoksi tarvitsevat opiaatteja vuodeosastolla ja niitäkin saa vain rajallisesti koska muuten vauvalle tulee hengityslama.

 

T. Anestesiahoitaja

 

Just näin! Olen läpikäynyt sekä sektion että alatiesynnytyksen ja valitsisin jälkimmäisen ehdottomasti jos se omasta valinnasta on kiinni.

Tokihan se on valinta synnyttää väkisin alateitse, vaikka vauvan ja oma henki menisi. Toisinpäin se ei olekaan enää valinta, että jos haluaisi säilyttää vauvan ja oman hengen ja terveyden.

Luetunymmärtämisessäsi on ilmeisesti parantamisen varaa. Sanoin, että olen kokenut sekä sektion että alatiesynnytyksen, ja valitsisin jälkimmäisen ehdottomasti JOS SE OMASTA VALINNASTA ON KIINNI. Sun on siis turha alkaa toitottaa jotain väkisin synnyttämisestä alateitse vaikka oma tai vauvan henki menisi.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat tottuneet helppoon elämään. Pikku kipu tuntuu maailmanlopulta kultalusikkatytöille. Mitenkähän hienohelmat pärjäisivät intissä metsäleirillä. Huonosti, sanon mä.

Ja mitähän ihmettä te puuhailette siellä metsäleireillä. Kun kuvaat sitä kovemmaksi kokemukseksi kuin synnytystä josta tulee suurimmalle osalle repeämiä sukuelimiin ja peräaukkoon. Just asking? Kessi dildona hanurissa? 

Yhdessä ketjussa eräs äiti kertoi, että oli ajautunut psykoosiin. Piti yhtenä syynä traumaa, pitkittynyttä kipua ja valvomista. Nimenomaan sairaalassa.

Hormonit siihen päälle, niin en yhtään ihmettele jos iskee psykoosi :(. 

Hirveä alku vauvan kanssa. Surullista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sillä nyt oli skalpellikin mukana, että voi tarvittaessa itse suorittaa sektion.

Sektioitu pääsee pistämään Inhixankin itse. Hoitaja näyttää ekalla kerralla ja seuraavat pistokset saa itse tuikkia vatsaan. Itseäni kammottaa ajatus uudesta raskaudesta siksi, että saan pistellä taas tuota hirvitystä jos saan sektion 😁

Ai että. Se oli kyllä inhottavaa. Jotenkin raskausarvet lisäsivät sitä, miten ikävältä se pistäminen tuntui.

Inhixa siis estää veritulppien syntymistä ja muistaakseni 10 päivää piti pistää ja vielä aamuin illoin.

En ole kuullutkaan tällaisesta, vaikka lapsi syntyi sektiolla. Annetaankohan sitä vain riskiryhmään kuuluville vai mistähän johtuu?

Voi olla esimerkiksi painoindeksistä kiinni. Minä olin myös melkein 40v kun viimeinen lapsi syntyi. Esikoisen aikaan ei tarvinnut piikittää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä itse tiedän monta naista, joilla lapsiluku jäi yhteen synnytyksen kamaluuden takia...

Uusimman perhebarometrin mukaan neljännes yhden lapsen äidistä on yhden lapsen äiti huonon synnytyskokemuksen johdosta.

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa on noin 1 500 000 perhettä. Niistä yhden lapsen perheitä on 44% eli noin 660 000. Niistä neljännes on noin 165 000. Eli näin monta lasta on jäänyt syntymättä, jos kaikki nuo perheet olisivat saaneet kaksi lasta. Osa olisi voinut yrityksistä huolimatta jäädä sekundaarisesti lapsettomiksi ja osa olisi voinut saada useamman kuin kaksi lasta.

Sellainen tilastofakta, että kaikki lapsiperheet on yhden lapsen perheitä esikoisen synnyttyä. Siksi yhden lapsen perheitä olisi tilastoissa aina enemmän

Niin on, mutta perhebarometrin mukaan joka neljännessä tällä hetkellä olevasta yhden lapsen perheessä on näin. Siitä huolimatta että osa yhden lapsen perheistä on jatkossa useamman lapsen perheitä.  Ne siis silti sisältyy tuohon. Jos otoksesta poistettaisiin ne yhdenlapsen perheet, joihin syntyy lisää lapsia, eli tarkasteltaisiin vain niitä lopullisesti yldilapsoseksi jääneitä perheitä, synnytyksen vuoksi lisää lapsia saamattomien osuus olisi isompi. 

Vierailija kirjoitti:

Itselääkitsijät. Panacodia ei saa ottaa raskauden, eikä imetyksen aikana. Osa meistä metaboloi sen niin tehokkaasti, muuttaessaan elimistössä morfiiniiksi, aiheuttaa se hengityslaman vauvalle. Erittyy siis tehokkaasti rintamaitoon

Tämä huomattiin, kun imeväisiä kuoli. Ihan täällä Suomessakin.

Kiitos tiedosta. Teenkin heti ilmoituksen hoitovirheestä. Ihan selvä virhehän tässä on kyseessä, kun mulle sitä raskauden aikana määrättiin. 

Synnyttäminen vaatii kuntoa ja sisukkuutta. Ei se oikein suju, jos viimeiset yhdeksän kuukautta (ja sitä ennenkin) on makoiltu sohvalla ja synnyttämään mentäessä vaan fiilistellään, että kyllä se naisen keho tietää mitä pitää tehdä.

Ponnistusvaiheessa täytyy tuntea oma kehonsa ja tietää, millä lihaksilla ponnistetaan. Jotta sinne asti edes päästään, täytyy kestää jonkin verran kipua, koska tehokkaita kivunlievityksiä ei saa antaa liian aikaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija

Kyllä lääkärit tietää että se mieli vielä muuttuu. Siksi synnyttäjä ei voi tehdä itseään koskevia päätöksiä. Koska ei osaa olla rationaalinen. Lääkäreiden on yksinkertaisesti pakko holhota synnyttäjiä. 

Haista paska! Olen 47v, eipä mieli muuttunut. N

Ei tuossa ollut mitään ironiaa, kun raskaana olevia kohtaan on edelleen tuollaista käytöstä. Naista kohdellaan kun kantoalusta ja kaikilla on mielipide miten raskaana pitäisi olla ja mitä hänelle tehdään.

Sehän tuossa juuri oli sitä ironiaa. Tai ehkä sarkasmia. Jos todellisuudessa ei olisi noin, ei kommentti olisi ironiaa/sarkasmia.

Sen perusteella mitä olen kavereilta kuullut synnytyskokemuksia ja jälkivaivoista ja niiden hoidon tasosta niin jää kyllä lapset lapset hankkimatta omalla kohdalla. Pysyviä pidätysvaikeuksia ja pysyviä yhdyntäkipuja, pahoja repeämiä jotka huolimattomasti tikattu, kohdeltu synnytyssairaalassa kuin karjaa... Ja ketään ei ole kiinnostanut vaikka nuo pidätysvaikeudet tai niiden hoitaminen. Korjausleikkausta vaativat repeämät, laskeumat ja pahat vatsalihasten erkaumat kuitataan kehoituksella jumpata.

Vierailija kirjoitti:

"Tosiasiassa repeämät ovat alatiesynnytyksissä niin yleisiä, että lähes jokainen ensisynnyttäjä repeää. "

 

Niin niin. Tässä nyt taas unohtuu se, että minkätasoisia nämä repeämät on. Itsellä esikoisen 4,4kg jälkeen tuli vähän repeytymiä, mutta nämäkin oli todella pieniä ja osa pelkkiä nirhaumia, joita ei siis tarvinnut tikata. Täällä keskustelu tuntuu olevan hyvin yleistävää, sektiota ihannoivaa, jolloin kriittinen tarkastelu unohtuu. 

Lisäksi disinformaation määrä on suuri. Joku kertoi ottavansa omat lääkkeensä sairaalaan mukaan sektioon mennessään, joita ei edes saa käyttää, koska ne vaarantavat vauvan terveyden ja hengen. Älkää nyt saako näistä mitään ideoita ja lähtekö toteuttamaan esim. kivunlievitystä ominpäin, vaan varmistakaa asiat aina alan ammattilaisilta.

Mä olen se synnyttäjä jolla oli omat lääkkeet mukana. 

Mulla oli mukana Tramalia, jota mulle oli kirjoitettu raskauden aikana. Tramalia käytetään tarvittaessa myös imetyksen aikana.  Kuten kirjoitin, en joutunut nyt käyttämään omia lääkkeitä. Jos en pyynnöistä huolimatta olisi saanut riittävää kivunlievitystä, eli muuta kuin Buranaa ja Panadolia, olisin kyllä annostellut itselleni omaa reseptilääkettäni, jos vaihtoehtona olisi ollut viruminen kovissa kivuissa, niin kuin edellisen synnytyksen jälkeen. Tietenkin olisin kertonut lääkkeenotosta.

En todellakaan pidä minään ideaalitilanteena sitä että potilaan pitää itse huolehtia lääkehoidosta, mutta kyllä siihen oikeus on. Synnyttäjät eivät ole sairaalan omaisuutta.

Olen sairaanhoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Synnyttäminen vaatii kuntoa ja sisukkuutta. Ei se oikein suju, jos viimeiset yhdeksän kuukautta (ja sitä ennenkin) on makoiltu sohvalla ja synnyttämään mentäessä vaan fiilistellään, että kyllä se naisen keho tietää mitä pitää tehdä.

 

Ponnistusvaiheessa täytyy tuntea oma kehonsa ja tietää, millä lihaksilla ponnistetaan. Jotta sinne asti edes päästään, täytyy kestää jonkin verran kipua, koska tehokkaita kivunlievityksiä ei saa antaa liian aikaisin.

Tuollainen synnyttäminen kuulostaa lähinnä liikuntasuoritukselta. Tai liikunta-alan ammattilaisen kirjoittamalta. He kun tykkäävät puhua lihaksista.

Eniten pelottaa nuo väkisin pitkitetyt alatiesynnytykset ja lapselle aiheutuvat kehitysvammat hapenpuutteesta. Vain vaikeimmat tapaukset huomataan, lievemmät vammat ilmenevät usein vasta pitkällä aikavälillä kehityksessä, oppimisessa ym. Hapenpuute synnytyksessä lisää mm. autismin ja ADHD-riskiä.

Samaa olin tulossa sanomaan kuin edellinen, että ei sairaala tai lääkäri voi kieltää potilasta (myöskään synnyttänyttä) ottamasta omia lääkkeitään. Kehollinen itsemäärämisoikeus koskee kyllä ihan myös synnärillä olevia äitejä. Voi käyttää omia lääkkeitään, voi tuoda myös vauvalle omat korvikkeet mukaan (ja vaikka vedenkeittimen niiden lämmittämiseen) ja antaa niitä ihan lupia kyselemättä, kun sairaalassa pantataan lisämaitoakin että saataisiin hyvät merkinnät johonkin imetystilastoon. Tästäkin on ollut paljon keskustelua, että vaikka äidillä ei maito nouse niin vauvalle ei anneta synnärillä korviketta vaan pidetään nälässä, koska silloin ei voi merkitä vauvaa täysimetetyksi. Ja nuo Suomen synnärit on lupautuneet johonkin "vauvamyönteisyys"-ohjelmaan, johon kuuluu se että pitäisi olla mahdollisimman paljon täysiimetettyjä vauvoja eikä saisi käyttää korviketta.

Minun vauvan terveyden kustannuksella ei ainakaan aleta mitään sairaalan omia pyrkimyksiä edistää, vaan korvikkeet on mukana ja tulen antamaan niitä heti, jos oma maito ei ala herumaan. Ihan sama mitä joku hoitsu nurisee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurettavaa, ettei Suomessa saa omaa synnytystapaansa vapaasti valita. Jos sektion saisi aina halutessaan ja varmasti (eli se olisi vain ilmoitusasia, kumman haluaa) niin aivan taatusti alkaisi niitä kaivattuja tulevia eläkkeenmaksajia syntyä enemmän.

Jos Suomeen halutaan lisää lapsia, niin pitää sijoittaa synnyttäjiin ja maksaa mukisematta ne sektiot ja korjausleikkaukset. Naiset eivät enää ole mitään marttyyreita, jotka kilvoittelevat kärsimyksellä. Mieluummin jätetään sitten väliinm

eI voi valita vapaasti, koska ihmiset ovat niin sivistymättömiä etteivät tajua mitä kaikkea voi sektiossa mennä pieleen ja millaisia vaikeuksia siitä tulee. 

Kyllä ihan tavallisessa synnytyksessä voi mennä asioita paljonkin pieleen. Synnytyspelkoiset lait

"Todella surullista, että teillä on ollut noin huono suhde omaan äitiinne, isoäitiinne, ehkä muihin läheisiin naispuolisiin lapsellisiin sukulaisiin, jotka eivät ole kertoneet. Tai että ette itse ole sitten ottaneet selvää raskausaikana millaista lapsiarki on.Nykyisin löytyy niistäkin kuvauksia eri lähteistä. Aina ei pidä odottaa holhoamista, että jossain joku viranomainen tai sen edustaja kertoo miten asiat menee, vaan sosiaalisella kanssakäymisellä toisten kanssa jaetaan tietoa arkielämästä. Harmi ettei kaikilla ole tuollaista sitten."

- lapsiarki on eri aikakausina ollut hyvinkin erilaista. On siitä puhuttu. Olen niin vanhaa ikäluokkaa, että äitini meni töihin, kun olin kahden kuukauden vanha, ja vei minut siksi aikaa naapuriin hoitoon. Imetystä ei käsittääkseni pidetty yhtä tärkeänä kuin nykyään, ja äitini kommentoi lasten ja kodin hoitoa suunnillen näin: ei siinä ole mitään ihmeellistä, kaikkihan osaavat sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyttäminen vaatii kuntoa ja sisukkuutta. Ei se oikein suju, jos viimeiset yhdeksän kuukautta (ja sitä ennenkin) on makoiltu sohvalla ja synnyttämään mentäessä vaan fiilistellään, että kyllä se naisen keho tietää mitä pitää tehdä.

 

Ponnistusvaiheessa täytyy tuntea oma kehonsa ja tietää, millä lihaksilla ponnistetaan. Jotta sinne asti edes päästään, täytyy kestää jonkin verran kipua, koska tehokkaita kivunlievityksiä ei saa antaa liian aikaisin.

Tuollainen synnyttäminen kuulostaa lähinnä liikuntasuoritukselta. Tai liikunta-alan ammattilaisen kirjoittamalta. He kun tykkäävät puhua lihaksista.

No kyllä ne ihan neuvolassakin antaa ohjeita liikkua raskauden sallimissa rajoissa, jolloin synnyttäminen ja toipuminen on nopeampaa. Mulle esimerkiksi neuvolasta annettiin ohjeeksi mm. harjata hampaat raskaana ollessa kyykyssä. No osa ohjeistuksesta oli ehkä vähän hassuja varsinkin loppuraskaudessa. Kokeilin tätä pari kertaa, mutta tuntui ne jalat aika helposti puutuvan ja menevän voimattomaksi, jolloin jouduin kellahtamaan ison mahani kanssa lattialle ja könyämään sieltä kontilleni ja tästä takaisin pystyasentoon. Mies sattui kerran todistamaan tätä könyämistäni lattialla ja kysyi huvittuneena, mitä ihmettä oikein puuhaan... No joka tapauksessa liikunta kannattaa myös raskauden aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella surullista, että teillä on ollut noin huono suhde omaan äitiinne, isoäitiinne, ehkä muihin läheisiin naispuolisiin lapsellisiin sukulaisiin, jotka eivät ole kertoneet. Tai että ette itse ole sitten ottaneet selvää raskausaikana millaista lapsiarki on.Nykyisin löytyy niistäkin kuvauksia eri lähteistä. Aina ei pidä odottaa holhoamista, että jossain joku viranomainen tai sen edustaja kertoo miten asiat menee, vaan sosiaalisella kanssakäymisellä toisten kanssa jaetaan tietoa arkielämästä. Harmi ettei kaikilla ole tuollaista sitten.

Säälittävää yrittää syyttää synnyttäjien huonoa äitisuuhdetta terveydenhuollon laiminlyönneistä. Suomessa on laki jonka perusteella on informoitava eri hoitovaihtoehdoista. On kohtuullista odottaa että lakia noudatetaan.  Se ei ole kohtuullista että synnyttäjää holhotaan tieto lisää tuskaa-hengessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselääkitsijät. Panacodia ei saa ottaa raskauden, eikä imetyksen aikana. Osa meistä metaboloi sen niin tehokkaasti, muuttaessaan elimistössä morfiiniiksi, aiheuttaa se hengityslaman vauvalle. Erittyy siis tehokkaasti rintamaitoon

Tämä huomattiin, kun imeväisiä kuoli. Ihan täällä Suomessakin.

Kiitos tiedosta. Teenkin heti ilmoituksen hoitovirheestä. Ihan selvä virhehän tässä on kyseessä, kun mulle sitä raskauden aikana määrättiin. 

Panacodia saa käyttää raskauden aikana, mutta ei imettäessä. Minä en voinut käyttää raskauden aikana, kun oli sappivaivoja. 

Raskaus ok. Imetys ei.

Vierailija kirjoitti:

"Tosiasiassa repeämät ovat alatiesynnytyksissä niin yleisiä, että lähes jokainen ensisynnyttäjä repeää. "

 

Niin niin. Tässä nyt taas unohtuu se, että minkätasoisia nämä repeämät on. Itsellä esikoisen 4,4kg jälkeen tuli vähän repeytymiä, mutta nämäkin oli todella pieniä ja osa pelkkiä nirhaumia, joita ei siis tarvinnut tikata. Täällä keskustelu tuntuu olevan hyvin yleistävää, sektiota ihannoivaa, jolloin kriittinen tarkastelu unohtuu. 

Lisäksi disinformaation määrä on suuri. Joku kertoi ottavansa omat lääkkeensä sairaalaan mukaan sektioon mennessään, joita ei edes saa käyttää, koska ne vaarantavat vauvan terveyden ja hengen. Älkää nyt saako näistä mitään ideoita ja lähtekö toteuttamaan esim. kivunlievitystä ominpäin, vaan varmistakaa asiat aina alan ammattilaisilta.

Useimmat ihmiset eivät halua semmoista, että sukuelimet repeävät. 

Saati, että vähätellään ja ilkutaan päälle. 

Vierailija kirjoitti:

Samaa olin tulossa sanomaan kuin edellinen, että ei sairaala tai lääkäri voi kieltää potilasta (myöskään synnyttänyttä) ottamasta omia lääkkeitään. Kehollinen itsemäärämisoikeus koskee kyllä ihan myös synnärillä olevia äitejä. Voi käyttää omia lääkkeitään, voi tuoda myös vauvalle omat korvikkeet mukaan (ja vaikka vedenkeittimen niiden lämmittämiseen) ja antaa niitä ihan lupia kyselemättä, kun sairaalassa pantataan lisämaitoakin että saataisiin hyvät merkinnät johonkin imetystilastoon. Tästäkin on ollut paljon keskustelua, että vaikka äidillä ei maito nouse niin vauvalle ei anneta synnärillä korviketta vaan pidetään nälässä, koska silloin ei voi merkitä vauvaa täysimetetyksi. Ja nuo Suomen synnärit on lupautuneet johonkin "vauvamyönteisyys"-ohjelmaan, johon kuuluu se että pitäisi olla mahdollisimman paljon täysiimetettyjä vauvoja eikä saisi käyttää korviketta.

Minun vauvan terveyden kustannuksella ei ainakaan

Minulla on tästä vauvan ruokkimisesta ihan päinvastainen kokemus. Olen saanut vauvalle aina lisämaitoa pyytäessäni. Imetyksestä kysyttiin jo odotusaikana eli aikooko imettää ja saako siihen osastolla antaa ohjausta. Tavoitteenani on ollut aina imettää itse ja tuo imetyksen aloittaminen heti on kyllä perusteltua. Vaikkei maitoa juuri aluksi tulekaan vauvan rinnalla pitäminen stimuloi maidontuotantoa ja nousua. Erittäin tärkeä asia siis jos haluaa imettää. Ei minulta silti ole pantattu lisämaitoa koskaan. Lisäksi onhan täysimetykselle hyvät perustelut korvikeruokintaan verraten, joten kyllä siihen kannustaminen mielestäni on aiheellista.