Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen tytär asuu luonani, miten sada hänet omilleen?
01.01.2025 |
Taustaa senverran, että olemme tyttäreni isän kanssa eronneet hänen ollessa 12-vuotias ja tuolloin tytär päätti jäädä asumaan isälleen. Minä muutin toiseen kaupunkiin(lähelle) ja luonani asui 4 vuotta nuorempi sisarus. Näin on menty aikuisuuteen saakka, toki lapset on menneet ees sun taas kahden kodin väliä, mutta kirjoilla siis näin.
Nyt isä löytänyt uuden puolison ja saanut lapsenkin. Vanhassa kotitalossa uudet säännöt ja tavat ja tytär ei siellä siksi enää halua asua. Toisaalta on jo 24-vuotias joten ihan aikuinen nainen on.
On nyt muuttanut sitten tänne minun pieneen kaupunkiasuntooni. On valmistunut tradenomiksi, mutta väittää ettei mitään töitä ole, päivät kuluu nukkuen ja somessa pyörien. Kun tulen töistä kotiin jääkaappi on aina tyhjä ja ensimmäisenä saa alkaa siivoamaan hänen jälkiään. Hankki oman asunnon (kimppakämpän kaverinsa kanssa) ja ajattelin jo hetken, että siitä se elämä nyt alkaa, mutta nyt väittää asunnossaan olevan hometta ja siellä ei kuulemma voi olla. On käväissyt aina välillä yhden yön asunnollaan ja aina palaa tänne täysihoidon pariin. Ihme kumma minä saan nämä hänen mukaansa homeista johtuvat flunssat myös häneltä, en ole tiennyt että homeesta johtuvat yskät ja nuhat tarttuu?
Asunnossamme asuu myös siis tämä 20 sisarus joka käy täyspäiväisesti töissä ja hakee opiskelemaan. Hän maksaa omat menonsa ja tosiaan tekee pitkää päivää, hyvin kypsä on ikäisekseen. Minua pelottaa, että tämä vanhempi sisarus antaa huonoa esimerkkiä nuoremmalle ja kohta minulla on kaksi makoilijaa täällä.
Miten voisin hienovaraisesti ohjata lapsen ottamaan vastuuta itsestään ja elämästään?
Kommentit (201)
Jos on lapsia hankkinut, niin omaan kuolemaan asti heistä pitää huolehtia. Ei tyttäresi ole valinnut syntyä tähän maailmaan, vaan itse toit hänet tänne, koska tunsit itsekästä halua lisääntyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
24-vuotias on vasta 4-vuotias aikuinen, eli hyvin lapsi vielä.
Oma 25+ lapseni pitää maksuautomaattinaan iäkkäitä isovanhempiaan, joiden luona käy narisemassa ongelmistaan sopivin välein. Kertoilee miten töitä ei löydy ja vuokrat vaan nousee. Samaan aikaan sekä säälittää, että raivostuttaa miten olen tuollaisen laiskiaisen kasvattanutkin! Isovanhemmat tietysti syytää rahaa lapselle ja maksaa laskut. Lapsi ei tee mitään löytääkseen töitä tai muuten elättääkseen itseään. Jatkuvasti kuitenkin on rahaa woltata ruokaa ja tilata uusia vaatteita.
Tämä aikuinen nainen käyttää hyväksi läheisiään. Ulos vaan ovesta ja antaa todellisuuden opettaa.
Kyllähän tradenomeille töitä löytyy, ei välttämättä kaikista hienoimpia ja somekelpoisimpia työpaikkoja. Mutta jos oikeasti töitä haluaa tehdä ja itsensä elättää, niin töitä on. Kellä on pokkaa muuta valehdella ja esittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nakkaa kylmästi niskaperse-otteella pihalle ja toteat vielä perään ettei aikuistu
Nykyään nämä nuoret aikuiset osaa käyttää hyväkseen läheisiään. Tekevät sen laiskuuttaan. Kannattaa vanhempien olla hereillä ja pitää omat puolensa. Isovanhemmille kannattaa myös suoraan sanoa, että tekevät karhunpalveluksen kun paapovat aikuiset ihmiset pilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei aina hienovaraisuus auta. Mieti, että teet lapsellesi karhunpalveluksen noin. Hänen ei tarvitse itse ottaa ollenkaan vastuuta. Itse oli kahden pojan yh ja oli selvää, että intin jälkeen omilleen, opiskelemaan ja töihin.
Tässä tapauksessa isä on tehnyt karhunpalveluksen tyttärelle. Tytär asui Ap.n mukaan useita vuosia isänsä luona, joten käytöstavat ja asenne ovat peräisin sieltä.
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni on myös kovin herkkä ottamaan itseensä ja jotenkin lapsellinen. Meillä meni niin hyvin tämän nuoremman kanssa, joka tuntuu paljon kypsemmältä kuin siskonsa. Nuorempi varmasti pian muuttaa pois opiskelemaan ja nämä ovat viimeisiä hetkiä kun hän täällä pyörii. Nyt kun vanhempi on täällä, dynamiikka on muuttunut ja säälittää tuo nuorempikin, joka joutuu paljon joustamaan kaikesta ja minullakaan ei nyt riitä rahat samalla tavalla häntä tukemaan kuin olin ajatellut, kun siis ilmestyi toinenkin elätettävä tähän. Ja siis selvennyksenä tätä vanhempaa on kovasti tuettu hänen ollessa 20, lähtiessään opiskelemaan yms.
Kehota tyrannia muuttamaan takaisin isänsä luo. Jos häntä ei miellytä sielläolo, hän saa itse etsiä sopivan asunnon. Ex-mieheni pitäisi myös auttaa häntä. Tyttä on varmaankin oppinut hälläväliä-asenteen ja käytöstavat isän luona asuessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannan ehkä syyllisyyttä siitä että lapsi on asunut isällään viimeiset vuodet ja nyt kun 'palasi' luokseni olen heti ulos heittämässä. En vaan pysty avaimia pois ottamaan, vaikka kovasti mieli tekisi.
Mä ajattelin kirjoittaa tästä, mutta teit sen jo itse. Onhan toi aikamoinen "Sophien valinta" ottaa vain toinen lapsista mukaansa. Syyllisyys vaivaa usein isejä, jotka eivät ole asuneet lapsensa kanssa ja antavat tapaamisissa ja aikuisille lapsillekiin vielä kaiken periksi. Pitäskö sun vaan hyväksyä se, että teit noin ja jos on jotain anteeksipyydettävää tytöltä, niin pyydä anteeksi ja selvittäkää se juttu. Ei oo tytölle hyväksi, että kynnysmattoilet syyllisyyden tunteen takia.
Hetkinen. Mitä pahaa äiti on tässä kuviossa tehnyt? Tytär valitsi itse, että haluasi asua isän luona vanhempien eron jälkeen. Hän sai asua siellä. Nyt hän on isona ängennyt äidin luokse, koska isällä on uusi vaim. Isän kotona on nyt erilaista kuin vain isän kanssa kaksistaan. Ehkä siellä on jopa vaadittu siivoamaan omat jäljet ja olemaan kohtelias?
Vierailija kirjoitti:
Ei sun äitinä tarvitse hienovaraisesti mitään vihjailla, sanot suoraan aikuiselle ihmiselle, että on muutettava omaan huusholliin ja elettävä omillaan. Tai jos annat asua sun asunnossa, ehto on se, että siellä eletään sun säännöillä eli siivoaa jälkensä, maksaa osuutensa asumisesta ja ruuasta jne. Jos et nyt vihellä peliä poikki, se loisii sun elätettävänä ikuisesti.
Vähintä nyt on se, että tämä vanhempi tytär ostaa omilla rahoillaan omat ruokansa. Samoin jäljet on siivottava ja pyykit hoidettava omin avuin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen että isä on myös syyllisyyttään paaponut tyttöä. Koska tyttö on aina ollut sellainen pienestä loukkaantuja on jotenkin perheessä häntä kohdeltu silkkihansikkain. Varmasti eron jälkeen isä on tuntenut syyllisyyttä erosta, siitä että sisarukset joutuivat eroon toisistaan ja että tytär joutui eroon äidistään. Vaikka siis nähtiin toisiamme paljon ja runsaasti yhdessä aikaa vietettiin ja eroon tosiaan oli monenlaisia syitä aikanaan, ei mitään sen kummempaa draamaa. Isä on hyvä isä lapsilleen ollut aina ja hyvä puolisokin varmasti jollekin, joskin ei minulle.
No tätä syyllisyyttä on paikkaillut ja hemmotellut tytön pilalle. Tyttö ei varmasti ole kotona mitään kotitöitä tehnyt ja tiedän ettei ole esimerkiksi kesätöissä ollut ikinä nuoruudessaan.
Mutta mikä avuksi nyt tähän hetkeen? Isänsä on selkeästi alkanut vihdoin rajoja laittaa tytölle ja tyttö on sitä myöten siirtynyt minun helmoihini.
Vierailija kirjoitti:
Syy on sataprosenttisesti sinun. Kasvatuksessa vikaa. Hoida homma.
Tässä tapauksessa isä on kasvattanut työn. Tyttö asui omasta tahdostaan isänsä kanssa. Kun sinne tuli isän uusi perhe, tyttö ei pitänyt siitä vaan lähti äidin luo asumaan. Voin kuvitella, että isän uusi vaimo ei ole katsonut hyvällä silmällä aikuista ihmistä, joka lorvii kotona eikä siivoa tai osallistu viihtyvyyden ylläpitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma 25+ lapseni pitää maksuautomaattinaan iäkkäitä isovanhempiaan, joiden luona käy narisemassa ongelmistaan sopivin välein. Kertoilee miten töitä ei löydy ja vuokrat vaan nousee. Samaan aikaan sekä säälittää, että raivostuttaa miten olen tuollaisen laiskiaisen kasvattanutkin! Isovanhemmat tietysti syytää rahaa lapselle ja maksaa laskut. Lapsi ei tee mitään löytääkseen töitä tai muuten elättääkseen itseään. Jatkuvasti kuitenkin on rahaa woltata ruokaa ja tilata uusia vaatteita.
Kerro tämä niille isovanhemmille. Arvelen, että vain harvat vanhemmat ihmiset hyväksyvät sellaisen tuhlailun. Ettei viitsitä edes kävellä ruokakauppaan tai ulos syömään.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että olet saanut apuvoimia kotiin.
Koska sinä ja toinen tytär käytte työssä, tämä kotona oleva voi huolehtia siivouksesta, pyykinpesusta ja ruuanlaitosta. Lumityöt ja pihan siivous myös.
Tee ruokalista jääkaapin oveen ja tarvikkeet pistät kaappiin. Jos ei onnistu, jätä jäkäri tyhjäksi ja syökää toisen tyttären kanssa vaikka pizzeriassa vähän aikaa.
Kun palvelu ei pelaa, tulee muutos. Tuntuu julmalta, mutta ainoa keino ja jättää valinnanvaran ja vastuun hänelle.
Ei vaan tee yhtään mitään vaikka antaisin ihan selkeät ohjeet toimia. Jos sanon, että tulemme klo 17 kotiin, valmistaisitko pizzan siihen mennessä ei mitään ole tehty kun kotiin tulemme. Nousee unisena ylös kun tulemme ovesta ja kyselee aletaanko tehdä pizzaa? Lumitöitä ja pihan siivousta ei tee, n. kerran vuodessa/kahdessa vuodessa tekee jotain sellaista, esim lumityöt kun sattuu häntä itseään huvittamaan. Siitä sitten puhutaan pitkään ja kovaa jokapuolelle, että huh kun oli paljon lunta ja piti kolata kovasti. Varsinkin isovanhemmilla sitä jauhetaan ihan kyllästymiseen asti, tietysti. Nuorempi sisarus tekee kaikenlaista kodinhommaa ihan koko ajan ilman senkummempaa showta.
Jos sanon, että voisit siivota omat jälkesi esim keittiöstä ja huolehtia pyykistäsi. Pyykistä huolehtiminen siis tarkoittaa muutakin kuin että tunget koneen täyteen ja pistät sen pyörimään. Sitten märät pyykit saavat seistä koneessa vaikka seuraavan 2 vkoa jos joku muu ei tee seuraavia toimenpiteitä. Ja pakkohan jonkun on tehdä, koska muutkin tarvitsee konetta ja en halua ostaa uutta konetta homehtuneet tilalle. Jos siis tästä sanon, saan vihaista tai itkuista tiuskimista vastaan, että niinhän minä huolehdinkin!
Ei ole kyllä normaalia. Hanki hänelle apua psykiatrialta tai sossusta. Ei normaali aikuinen toimi noin. Hän on valunut jonkinlaiseen regressioon ja aloittanut paluun vauvaksi. Tuo pitää katkaista , muuten ei hänelle hyvä heilu loppuelämässään.
Onko taloyhtiö tietoinen, että luonasi asuu muitakin kuin sinä? Jos ei, kerro, että taloyhtiön hallitus/isännöitsijä on valittanut, ettei juuri kyseisessä asunnossa voi asua noin montaa ihmistä ja keksit syyn.
Pyydä muuttamaan jonnekkin telttaan pihalle. Ihana asua
Vierailija kirjoitti:
Kannan ehkä syyllisyyttä siitä että lapsi on asunut isällään viimeiset vuodet ja nyt kun 'palasi' luokseni olen heti ulos heittämässä. En vaan pysty avaimia pois ottamaan, vaikka kovasti mieli tekisi.
tota menoa se asuu sun nurkissa vielä 10v päästä hyvällä tsägällä lapsi ja joku miesrotjake mukana. Hän halusi jäädä isälleen aikanaan, se ei ole sun syy. 24v on kyllä kypsä asumaan omillaan. Edullisia yksiöitä on saatavilla aika lailla, senkun irtisanoo sen homekämppänsä. Mutta toi kuulostaa just sellaiselta tukihienohelmalta joka ei mihinkään pskahommiin lähde ja mieluummin makoilee himassa. Helppohan sillä sun luona on kun mamma täyttää jääkaapin, senkun nukkuu ja käy syömässä.
Kuulostaa siltä, että tyttäresi ongelmat ovat myös psykologisia kun takertuu menneisyyteen noin. Nuoren aikuisen pitäisi miettiä omaa elämää ja tulevaisuutta, eikä roikkua vanhemmissaan ja vanhoissa jutuissa. Aika terveydenhuoltoon ja sosiaalihuoltoon. Omilleen hänen mentävä, muuten ei kasva ikinä aikuiseksi tai pääse elämässä eteenpäin.
Itsellä oli tuossa iässä jo kaksi lasta, eikä yhtään vanhempaa tai isovanhempaa elossa. Kyllä nuori aikuinen pärjää, kun on vaan otettava itse vastuu.