Aikuinen tytär asuu luonani, miten sada hänet omilleen?
Taustaa senverran, että olemme tyttäreni isän kanssa eronneet hänen ollessa 12-vuotias ja tuolloin tytär päätti jäädä asumaan isälleen. Minä muutin toiseen kaupunkiin(lähelle) ja luonani asui 4 vuotta nuorempi sisarus. Näin on menty aikuisuuteen saakka, toki lapset on menneet ees sun taas kahden kodin väliä, mutta kirjoilla siis näin.
Nyt isä löytänyt uuden puolison ja saanut lapsenkin. Vanhassa kotitalossa uudet säännöt ja tavat ja tytär ei siellä siksi enää halua asua. Toisaalta on jo 24-vuotias joten ihan aikuinen nainen on.
On nyt muuttanut sitten tänne minun pieneen kaupunkiasuntooni. On valmistunut tradenomiksi, mutta väittää ettei mitään töitä ole, päivät kuluu nukkuen ja somessa pyörien. Kun tulen töistä kotiin jääkaappi on aina tyhjä ja ensimmäisenä saa alkaa siivoamaan hänen jälkiään. Hankki oman asunnon (kimppakämpän kaverinsa kanssa) ja ajattelin jo hetken, että siitä se elämä nyt alkaa, mutta nyt väittää asunnossaan olevan hometta ja siellä ei kuulemma voi olla. On käväissyt aina välillä yhden yön asunnollaan ja aina palaa tänne täysihoidon pariin. Ihme kumma minä saan nämä hänen mukaansa homeista johtuvat flunssat myös häneltä, en ole tiennyt että homeesta johtuvat yskät ja nuhat tarttuu?
Asunnossamme asuu myös siis tämä 20 sisarus joka käy täyspäiväisesti töissä ja hakee opiskelemaan. Hän maksaa omat menonsa ja tosiaan tekee pitkää päivää, hyvin kypsä on ikäisekseen. Minua pelottaa, että tämä vanhempi sisarus antaa huonoa esimerkkiä nuoremmalle ja kohta minulla on kaksi makoilijaa täällä.
Miten voisin hienovaraisesti ohjata lapsen ottamaan vastuuta itsestään ja elämästään?
Kommentit (201)
Vierailija kirjoitti:
Vaihda lukot oveen, äläkä päästä sisälle.
Ollaan me naitukin. Sisälle olen siis päässy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda lukot oveen, äläkä päästä sisälle.
Ollaan me naitukin. Sisälle olen siis päässy.
Ja on päästäny ja olen päästellyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannan ehkä syyllisyyttä siitä että lapsi on asunut isällään viimeiset vuodet ja nyt kun 'palasi' luokseni olen heti ulos heittämässä. En vaan pysty avaimia pois ottamaan, vaikka kovasti mieli tekisi.
Mä ajattelin kirjoittaa tästä, mutta teit sen jo itse. Onhan toi aikamoinen "Sophien valinta" ottaa vain toinen lapsista mukaansa. Syyllisyys vaivaa usein isejä, jotka eivät ole asuneet lapsensa kanssa ja antavat tapaamisissa ja aikuisille lapsillekiin vielä kaiken periksi. Pitäskö sun vaan hyväksyä se, että teit noin ja jos on jotain anteeksipyydettävää tytöltä, niin pyydä anteeksi ja selvittäkää se juttu. Ei oo tytölle hyväksi, että kynnysmattoilet syyllisyyden tunteen takia.
Hetkinen. Mitä pahaa äiti on tässä kuviossa tehnyt? Tytär valitsi itse, että haluasi asua isän l
Syyttäkö ap nyt vanhempaa lapsista siitä, että lapsi asui isänsä luona. Nuorempi "valitsi" äidin ja on äidin kulta.
Älä päästä tilannetta nyt jatkumaan tai sitä vaikeampi se on lopettaa. Mun pojalla oli lukion ja intin jälkeen vähän samaa, oli kyllä jo ennen inttiä päässyt yliopistoon mutta ajatteli reilun puoli vuotta, tammikuusta syksyyn, loikoilla kotona. Yöt katseli telkkaa ja nukkui päivät. Sitten sanoi että nyt tää loppuu, joko menet töihin tai lähdet sinne opiskelupaikkakunnalle, jotain kursseja voi varmaan jo keväällä suorittaa. Kaksi vaihtoehtoa annoin. No, lähti sinne opiskelupaikkakunnalle. Tästä on jo 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tradenomeille töitä löytyy, ei välttämättä kaikista hienoimpia ja somekelpoisimpia työpaikkoja. Mutta jos oikeasti töitä haluaa tehdä ja itsensä elättää, niin töitä on. Kellä on pokkaa muuta valehdella ja esittää?
niin varmaan löytyy, tosin jos on aina ollut hienohelma niin hän on 24v vastavalmistunut tradenomi jolla ei ole työkokemusta kuin korkeintaan sen työharjoittelun ajalta. Kaikki työkokemus on nuorelle eduksi, myös ne mäkkäri/alepan kassan hommat. Itse rekryistä vastaavana en koskaan palkkaa ketään ton ikäistä jolla ei ole edes kesätyökokemusta. toki eihän ihan pahin ole, on näitäkin tullut vastaan jotka ovat vain opiskelleet kaikkea diipadaapaa 34v asti, ilman varsinaista työkokemusta. Kukaan ei halua alkaa sen ikäiselle opettamaan miten töissä käyttäydytään.
Näitä äidin paapomia aikuisvauvoja sitten yritetään saada kaikin tukitoimin ryhdistäytymään, kun äiti ei viitsi kasvattaa.
Vierailija kirjoitti:
Näitä äidin paapomia aikuisvauvoja sitten yritetään saada kaikin tukitoimin ryhdistäytymään, kun äiti ei viitsi kasvattaa.
tää ollut 12v asti iskän paapomana, joka ei ole viitsinyt prinsessalta ilmeisesti vaatia mitään, nyt vain joutui muuttamaan kun tuli ärsyttävä vauva taloon.
Miksi teette lapsia, joiden aivokemiat ei mitenkään sovi tässä yhteiskunnassa pärjäämiseen ja sitten haluatte hylätä heidät? Veikkaan, että tyttären isällä jotain neuropoikkeavuutta?
helppo homma.sanoo että 2 viikkoa häipyä.nyt loppui passaus.
Nimellisesti vain ns asuu.
Oma elämä.
Jaetaan menoja.
Ei kauaa.
🍆🍆🍆🍆🍆🍆🍆🖕😱
Mitä sun kersas tekee? Sitä samaako aina edelleen seitsemättä vuotta. Käyhän se harrastuksesta. 🤮💩🤮💩🤮💩🤮💩🤮🤮🤮💩💩💩💩🤮🤮🤮🤮🤮💩💩💩💩🤮🤮🤮🤮🤮
Vierailija kirjoitti:
En usko että mitään kasvattelee, siinä olisi hänelle liikaa työtä.
Olen ehdotellut työpaikkoja, mutta tuhahtelee vaan ettei mihinkään kassalle lähde. Naureskelee myös sisaruksensa työlle, on tavallista duunarihommaa. Sisarus tietenkin tekee lukion jälkeen tällaista tavallista työtä mistä saa rahaa elämiseen ja ehkä myös hieman säästöönkin tulevia opintoja varten.
Minkähänlaiset traumat avioeronne kaikkine mukana tulevien lisukkeineen lie aiheuttanut pienen tytön päähän?
En olisi koskaan kehdannut tunkeutua kutsumatta asumaan äitini asuntoon. Mitä näiden nykynuorten päässä liikkuu? Aikuinen nainen, herätys, olet omillasi. Pärjää!
Äidille terveiset, että "palkkaa" miesystävä itsellesi ja iltaisin kuolaatte toisianne sohvalla. Ei kukaan lapsi kestä tällaista katsella.
Kuinka moni 24-vuotias ammattiin valmistunut edes haluaa asua vanhempiensa nurkissa? Omat lapset ainakin halunneet muuttaa omilleen ja vastata asioistaan niin pian kuin mahdollista. Onko tytöllä joku diagnosoimaton ongelma? Vai onko sitten vaan laiska, itsekäs ja röyhkeä?
Säälittää tuo nuorempi sisarus joka on lähdössä omille siivilleen ja haluaisin häntä vähän hemmotellakin välillä. On kovasti tehnyt töitä ja sinnikkäästi näkee vaivaa tulevaisuuteensa eteen. Nyt ei ole mahdollista esim syödä vähän spesiaalimpia ruokia tai käydä ulkona syömässä, kun täytyy maksaa aina myös tietenkin tämä toinenkin tytär. Ja kun haluaisin vaikka viedä ulos syömään 'palkintona' ja tsemppauksena, niin siitä menee vähän pohja, kun mukana tulee tämän toinen löysäilijä.
Jospa sisarukset muuttaisivat homeettomaan kimppakämppään?
Olisi tietysti hienoa jos sisarukset voisivat vaikka muuttaa yhdessä, mutta pelkään että nuorempi toimisi maksumiehenä kaikessa. Varmasti myös pitäisi huolen huushollista ja mahdollistaisi täysylläpidon taas seuraavassa kohteessa tälle vanhemmalle. Minua on itseasiassa vähän hirvittänyt tämä ajatus, että sisarukset muuttavat yhteen. Olen aivan varman, että vanhempi tätä vaikka saattaa ehdotella. Mieluummin sitten vaikka asuu täällä minun nurkissa palveltavana kuin että hidastaa tämän toisen sisarukset opiskeluja ja elämää.
Vierailija kirjoitti:
Säälittää tuo nuorempi sisarus joka on lähdössä omille siivilleen ja haluaisin häntä vähän hemmotellakin välillä. On kovasti tehnyt töitä ja sinnikkäästi näkee vaivaa tulevaisuuteensa eteen. Nyt ei ole mahdollista esim syödä vähän spesiaalimpia ruokia tai käydä ulkona syömässä, kun täytyy maksaa aina myös tietenkin tämä toinenkin tytär. Ja kun haluaisin vaikka viedä ulos syömään 'palkintona' ja tsemppauksena, niin siitä menee vähän pohja, kun mukana tulee tämän toinen löysäilijä.
Ei oo pakko molemmilla aina olla samaa. Ei reilua sille joka ansaitsee eikä auta sitä joka ei tee mitään. He ovat jo aikuisia ja voit hyvin viedä nuoremman syömään.
AP, kasvata itsellesi selkäranka. Tossuilusi aiheuttaa enemmän hallaa molemmille lapsillesi kuin se, että jämäkästi laitat rajat. Aikuislapsi saattaa hetkellisesti loukkaantua, mutta eiköhän hänkin myöhemmin ymmärrä että se oli hänen omaksi parhaakseen.
Kannattaa ihan lempeästi mutta suoraan ottaa puheeksi ja antaa summittainen aikaraja, johon mennessä hänen täytyy muuttaa omaan asuntoon, vaikka sitten uuteen vuokra-asuntoon jos se nykyinen on homeongelmainen.
Siihen ei kannata lähteä, että perustelee päätöstä tyttären sotkuisuudella ja laiskuudella, koska se ehkä avaisi vain oven tinkimiselle ja lupauksille siivota enemmän. On myös hänen itsensä kannalta parempi, että hän muuttaa jo tuon ikäisenä omilleen ja opettelee huolehtimaan itsestään. Kyllä hän ymmärtää, että päätöksen taustalla on äidin rakkaus.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/